Toivon lukijoilta positiivista asennetta, vaikka tekstini saattaa olla kohdittain kriittistäkin.
Muistutan, ettei se kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti, vaan kirjoitan yleisellä tasolla sillä minusta tämä aiheena koskee meitä kaikkia.
Tässä on ollut lähipäivinä kirjoituksia massaan, heimoon, joukkoon ym. kuulumisesta.
Mikä onkin kaikille varmaan tuttua ettei jopa itsestäänselvyyttä.
Sehän on perustarpeitamme kuulua johonkin ryhmään.
Olemmehan ns. laumaeläimiin kuuluvia.
En niinkään painottaisi tuota laumaan kuulumista jo siksikään, että koko yhteiskuntarakenteemme on rakentunut alakouluista lähtien tasapäistämiseen – näin oikaistuna versiona ilmaistuna.
Painottaisin enempi yksilöllisyyteen.
Yksilölliseen vapauteen ajatella omaehtoisesti.
On totta ettei ihan heti löydy vain yhtä, joka ajattelee vain yksin tietyllä tavalla.
Mutta se on toki myönnettävä yleisestikin, että on olemassa vähemmistöryhmiä,
jotka ajattelevat, asennoituvat ja omaavat erityylisen elämänarvojärjestelmän kuin enemmistöön kuuluvat.
Otan esimerkikseni suuresti arvostamani Dalai Lama tähän tarkasteltavaksi.
Hän varmaan edustaa yksilöllisyyttä persoonana vaikkakin sadattuhannet jakavat suuren osan hänen ajatusrakenteitaan, arvomaailmansa sekä hänen henkistä ja uskonnollista asennettaan.
Entäs, jos hänen kohdallaan koetamme kurkistaa syvätasolle asti hänen elämänarvoistaan, elämänasenteestaan ja kyvyssään ymmärtää ihmistä kokonaisvaltaisesti oli ihmisen uskonnollinen näkemyksenä mikä tahansa, tai edustaisi hän millaista poliittista kantaa hyvänsä.
Ei voida Dalai Laman kohdalla enää puhua mistään massa-ajattelusta tai massa-asenteesta.
Olen omaehtoiseen ajattelun ehdoton tukija. Harras toiveeni on jokaisen kohdalla, että pyrittäisiin pois meille valmiiksi ajatelluista asenteista ja valmiiksi pureksituista ajatuksista poispäin ja enempi uskallettaisiin pyrkiä ajattelemaan omin aivoin ja kyseenalaistamaan meille valmiit syötetyt
ajatus –ja asennemallitukset, joita satelee joka tuutista.
Vaikka ajatusrakenteissaan tekisi oman henkilökohtaisen suunnanmuutoksen lähemmäksi omaa sisäistä ihmistään (omaa todellista persoonansa) ei se pois sulje laumassa olemista – vaan pikimmiten vahvistaisi yksilönä olemista ryhmässä.
Pulmitta ei muutokset synny eikä hetkessä, mutta mahdollisuudet ovat kaikilla.
Kyse onkin siitä - halutaanko edes hetkeksi irrottautua kollektiivisesta lauman turvallisuudesta ja kokeilla omia siipiään ilman, että pelättäisiin laumaansa menettämistä
Näkemykseni mukaan ihminen kuitenkin pystyäkseen omaehtoiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen tarvitsee itsetuntemusta ohi tavanomaisen itsensä tuntemisen.
Ei kuitenkaan välttämättä tarvitse syvemmäntason itsetuntemusta tai –ymmärrystä.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että se itsetuntemus oli se minkä tasoista tahansa, se perustuisi tosiasioihin.
Ja että, omakuva olisi vääristelemätön ja arviot omista kyvyistään ja ominaisuuksistaan olisivat paikkaansa pitäviä.
*sofi*
Muistutan, ettei se kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti, vaan kirjoitan yleisellä tasolla sillä minusta tämä aiheena koskee meitä kaikkia.
Tässä on ollut lähipäivinä kirjoituksia massaan, heimoon, joukkoon ym. kuulumisesta.
Mikä onkin kaikille varmaan tuttua ettei jopa itsestäänselvyyttä.
Sehän on perustarpeitamme kuulua johonkin ryhmään.
Olemmehan ns. laumaeläimiin kuuluvia.
En niinkään painottaisi tuota laumaan kuulumista jo siksikään, että koko yhteiskuntarakenteemme on rakentunut alakouluista lähtien tasapäistämiseen – näin oikaistuna versiona ilmaistuna.
Painottaisin enempi yksilöllisyyteen.
Yksilölliseen vapauteen ajatella omaehtoisesti.
On totta ettei ihan heti löydy vain yhtä, joka ajattelee vain yksin tietyllä tavalla.
Mutta se on toki myönnettävä yleisestikin, että on olemassa vähemmistöryhmiä,
jotka ajattelevat, asennoituvat ja omaavat erityylisen elämänarvojärjestelmän kuin enemmistöön kuuluvat.
Otan esimerkikseni suuresti arvostamani Dalai Lama tähän tarkasteltavaksi.
Hän varmaan edustaa yksilöllisyyttä persoonana vaikkakin sadattuhannet jakavat suuren osan hänen ajatusrakenteitaan, arvomaailmansa sekä hänen henkistä ja uskonnollista asennettaan.
Entäs, jos hänen kohdallaan koetamme kurkistaa syvätasolle asti hänen elämänarvoistaan, elämänasenteestaan ja kyvyssään ymmärtää ihmistä kokonaisvaltaisesti oli ihmisen uskonnollinen näkemyksenä mikä tahansa, tai edustaisi hän millaista poliittista kantaa hyvänsä.
Ei voida Dalai Laman kohdalla enää puhua mistään massa-ajattelusta tai massa-asenteesta.
Olen omaehtoiseen ajattelun ehdoton tukija. Harras toiveeni on jokaisen kohdalla, että pyrittäisiin pois meille valmiiksi ajatelluista asenteista ja valmiiksi pureksituista ajatuksista poispäin ja enempi uskallettaisiin pyrkiä ajattelemaan omin aivoin ja kyseenalaistamaan meille valmiit syötetyt
ajatus –ja asennemallitukset, joita satelee joka tuutista.
Vaikka ajatusrakenteissaan tekisi oman henkilökohtaisen suunnanmuutoksen lähemmäksi omaa sisäistä ihmistään (omaa todellista persoonansa) ei se pois sulje laumassa olemista – vaan pikimmiten vahvistaisi yksilönä olemista ryhmässä.
Pulmitta ei muutokset synny eikä hetkessä, mutta mahdollisuudet ovat kaikilla.
Kyse onkin siitä - halutaanko edes hetkeksi irrottautua kollektiivisesta lauman turvallisuudesta ja kokeilla omia siipiään ilman, että pelättäisiin laumaansa menettämistä
Näkemykseni mukaan ihminen kuitenkin pystyäkseen omaehtoiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen tarvitsee itsetuntemusta ohi tavanomaisen itsensä tuntemisen.
Ei kuitenkaan välttämättä tarvitse syvemmäntason itsetuntemusta tai –ymmärrystä.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että se itsetuntemus oli se minkä tasoista tahansa, se perustuisi tosiasioihin.
Ja että, omakuva olisi vääristelemätön ja arviot omista kyvyistään ja ominaisuuksistaan olisivat paikkaansa pitäviä.
*sofi*
Vastaukset 34
Vanhimmat
...lukiessani väistämättä mieleeni nousi yhteen lauseeseen kiteyttämäni ajatus tekstistäsi.
"Näinhän me toimimme sanomalla oman mielipiteemme, yksilöllisesti ja omaehtoisesti."
Se, miten massa vastaa mielipiteeseemme, vaikuttaa yksilöllisesti jokaisen kohdalla eri tavalla tai ei vaikuta ollenkaan.
Nyt täytyy myöntää etten tavoita ajatustasi.
Aivan liian moniselitteinen - sen voi tulkita monella eri tapaa.
Nyt en pyri tulkitsemaan enkä analysoimaan vastaustasi, vaan toivon, että sinä itse jäsentelet oman ajatuksesi selvemmäksi jos mahdollista.
*sofi*
kyllä se siitä aukee kun luet ajatuksella.
mie ymmärsin heti *leuhkii* :D
...vaadi sinua tulkitsemaan enkä analysoimaan vastaustani, mutta lukemalla ensin oman näkökulmasi ajatuksella toisen lukijan näkökulmasta, huomaat vastauksessani piilevän ajatuksen.
Hyvin yksinkertaista.:D
Muistaakseni meille on ennenkin tullut kanssasi samantyylinen tilanne, että pyydän sinulta tarkennettua jäsentelyä jostain kirjoittamastasi ja sinä sanot juuri tuolla tavoin takaisin,
"lue uudestaan niin tajuat".
Onko mitenkään mahdollista, että tarkentelisit kirjoitustasi ja saisin laajemman ja syvällisemmän mahdollisuuden ymmärtää mitä kirjoituksessasi on sisältönä?
...yhteen lauseeseen sinun näkökulmasi. Jos olet ymmärtänyt mitä itse olet kirjoittanut, ymmärrät myös silloin minun vastaukseni.
En ala kirjoittamaan eeposta sellaisesta minkä voin sanoa yhdellä lauseella, sorry. Luultavasti joskus aiemmin on ollut samankaltainen tilanne.
….jännä asenne, että sinun omien kirjoitustesi tarkempi jäsentely olisi eepoksen tekemistä.
Ymmärränkö nyt oikein, että sinun ainoa vastauksesi pyyntööni tarkentavasta kirjoituksesta on se, että minä ymmärrän sinun lauseesi, kun ymmärrän mitä itse olen kirjoittanut???
Missäs kohtaa sinun ymmärryksesi tulee?
Pitäisikö tuo toimintamalli tulkita siten, ettet itse kykene jäsentelemään kirjoituksesi sisältöä vaan tarvitset siihen minua?
Tässä alkaa mieleeni hiipimään epäilevä kysymys: Ymmärrätkö sinä itse edes oman lauseesi sisältöä? Vai mikä voi olla tuon väisteleväksi tulkittavan käytöksen takana?
Mikä on se ymmärryksen sisältö millä kiteytit näkemykseni yhteen lauseeseen?
Odotan todella mielenkiinnolla mitä tähän vastaat ;D
*sofi*
Ps. Oliko tuossa kaikki mitä sinun ymmärryksellesi aukeni kirjoituksestani?
...kuten sanoin, kiteytin tuon sinun tekstisi yhteen lauseeseen eli ymmärsin sanomasi. Tämän ymmärrykseni toin julki tuolla lauseella, yksinkertaista.
Jos alan tarkemmin analysoimaan sanomaasi ja omaa yhden lauseen ymmärrystäni, siitä tulee eepos, aivan kuin opettaja selittäisi oppilailleen pilkuntarkasti mitä tarkoittaa. No, sehän ei olisi mitenkään uutta minulle.:)
Ja miksi minun pitäisi tarkentaa pilkuntarkasti ymmärtämääni? Eikö ole tärkeintä, että olen ymmärtänyt sanomasi. Kuten sanoin, jos sinä olet ymmärtänyt oman sanomasi, sinä ymmärrät myös minun ymmärrykseni.
Poistun koneelta päivän ajaksi, joten vastaamattomuuteni ei merkitse mitään...palaan illalla takaisin.:)
Millä muulla voin varmistua, että olet todellakin ymmärtänyt lauseen, jonka kirjoitit kuin sillä, että sen syvemmin, laajemmin ja tarkemmin jäsentelet?
En käsitä miksi se on sinulle niin tavattoman vaikeata?
Se jopa hämmästyttää minua?
Tuskin tässä kukaan pelkää, vaikka kirjoittaisit millaisen eepoksen tahansa.
Tärkeintä olisi, että vastaisit suoraan etkä kiertelisi - kuten tulkitsen sinun nyt tekevän.
Mietin kummissani motiiviasi toimintaasi.
Keskustelu, jonka uskoisin tässä olevan tarkoituksena, kulkisi mielekkäämmin, jos tulisit edes hiukan vastaan, ettei tarvitsi lypsää sinun perustelujasi omalle ymmärryksellesi, kuin lehmää - olemalla kuin maalaistalon piika.
Esitän dialogimme lyhykäisenä :
(M=MillaN, S= sofi)
S on kirjoittanut näkökulmastaan.
M vastaa: "Näinhän me toimimme sanomalla oman mielipiteemme, yksilöllisesti ja omaehtoisesti."
S kysyy: ” en oikein tavoita ajatustasi joka liian moniselitteinen – voisitko tarkentaa hieman?”
M vastaa: ” lukemalla ensin oman näkökulmasi ajatuksella toisen lukijan näkökulmasta, huomaat vastauksessani piilevän ajatuksen”
S kysyy edelleen ymmällään:” Onko mitenkään mahdollista, että tarkentelisit kirjoitustasi ja saisin laajemman ja syvällisemmän mahdollisuuden ymmärtää mitä kirjoituksessasi on sisältönä?”
M vastaa: ”Kiteytin yhteen lauseeseen sinun näkökulmasi. Jos olet ymmärtänyt mitä itse olet kirjoittanut, ymmärrät myös silloin minun vastaukseni”
S pyrkii itse jäsentämään kysymyksensä tarkemmaksi kysymällä useamman kysymyksen:” Ymmärränkö nyt oikein, että sinun ainoa vastauksesi pyyntööni tarkentavasta kirjoituksesta on se, että minä ymmärrän sinun lauseesi, kun ymmärrän mitä itse olen kirjoittanut??? Missäs kohtaa sinun ymmärryksesi tulee? Mikä on se ymmärryksen sisältö millä kiteytit näkemykseni yhteen lauseeseen?
M vastaa:” kuten sanoin, kiteytin tuon sinun tekstisi yhteen lauseeseen eli ymmärsin sanomasi. Tämän ymmärrykseni toin julki tuolla lauseella, yksinkertaista”
Minua toruttiin oven kiinni laittamisesta, joidenkin keskustelujen taholta, joten olen nyt koettanut kiltisti toimia toisin – mutta onkohan tässä enää järkeä?
Hauskinta tässä on, että aiheeni painottuu juuri yksilöllisyyteen - joten jäinkin miettimään onko se tässä keskustelussa molemmilla osapuolilla mukana, kun minusta tuntuu siltä, että keskustelen omien lauseitteni kanssa???
*sofi , joka edelleenkin pitää oven auki ja odottaa, jos joku muu sen sulkisi tai sitten ovi saisi repsottaa selkosen selällään*
...väistele. Huomaatko, näin me ihmiset ajattelemme yksilöllisesti, omaehtoisesti, ei massaan kuuluvana...vaan erilaisina persoonina.
Kyseenalaistan sinun, sanoisinko käskytyksen itsellesi vastaamisesta ja varmistuksesi siitä, että olen ymmärtänyt asian. Sanoin jo aiemmin ymmärtäväni näkökulmasi...kuitenkin kiellän itseäni vastaamasta tietyn asenne- ja ajattelumallin mukaisesti. Pyrin siis toteuttamaan omaa persoonaani ja siten vahvistamaan omaa yksilöllisyyttäni laumaeläimenä.
Miksi muuten sinulle ei riitä tieto siitä, että olen ymmärtänyt näkökulmasi? :)
Mikä onkaan se sinun tapasi ajatella yksilöllisesti , omaehtoisesti, ei massaan kuuluvana...vaan erilaisina persoonina – kuten kirjoitat?
Kun et ole vieläkään antanut selkeästi omaa ajatusta aiheesta, vaan vastailet saman tyylisesti: ” olen ymmärtänyt näkökulmasi”.'
Jos olet sen ymmärtänyt miten sen jäsentäminen, perustelu tai selventäminen voi olla noin vaikeaa?
Kirjoitat:” Kyseenalaistan sinun, sanoisinko käskytyksen itsellesi vastaamisesta ja varmistuksesi siitä, että olen ymmärtänyt asian.”
Kyseenalaistat siis minkä?
Käskytykseni???
Tuskin olen siinä asemassa sinun suhteesi, että voisin ajatellakaan käskytystäsi ;D
Mutta kiitän sinua siitä, että annat sanoilleni noin suuren painoarvon, että pidät niitä käskytyksenä :DDD
Mutta eikö yleensä väitteitä kyseenalaisteta eikä sitä, että joku haluaa selvennystä?
Eli tuota asennetta soveltaen oppilas voisi kyseenalaistaa opettajan tapaa kysellä opettaessaan ja varmistuakseen oppilailleen annetuista läksyistä.
( en tarkoita että olet oppilas ja minä opettaja)
Mielenkiintoinen asenne sinänsä.
”…kuitenkin kiellän itseäni vastaamasta tietyn asenne- ja ajattelumallin mukaisesti” - siis mitä sinä kiellät?
Kuka on asettanut sinulle tietyt asenne –ja ajattelumallit?
Minäkö?
Missä vaiheessa?
Ja miten – jos mielestäsi näin olen tehnyt?
Perusteluja kiitos !
Vai onko sinusta ymmärryksesi valaiseminen muille tietyllä tavalla asenne – ja ajattelumallisi vastaista?
Ymmärränkö siis sinua oikein jos tulkitsen tuon siten, ettei muille tarvitse sinun ajatusmalliesi mukaan selventää omaa ymmärrystäsi???
Jos tuo olisi sinun ymmärryksesi minun kirjoittamastani omaehtoisesta ajattelusta – et minusta nähden ole ymmärtänyt minua siten kuin kirjoitukseni tarkoitus oli.
Kysymyksesi:” Miksi muuten sinulle ei riitä tieto siitä, että olen ymmärtänyt näkökulmasi?”
Luitkohan ajatuksella kirjoitukseni sillä tuon kysymyksen pitäisi olla tarpeeton – sillä kirjoitan edellisessä kommentissani seuraavasti:” Millä muulla voin varmistua, että olet todellakin ymmärtänyt lauseen, jonka kirjoitit kuin sillä, että sen syvemmin, laajemmin ja tarkemmin jäsentelet?”
Mutta miksi ihmeessä näet niin kovasti vaivaa olla vastaamatta suoraan esittämiini kysymyksiin?
En voi välttyä epäilemästä, että siihen olevat syyt ovat joko kykenemättömyys/ osaamattomuus/ tietämättömyys – no miten on?
Mistä kiikastaa?
*sofi, joka edelleenkin pyrki kaivautumaan pintaa syvemmälle itsepintaisesti*
Ps. Muuten miten kauan aiot vielä väistellä?
...vastauksia.:D
Tapani ajatella on yksilöllistä, omaehtoista eikä niin kuten massa tahtoo eli yhteen lauseeseen kiteytin ajatukseni näkökulmastasi.
Vastaaminen...jäsentely, perustelu ja selventäminen ei ole vaikeaa...kiteytin sen yhteen lauseeseen.
Huomaa...kirjoitin "sanoisinko käskytyksen"...ehkä sana "vaatimuksesi" käy paremmin, että minun pitäisi perustella, selventää ja jäsentää yksi lauseeni...en siis kyseenalaista tekstiäsi, vaan tahtosi minua kohtaan.
Olen laumaeläin, massaa, mutta en vastaa tietyn asenne- ja ajattelumallin mukaisesti...olenhan jo vastannut yhdellä lauseella...eikä se tarkoita ettenkö haluaisi selventää ymmärrystäni...olenhan tehnyt sen jo yhdellä lauseella.
Pääsemme siihen, miksi minun pitäisi selventää ymmärrykseni, että sinä varmistaisit olenko ymmärtänyt näkökulmasi oikein?
Ja kuten sanoin, eeposta en ala kirjoittamaan, joten kyse ei ole osaamattomuudesta, kykenemättömyydestä eikä tietämättömyydestä.
Näkökulmaasi pohjautuen...en ole massaa, vaan oma persoona, jolla on omat mielipiteet.:D
Eli koko keskustelumme kulminoituu siihen, että minulla ja lukijoilla on vain sinun sanasi siitä että olet ymmärtänyt näkökulmani, mutta et vaan suostu mitenkään sitä selventämään – syystä ja siitä , kuten sanot:
a) olenhan tehnyt sen jo yhdellä lauseella.
b) miksi minun pitäisi selventää ymmärrykseni, että sinä varmistaisit olenko ymmärtänyt näkökulmasi oikein?
c) eeposta en ala kirjoittamaan
Annan myöten – sillä olet erittäin hyvin perustellut sen kannan ettet aio perustella mitään todellista ymmärryksesi sisällöstä.
Aforismi: ”Itsepäisyys on hyvästä kuhan se ei toimi itseään vastaan – sillä sarvet omassa kehossa voisivat tuntua hieman kivuliaalta” - hetkellisessä luovuuden puuskassa herennyttä juuritasonviisautta *KIH*
*sofi, sieltä juuritasolta* ;DDD
...me toimimme sanomalla oman mielipiteemme, yksilöllisesti ja omaehtoisesti.
Se, miten massa vastaa mielipiteeseemme, vaikuttaa yksilöllisesti jokaisen kohdalla eri tavalla tai ei vaikuta ollenkaan."
*sarvia ei näy päässäni* :D
"Näkökulmaasi pohjautuen...en ole massaa, vaan oma persoona, jolla on omat mielipiteet.:D"
*reps*
Nyt tuli sellaista tekstiä, johon on helppo yhtyä - en tarkoita kuitenkaan laumaantumista. Harras toiveesi lähentelee suuresti omaa harrasta toivettani myöskin, että uskallettaisiin olla omia itsenäisiä kirjoittajia. Toinen harras toiveeni olisi se, että lukija myös pystyisi näkemään kirjoittajat yksilöinä ilman sitä laumaa.
...sinulla ajatusta siitä mikä voisi myötävaikuttaa toiveesi toteutumiseen?
*sofi*
Ajatukseni on se, että avattaisiin ne silmät ja nähtäisiin kirjoittajan kirjoittama teksti.
Luin jostain kohtaa, että haluat syvällistä keskustelua ja pohdintaa. Se onkin hieno piirre ihmisessä, että haluaa mennä asioissa todella syvälle - ilman pätemisen tarvetta luonnollisesti - niin ajattelinkin sellaista asiaa, että oletko kokeillut muita palstoja? Siis jotain filosofia tai vastaavia, löytyykö sieltä sellaisia ihmisiä, kenen kanssa tunnet saavasi toivomaasi vastakaikua?
Miksi lehti on sinulle niin tärkeä ja miksi siellä pitäisi kertoa sinusta? Harvoinpa siellä minuakaan mainitaan ja vielä vähemmän koko asiasta välitän. Se on katsos vähän niinkuin roskalehti.
En nyt kirjoita sinusta vaan yleisesti.
Miksiköhän ihmiset tuntuvat pitävän pätemisen tarvetta niin kovin negatiivisena?
Eikö tarve tulla huomioiduksi ole perin inhimillinen piirre meissä?
Pitääkö meidän tuomita toisissamme tuollainen piirre, joka on juuri sitä meitä – ihmistä?
Ihan kuin kieltäisimme itseltämmekin jotain ihmisenä olemisesta.
Ja mitä se pätemisen tarve oikeastaan on?
Halua tuoda asioita esille?
Halua saada ihmiset ns. hereille?
No joka tapauksessa se on esille tulemista tavalla tai toisella – siitä olemme kaikki samaa mieltä – eikö vain?
Ne, jotka ovat leimasin kädessään eturivissä lyömässä otsaan leimaa ”olet-pätemisen-tarpeinen” – eivät ilmeisesti tule ajatelleeksi mihin ryöpytykseen esille tulijat asettuvat – näin vahvasti epäilen.
Ja millaisen riskin he ottavat sen suhteen, että heidän näkemyksensä totaalisesti ammutaan alas !
Mikä ihmeen lehti on minulle tärkeä?
Sumppisanomatko?
Et voi toisissasi tuota kysyä *repee täpöillä* ;DDDD
*sofi, joka taas sai aihetta treenata massulihaksiaan*;D
"Menikö tämä taas tähän?"
Minusta yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että kuinka elämäänsä sitten elääkin, niin tekee päätöksensä itse ja pyrkien välttämään kompromisseja. Tarkoitan, ettei massan/ympäristön tms painostamana tai ohjaamana joudu tinkimään asioista, jotka itselleen kokee tärkeäksi. Kovin helposti ihmiset sortuvat tekemään jotain tai jättävät tekemättä asioita vain siksi, että olettavat muiden odottavan häneltä tiettyä tapaa toimia.
Laajemmin ajateltuna yksilöt valitsevat tai valikoituvat omaan ryhmäänsä, jonka ajatusmaailman ja toimintamallit kokevat omimmakseen. Ihmisryhmä, joka on suurin, muodostaa enemmistön, muut ovat vähemmistöjä, sehän päivänselvää. Mihin rajan milloinkin vetää, voi olla todellakin hankalaa ja se, mihin ryhmään kuulut vaihtelee tarkasteltavan asian mukaan. Ryhmille voidaan antaa yleisellä tasolla tiettyjä ominaisuuksia, mutta joka ryhmässä on yksilöitä, jotka kuuluisivat jossain asiassa tänne, toisessa tuonne. Siksi yleistäminen on aina niin petollista.
Dalai Lama on henkinen johtaja enkä tunne hänen oppiaan. En tiedä, millaiset ihmiset hänen ajatusmaailmansa tuntevat omimmakseen ja etenkin se, onko heidän kesken mitään muuta yhdistävää tekijää? Millaisia ryhmiä tämän Dalain edustaman ajatusmaailman sisällä on? Kuinka yksilöllisiä he ovat ja uskaltavatko poiketa ryhmässään vallitsevasta ajatusmaailmasta joissain tapauksissa vai seuraavatko orjallisesti Dalaita, vaikka yksilöinä eivät sitä joka asiassa oikeimmaksi itselleen kokisikaan?
Minulle tämä pohdiskelu täysin ns amatööripohjalta tulevaa. En ole opiskellut tai liiemmin edes tutustunut tämänkaltaisiin asioihin. Koen olevani kuitenkin mitä enemmissä määrin yksilö, kokonaiseksi kasvanut persoona. Jos käsitykseni maailmasta samansuuntainen kuin jollain ihmisryhmällä, voidaan siis katsoa minun kuuluvan siihen, mutta yksilönä elämästäni ja tekemisistäni päätän.
Avauksessa oli mielestäni erittäin hienoa se, että kun puhuit enemmistöistä ja vähemmistöistä, niin et asettanut niitä paremmuusjärjestykseen. Ja mahdotontahan se olisi ollutkin.
Mielenkiintoista on sekin, että yllättävän moni kokee olevansa erilainen kuin enemmistö... jollei jopa suurin osa..;)
Meillä länsimaissa yksilöllisyys on korostuneempaa, kuin jos sitä verrataan itämaiseen ajatteluun ja tapaan elää.Monissa kulttuureissa elämä eristyneenä olisikin täysin mahdotonta ja jopa tiettyjen sosiaalisten rajojen rikkominen ei käytännössä edes onnistuisi.Pohjana voi olla uskontojen luoma ajattelutapa.Tyydytään siihen karmaan , mikä on saatu ja köyhyys , kurjuus, sairaudet koetaan ansaituiksi.Tälläisissa kulttuureissa on mahdollista, että suuret, joko poliittiset- tai henkiset johtajat voivat saada enemistön ajattelemaan ja toimimaan haluamallaan tavalla. Toisaalta näiden johtajienkin ajatusten on pohjauduttava johonkin henkisiin tai yhteiskunnallisiin pyrkimyksiin.
Kiintoisaa vaikkapa nyt Dalai Laman asemassa on se, millä perusteella hänestä tuli Tiibetin henkinen johtaja ja kuinka tämä ajattelumalli levisi myöhemmin länsimaihinkin ja saavutti oppilaita yli kuttuurirajojen. Hyvin nuorena luin kirjan Dalai Laman elämäkerrasta. Tuo kirja on yhden luostarin korkea-arvoisen papin kirjoittama.(kirja on kulkeutunut jonnekkin lainattuani sitä ja nyt en valitettavasti muista tätä kirjoittajan nimeä).
Dalai Lamahan valittiin samoin , kuin häntä edeltäneet "johtajat". Valikoitu joukko korkea-arvoisia pappeja etsi hänet pienenä lapsena kansan joukosta.Näissä huikeissa elokuvissa, joita hänestä on tehty, tuota juttua käsitellään syvällisemmin. Kiintoisaksi tämän kaiken tekee se, että hänen uskotaan olevan inkarnaatio edellisille Daloille ja hän ns. nousi kansasta korkea-arvoiseksi hengenjättiläiseksi.Hänethän kouluutettiin pienestä lapsesta tehtäväänsä luostarissa ja hän sai opettajikseen kirjanoppineet papit. Olisikko hänen oppinsa levinneet länsimaihin ilman kiinalaisten väliintuloa Tiibettiin? Kiinahan valloitti "taantuneen" Tiibetin ja pyrki nyhtämään kansasta tuon luostarilaitoksen halitseman uskonnon ja halusi tuoda oman uskontonsa" tilalle, joka oli kommunistinen ajattelumalli.
Dalai Lama pakeni joukkonsa kanssa Intiaan ja niin tämä henkinen näkemys mahdollistui länsimaihin.
Missämäärin sitten Dalainin opit olisivat täysin hänen yksilöllistä ja omaan persoonallista, sekä ainutlaatuista malliaan......sitäpä sietääkin jo pohtia.
Kuinka suuressa määrin me yleensä kykenemme ajattelemaan täysin yksilöllisesti.....sekin on hyvinkin pohtimisen arvoista. Toki meillä on mahdollisuus päättää millaisia ratkaisuja teemme oman elämämme suhteen.Kannatanko sitä tai tätä vai olenko jotain vastaan.On lukemattomia asiota , joista voimme päättää ja yhtä lukemattomia joihin emme kovinkaan suuressa määrin kykene vaikuttamaan ,ellemme saa jotain tiettynlaista asemaa ja samalla joukkoja puolellemme.
Niinpä me, jotka olemme syntyneet länsimaiseen kulttuuriin ja jossa yksilöllinen ajattelu on korostuneempaa , meidän tapamme ratkaista asiota toimii hieman erilaisista lähtökohdista.Mutta mitä suurempia joukkoja asia koskee , sen enemmän se vaatii kykyä neuvotella, tehdä kompromisseja ja nähdä tilannetta kokonaisuuden hyväksi.
Tuskin sellaisella mielipiteellä on juurikaan merkitystä, jota ei ole julkituotu ja joka ei saa kannatusta. Itsekseen toki voimme ajatella ihan kuinka vain haluamme. Edelleenkin korostaisin, ettemme voi elää täysin yksin ja eristyneenä muista ihmisistä. Emme edes voi olla suodattamatta kaikkea tiedotusvälineitten syöttämää tietoa, puhumattakaan,että kykenisimme olemaan myös oppimatta muilta ihmisiltä. Tietysti yksi vaihtoehto olisi muuttaa jonnekin tuntureille elämään täysin luonnon ehdoilla-----mutta tuskin olisi sitten tarvetta edes tänne keskustelupalstallekkaan kirjoittaa.
....tässä joitain "ajatusrönsyilyjä*
Upeeta avautumista!
Mihin ei ole mitään lisättävää ei pois otettavaa vain nautinto lukea miten tietyllä tapaa valmiita ajatusrakenteesi tässä kohtaa tuntuvat olevan vaikkakin itse vaatimattomana sanot ettet ole pohtinut tällaisia asioita.
Jos et oikeasti ole - on sinulla kaikki syyt jatkaa sillä olet minusta nähden luontainen kyky;D
Pientä korjausta muuhun tekstiin.
En puhunut Dalai Laman oppilaista vaan hänestä itsestään persoona.
Taisit hiukan rönsyillä hänen oppilaisiinsa.
Mitään haittaa siitä ei ole päinvastoin *en puss på pannan* ;D
*sofi*
Että arvostan suuresti Dalai Lamaa yhtenä aikakautemme vaikuttajista, ennenkaikkea suvaitsevaisuuden ja yhteistyön , sekä rauhan edistämisen edesauttajista koko maailmassa.Aina kun on kysymyksessä vaikuttaja , niin toki persoonan on oltava kyllin suuri ja kyllin voimakas, että hän kykenee samaan ajattelunsa leviämään yli kultturin ja uskonnollisten sekä polittisten rajojen.
Toisaalta onkin kiintoisaa, kuinka juuri nämä hengessään suuret voivatkin olla niin vaatimattomia omaan egoonsa tai persoonaansa nähden.Useinkaan heillä ei näytä olevan tarvetta itsensä julkituomiseksi, vaan pikimminkin tuoda julki sellaisia päämääriä ja ajatuksia , mitkä koskevat koko ihmiskuntaa ja kaikkien hyvinvointia.
Mitä suurempi sielu , sen pienempi ego:-)
No ....Dalainin esiintuomat mallit pohjautuvat nähdäkseni Budhalaisuuteen, jossa tuo rakkauden sanoma on kaikkia eläviä olentoja kohtaan samanarvoista ja kunnioittavaa.Joskus aikoinaan näiden budhalaistenkin ryhmissä pyörineenä opin paljonkin toisenlaisia ajattelumalleja.(monissa muissakin porukoissa on pyöritty ja aina sieltä jotain on jäänyt mukaan).
Avauduinko minä..? ja vieläpä upeasti..?
Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä.. Onko tämä jotain käänteispsykologiaa..!?
*kehuista pölmistyneenä*..;)
...mutta kun en millään voi olla *nauramatta*.
Sinä kirjoitit kommenttisi sillä pehmellä ja niin *sydäntä syleilevällä* tyylilläsi ja kuten se on jo aikaisemminkin tullut ilmi, niin omaat luontaisen kyvyn toimia *naisten pelastajana*:-DD
En voi millään *AVAUTUA* nyt itse julkituomaan kokonaisnäkemystäni tilanteesta.....ja luultavasti voisi ollakin, ettei tämä näkemykseni välttämättä ketään muuta niin paljoa huvittaisikkaan.
* joten viisainta nyt minun kipittää "omaan reviriini " jatkokirjoittamaan tuota yksilöteemaa.
-----sain kyllä aiheesta yhden ystäväni kanssa mitä antoisamman puhelinkeskustelun ja osa tästä kaikesta on hyvää matskua seuraavalle kurssilleni.
----yksilöityy nyt keho-sekä henkitietoisuudessaan'''''*nauraa kyyneleet silmissä****
tähän jotain..:)
Käsittääkseni kaikki kuulumme paltakirjoittajien laumaan, ainakin jos laumalla tarkoitetaan joukkoa joka tekee samaa asiaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien tulisi ajatella samalla tavalla.
Olemme tuntevia ja ajattelevia yksilöitä ryhmässa, ryhmässä mukana olo ei kuitenkaan tarkoita oman persoonallisuuden tukahduttamista tai siitä luopumista.
Kuitenkin, jotain toisten käytöksestä, mielipiteistä ja ehkäpä tuntemuksistakin tarttuu vaikka sitä ei edes tiedosta.Käyttäytymisestä voi heittää esimerkin..vaikkapa puhetyylistä, ystäväni muutti etelän kaupunkiin ja puhetapa muuttui hyvinkin äkkiä.
Minun mielestäni ihmiset ovat kuin muovailuvahaa..muokkaamme toinen toisiamme ja muokkaudumme samalla myös itse.Se ei silti tarkoita, ettemme ajattelisi tai toimisi itsenäisesti, oman tahtomme mukaan.
Loppujen lopuksi ihminen on aika heikko ja toiset ovat heikompia kuin toiset.Rohkeus, sinnikkyys, yrittäminen, kunnioitus..katoavia ominaisuuksia, koska meidän ei enää tarvitse yrittää, vaan kaikki tarjotaan valmiina.Nykyajan kiireellisessä elämänrytmissä, on helpompaa antaa virran viedä, kuin soutaa itse.
Suuri merkitys on myös elämänarvoilla, minkä asettaa etusijalle ja mistä tinkii.
Jokainen valitsee oman elämänsä suunnan ja jokaisella on siihen oikeus.Toisia ei pysty muuttamaan, mutta itseään kyllä.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa:D
Tämä on vastausta yleisesti kaikille;D
Hiukan taidettiin rönsyillä keskusteluissa Dalai Lamaan, vaikka hän oli esimerkkini persoonasta, jolla on jo minun ymmärrykseni mukaan sen kaltainen asenne ihmisiä kohtaa, mistä ei voi puhua massan asenteena.
Minulla ei tietenkään ole mitään rönsyilyä vastaan eritoten, kun kyseessä oli
ihanteeni kohde Dalai Lama ja tulipahan tässä tietoisku sitten niille, jotka eivät tienneet mitään hänen historiastaan ;DDD
Joten jatkan itsekin hänestä ;D
Olen aivan minimaalisesti tutustunut Dalai Lamasta kertoviin kirjoihin – aivan liian vähän.
Mutta se vähäinenkin on herättänyt minussa valtavan arvostuksen häntä kohtaan.
Hänen ehtymätön huumorintajunsa!
Suvaitsevaisuuteensa kaikkia kohtaamiaan ihmisiä kohtaan jopa niitä, jotka eivät häntä supein silmin katso.
Hän siis osaa suvaita myös suvaitsemattomuutta - tässä meillä opeteltavaa !
Hänen tietomääränsä länsimaisista tieteistä on huimaavaa!
Koko hänen persoonallinen karismansa, joka kaikessa vaatimattomuudessaan hehkuttaa sellaista sielunrauhaa, josta minä voin vain haaveilla!
Tässä jotain kirjoja niille, jotka kiinnostuivat :
Dalai Lama & Howard C. Cutler, ”Onnellisuuden Taito”
Dalai Lama & Howard C. Cutler; ”Työn ilo, onnellisuuden taito työssä”
Kirjoja on lukemattomia – jokainen varmaan löytää omansa.
*sofi*
Heippa Sofi
Kerroit pitäväsi piirretyistä joten ajattelin laittaa sulle piristykseksi linkin, josta samalla selviää, että vastoin sumppareiden uutisointia, en vonkaa naisia. Jos sitten saatais samalla tässä kääntyyn sitä soulia ees hiukka rokkisempaan..? :)
http://www.albinoblacksheep.com/flash/bunny.php
Ihan lutunen :=)))))
No älä välitä, se urkuri on saanut vielä vähempi :=)))))))
...sait minut ihmettelemään, mitä oikein tarkoititkaan?
On itsestään selvää, että kaikki pitäisi ns. ajattelevan aikuisen ihmisen kyseenalaistaa. Ja näine kyseenalaistuksineen sitten kuuluu enemmistö -tai vähemmistöryhmittymiin. Näkisin tuon yksilöllisyyden enemmänkin tavassa toimia oman itsen suhteen, kyvyssä tehdä päätöksiä omaan itseen kuuluvissa asioissa, rohkeutta tehdä asioita itselleen, vaikka ne välttämättä eivät olisi oman edun mukaisia.
En puhuisi niinkään itsetuntemuksen syvimmistä tasoista; kaikilla meillä jonkinlainen itsetuntemus on. Ja siihen itsetuntemukseen kuuluu mys arvomaailmamme. Jonka muokkautuminen alkaa lapsuudesta: kodista, koulusta ja ympäristössä kulloinkin vallisevista arvoasenteista. Näiden moraalisten ja eettisten perustietojen välittäminen on lapselle välttämätöntä, ei suinkaan tasapäistämistä. Koska ilman näitä perusmalleja ihminen yhteiskuntaan kuuluvana ei kehity.
Johon kehittyneeseen yhteiskuntaan kuuluu osana myöskin yksilöllisyyden esiin nostaminen,oman itsen ja ajatusten huomioiminen suhteessa muihin. Puhut omaehtoisuudesta; minusta tuo sana kuullostaa oudolta tässä yhteydessä. Omaehtoisesti ajattelee henkilö, joka täysin muista piittaamatta ajaa lähinnä omia näkökohtiaan; täysin riippumatta siitä, että muut joutuisivat hänen omaehtoisuudestaan kärsimään.
Ja kyllä vain kaikki meistä oman polkunsa tallaajia ovat, polut vaan ovat niin erilaisia. Joku henkilö pakertaa päivät pitkät samassa oravanpyörässä ja tyytymättömänä, mutta ehkä muunlaista vastuuta ja muutosta pelkäävänä.
Joku toinen taas samassa tilanteessa lähtee muutokseen, radikaaliinkin. Merkittävää, missä elämäntilanteessa henkilö on; kykeneekö hän lähtemään ts. minkälaisia vaikutuksia lähtemisellä olisi omaan ympäristöön, lähimmäisiin. Joskus oman yksilöllisyyden pitää odottaa, koska meillä itsemme lisäksi usein on mys vastuuta lähipiiristämme.
Tuosta Dalai Lamasta vielä. Juice on joskus todennut että kaikki ismit ovat pahasta. Ne estävät suhteellisen tehokkaasti sitä perään kuuluttamaasi kriittistä kyseenalaistamista. Ja sitä tärkeintä kysymystä itsetuntemisen ja yksilöllisyyden
saralla: kuka minä olen ja mitä haluan elämältäni?
Kiitos kannanotostasi ;D
Kun kirjoitat:”…. Näkisin tuon yksilöllisyyden enemmänkin tavassa toimia oman itsen suhteen, kyvyssä tehdä päätöksiä omaan itseen kuuluvissa asioissa, rohkeutta tehdä asioita itselleen, vaikka ne välttämättä eivät olisi oman edun mukaisia”
Tuo on minusta seuraamusta itsenäisestä ajattelusta – eikö toiminta tule ajattelun jälkeen?
Miksi kirjoitin ajattelusta oli se, että jostainhan ensin on aloitettava.
Ensin uskallettava ajatella omin aivoin ja sitten vasta uskallettava toimia.
Kirjoitin:” Näkemykseni mukaan ihminen kuitenkin pystyäkseen omaehtoiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen tarvitsee itsetuntemusta ohi tavanomaisen itsensä tuntemisen.
Ei kuitenkaan välttämättä tarvitse syvemmäntason itsetuntemusta tai –ymmärrystä.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että se itsetuntemus oli se minkä tasoista tahansa, se perustuisi tosiasioihin”
Jäikö tuo kohta sinulta lukematta?
Arvomaailmasta en sen tarkemmin kirjoittanut sillä siitä olen jo aiheena aiemmin sivunnut.
Mutta kiitos, että siitä teit selvennystä ;D
Siitä koulun osuudesta moraalisten ja eettisten perustietojen välittämisen välttämättömyydestä lapselle, ettei se olisi tasapäistämistä, olen hiukan erimieltä.
Mielestäni jossain tapauksissa se on.
Suomessa tasapäistäminen ilmiönä on edelleenkin hyvin voimallinen kaikkialla – ei pelkästään koulumaailmassa – ne jotka eivät sitä näe – olkoot onnellisia !
Esimerkkejä:
Olen omakohtaisesti lapsena kouluaikana kokenut rankalla kädellä sen mitä on se tasapäistäminen.
Ja todellisena yllätyksenä koin sen, että samankaltainen asenne tuli vastaan nuorimman tyttäreni (9v.) kohdalla sen suhteen , että hän on omaehtoinen ajattelussaan ja hän oli ollut opettajan näkemystä vastaan ja perustellut näkemyksensä ,jonka opettaja koki uhkana ja lähetti minulle kotiin punaisen lapun tyttäreni ns. huonosta käytöksestä.
Kun asiaa ei kyetty opettajan nihkeän asenteen vuoksi selvittämään oli seuraava tilanne että halusin yhteistä keskustelua opettajan ja rehtorin kanssa,
Asiaa selvitettiin perin pohjin oliko tyttäreni loppu viimein käyttäytynyt huonosti tuodessaan omaan kantansa esiin.
Rehtori päätös asiassa oli se , että opettajan olisi pitänyt olla tyytyväinen siitä, että lapsi ajattelee itse eikä vaan ota kaikkea vastaan passiivisena ja että hänen(rehtorin) koulussa ei tasapäistetä!
Tietysti tämä on vain kaksi tapausta kyseisestä asiasta eli otantana pieni – mutta uskon että jos tämän ottaisi aiheeksi – muitakin tarinoita löytyisi.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että moraalisten, eettisten ja arvomaailmaan kuuluvien asenteiden kasvuntukeminen kuuluu kiistatta pääsääntöisesti vanhemmille.
Opettajien tehdessä yhteistyötä vanhempien kanssa kuten myös toivottavasti harrastusten ohjaajat esim. valmentajat ollen samoilla linjoilla lapsen kotiväen kanssa myönteisessä vuorovaikutuksessa.
**********
Ehkä omaehtoisuus sinulle sanana merkitsee eriasiaa kuin minulle.
Koen sen positiivisena. Omaehtoinen toimii omista arvoistaan, näkemyksistään ja jopa joskus omista visioistaan käsin - mikä ei mielestäni poissulje sitä etteikö hän ottaisi muitakin huomioon.
Käsittääkseni omaehtoisuus ei sulje myöskään pois muita ihmisen ominaisuuksia: vastuullisuutta, itsenäisyyttä, lempeyttä tai oikeamielisyyttä – vaan että se on osa ihmisen ominaisuuksia siinä kuin nuo edellä mainitutkin.
Jotenkin minulle tuli sellainen kuva, että sinä taidat nyt sekoittaa itsekeskeisyyden omaehtoisuutteen?! Lienenkö väärässä?
Mutta voit tietysti kokea sanojen sisällön kuten itse haluat ;D
Joku kirjoitti palstalla Mahatma Gandhista.
Hän on hyvä esimerkki omaehtoisuudesta.
Esim. Hän paastosi vaikka kuinka muut koettivat estää – koska hänen omaehtoinen yksilöllinen sisäinen visionsa väkivallattomasta vapaussodasta vaati sitä.
Kirjoitin Dalai Lamasta itsestään – hänen persoonastaan – en hänen opeistaan.
Hänen rauhaa hehkuvasta olemuksestaan ja nauravaisesta kasvoistaan.
En ole vielä mitenkään puuttunut siihen mitä mieltä olen hänen uskonnollisista opeistaan.
Muuten mihin ismiin viittasit?
Hiukan minua hämmästyttää, että ensimmäinen lauseesi oli :
” Jälleen kerran sait minut ihmettelemään, mitä oikein tarkoititkaan?”
Eikö ihmettelevä kysele?
Koeta ottaa selville mitä toinen oikein on tarkoittanut kirjoituksillaan ja ajatuksillaan?
Ja kuitenkaan kirjoituksesi ei sisältänyt kuin yhden kysymyksen.
Sitä vastoin hyvin tarkkaan selvitit omia näkemyksiäsi – mikä sinällään oli hyvä – säästyin niitä kyselemästä ;DDDD
Ja mikä olikaan jokin/jotkin muut kirjoitukseni jotka ovat saaneet sinun ymmällesi joihin vihjaat sanalla ’jälleen’ ensimmäisessä lauseessasi?
*sofi*
, että miksi poistuit tästä seurasta.