Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
( Ilm. 2:4 )
Mitä ajatuksia tämä tuo meille?
Miten Herran Jeesuksen sanat voisivat olla käsitettävissä.
( Ilm. 2:4 )
Mitä ajatuksia tämä tuo meille?
Miten Herran Jeesuksen sanat voisivat olla käsitettävissä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Herättelisiköhän tämä meitä:
Mutta minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2:4.
Tässä näen ennen kaikkea, että Kristus tahtoo meidän rakkautemme. Oi, mikä suuri armo! Hän kysyy rakkauttamme. Ei tahdo meitä ainoastaan palvelijoiksi, vaan ystävikseen. Ei hän tyydy pelkkiin hyviin tekoihin, vaan hän tahtoo, että häntä rakastamme.
Moni saattaa olla kaikessa ensimmäisenä kristittyjen joukossa ja kuitenkin puuttuu hänen sydämestään kristillisyyden ydin, pääasia ja varsinainen elämä, ja moni, joka tämän lukee, lausuu samalla oman tuomionsa. He ovat, Efeson seurakunnan opettajan kaltaisia, he omistavat kaiken, mikä jumalisuuteen kuuluu, paitsi yhtä ainoaa nim. ensimmäisen rakkauden.
Mutta näinköhän sellainen ihminen voi uskoa tätä itsestään, voiko hän epäillä itseään ja koetella itseään? Kun hän on valistunut kristitty, veli veljien joukossa, Jumalasta syntynyt, niin että Kristus voi todistaa hänen ensimmäisestä rakkaudestaan.
Hän yhä edelleenkin on osoittanut jumalisuuttaan töissä, ei ainoastaan oman hurskaan elämänsä kautta ja omien hyvien töiden kautta, vaan hän on myös tehnyt työtä Kristuksen nimen kunniaksi. Hän on niin harras työssään, että saa sen takia kärsiä mutta siitä huolimatta ei väsy, vaan uskollisesti jatkaa, kestäen kärsivällisyydessä.
Hänellä on sellainen hengellinen valo, että hän voi erottaa väärät henget oikeista, vihaa nikolaiittain töitä, kuten Herra itsekin vihaa. Eikö hän silloin voisi olla turvassa, eikö hänen tilansa sittenkään ole oikea?
Mutta Kristus sanoo: »Minulla on sinua vastaan, että hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.» Jos tämä ensimmäinen rakkaus ja sen työt ovat sinussa kuolleet, niin onhan se arveluttava asia.
Tässä on kuitenkin uskovaisten, arkain ja pelonalaisten sydämien tähden huomautettava, että on tehtävä ero ensimmäisen rakkauden ja ensimmäisten tunteiden välillä.
Paitsi rakkautta, joka syntyi kotiin palanneen pojan sydämessä, kun ilman hänen ansioitansa isä rakkaudesta palavalla sydämellä hänet otti vastaan, niin sanoo Kristus, että siellä myös vietettiin ilojuhlaa lauluin ja soitoin juottovasikkaa syötäessä. Tällaista ilojuhlaa ei tietenkään voitu joka päivä jatkuvasti viettää. Pojan tuli ottaa osaa työhön ja syödä arkiruokaa.
Tässä kuvataan miten Jumala hallitsee lapsiansa. Ensin suloinen autuaallisten tunteiden aika, jolloin Johannes nojaa Jeesuksen rintaa vasten ja Maria Magdaleena saa koskea häneen ja katsella hänen kasvojansa - silloin ei hääväki voi paastota.
Mutta kun ylkä otetaan heiltä pois, silloin he paastoavat, silloin ei Johannes enää saa nojata Jeesuksen rintaa vasten, eikä Maria Magdaleena koskea häneen. Tämän saavat kaikki kristityt kokea.
... jatkuu ( C.O.Rosenius )
... jatkoa
Lutherin sanat, »siinä määrässä kuin usko kasvaa, vähenevät tunteet», toteutuvat. Tunteet saa kernaasti erottaa ensimmäisestä rakkaudesta. Mutta mikä se sitten on? Tutkikaamme, mikä tämä ensimmäinen rakkaus on, mistä se tulee ja me, mikä niihin se perustuu.
Se syntyy siitä, että monet synnit annetaan anteeksi. Synnin ahdistuksen tähden Vapahtaja tulee välttämättömäksi ja syntien anteeksisaamisen kautta hän tulee kalliiksi ja sielulle suloiseksi.
Täten onkin pääasia sanottu: nim. että Vapahtaja on meille välttämätön ja kallis. Missä synti on tullut suureksi, siinä on armo tullut ylen runsaaksi. Emme silloin enää voi pitää mitään taivaassa eikä maassa niin kalliina kuin Vapahtajaamme, jolta kaikki tämä armo tulee. Ja tämä rakkaus käy sitä voimakkaammaksi, mitä välttämättömämmäksi ja kalliimmaksi Vapahtaja tulee. Tunteellisuus saattaa silti heikentyä.
Voit siis tehdä eron ensimmäisen rakkauden ja ensimmäisten tunteitten välillä. Rakkaus tulee yhä voimakkaammaksi mitä kalliimpi Vapahtaja on minulle, vaikkapa tunteellisuuteni tulisikin heikommaksi. Tätä eivät ymmärrä ne, joiden kristillisyys on vain satunnaisissa tunteissa, mutta ne, joille synti sekä myös armo on suuri todellisuus, ymmärtävät tämän.
Tutkiessamme Jeesuksen sanojen sisältöä näemme Herran tahtovan sanoa tälle Efeson opettajalle: Sinun työsi ja toimesi nimeni hyväksi, sinun kärsimisesi ja kärsivällisyytesi, valosi ja henkien koettelemislahjasi, sinun intosi seurakuntani menestymiseksi, valtakuntani levittämiseksi ja opin puhtaana pitämisen puolesta - kaikki nämä ovat sinulle kalliita ja tärkeitä.
Minä vain, sinun sovittajasi ja lunastajasi olen nyt sinulle vähempiarvoinen. Minä ja minun työni, minä itse sovitustyöni veripuvussa en ole sinulle enää niin välttämättömän tarpeellinen ja kallis kuin liittomme ensi aikoina.
Sinä et nyt tunne tarvetta syntisenä maata minun jalkojeni juuressa ja kerjätä minun työni hedelmää, minun veriansiotani, syntein anteeksiantamusta, niin kuin silloin.
Ei, sinun omat hyvät työsi, kaunis kristillisyytesi, hyödyllinen vaikutuksesi riittävät sinulle. Katso, tätä tarkoittaa Jeesus luetellessaan tarkasti sen miehen ansiot ja sanoessaan: »Mutta minulla on, sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.»
( C.O.Rosenius )
Rakkaus+on+vain+hetken+puhdas+ja+lumivalkoinen,+sitten+markkinarako+on+auki.+Tuloerojen++kasvattamisessa+on+rasismi+kirjoitettu+sinne+sisään.+
Tämmöisiä aatoksia herättää siis sinussa Herran Jeesuksen sanat ensimmäisen rakkautemme hylkäämistä koskien?
Ilm.2:5 Biblia (1776) Muista siis, kussa lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kyntiläsjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta. Kirjoitetaan: ensimmäisiä, kynttilänjalkasi. Matt.21:41,43
Matt.21:43 Biblia (1776) Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettavan pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
Niin, onko ehkä näin, ettemme enää tunne tarvetta syntisenä maata Herran Jeesuksen Kristuksen jalkojen juuressa ja kerjätä Hänen työnsä hedelmää, Hänen veriansiotansa ja syntien anteeksiantamusta kuten ensirakkautemme päivinä, vaan omat hyvät työmme, oma hyödyllisyytemme ja hurskautemme meille riittää!?
Ensimmäisellä sijalla pitäisi olla rakkaus Jumalaan.
Roomalais-katoliset tai ehkä myös Efesolaiset ehkä valitsivat rakkauden Kristukseen ja Pyhään Kolminaisuuteen ja eivät enää rakastaneet Jumalaa kaikesta sielusta, mielestä ja voimasta.
Syntyihän sellainenkin lahko, joka opetti että Vanhan testametin Jumala oli eri kuin Uuden testamentin Jumala. Ja Apostoliset Isät teoksessa varoitetaan juutalaisuudesta paljon ja kehottaa Isä Ignatios Antiokialainen hapattamaan seurakunnan Kristus hapatteella. Eli juutalaiset happamoittavalla opilla sunnuntain lepopäivä asemalla ja Kristuksen jumaluus ajatuksella.
Myös saattoi Kristittyjen penseys juutalaisia kohtaan olla osasyynä Jerusalemin vuoden 70 tuhoon?
Eli kun kysyin asiaa kaveriltani hän sanoi: Jumala on suurin rakkaus ja ensirakkaus.
Ilman Jeesusta Kristusta, ilman elävää uskoa ja elävää yhteyttä Häneen, ei voi olla rakkautta Jumalaan.
Ja vain Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen kauttaan, Jumala meidät näkee ja meihin katsoo.
Kristuksessa meillä on kaikki. Ilman Häntä ei meillä ole mitään.
s-seutulainen
Ajattelen ensirakkaudella sitä olotilaa kun oli juuri uudestisyntynyt ja mitä ajatuksia ja toimia se silloin sai aikaan. Tietoa puuttui mutta innostusta senkin edestä.
Tätä samaa intoa evankeliumille voi elämässään kokea kuin ajoittaisina aaltoliikkeinä. Välillä maallistumista, sitten taas vahvan kutsun ja herätyksen kokemista ja siihen vastaamista.
Kristityn tulisi jatkuvasti uudestisyntyä evankeliumille ja Jeesuksen seuraajaksi.
Luterilaisuudessa puhutaan kasteen armoliitosta: jatkuvaa elämistä Jumalan ja itsensä välisen liiton alla. Jatkuvasti uskossa, omassa Kristusta tunnustavassa kasteessaan.
Saako naiset vastata?
Hylkäisitkö miehen nainen?
Teitkö huorin ja näit toista mierstä?
Monenko miehen kanssa ja uhtaaikaako?
Älkää pilkatko kysymystä, jonka Herra Jeesus asettaa meistä jokaisen - Jumalan armosta uskosta osalliseksi tulla saaneen - eteen.
Uskosta osattomat pelastumattomassa tilassaan taas ovat kokonaan käsiteltävän asian ulkopuolella.
Ymmärtämätönkin voi osoittaa hyvää makua ja jättää pilkkaamiset sikseen.
s-seutulainen
Herran puhuu uudesti syntyneille tänä päivän uuden israilin lapsille.
Uudestisyntynyt, Abrahamin siemen, uudesti Jumalasta syntynyt, on israilin kansalainen, - se on kai meille kaikille tuttua.
Ihminen, joka on syntynyt vedestä ja hengestä pyhitetty pyhässä hengessä. Hän on uuden Jerusalemin kansalainen.
Liha on lihaa ja heki on, joka synnyttää uudesti.
Jeesus ei opettanut menetys teologiaa, mitä sen aikaiset papit opetti, vaan evankeliumia. Joka on eri asia, - armon lahja Jumalalta.
Se on liha joka puhuu.
C.O.Rosenius menee aivan liian pitkälle omissa pohdinnoissaan. Kaikki on huomattavasti yksinkertaisempaa: riittää, että löytää vastauksen kysymykseen "kuka on ihmisen ensimmäinen rakkaus?"
Hyvänen aika. Vastasin heti mielessäni: mun koirani!
Haha, tuskin Jeesus on koiraa tai mitään muutakaan eläintä tarkoittanut.
Eikö Jeesuksella Kristuksella ole totisesti oikeus odottaa, että Hän saisi olla meille kaikkena kaikessa.
Että ilman Häntä emme mitään voi.
Ei meillä edelleenkään, vaikka olisimme eläneet uskossa Häneen miten kauan hyvänsä, voi olla itsellämme Hänelle muuta tuotavana kuin syntimme.
s-seutulainen
Jakeella ei ole mitään tekemistä itse Jeesuksen kanssa. Ei Jumala itse itseään tarkoittanut, eikä seurakuntaa, kuten uskovien piireissä on tapana tulkita tuota Ilmestykirjan jaetta.
Hyvyys ja totuus ja armo kuuluu Jumalan ominaisuuksiin, se on pyhää ja puhdasta, se on ihmistä ylempänä, Luojansa kunnioittamista, ylistämistä ja rakastamista.
Tämä on hylätty, koska alkuseurakunta tuhoutui. Nyt sitä rakkautta ei todella ole syntynytkään, kun sitä ei voi kaupallistaa. Valheessa on totuus sisällä pahuuden kanssa.
Raamattua rivien välistä. Ilm.4:2 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Siis yksi. Ilm.4:2 Biblia (1776) Ja kohta minä olin hengessä, ja katso, istuin oli pantu taivaasen, ja istuimella oli (yksi) istuva. Sitten vaan kirjanoppineet ääneen, missä on toinen istuja?
No se taisi olla se ensirakkaus, joka uudistui parikymmentä vuotta sitten.
Jeesus ilmestyi minulle tuolloin, eikä se lrakkaus ähde enään pois.
Se miten Hän rakasti ensin. Se on kuin polttava tuli, joka palaa ja oalaa ja palaa.
Toisinaan tuntuu, ettei minusta jää mitään jäljelle.
Ei tunnu helpolta aina kun oma liha panee vastaan kärventyessään. Rakkaus polttaa pikku hiljaa ihmisen melko paljaaksi ja riippuvaiseksi armosta ja Jeesuksesta. Se tekee usein kipeääkin.
Tuo sama tuli paloi minussa alkuaikoina, se tuli toi minut uskoon, se tuli poltti minua ja minä rakastin sitä, se tuli oli Jeesus. Nyt olen rukoillut kauan että tuo sama tuli tulisi takaisin, mitään ei ole tapahtunut ,olen erämaassa.
Välillä minustakin on tuntunut kuin olisin erämaassa omista itsekkäistä syistäni, mutta Jeesus ei jätä. Ei vaikka haluaisin tai yrittäisin irti ja tuntuu kuin olisin ihan kylmä, mutta aina Hän on tullut ja saanut taas erämaan kukkimaan. Niin uskollinen on Herra.
Jälkeenpäin erämaassa taivallettuaan huomaa, että Jeesus oli sielläkin, vaikkei se siltä silloin tuntunut. On se niin ihmeellistä. Hän on ihan jokaisessa vaiheessa mukana, siellä ihan kuivassa erämaassakin.
Rukoillaanko, että Jeesus pidä meistä kiinni, näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui. Ja vaikka me kieltäisimme sinun voimasi niin älä koskaan päästä meistä irti. Pidä kiinni vaikka väkisin, kun me heikkoina välillä kuljemme poiketen harhavaelluksillemme.
Ja Jeesus pitää kiinni, sen olen huomannut karikkojen kautta. Ja tuntuu välillä että kivun kautta.
Haluan jatkaa...nytkin ovat armovirrat avoimina Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Ei ole mitään hätää.
Hän nostaa ja kantaa ja vie perille. Kiitos Herran!
Room.14:28 Biblia (1776) Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut, ja hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme. Joh.14:28 "minä menen Isäni tykö; sillä Isä on minua suurempi." Siis mahtuu hyvin Isän kädelle.