Kirkko kiinnostaa entistä harvempia, mitä uusia muotoja henkisyys ottaa? Nuoret naiset joogaavat ja hakevat hengellisyyttä muualta kuin kristinuskosta. Yksi syy on kirkon junttien naispappivastainen kanta josta haastatellut nuoret naiset pöyristyvät.
Vieraina uskontotieteilija Mikko Sillfors ja hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo.
https://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-tv1#autoplay=true
Vieraina uskontotieteilija Mikko Sillfors ja hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo.
https://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-tv1#autoplay=true
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos Jeesus ei kiinnosta niin sitten Saatana.
Ehkä Jeesuksella on huonot markkinamiehet...
Miksi olet niin huono?
Olen ottanut oppia sinusta.
Jooga, joka on hindulaisuutta, tämä A-studiossa olevan naisen mainostama itsensä jumalan löytäminen on selvää New Age liikettä joka valtaa lähinnä naiset ja esim. näyttelijät. Kaikki on kiedottu nykynaisen kannalta siihen itsekeskeiseen oman itsensä ympärillä pyörimiseen
Sitten on nämä puun halaajat jotka saa voimia jostain luonnossa puista, kivistä.
Säälittävimpiä ovat nämä naisteologit jotka koettavat olla jotain pehmoja kaikkea syleileviä uudistajia ja suunnannäyttäjiä laitoskirkossa, useimmat ovat tosi lässsyjä , koettavat olla muuta kuin ovat, monet kovin teennäisiä kaikkien mielistelijöitä, ja todellisuudessa tämän kaltaiset ovat kuin kameleontit, nykypäivän fariseuksia ja kirjanoppineita teologeja.
Ovat ulkonaisesti olevinaan kristittyjä uskovia, mutta kuulija kokee että opettavat vain ulkoa opittuja liturgioita, sisäinen usko ja Jeesuksen tuntemus puuttuu, eivät tuo todellista evankeliumia, eli pääasiaa, mistä kristinuskossa ja Jeesuksen sovitus kuolemassa ja ylösnousemuksessa on todella kysymyksessä, Eli Jeesus kantoi ristillä kaikkien ihmisten synnin ja rangaistuksen ja uskomalla häneen ja ottamalla tämän sovituksen vastaan omalle kohdalleen ihminen saa kokea todellisen rauhan ja tulevaisuuden ja toivon. Alkukristittyjen tunnustus oli että Jeesus Kristus on Herra minun Herrani ja Jumalani.
Jooga eli syvämietiskely on kylläkin ihan raamatullista mediaatiota ja syvärukousta, vastakohtana teijän lössin jeesustelulle ja lippujen liehutukselle.
Jooga on kaukana raamatun sanasta. Rukous on eriasia.
Katsoinpa huvikseni ohjelman, Kirsi Salo sanoi että hänen vastaanotollensa tulevat ihmiset eivät tykkää kirkosta sen takia, että täytyy tunnistaa olevansa syntinen ihminen. Tämä on juuri se ero, mikä meillä uskovaisilla ja muilla "henkisyyden tavoittelijoilla" on. Me myönnämme olevamme syntisiä, mutta uskomme syntiensovittajaan eli Jeesukseen. He eivät usko muuhun kuin omaan hyvyyteensä, ei sillä pitkälle elämässä kyllä pääse, jos aina on hyvä eikä tajua omaa pahuuttaan. Siinä olen kyllä samaa mieltä että kirkko on etääntynyt kansalaisista, ei opeteta enää raamatun mukaista uskoa, vaan ihmisoppeja. Niitä ihmisoppeja sieltä torilta löytää muutenkin, Kirsin sanoin.
<<<Tämä on juuri se ero, mikä meillä uskovaisilla ja muilla "henkisyyden tavoittelijoilla" on. Me myönnämme olevamme syntisiä, mutta uskomme syntiensovittajaan eli Jeesukseen. He eivät usko muuhun kuin omaan hyvyyteensä<<<
Ei hyvyyden vastakohta ole syntisyys, vaan pahuus. Eli jos he uskovat hyvyyteensä, niin uskotteko te omaan pahuuteenne?
Ilman pahuutta ei ole syntiäkään.
Ja sepä uskonnossa onkin mielenkiintoista - mistä syntyy oman itsen pahuuden kokeminen, jonka sovittamiseen tarvitaan jopa itse Jumalan kuolema. Aika raju juttu, koska jo vanha sanontakin sanoo, että vain varas varasta pelkää. Ehkä paha ihminen ei edes ymmärrä, etteivät kaikki ihmiset koe olevansa pahoja, koska heillä ei ole tarvetta kokea sellaista moraalisina ja eettisinä ihmisinä.
Jos ei usko olevansa syntinen, niin ei voi olla uskovainen. Toki meillä ihmisillä varsinkin näin hyvässä maassa on taipuvaista hyvyyteen, mutta kun esim. sota syttyy niin yhtäkkiä olemme yhtä lailla pahoja. Ehkäpä sotaveteraanit ymmärsivät syntisyytensä meitä nuorempia sukupolvia paremmin. Kirsi Salo taas puhui itsensä löytämisesta, jostain sisäisestä "jumaluudesta". jolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Näin sen vaan itsekkyytenä. Meihin ihmisiin on sisäänrakennettuna asia, mitä me uskovaiset kutsumme sieluksi, jotkut muut ehkäpä joksikin muuksi. Se on kaipuutta alkuperään, ja siitä nousee ne kysymykset elämän tarkoituksesta, onnellisuudesta, mitä tuossa ohjelmassakin oli. Sitä voi ihminen etsiä ja etsiä, ennen kuin tajuaa olevansa syntinen. Ei olekaan kyse minusta, vaan Jumalasta. Ylpeys vaan estää ihmistä näkemästä, kun pitää itse päättää omasta elämästään.
”…kun esim. sota syttyy niin yhtäkkiä olemme yhtä lailla pahoja. Ehkäpä sotaveteraanit ymmärsivät syntisyytensä meitä nuorempia sukupolvia paremmin…”.
Se joka joutui rintamalle, näki ja koki aivan varmaan pahuutta. Eikä se tappaminenkaan kaikille niin mieluisaa ollut.
Jotenkin synnin käsite on sellainen, että se enemmän viittaa syyllisyyteen? Eli siihen kielteiseen syyllisyyteen. Jos syntinä käsitetään vain tekoja, joita sitten jaetaan eri kategorioihin, se voi vieraannuttaa etenkin nuorempia. Samoin ajatus siitä, että olemme vain pahoja, voi masentaa todella paljon. Se ei anna mitään toivoa.
”Kirsi Salo taas puhui itsensä löytämisesta, jostain sisäisestä "jumaluudesta". jolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa…”
Kieltämättä tuossa on sellainen ilmiö, joka on kokenut jo jonkinlaisen inflaation. Pitäisi enemmin puhua itseensä tutustumisesta? Kun ajattelee sitä melkoista tarjonnan paljoutta, mistä pitäisi löytää oma identiteetti, monelle se luo suuria ongelmia. Kokeillaan kaikenlaista ja siinä sivussa hukataan itsensä.
Toisaalta pitäisi muistaa tämä:
Luuk. 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
17:21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
”Se on kaipuutta alkuperään, ja siitä nousee ne kysymykset elämän tarkoituksesta, onnellisuudesta…”
En tiedä mitä kaipuuta tarkoitat, mutta ymmärsin tuon siten, että ihmisessä on kummallinen kaipuu jonnekin. Jokainen sitten sanoittaa sen eri tavoin.
Ihmisessä on sekä hyvä että paha. Ei tässä tarvitse mennä kumpaakaan ääripäätä korostamaan.
Palstan ääriuskovilla tuntuu olevan paha, negaation kautta he ainakin käsittelevät asioita.