Lentäjät opetetaan lentämään litteän Maan yllä!

Lentäminen onkin käytännössä lentämistä litteän ja liikkumattoman Maan yllä. Ensinnäkin ilmanpaine noudattelee pyöreää pintaa, samoin painovoima suuntautuu aina Maan keskipistettä kohti eli on aina kohtisuorassa alla vilistävään maanpintaan. Nämä seikat saavat lentolaitteen pysymään tietyllä etäisyydellä pallon pinnasta. Toiseksi lentolaitteella on jo maassa ollessaan sama nopeus kuin alla pyörivä maa ja lähtökiihdytys vain lisää siihen tietyn määrän (yleensä johonkin muuhun suuntaan kuin Maan pyörimisliikkeen suuntaan, ja vain tämä lähtösuuntainen nopeus merkitsee käytännössä jotakin. Coriolis-vaikutuksen lentäjä/autopilotti tosin joutuu johonkin määräpaikkaan lentäessään ottamaan ohjauksessa/suunnistamisessa huomioon). Ilmanvastus on jo maassa sopeutunut siihen, että ilmakehä pyörii maan mukana. Se siis riippuu vain lentolaitteen nopeudesta ja vallitsevista tuulista.
Täten Maan pallonmuotoisuudesta ja pyörimisliikkeestä ei tarvitse välittää sen enempää maanpinnalla kuin sen yläpuolellakaan (ilmakehässä). Paitsi siis coriolis-voiman osalta.

Coriolis- voimat ovatkin huomattavat; yli 1600 km/h päiväntasaajalla ja navoilla olemattomat.
Lisäksi lentosuunnat ovat miten sattuu.
On siinä lentäjillä laskemista sano......