Dokumenttiprojekti: Uhrit

Eiköhän nämä osallistujat itse vapaa ehtoisesti tulleet ko ryhmään mukaan. Tukea halusivat ja ilmeisesti saivatkin sitä. Uskisten omat "totuuskomiteat" joissa ihmisiä kiusataan oikein porukalla, niin nämä tapaukset kuuluisivat rikosoikeudellisen tutkinnan piiriin. Lahkolaisuus on sairasta touhua ja vakaumusta, jolla ei ole rakkauden ja armon kanssa mitään tekemistä. Irti päässeet tai siitä pyrkivät ovat tukensa ansainneet.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän nämä osallistujat itse vapaa ehtoisesti tulleet ko ryhmään mukaan. Tukea halusivat ja ilmeisesti saivatkin sitä. Uskisten omat "totuuskomiteat" joissa ihmisiä kiusataan oikein porukalla, niin nämä tapaukset kuuluisivat rikosoikeudellisen tutkinnan piiriin. Lahkolaisuus on sairasta touhua ja vakaumusta, jolla ei ole rakkauden ja armon kanssa mitään tekemistä. Irti päässeet tai siitä pyrkivät ovat tukensa ansainneet.

Lue lisää

Totuuskomiteat kuuluu vain jehovantodistajien piiriin, ei mihinkään "uskisten" piiriin. Ihmiset jotka puhuvat vieläkin "lahkolaisista" eivät tiedä mistä puhuvat. Esimerkiksi helluntailaisuutta edustavan uhrin horinat kuvastivat enemmän hänen henkilökohtaisia heikkouksiaan kuin sitä millaisia ongelmia helluntailaisuuden piirissä uskonnollisena yhteisönä on.

Yrittää pistää helluntailaistraumojensa syyksi jopa sitä että ei ole urakehityksessään päässyt päivittäistavarakaupan kylmäkköä pidemmälle. Joku varmaan oikeasti uskoo tämän olevan seurausta heltsuista. Jospa ne ihan omat rahkeet ja älli vain ei riittänyt sen pidemmälle?

Minä en koskaan päässyt edes kylmäköksi päivittäistavarakauppaan. Tämä on sitten varmaan minun hellutaustani syytä?

Tästä koko "uskontojen uhrit" konseptista on tullut viime vuosina pelleilyä joka vie uskottavuuden koko ongelman todenperäisyydeltä. Oikeitakin uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä ongelmia on olemassa. Nämä elämäntapauhriutujat vesittävät koko ongelmakentän uskottavuuden keksien mitä ihmeellisimpiä satuja omista seikkailuistaan uskonnollisissa yhteisöissä.

Jehovantodistajataustaisella vetäjällä on aivan ilmeisiä henkilökohtaisia seksuaalisia ongelmia jotka hän pistää uskonyhteisön syyksi. Samaan aikaan hän tunnustaa olleensa itse aiheuttamassa noita traumoja totuuskomiteoissa toisille. Kysymysmerkiksi jää oliko se ongelma enemmän uskonyhteisön sisäinen ja sieltä juontuva, vai oliko ongelma se että uskonyhteisössä tämä perverssi tyyppi oli itse perseilemässä ja näin itse tekemässä uskonyhteisöstä sairasta?

Kavahtaisin itsekin tuollaista limaista tyyppiä jos tulisi pimeällä kujalla vastaan. Tai vaikka sitten keskellä päivää.

Se että puhut 'sumutuksesta' paljastaa jälleen ettet tajua mistään mitään. Perustat käsityksesi sensaationhakuisiin juoruhin jotka juontavat juurensa kivikautisiin mielikuviin siitä mitä kaikenlaisten mystisten lahkojen sisällä tapahtuu.

Itselläni on ehkä vielä tavanomaista fundamentalistisempi herätyskristillinen tausta joka juontaa suvussani juurensa todella pitkälle historian hämärään. Perhepiirissäni harjoitettiin monenlaista hengellistä väkivaltaa. Voin kertoa niistä omina kokemuksinani. Ei silti tulisi mieleen julistaa omia kokemuksiani yleispätevästi herätyskristillsyyteen kuuluvaksi normiksi.

Uskonlahkojen piireissä varsinaiset puoskarit, eli ne jotka sumuttavat tietoisesti hyväuskoisia ihmisiä ovat vähemmistö. Uskominen ja uskonnollisiin yhteisöihin kuuluminen on aina ollut osa ihmisenä olemista kaikkialla maailmassa. Se ei tee uskonnollisista yhteisöistä kaikista "lahkoja" siinä merkityksessä missä niistä puhuttiin joskus aleksis kiven aikakauden Suomessa.

Et todella voi rinnastaa jotain daavidin oksa- lahkoa ja esim. helluntailaisuutta kokonaisuudessaan saman "lahkolaisuuden" alle. Jim Jonesin lahkon juuret olivat myös helluntailaisuudessa, mutta sekään ei tee Jonesin lahkosta helluntailaista.

Herätyskristillisyys, suurimpana sen edustajana helluntailaisuus on massiivisen kokoinen maailmanlaajuinen herätysliike jonka sisään mahtuu monenlaisia variaatioita siitä miten uskoa harjoitetaan. Eritoten herätyskristillisyys on autoritaarisempia uskonyhteisöjä mokkautuvampi siksi koska herätyskristillisyydellä ei ole maallista auktoriteettia kaitsemassa ja valvomassa seurakuntien toimintaa ja opetusta.
Jehovantodistajia johdetaan New Yorkista, Lestoilla on Rauhanyhdistysten keskusyhdistys, roomalaiskatolisilla on Vatikaani ja siellä paavi jne. jotka toimivat maallisina johtohahmoina. Herätyskristilliyydessä tällaista auktoriteettia ei ole. Tämä antaa yksittäisille seurakunnille ja perheille vapaammat kädet tulkita raamattua ja harjoittaa uskoa. Tämän vuoksi herätyskristillisyydessä voimakkaimmat persoonat toimivatkin hengennostattajina ja mielipidejohtajina, ja tämä puolestaan antaa myös pohjan kaikenlaisille sairaammille ilmiöille herätyskristillisyyden sisällä.

Tästä ei seuraa, että herätyskristillisyys kokonaisuudessaan muodostaa jonkun salamyhkäisen ihmisiä liukuhihnalla traumatisoivan lahkon. Puhumattakaan että aikkien uskonyhteisöjen problematiikka olisi samanlaista. Kaikilla on omat ominaispiirteensä. ja mitä suurempi yhteisö, sitä enemmän myös yhden yhteisös sisällä on poikkeamia. Pimeää porukkaa löytyy kaikista uskonnollisista liikkeistä.

Jos oikeasti olet huolissasi uskonnollisten yhteisöjen piirissä tapahtuvista ongelmista et edesauta juoruilevalla sensaationhkuisuudellasi mitään positiivista kehitystä.

Se onko uskonto sumutusta vai ei, ei liity tähän aiheeseen. Se on vain sinun mielipiteesi, ja tämän asian osalta epärelevantti kysymys.

Uskonto on aikojen saatossa jostakin historiallisesta tapahtumien ketjusta syntynyt uskomus- ja oppijärjestelmä joka ei itsessään uhriuta ketään. Jos ihminen kokee uhriutuneensa uskonnon vuoksi se on aina uskonnollinen yhteisö, sen sisäinen dynamiikka, sosiaalinen kontrolli ja yleensä joku tai jotkut tietyt henkilöt jotka uhriuttamisprosessin saa aikaan.

Tyypillistä uskonnon uhriuttamana esiintyvälle joka ei välttämättä sellainen edes ole, on se että uskonyhteisöjen ulkopuolista maailmaa ja täällä olevia ihmisiä kuvaillaan ihaniksi ja tätä ulkopuolista maailmaa vapauttavaksi. Että kun on päässyt uskonyhteisöstä ulos niin vapaus koittaa ihqujen maallisten ystävien kanssa. Ei nyt taida ihan realistinen kuvaus tuokaan olla elämän todellisudesta.

En minä mitään kovin paljon ihanampia ihmisiä täältä uskonyhteisön ulkopuolisesta maailmasta ole löytänyt. Enkä myöskään erityistä vapauden tunnetta. Kun yksistä sääntökokoelmista ja sosiaalisen kontrollin paineista vapautuu huomaa pian olevansa monenlaisten muiden pakkojen, sosiaalisten kontrollin paineiden ja ehdottomien totuuksien vanki.

Loppujenlopuksi samanlaisia ongelmia syntyy kaikkialla missä yksi tahi kaksi ihmistä kokoontuu. Näyttämö vain vaihtelee.

Joten voit kulauttaa hopeavetesi itse.