Huttila: " Vaikka suomalaiset sotilaat tappelivatkin kesällä
Anni_Huttila
15.4.2019 20:06
-44 urhoollisesti seniilin johtajan virheitä paikatakseen niin Suomen kohtalo ei ollut omissa käsissämme johtuen seikasta, jota ei yleensä muisteta. "
Suomi taisteli kesällä -44,koska hallitus ja eduskunta olivat huhtikuussa hylänneet NL:n rauhanehdot mahdottomina.
"Kun Kolme Suurta esittivät kuuluisan vaatimuksensa, että Saksan ja sen liittolaisten tulee antautua ehdoitta oli siinä Suomenkin kohtalo päätettävänä. Ilmeisesti Roosevelt oli se joka kaikesta huolimatta tipautti Suomen pois tästä joukosta jonka tulee antautua ehdoitta."
Huttilan tyypilistä valetta. Kolme suurta sopivat Teheranissa -43, että Suomi voi säilyttää itsenäisyytensä. Sitä puolsivat Roosevelt ja Churchill. Asia jäi Stalinin hoitoon.
"Mikäli näin ei olisi käynyt vaan Kolme Suurta olisi yksimielisesti vaatinut Suomeltakin ehdottoman antautumisen niin siinä ei meidän taistelumme olisi mitään auttanut. Kesällä -45 olisi N-liitto takonut Suomen kypsäksi antautumaan."
Siinäpä taas kerran Vieno Huttulan ja stallarien täyttymätön ikitoive. Harmi, että Mannerheim sotilaineen hankki torjuntavoiton ja rauhan. Menetykset olivat raskaat,mutta itsenäisyys säilyi.
Sitä eivät stallarit anna koskaan anteeksi.
Anni_Huttila
15.4.2019 20:06
-44 urhoollisesti seniilin johtajan virheitä paikatakseen niin Suomen kohtalo ei ollut omissa käsissämme johtuen seikasta, jota ei yleensä muisteta. "
Suomi taisteli kesällä -44,koska hallitus ja eduskunta olivat huhtikuussa hylänneet NL:n rauhanehdot mahdottomina.
"Kun Kolme Suurta esittivät kuuluisan vaatimuksensa, että Saksan ja sen liittolaisten tulee antautua ehdoitta oli siinä Suomenkin kohtalo päätettävänä. Ilmeisesti Roosevelt oli se joka kaikesta huolimatta tipautti Suomen pois tästä joukosta jonka tulee antautua ehdoitta."
Huttilan tyypilistä valetta. Kolme suurta sopivat Teheranissa -43, että Suomi voi säilyttää itsenäisyytensä. Sitä puolsivat Roosevelt ja Churchill. Asia jäi Stalinin hoitoon.
"Mikäli näin ei olisi käynyt vaan Kolme Suurta olisi yksimielisesti vaatinut Suomeltakin ehdottoman antautumisen niin siinä ei meidän taistelumme olisi mitään auttanut. Kesällä -45 olisi N-liitto takonut Suomen kypsäksi antautumaan."
Siinäpä taas kerran Vieno Huttulan ja stallarien täyttymätön ikitoive. Harmi, että Mannerheim sotilaineen hankki torjuntavoiton ja rauhan. Menetykset olivat raskaat,mutta itsenäisyys säilyi.
Sitä eivät stallarit anna koskaan anteeksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Huttila: "Näin yksinkertaista se oli kun kolme suurta ei vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista. Jos olisi vaatinut ei se olisi ollut enää vain Suomen ja N-liiton välinen asia. Tosin tyhmimmät eivät sitä käsitä."
NL vaati Suomelta antautumista. Vieläpä 23.6 44 aivan erikseen. Se selitettiin sitten "lipsahdukseksi" ja Suomi saattoi Mannerheimin aloitteesta tehdä neuvottelutarjouksen 22.8. 44. Siitä rauhanprosessi lähti. Torjuntavoitto säästi siis antautumiselta.
Tutkimusten mukaan, Suomi teki erillisrauhan NL:n kanssa ja Stalin hyväksyi sen. Meitä ei katsottu enää Natsisaksan liittolaisiksi. Neuvottelut käytiin Tukholmassa. Suomessa silti pelättiin, että NL miehittää Suomen, siitä kertoo myös operaatio Polaris, kun Suomesta vietiin salaisia asiakirjoja ja radisteja Ruotsiin.
Itseasiassa en tiedä kaikkea, ole vain lukenut muistelmia ja katsonut asiasta tehtyjä dokumentteja.
Huttila: "Et ole tainnut kuulla siitäkään mitään, että jenkki kävi raskailla pommareillaan jyräämässä Budapestiäkin kun Unkari jatkoi sinnikkäästi sotimista."
Sitkeä on Huttila kuvitellesssaan olevansa ainoa, joka tietää jotain sotahistoriasta.
Huttila ei tiedä sitä, että USA julisti sodan Unkarille, mutta ei Suomelle.
"Miksi Suomi olisi ollut poikkeus säännöstä jos sääntö olisi ollut, että Suomikin luetaan siihen joukkoon jonka tulee antautua ehdoitta. "
Suomi kävi sotaa vain NL:a vastaan.
#Lapsekkaita ajatuksia nuo, että "eihän ne nyt meitä". Sota on sotaa eikä Suomi ole jossain erikoisasemassa, ei silloin eikä nyt.#
Suomi oli silloinkin demokraattinen länsimaa erona muista Saksan kanssasotijoista ja liittolaisista.
Erityisen selkeä on Suomen asema länsimaana nykyään. Tosin Huttila ja stallarit eivät sitä hyväksy.
" Päinvastoin, Suomeakin vihattiin tuolloin Euroopassa yleisesti, olimmehan olleet sodassa samalla puolella Saksan kanssa."
Suomen tilanteen ymmärsivät kaikki muut,paitsi Moskovaa nöyristelevät huttilan hengenheimolaiset.
" Suomella oli suuria vaikeuksia saada auki kauppasuhteet länteen koska sota-aika muistettiin."
Ongelma oli siinä, ettei ollut vietävää suurten sotakorvausten takia. NL maksatti Suomella tekemänsä tuhot. Sehän sodat aloitti.
----Suomi kävi sotaa vain NL:a vastaan.-----
Väärin, neiti, väärin, myös Englanti ja sen dominiot olivat sodassa Suomea vastaan.
” Väärin, neiti, väärin, myös Englanti ja sen dominiot olivat sodassa Suomea vastaan.”
Mutta käytännössä ilman sotatoimia eli vain nimellisesti!
Munatottomat Kaartin armeijat kuopivat aikansa Ihantalan Pyöräkankaalla, tulosta saamasta ja lähtivät viimein vitomaan.
Sama juttu Vuosalmella, kun juuttuivat kiinni Vuoksen rantaniityille pitämään leiriään.
Olihan se vähän noloa, kun olla peräti sisä-Suomessa aina Helsinkiä myöten.
----Olihan se vähän noloa, kun olla peräti sisä-Suomessa aina Helsinkiä myöten.-----
Niinkö, eikös vielä nolompaa ole se kun Suomen armeijan piti tuohon aikaan olla kaukana Itä-Karjalassa kolmen kannaksen rajalla hävittämässä venäläisiä tehdessään rotupuhdasta Suur-Suomea. Miten siihen sopii tapella Viipurin länsipuolella? Oli se hirveän noloa.
N-liitto ei 1941 julistanut valtaavansa osia Suomesta tai koko Suomen joten se oli pärjännyt ihan hyvin, toisin kuin Suomi.
Juu, ei neukun kannalta mitään noloa kun karkotti mailtaan rasistisen valloittajan ja pakotti antautumaan. Minkä siinä pitäisi nolottaa ?
Se, ettei kukaan antautunut vaan sota päättyi välirauhaan ja rauhansopimukseen! Valehtelu termeissä on noloa!
Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, sotakorvauksien suuruutta ei tässä vaiheessa määritelty.
Vielä elokuussa Stalin oli valmis aluemyönnytyksiin Suomelle, mikäli erillisrauha olisi tehty.
"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?
Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.
Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.
Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34
Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).
Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.
Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"
Lähde: J.K Paasikivi Valtiomiehen Elämäntyö Osa 3
”” Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, ”
Sykyllä 1944 rauhanteossa Suomi menetti lisänä Petsamon, mikä oli jäänyt meille 1940 Talvisodan rauhassa!
Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.
"Sykyllä 1944 rauhanteossa Suomi menetti lisänä Petsamon, mikä oli jäänyt meille 1940 Talvisodan rauhassa!"
Itse asiassa NL vaati Petsamon nikkeliä eli Petsamoa omistukseensa jo välirauhan aikana 1940 - 1941, kun se kovalla kädellä painosti luovuttamaan Petsmon nikkelin oikeudet NL:lle. Stalinille ei käynyt edes kaivoksen Saksan ja NL yhteisomistus.
Mannerheimin osaamattomuus johti Suomen käytännössä kahden rintaman sotaan johon pienellä maalla ei ollut varaa.
Älä höpise p*kaa!
Kehitysvammaiselle Rooseveltille olisi annettu maamme kohtalo?
Oliko Rosenfelt kehitysvammainen ??????? Siten meidän ei tarvitse olla huolissaan. seuraavasta Suomen presidentistä. Kolme suurta sopivat, vapaat vaalit sodan jälkeen. Itäeuroopassa ne pidettiin koska, 90 luvulla. 🌚🌚🌚
Oli.
Aikuisiän polio. Jos ihminen vaikkapa halvaantu, ei siitä muutu kehitysvammaiseksi.
Moskovassa neuvoteltiin edelleen Suomelle esitettävistä rauhanehdoista. Marsalkka Kliment Voroshilov ehdotti 21. heinäkuuta Stalinille Suomen rajan siirtämistä länteen, jotta Ensolle kuuluvat Kaukopään tehtaat Imatralla ja Kaukaan tehtaat Lauritsalassa siirrettäisiin Neuvostoliiton puolelle. Tämä olisi johtanut 250 000 lisäpakolaisten määrään. Lisäksi Vorošilov ehdotti, että Neuvostoliitto perustaisi sotilastukikohdat sekä Porkkalaan että Hangoon ja että neuvostojoukot miehittäisivät Helsingin, Ahvenanmaan, Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion, kunnes sota Saksaa vastaan on ohi. Hän ehdotti 800 miljoonan dollarin summaa sotakorvauksiksi. Stalin kuitenkin hylkäsi Voroshilovin ehdotukset.
Stalinin aikaan kukaan ei edes maininnut torjuntavoittoa. Käsite ilmestyi vasta vuonna 1956, kenraali Oeschin julkaisemassa kirjassa. Virallinen kanta oli, että olimme hävinneet sodan. Ryti heitettiin tyrmään.
Oesch ei tarkoittanut "torjuntavoitolla" sodan voittamista, vaan suurhyökkäyksen pysäyttämistä kaukana lopullisesta tavoitteesta, joka oli Kymijoki.
Muuten se oli tietenkin vain myöhäistä balsamia sodan haavoihin, jotka 50-luvulla yhä kirvelsivät.
Stallareita ja putleristeja käsitteen käyttö tietysti ärsyttää.
Niin pitääkin .
EU-ja NATO-jäsenyydet kyrsivät myös.
Stalin oli hylännyt Vorosilovin komitean mietinnön, 1940 raja oli virallinen tavoite.