Onko kenelläkään kokemusta psykoterapia-arviosta?

Terapiasta voisi olla apua. Kannataisi ehkä kokeilla jos ei kotoaan pysty poistumaan ilman rauhoittavia.

Turhaa sinne terapiaan on varmaan bentsopäissään mennä. Asun pienellä paikkakunnalla joten taksilla täytyisi kulkea kaksi kertaa viikossa sinne "terapiaan". Kuukausi sitä ja olen valmista kauraa psykiatriselle ja bentsokoukussa. Jo yhdeksättä vuotta kuntoutustuella, päästäisivät jo eläkkeelle ihmispolon.

-ap

PS. Kela korvaa psykoterapiakäyntien taksikyydit.

Älä anna kenenkään ylipuhua itseäsi. Jos et halua terapiaa niin et halua. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan.

Ja bentsopäissä? Saa sinne mennä bentsopäissäkin. Jätät bentsot sitten kun haluat ja pystyt. Niistä pitää vierottautua tosi hitaasti. Lääkärithän eivät yleensä osaa antaa ohjeita vierotuksesta, kun heitä ei kouluteta siihen, ainoastaan tuputtamaan ihmisille reseptihuumeita. Terapia on tehokkainta silloin kun mieli on avoin eikä turrutettu kemikaaleilla. Mutta jos olet käyttänyt bentsoja pitempään niin ei tietenkään pidä hypätä "kylmän kalkkunan" kyytiin.

Mene vaan terapiaan ja katso minkälainen ihminen siellä on vastassa. Huomaat kyllä pian itse onko siitä hyötyä.

Kiitoksia vastauksista. Onneksi näiden vuosien aikana on tullut tutuksi omien asioiden selittäminen aina uudestaan ja uudestaan monille eri henkilöille. Tiesin jo kauan että kutsu arvioon tulee postissa jonain päivänä, mutta silti iski paniikki ja kiukku kun se viimein tuli. Psykologi jonka luona käyn säännöllisesti suosittelee psykodynaamista terapiasuuntausta. Olen ymmärtänyt että se on lähinnä menneisyyden läpikäyntiä. Nähtäväksi jää muuttuuko suositeltu suuntaus virallisessa erikoislääkärin arviossa. Olen tietoinen että Kela korvaa taksikyydit, siinä on 300 omavastuukatto jonka jälkeen taksin käyttö on ilmaista.

-ap

Sossu varmaan maksaa sen taksin omavastuun, jos olet oikeutettu toimeentulotukeen.

Minulla oli psykodynaaminen terapeutti. Kävin 3 v. ja hyödyin todella. Se miten terapeutti toteuttaa suuntausta vaihtelee aika paljon. Minulla ei puhuttu menneisyydestä koko ajan. Nykyisyydestä vähintään yhtä paljon. Terapeutin pitää kuunnella asiakkaan tarpeita herkällä korvalla. Se osaako riippuu minun mielestäni paljon enemmän henkilöstä kuin siitä minkä suunnan koulutuksen hän on käynyt.

Psykodynaaminen erooa kognitiivisesta ja ratkaisukeskeisestä terapiasta siinä mielessä että lähtökohta on periaatteessa avoimempi. Asiakas saa puhua asioista jotka ovat hänelle tärkeitä, terapeutti ei ohjaile. Tulkitsee, mutta hienovaraisesti. Taas kerran: kaikki eivät osaa, tai eivät ole muuten sopivia, ja silloin kannattaa miettiä terapeutin vaihtoa.

Psykodynaamisessa terapiassa yksi hyvä puoli ainakin minun mielestäni on ettei se ole määräaikaista. Muut suuntaukset usein ovat. Mieti jo ennen aloittamista mitä se sinulle merkitsee, jos terapiassa on joku aikaraja, esim. puoli vuotta tai vuosi. Minulle ainakaan ei olisi sellainen sopinut, vaikkei tarkoitus ollutkaan käydä loppuikää.

Nämä ovat asioita jotka päätät itse, ja mieltä voi muuttaa myöhemminkin. Oletko tullut hyvin toimeen sen psykologin kanssa jolla käyt? Jos päätät kokeilla terapiaa, vertaa terapeutteja häneen, mikä on mennyt hänen kanssaan hyvin ja mitä toivoisit siltä toiselta.

"Onneksi näiden vuosien aikana on tullut tutuksi omien asioiden selittäminen aina uudestaan ja uudestaan monille eri henkilöille" Ehkä ymmärrän mitä tarkoitat. Mt-järjestelmä on sellainen että siinä pakotetaan avautumaan ventovieraille. Asiat lisäksi levitetään eteenpäin potilaskertomuksissa, ja se on aina jonkun toisen tulkinta. Se on yksi piirre mt-järjestelmässä mitä pidän todella huonona.
Terapia-arviossa voi olla pidättyväinen, ja sanoa suoraan, jos ahdistaa kun joutuu taas kertomaan. Missään tilanteessa ihmisen ei pitäisi joutua kertomaan itsestään sellaista minkä kertominen ei tunnu oikealta kyseisessä tilanteessa ja kyseiselle ihmiselle.

Jos psykologisi on itse ottanut aloitteen terapiasta voi olla että hän haluaa niin tosissaan auttaa sinua ettei pakotakaan sellaiseen kuulusteluun mitä terapia-arvio voi pahimmillaan merkitä. Ja hänhän tuntee sinua jo nyt jonkin verran, kun olet käynyt hänellä. Kun jo suositteleekin jotain tiettyä suuntausta... Jos hän itse tekee arvion , voit selvitä helpolla. Mielestäni ei kuitenkaan kannata jättää tuota tilaisuutta käyttämättä. Terapiaa tarjotaan aika harvalle, useampi toivoisi sitä eikä saa.

Paljon riippuu sinusta, että jaksat pitää puolesi, ihmisten parissa jotka eivät tunne sinua eivätkä ehkä ymmärrä.

En valitettavasti ole oikeutettu toimeentulotukeen koska olen avoliitossa. 3 vuotta kuulostaa hirvittävän pitkältä ajalta käydä säännölisesti terapiassa. Eikö oma elämä ole sen ajan ihan paussilla kun joutuu elämään terapiaa varten?

Kyllä, olen mielelläni käynyt psykologini juttusilla. Hoitava lääkärini teki aloitteen psykoterapian mahdollisuudesta. Kannattaa käydä Kanta-palvelussa kieltämässä mielenterveyshistorian luovuttaminen. Fyysisiä vaivoja ei tahdota lähteä edes tutkimaan jos olet mielenterveyspotilas. Siihen olen itse törmännyt valitettavasti. Kyseenalaistan myös tarpeeni terapiaan. Alamäki alkoi aikoinaan koulukiusaamisesta ja ratkaisu siihen oli yhteiskunnan mielestä laittaa minut sairaalaan ja syöttää pillereitä, vaikka reagoin täysin normaalilla tavalla siinä tilanteessa eli masennuin. Eikö hoitoa olisi tarvinnut se koko luokka joka alkaa yhtä kiusaamaan eikä kääntää tilannetta minun aivokemiani ongelmiksi. Nyt sitten pitäisi mennä terapiaan niinkuin olisi minun vikani että kasvuympäristöni oli täynnä vatipäitä. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan.

Onneksi ei enää kamalan montaa päivää tarvitse odottaa että saan arvion hoidettua pois alta. Sitten olen toivottavasti viisaampi.

-ap

Jos on jotain juttuja, jotka voivat olla este psykoterapialle, niin ne kannattaa sitten kertoa heti alkuunsa tai ei ollenkaan (mikäli epätoivoisesti psykoterapiaan haluaa). Olen käynyt monissa arvioissa vuosien aikana. Näin jälkeen päin kaikkein eniten on v!tuttanut yks terapeutti, joka juoksutti mua arviossa 3 kertaa ja sen jälkeen lopulta puhelimessa totesi, etten hänen psykoterapiaan sovellu. Hän törkeästi rahasti sillä varmaan pitkälti yli 100 euroa. Sitä en ikävä kyllä muista, että puhuinko jo ekalla kerralla niistä asioista vai tuliko keskusteluun vasta viimeisellä kerralla. Esteitä voi olla mm. yhteistyökyvyttömyys, päihdeongelma, akuutti itsetuhoisuus, psykoottisuus, vakava persoonallisuushäiriö jne. Jätän kertomatta, mitä ne syyt minun kohdallani olivat.

- Vastaus 9

"yks terapeutti, joka juoksutti mua arviossa 3 kertaa ja sen jälkeen lopulta puhelimessa totesi, etten hänen psykoterapiaan sovellu. Hän törkeästi rahasti sillä"

Kyllä niitä kusipäitä terapeuttejakin on. Pakko myöntää kun lukee. Ehdin itsekin tavata muutaman huonolta vaikuttavan tai minulle henkilökohtaisesti soveltumattoman kun hain terapeuttia. Hyvä että nuo kokemukset tulevat julki.

Kommentoin kohta kohdalta:

"Kyllä, olen mielelläni käynyt psykologini juttusilla." Se tarkoittaa minun mielestäni sitä, että olet saanut häneltä terapiaa. Keskustelua, joka on tuonut sinulle helpotusta? Ihmisen kanssa jonka koet luotettavaksi? Se on terapiaa. Jos voisit jatkaa hänellä tiiviimmin, esim. kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa, apu voisi olla tehokkaampaa. Mutta se ei taida olla mahdollista resurssien puitteissa, joten he hommaavat sinulle terapiaa sellaiselta jolla on aikaa. Psykologillasi ei ehkä ole terapiakoulutusta, jos olisi se olisi plussaa, mutta ei välttämätöntä. Parempi melkein että voisit jatkaa hänellä nykyistä tiiviimmin (jos vain itse haluat tiivistää) kuin hakea joku muu.

Terapiaa ei ole se, että joku leimataan sairaaksi siksi että hänellä on ongelmia. Ja mielenterveysjärjestelmähän oikeastaan tekee sen jo heti kun sen kynnyksen yli astuu. Päinvastoin, kunnon terapeutti valaisee asiakasta kertomalla, että hän ei ole sairas ollenkaan. :) Siis, riisuu samantien tämän "potilaan" viitan, vanginpuvun, näin leikillisesti sanottuna. - Ongelmat, mielen kärsimys, johtuu elämässä koetuista asioista.

Kun kirjoitin eilisen viestini sinulle jäin jälkeenpäin miettimään, että miksi vaan tuputan terapiaa (josta olen itse hyötynyt) enkä kysy, mitä sinulle on tapahtunut mt-järjestelmässä ja miksi et halua terapiaa.

"Kannattaa käydä Kanta-palvelussa kieltämässä mielenterveyshistorian luovuttaminen. Fyysisiä vaivoja ei tahdota lähteä edes tutkimaan jos olet mielenterveyspotilas. Siihen olen itse törmännyt valitettavasti." Niin kannattaa. Ensinnäkin fyysiset vaivat saatetaan ohittaa kuvitteluna. Toiseksi yksityisyys kärsii pahasti, kun terveyskeskuslääkärit ja -hoitajat ja muu henkilökunta pääsevät halutessaan lukemaan kaiken mitä "potilas" on puhunut mielenterveyspuolella. Tämä luottamuksellisuuden puute on mielestäni suorastaan rikollista, yhteiskunta tekee siinä suuren vääryyden yksityistä ihmistä kohtaan. Potilaalla/asiakkaalla pitäisi olla kieltomahdollisuus jokaisen vastaanottokäynnin kohdalla erikseen, kuten on yksityisissä lääkärikeskuksissa. Jos joku haluaa avautua ongelmistaan samalla kertaa psykologille ja koko terveyskeskukselle ja erikoissairaanhoidolle, niin se on hänen valintansa.

Jos hyväksyt sinulle esitetyn terapiatarjouksen, voit valita terapeutin yksityiseltä puolelta. Silloin voi tehdä Omakantaan sellaiset kiellot, että käynnit eivät näy julkiselle sektorille. Nyt se ei taida olla mahdollista, jos psykologi on osa julkisen terveydenhuollon organisaatiota.

Vielä sinulle, joka kirjoitti:
"Esteitä voi olla mm. yhteistyökyvyttömyys, päihdeongelma, akuutti itsetuhoisuus, psykoottisuus, vakava persoonallisuushäiriö jne. " Tämä on valitettavasti väärää tietoa, mitä sinulle on annettu. Mikään noista ei ole psykoterapian este. Terapia pitää sovittaa henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja tilanteeseen.

Tuo lainausmerkeissä oleva on suoraansanoen paskapuhetta. Kaikki mielen kärsimystä kokevat sopivat psykoterapiaan.

Mutta noiden diagnostisten huuhaa-leimojen lateleminenhan on sitä mitä psykiatrinen järjestelmä päätyökseen tekee. Ei ihme jos joku ei halua sen jälkeen mihinkään hoitoon.

On hyvä tietää, että monet hyvin koulutetut ja kokeneet psykoterapeutit ovat eri kannalla diagnoosikysymysten ym. psykiatrian nykyisten perusperiaatteiden kanssa. On olemassa myös kriittistä psykiatriaa, ja ei-diagnostisia suuntauksia, jotka kyseenalaistavat nuo nykyisen valtavirtapsykiatrian käsitteet.

Ajatuksia aiheesta esim. tältä sivustolta:
https://madinfinland.org/

Ja vielä sinulle, joka kirjoitit:
"Jätän kertomatta, mitä ne syyt minun kohdallani olivat."

Onko siis niin, että olisit mennyt terapiaan, mutta sinua ei hyväksytty? Voivatko ne siellä sairaanhoitopiireissä olla niin kusipäisiä? !

Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsee myös yksityisen psykiatrin lähetteellä, ilman että asioi julkisella sektorilla. Yksityinen psykiatri ei siinä tilanteessa tee persoonallisuutta luotaavaa ja elämänhistoriaa tonkivaa "terapia-arviota", vaan haastattelee asiakasta yhden tai kahden vastaanottokäynnin verran, keskittyen työkykyyn ja sen esteisiin.
Googlatkaa Kela ja kuntoutuspsykoterapia. Täältä häviää nykyään helposti linkit automaattivalvonnassa.

Tuo että saa "terapia-arviossa" hirveitä leimoja, eikä ehkä tule edes hyväksytyksi psykoterapiaan, joka tosiasiassa on kaikille sopiva psykososiaalinen auttamismenetelmä, on aivan tyypillistä psykiatrista vallankäyttöä.

Terapeutit jotka tunnen ja joilla olen asioinut, ovat kaikki sanoneet, että diagnoosilla ei ole mitään merkitystä terapiassa, ja että kaikki ihmiset, jotka haluavat tehdä psyykkistä työtä keskusteluterapiassa, soveltuvat siihen. Tämä on myös tuntemieni psykiatrien kanta. He eivät edusta yleisintä valtavirtapsykiatriaa. Julkisen sektorin psykiatrinpalleilla istuu lähinnä vain psykiatriaan erikoistuneita peruslääkäreitä, jotka eivät tiedä psykologiasta eivätkä terapioista paljoakaan.

Täällähän syntyy hyvää keskustelua aiheesta. Psykologini tarjoama keskustelu on supportiivista luonteeltaan, ei varsinaista terapiaa. Resurssit eivät tosiaan valitettavasti riitä kuin käynteihin muutaman viikon välein. Se on hyvää "ylläpitohoitoa".

Hoitohistoriani on pitkä kuin nälkävuosi ja kivinen, alkaen varhaisteini-iästä. Alaikäisenä en tietenkään saanut päättää itse omasta hoidostani ja minua pyöriteltiin pitkin sairaaloita ja kuntoutuskoteja. Silloin jo nousi kiukku että mikä ihme tässä mättää kun kaikki muut ovat tietävinään mikä minulle on parasta. Täysi-ikäistyttyäni olenkin puolustanut oikeuksiani suorastaan raivokkaasti. On tyrkytetty kaiken maailman tukiryhmiä ja toimintaa, mihinkään en ole suostunut. Tunnistan itsessäni passiivis-aggressiivia piirteitä. Mitä enemmän minun halutaan tekevän jotain sitä voimakkaamman vastareaktion se minussa herättää. Tämä terapiajuttu on taas yksi sellainen. Minulle kun riittäisi nuo käynnit psykologilla muutaman viikon välein. Parhaiten voin kun saan olla kotonani rauhassa eikä ahdistella mihinkään, mutta sehän ei käy koska yhteiskunta. Realiteetit kuitenkin ovat että peruskoululainen jolla on nolla päivää työhistoriaa elämässään ei tule nykypäivänä työllistymään. Jos ns. paraneminen tarkoittaa että joudun työkkäriin kyykytettäväksi ja kaiken maailman kuntouttaviin työtoimintoihin pultsarien kanssa niin en edes halua parantua. Mutta tätähän ei ääneen saa sanoa. Voin sen näin anonyymisti tunnustaa.

-ap

Oletko varma että haluat psykoterapiaan. Se on rahakasta bisnestä ja terapeutit usein vain egoistisia maineen ja mammonan tavoitteiljoita. Monet omaavat myös perverssin tarpeen päästä tirkistelemään toisten ihmisten arkaluontoisia yksityisasioita.

Ajattelepas nyt tätä Hesarin kolumnisti Maaret Kalliotakin. Hän toimii psykoterapeuttina ja vaikuttaa tuotostensa perusteella ällistyttävän tyhjäpäiseltä. Viimeisimmässä hesarin kolumnissaan hän osoittaa uskomatonta ihmistuntemuksen puutetta tulkitessaan v*uilija- Veitolan instagrampostausta.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006081510.html

Tietenkään Hesari ei julkaissut kommenttiani koska kritiikin sanaa ei saa sanoa edes silloin kun se on perusteltua.

Lähetin tämän kommentin sinne mutta sitä ei tietenkään julkaista koska psykoterapeutti ei ilmeisesti kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.

....

Veitola oli saanut haukkumakirjeen joltakin seuraajaltaan. Tämän kirjeen hän luki ääneen Instagramissa. Sen jälkeen Veitola kehotti kirjeen lähettäjää hakeutumaan ammattiavun piiriin kun oletti muka tällä olevan "henkisesti paha olo" ja sitä rataa. "Apua voi saada ja saa. Minäkin olen saanut" sanoi Veitola.

Psykoterapeuttina toimiva Kallio luulee siis että tämä oli Veitolalta vilpitöntä auttamishalua kys. kirjeen lähettäjää kohtaan? Ei tarvitse olla ammatikseen ihmismielen ja vuorovaikutuksen asiantuntija havaitakseen Veitolan kaltaisen henkilön kaksinaamaisen luonteen siinä miten hän toimii muiden ihmisten kanssa. On aika hälyyttävää jos psykoterapeuttina toimivan ammattilaisen kyky tulkita toista ihmistä ja toisen ihmisen käytöstä on sitä tasoa ettei pysty edes havaitsemaan Veitolan viestin ilkeämielistä luonnetta.

.....

Terapeutit ovat pääsääntöisesti opportunisteja, ihmisten epätoivoa hyväksikäyttäviä egoisteja jotka ovat nähneet keinon tienata. Itseään julkisuuteen tyrkkäävät ovat niistä pahimpia. Ihminen voi auttaa itseään monin eri keinoin. Kirjallisuutta on paljon, itseapuoppaita, internetistä löytyy vertaistukea. Kannattaa todellakin harkita tarvitsetko henkilökohtaista terapeuttia. Tsäänssit on yksi miljoonasta onnistutko törmäämään terapeuttiin josta on oikeasti sinulle hyötyä. Aika monella siinä on mennyt vain hermot, rahat, ja paljon kallisarvoista elinaikaakin on tuhlaantunut tyhmän terapeutin kanssa.

En tiedä tuosta Veitolasta, kun en ole seurannut, mutta kurkistin laittamasi linkin ja mielestäni Kallio puhuu siinä pääsääntöisesti asiaa terapiasta yleisesti. En tiedä Kalliosta muuten mitään enkä minkälainen tai minkä suunnan terapeutti hän on.

Katsoin hänen blogiinsa tulleita kommentteja ja kopioin sieltä tänne yhden, joka mielestäni kuvaa hyvin mt-palvelujen surkeaa nykytilaa:

"Tämä on aivan turha kirjoitus niille, joilla ei ole varaa käyttää yksityisiä palveluita. Kunnallisissa mielenterveyspalveluissa avuntarvitsijan toiveita ei oteta huomioon lainkaan. On tyydyttävä siihen, mitä ylhäältä annetaan. Välillä myöskin siihen, ettei anneta mitään. Mikäli keskusteluapua annetaan, saat muutaman käyntikerran sairaanhoitajan pakeilla. En tiedä, keille psykologi suodaan, mutta olen kuullut heitäkin olevan.
Turvallisuuden tunne on olematon. Kävijälle luvataan muutama käynti. Koko ajan saa pelätä, saako enää lisää tapaamisia. Kunnalliset mielenterveyspalvelut ovat sellaisia rimaa hipoen - palveluja ja liukuhihnatuote tunnet olevasi. Ja tuntuu mahdottomalta saada keskusteluapua tiukempaan kuin kerran kuukaudessa."

Kelan kuntoutuspsykoterapia onneksi tarjoaa tällä hetkellä yhden oikotien julkiselta yksityisiin terapiapalveluihin. Kun saa kuntoutusterapiapäätöksen voi valita terapeuttinsa yksityissektorilta. Suuntauksen ja henkilön voi valita itse. Jos lähettää Kelaan hakemuksen liitteenä yksityisen psykiatrin lausunnon, ei tarvitse olla julkisen puolen kanssa missään tekemisissä. Se maksaa hiukan enemmän, kun tarvitaan 2-3 psykiatrintapaamista ja lausuntopalkkio, mutta jos sen saa jotenkin säästettyä tai muuten järjestettyä, vaikka ajan kanssa, niin enempää ei tarvitse satsata. Kela maksaa psykoterapiakäyntien omavastuuosuuden toimeentulotuen perusmenona.

Kannattaa huomata että omakannan kielloilla ei voi estää tietojen näkymistä oman sairaanhoitopiirin sisällä poislukien yksityiset.

Eikai? Joskus kun lapsiakin haluaisin. Onko siis niin etten voi mennä edes neuvolaan kun näkevät siellä mt-toimiston kaikki jutut? Jää kyllä neuvola käymättä. En halua sossutanttoja niskaani (taas)

-ap

Täl­lä het­kellä arkis­tosta ei löy­dy yksi­tyisten toimi­joiden kir­jaamia tie­toja, kos­ka ne ei­vät ole vie­lä pal­velun käyt­täjiä, mut­ta vuo­den 2015 ku­luessa val­taosa näis­tä ot­taa ar­kiston käyt­töön lain velvoit­ta­mana.

"Muutaman viikon välein on tosi vähän. Uskon että vointisi kohenisi jos voisit käydä psykologillasi useammin." Totta. Minulla on meneillään pullotilanne. En saa voida liian hyvin tai kuntoutustuelleni ei myönnetä enää jatkoa. Jos alan voimaan liian hyvin niin kyykytys alkaa. Tuo depressiokyselykin mikä annetaan minulle säännöllisin väliajoin täytettäväksi. Siihen täytyy aina valehdella että saa riittävän korkeat pisteet. Voin erinomaisesti kun saan olla rauhassa, mutta se on nyky-yhteiskunnassa liikaa vaadittu.

Ja tuosta passiivis-aggressiivisuudesta, kyllä olen koko ikäni saanut kuulla moitetta että olen hankala, uppiniskainen. Kuuluu kuulemma tähän "sairauteeni". Omien oikeuksien puolustaminen on siis sairautta. Itselläni todettu viitteitä useista eri persoonallisuushäiriöstä, niiden piikkiin laittavat. Itsekkään en usko persoonallisuushäiriöiden olemassaoloon. Eiköhän jokainen meistä saada sopimaan ainakin yhteen niistä. Psykiatristen sairauksien diagnostinen manuaali muuttuu aina vaan paksummaksi, melkein jokainen luonnollinen reaktio elämän vastoinkäymisiin luokitellaan sairaudeksi.

-ap

Neuvolan tekstit näkyvät sairaanhoitopiirin sisällä, samoin kuin mt-jutut ja somaattisetkin lääkärikäynnit. MIKÄÄN mitä kertoo neuvolassa tai psykologille, psyk.hoitajalle, terveyskeskuslääkärille tai kelle vaan siellä sairaanhoitopiirissä ei siis jää vain kyseisen henkilön tietoon vaan on kaikkien näiden luettavissa. Lukeminen on luvallista sillä edellytyksellä että on "voimassaoleva hoitosuhde", eli kaikilla vastaanotoilla kuka tahansa näistä terveydenhuollon ammattilaisista voi halutessaan selata taaksepäin ja sivullepäin kaikki mitä potilaasta on kirjoitettu. - Se onko aikaa ja kiinnostusta on tietenkin toinen juttu. Asiakkaan ("potilaan") toiveet ja yksityisyydensuoja ei merkitse tässä kuitenkaan mitään. Kun katsotaan, että on kyse "terveydenhuollosta".

Joissakin sh-piireissä, lähinnä kai vain isoimmissa, voi Omakannassa estää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tietojen näkymisen toisilleen. Se riippuu siitä miten "yksiköt" on määritelty. Esimerkiksi HUS:n alueella on kuntien perusterveydenhuolto toistaiseksi vielä oma yksikkönsä, joten voi ruksata esim. Espoon perusterveydenhuollon tiedot piiloon Helsingiltä, Vantaalta ja HUS:n erikoissairaanhoidolta. Silloin ne näkyvät kuitenkin kaikille Espoon terkkarin työntekijöille, joita ovat mm. juuri neuvola, psykologi, tk-lääkäri jne.

Erikoissairaanhoitoahan ovat sh-piirin sairaalat, poliklinikat ja niiden psykiatriset osastot. Niiden sisällä jää Omakannan kieltojenkin jälkeen näkymään somaattisille sairaalaosastoille kaikki erikoissairaanhoidon psykiatriset merkinnät. Jos siis on sairaalajaksolla tai muuten asioi mt-kysymyksissä erikoissairaanhoidon puolella.

Kaikissa sh-piireissä ei tosiaan ole mahdollisuutta edes ruksia erikseen piiloon perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa, vaan ne ovat kaikki samassa, katsotaan kaikki samaksi "terveydenhuollon yksiköksi". Tämä byrokraattinen kielenkäyttö on aika hämäävää. Moni luulee varmaan, että Omakannan kiellot tehoavat paremminkin, ja että esim. yksittäisiä käyntejä voisi salata. Se on mahdollista vain yksityisillä lääkäriasemilla ja julkiselta yksityiseen päin. Eli jos ruksaat kiellon johonkin yksittäiseen julkisen sektorin vastaanottokäynnin kohdalle se estää käynnin näkymisen yksityisille lääkäriasemille ja muihin julkisiin yksiköihin kuin omaan sairaanhoitopiiriisi. Omassa sh-piirissä yksittäisen käynnin kieltäminen ei onnistu.

Näin meitä nöyryytetään. Tämä on ainakin minun kokemukseni. Isoveli ja -sisko tietää parhaiten, mikä meille on hyväksi. "Kokonaisvaltainen terveydenhuolto" on sen nimi.

"Ja tuosta passiivis-aggressiivisuudesta, kyllä olen koko ikäni saanut kuulla moitetta että olen hankala, uppiniskainen. Kuuluu kuulemma tähän "sairauteeni".

Voi paska! Saatana! Nämä kohtalotovereiden kirjoituksen saavat minussa ilmeisesti koko ajan aikaan tämän kiroilurefleksin. Ei muuten kovin tavallista minulle ;) mutta tuntuu niin pahalta toisten puolesta. Itse olen jo aika pitkälti "kuivilla" tuommoisesta, paljolti psykiatriakriittisyyteni ansiosta ja eräiden hyvien terapeuttien ja muiden alan ei-tyypillisten ammattilaisten.

Mitähän tuohon muuta voisi sanoa kuin mitä sanoin jo tuolla ylempänä. Voimia...:)

Lisään vielä, että en ole täysin "kuivilla". Psykiatrian jättämät vauriot vaikuttavat varmaan minussakin koko loppuelämäni jollain tavalla.

En jaksanut lukea kaikkea, mutta mitä jos kokeilisit sitä terapiaa? Ei tiedä vaikka osuisi lottovoitto hyvän terapeutin muodossa. Jos ei osu, niin veikkaan, että voit kyllä vetää kaiken (hoidon) läjäksi sitten sen jälkeenkin.

Itsekin tässä terapiahankkeissa. En usko, että löytyy hyvää, mutta kokeillaan silti. Maksaahan se vähän - mutta ehkä myös vaivan. Omakin suhtautumiseni on sinänsä aika negatiivinen, mutta en nyt avaa sitä enempää.

Mikset kokeilisi terapiaa? Jos se on p**seestä, niin sitten on? Ainakin olet yrittänyt jotain siinäkin sitten.

Olen jo heittänyt kirveen kaivoon kuntoutumisen suhteen aikapäiviä sitten. Pahimmassa tapauksessa putoan kuiluun jos kuntoudun, eli olen liian terve eläkkeelle eikä töitä saa nykypäivänä kun ei ole niitä päivääkään tähän ikään mennessä tehnyt. Pelini on pelattu. Kouluun en mene enää kiusattavaksi. Tyytyväinen olen jos saisin vaan olla rauhassa yhteiskunnan pompottelulta. Kaikesta huolimatta onnea yritykseesi terapian suhteen.

-ap