Vankilapapeista

Roolien erottaminen hyvä idea.

Outoa sinällään on, että valtion tiloissa harjoitetaan uskontoja. Ne ovat yksityisasioita, eivät julkisia ja kuuluvat yksityisoikeuksien suojelun alle. Koulut ja samalla tavoin armeija, sairaalat ja vankilat ovat yhteiskunnallisia tiloja, joissa jokaisen tulisi olla turvassa ilman mitään sellaista tilannetta, jossa kenenkään yksityisyydensuoja vaarantuisi ja hänen katsomuksensa paljastui. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Uskontoja voi harjoittaa rauhassa uskontojen omissa tiloissa, jotka ovat yksityisiä. Ei yhteiskunnallisiin tiloihin tarvita mitään erityiskohteluita. Sen vuoksi vankila-, sotilas- ja sairaalapappien virat voi muuttaa sellaisiksi viroiksi, joissa henkilö on käytettävissä tasapuolisesti jokaista varten, esim. psykologit yms vastaavat.

Nim. Meingott

Tuntuu erinomaisen luontevalta, että katsomuksellisia palveluja tai tilaisuuksia organisoisi joku puolueeton vankeinhoitolaiton eli vahon työntekijä, asiantuntija, ja sitten(siten eri uskonnolliset yhdyskunnat voisivat huolehtia uskonnollista tilaisuuksista ja toimituksista.

Jussi Pajuojan selvityksessä Rikosseuraamuslaitoksen toiminta- ja asiakasprosessien tulevaisuus, Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:15, todetaan muun muassa seuraavaa (s. 34):
”Erityisesti ulkomaalaisten vankien kohdalla korostuu kysymys siitä, kuinka uskonnonharjoitusta tulisi vankiloissa järjestää. Nykytilanteen vaihtoehtona yksi ratkaisumalli voisi olla se, että uskonnollisia tilaisuuksia järjestäisi tästä tehtäväkentästä vastaava vankilan virkamies, joka ei itse pitäisi jumalanpalveluksia tai muuta uskonnonharjoitusta. Näin uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ja varsinainen uskonnonharjoitus olisi eriytetty toisistaan.”

Mielestäni Pajuojan esittämä ratkaisumalli on hyvä myös suomalaisten vankien kohdalla ja sitä voidaan perustella myös uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Yhä harvempi suomalainen on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, ja Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimusten (mm. Gallup Ecclesiastica) mukaan kirkon jäsenistäkin yhä harvempi uskoo kirkon uskontunnustuksen keskeisiin kohtiin. Näin ollen uudistuksen myötä on perusteltua siirtyä siihen, että myös evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksia ja muuta uskonnonharjoitusta vankiloissa hoitaisivat ev-lut. kirkon papit, jotka eivät olisi enää Rikosseuraamusviraston palveluksessa nykyisten vankilapappien tapaan.

Samalla tulee kiinnittää yleisen ammatillisen henkisen ja psykologisen tuen resurssien turvaamiseen. Henkinen ja hengellinen tuki ovat kaksi eri asiaa, ja hengellinen tuki on vain joillekin sopiva henkisen tuen muoto. Kaikki tarvitsevat uskonnollisesti tunnustuksetonta henkistä tukea. Jos uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä vastaavan virkamiehen rooli voisi olla enemmän tekninen, hänen lisäkseen vankiloihin tarvitaan henkisen ja psykologisen tuen ammatillisia osaajia. Nykyiset vankilapappien tehtävänkuvat ja pätevyysvaatimukset voidaan muuttaa uskonnollisesti neutraaleiksi henkisen tue ammattilaisille sopiviksi.

Tästä on näköjään lähtenyt virallinen lausuntokin:

https://www.facebook.com/groups/vapariliitto/permalink/2743662695677838/

Kauniisti sanottu tuossa viimeisessä lausessa pappien suhteen: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2019/10/11/vankiloiden-katsomukselliseen-neutraalisuuteen/

Silloin vankilapapit eivvät eenää olisi valtion virkamiehiä vaan seurakunnan palvelijoita. Asema verrattavissa helluntisaarnaajaan.

Fiskaalisesti melko pinei, mutta periaateelliselta kannalta olisi selkeyttävä uudistus. Roolitukset uusiksi. Outo hybridi jaettaisiin.

Roolien selkiinnyttäminen olisi myös perusta vankien psykososiaalisen tuen kehittämiseen asianomaisen ammatillissen osaamisen vahvistamisen kautta.

Tämä kaksoisroolin purkaminen on selkeästi eettinen ja rationaalinen ratkaisu. Kirkko voisi tehdä omaan puuhaansa ihan yhtä lailla kuin helluntailaissetkin.

Vapaa-ajattelijain liitto ry esittää, että organisaatiomuutoksen yhteydessä lopetetaan vankilapappien palkan maksu valtion varoista. Lähtökohtana on vankien ja vierailijoiden kohtelu yhdenvertaisesti myös heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta.

Tämä ei estä valtionkirkkoja edelleen tarjoamasta uskonnollisia palveluitaan vangeille. Niiden vain tulee maksaa työntekijän palkka itse, kuten muut uskontokunnat jo nyt tekevät. Tämä on yhdenver-taista.

Yleisemminkin erityisten siteiden katkominen valtion laitosten ja uskonnollisten yhdyskuntien välillä on nykyisen kehityksen mukaista ja toivottavaa. Sairaaloissa toimivien sairaalapappien palkat maksaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko eivätkä sairaaloiden ylläpitäjät.

Vankeuslaki ei vaadi valtion maksavan palkkaa minkään kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan papille, imaamille tai vastaavalle. Riittää, että vankila järjestää sopivan rauhallisen tilan hartaus-tilaisuuksia ja vastaavia varten sekä jakaa käyttövuorot tasapuolisesti.

Lohdutus. Papit saisivat keskittyä uskonasioihinsa.

En ota niinkään kantaa palkanmaksu kysymykseen, mutta hengellisen toiminnan tarpeesta ja hyödystä (myös taloudellisesta, jos rikos ja vankilakierre katkeaa) voidaan olla monta mieltä. Vankien ja ex-vankien auttaminen ei aina ole helppoa, kuten Jorikin joutui toteamaan kun joku toisessa keskustelussa hiillosti vanhalla Karkkila keissillä. Kuntouttava työtoiminta ei aina (useimmiten) tueksi riitä. Mutta tukitoimia täytyy olla vaikkei aina onnistutakaan.

Ihmisellä joka joutuu sairaalaan, vankilaan tai vaikka vammaisten tai vanhusten palveluasumiseen on uskonnonvapaus vaikka liikkumisvapaus olisi mennytkin ja uskonnon harjoittaminen on oltava mahdollista kuten muillakin. Vapaa-ajattelijat ole esittäneet sen suuntaista, että uskonto altistaa rikollisuuteen joten vankiloissahan on silloin uskovaisia. Mahdollisuus jumalanpalvelukseen menemiseen ja sielunhoitoon täytyy olla, vaikka toivottaisiin ettei kukaan niitä tarvitse.
Jospa Jori pyytäisi Johanssonin ja Niemelän kuulusteltavaksi seuraavaan vapari baariin. Saisi näkemystä vankilapappi asiaan kaltereiden sisäpuolella olleilta ja ajatusta siitä, onko uskoontulo kuitenkaan se suurin paha.
https://www.radiodei.fi/ex-criminals/

Valitettavasti Anna-Maja Henriksson taisi torpata tämänkin maltillisen uudistushankkeen, joka oli lähtöisin RISE:n piiristä.

Papeille jää siis edelleen kaksoisrooli, yhtäältä organisoi kaikkia ja toisaalta hoitaa "oman uskonnon" seremonioita yms.

Oikeisministeri Anna-Maja Henriksson on kantona kaskessa ja tulppana...

RKP on ollut paha pettymys uskonnonvapaus- ja yhdenvertaisuusasioissa uskonnottomien kannalta. Valitse aluevaaleissa joku muu, uskonnottomille myönteisempi puolue tai ainakin ehdokas!

Konservatiivinen ministeri pistää vastaan. Ei ymmärrä kuin yhden vähemmistön oikeuksia.

Rise valmis, A-M Henriksson ei.

Ai ai Anna-Maja, kun varjelet enemlistökie.. eiku -kirkon etuoikeuksia.

Oikeusministeri kirkolliskonservatiivisena uudistusten jarruna.

Muuten kyllä, mutta kun kirkkokonservatiivi A-M Henriksson ministerinä.

Anna meille joku muu kuin ontuva Henriksson.

Ministeri vaihtoon.

Voi olla ministeristä kiinni.