Suomi itsenäistyi 1917. Välittömästi lähtökohtana oikeiston taholla oli se, että kuningas piti ottaa Saksasta ja jo siinä vaiheessa sitoa Suomi vankoin sitein saksalaisuuteen.
1920-1945 välisenä aikana erityisesti Kokoomus pyrki lujittamaan siteitä Saksaan ja aika-ajoin saattoi olettaa, että Suomen asioista kysyttiin
mieluummin Saksasta. Jokatapauksessa Suomen oikeistolla oli erinomaiset suhteet Saksaan.
1945 jälkeen Kokoomuksen ongelmana on ollut aluksi ettei se kyennyt löytämään oikeata roolia.
Vasta 1970-1980 luvuilla se havaitsi, että paras etenemistie oli nuolla itänaapuria ja onnistui siinä määrin, että pääsi Suomessa hallituksiin.
2000 luvulla Kokoomuksella on jälleen syrjäytymisongelma. Se hakee ulospääsyä hakemalla Suomelle sotilaallista ja taloudellista sitoutumista Yhdysvaltoihin. Kokoomus tietää ettei sen rooli onnistu Euroopan Unionissa ilman, ettei Yhdysvallat tue sen poliittisia toiveita.
On tietysti myös niin, että eurooppalainen konservatismi kokee hyväksi yhdysvaltalaisen yhteiskuntamallin.
Kansallinen Kokoomus uskoo, että se parhaiten pärjää myymällä Suomen itsenäisyyden. Tätä se on harjoittanut koko olemassa olonsa ajan.
1920-1945 välisenä aikana erityisesti Kokoomus pyrki lujittamaan siteitä Saksaan ja aika-ajoin saattoi olettaa, että Suomen asioista kysyttiin
mieluummin Saksasta. Jokatapauksessa Suomen oikeistolla oli erinomaiset suhteet Saksaan.
1945 jälkeen Kokoomuksen ongelmana on ollut aluksi ettei se kyennyt löytämään oikeata roolia.
Vasta 1970-1980 luvuilla se havaitsi, että paras etenemistie oli nuolla itänaapuria ja onnistui siinä määrin, että pääsi Suomessa hallituksiin.
2000 luvulla Kokoomuksella on jälleen syrjäytymisongelma. Se hakee ulospääsyä hakemalla Suomelle sotilaallista ja taloudellista sitoutumista Yhdysvaltoihin. Kokoomus tietää ettei sen rooli onnistu Euroopan Unionissa ilman, ettei Yhdysvallat tue sen poliittisia toiveita.
On tietysti myös niin, että eurooppalainen konservatismi kokee hyväksi yhdysvaltalaisen yhteiskuntamallin.
Kansallinen Kokoomus uskoo, että se parhaiten pärjää myymällä Suomen itsenäisyyden. Tätä se on harjoittanut koko olemassa olonsa ajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Suomi itsenäistyi 1917. Välittömästi lähtökohtana oikeiston taholla oli se, että kuningas piti ottaa Saksasta ja jo siinä vaiheessa sitoa Suomi vankoin sitein saksalaisuuteen."
Miten tuo liittyy (epä)isänmaallisuuteen? Käsittääkseni kansallistunne on voimakkaampaa kaikissa länsimaisissa kuningaskunnissa, kuin Suomessa.
"1920-1945 välisenä aikana erityisesti Kokoomus pyrki lujittamaan siteitä Saksaan ja aika-ajoin saattoi olettaa, että Suomen asioista kysyttiin
mieluummin Saksasta. Jokatapauksessa Suomen oikeistolla oli erinomaiset suhteet Saksaan."
Saksa oli silloin suurvalta ja Venäjä uhitteli (suomalaisen vasemmiston avulla) kaappaavansa Suomen etupiiriinsä.
"1945 jälkeen Kokoomuksen ongelmana on ollut aluksi ettei se kyennyt löytämään oikeata roolia.
Vasta 1970-1980 luvuilla se havaitsi, että paras etenemistie oli nuolla itänaapuria ja onnistui siinä määrin, että pääsi Suomessa hallituksiin."
Stasi-kirjasto on pipanoita KGB:n arkistoihin nähden. Luulisi kokoomuksen olevan vaiti mm. Stasi-listan julkistamisesta, jos merkittäviä nimiä olisi ko. listalla. Eräässä toisessa puolueessa on kaikki avaimet listan julkistamiseen tai julkaisemattomuuteen. Kaikki ko. listan näkemään oikeutetut ovat demareita, jos et ole sitä vielä huomannut.
Yksittäisistä 70-luvun harhailijoista taistolaisissa asti ei kannata vetää suuntaviivoja koko puolueen kannaksi. 70- ja 80-luvulla porvarit tekivät sellaisia temppuja itsenäisyyden säilyttämiseksi, että vasemmistoradikalismin huipulla Venäjän painostuksesta olisi jouduttu vatakunnanoikeuteen. Tähän liittyy mm. salainen sotilasyhteistyö Naton kanssa suunnitelminenn mahdollisen Neuvosto-invaasion varalta.
"2000 luvulla Kokoomuksella on jälleen syrjäytymisongelma. Se hakee ulospääsyä hakemalla Suomelle sotilaallista ja taloudellista sitoutumista Yhdysvaltoihin. Kokoomus tietää ettei sen rooli onnistu Euroopan Unionissa ilman, ettei Yhdysvallat tue sen poliittisia toiveita.
On tietysti myös niin, että eurooppalainen konservatismi kokee hyväksi yhdysvaltalaisen yhteiskuntamallin."
Yllä puhuin jo Nato-yhteistyöstä, eli ei siinä mitään ihmeellistä ole. Järkevääkin se olisi - sitäpaitsi tulevassa SDP:n puoluekokouksessa tullaan esittämään Nato-yhteistyön TIIVISTÄMISTÄ, mutta taidat jo tietää siitä?
Muistatko Kataisen kommentit USA:n presidentinvaalien alla siitä, kumman USA:n valtapuolueen hän mieltää olevan lähempänä Kokoomuslaista maailmankuvaa. Se oli demokraattinen puolue, ei rebuplikaanit.
"Kansallinen Kokoomus uskoo, että se parhaiten pärjää myymällä Suomen itsenäisyyden. Tätä se on harjoittanut koko olemassa olonsa ajan."
Demarien vanhemmista puolueohjelmista en ilkeä tässä kirjoittaa yhtään mitään. Kiitos kuitenkin joidenkin viisaiden demarien, että työväestön suurin osa ei aikoinaan radikalisoitunut ja vaatinut Neuvostoliitoon liittymistä. Se olisi ollut menoa silloin...
hanurista !
Oletko huomannut, että maan poliittinen järjestelmä pikkuhiljaa kirkastuu. Olemme pääsemässä pois kaksipäisyydestä (eduskunta vastaan tasavallan presidentti). Tasavallan presidentti-instituutio ajautuu länsimaisen monarkian suuntaan (pr-homma).
Loppujen lopuksi Saksan avulla Suomi saavutti ja säilytti itsenäisyytensä niin vuonna 1918 kuin vuosina 1941- 1945 (jääkäriliike ja muu apu molemmissa maailmansodissa).
...
...
Noinha se on vaihkette myönä!
Suomessa sentään koitkin fiksuja jotka viitsii kirjoitaa tänne.
Kyllä Kokoomusen rooli on ollut hakusessa koko sen olemassa olon ajan.
Eikä vähiten tänään!
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”