Julkisen puolen tuottavuuden jättiloikka

Julkisella puolella on palvelutuotantoa, joka on tarkasti mitoitettua ja ohjelmoitua; tätä on vanhupalveluissa, lastenhoidossa jne jne. Sitten on palvelutuotantoa, hallinnointia ja suunnittelua, joka on lähes kokonaan mitoittamatta. Näissä hommissa päivä kuluu satunnaisesti enemmän tai vähemmän kiireessä tai kiireettä; usein henkilön persoonan itseohjaamana.

Entä jos tällainen työ projektoitaisiin. Tehdään kunnalle tai muulle organisaatiolle projektiluettelo. Osa projekteista on lähes päättymättömiä, mutta mahdollisimman harva. Osa on kausittain toistuvia ja osa kertaluonteisia. Projektit avataan ja arvioidaan tuntimäärä. Valmiit projektit suljetaan säntillisesti ja niistä syntyy yhteenveto. Sitten toimijat yksinkertaisella käyttöliittymällä jyvittävät päivän toimensa näille projekteille ja koko organisaatio näkee jyvitykset. Jos työlle ei ole projektia, sellainen avataan tai sitten tunnit merkitään projektille ”Työn odotus”. Tämä tuntikohdistus ei ole työntekijän vaan tämän esimiehen aiheuttama ongelma. Kaatopaikkaprojekteja ei saa olla, jokaisella projektilla pitää olla tarkoitus ja tavoite.

Tulisi esiin tapauksia, joissa tunteja yritetään kohdistaa projekteille eli töille, jotka on jo tehty. Tunteja yritetaan projekteille joihin ei ole osallistuttu. Tunteja kohdistetaan projektille enemmän kuin on todellisuudessa tarvetta. Jne.

Mutta tulisi myös esiin tapauksia, joissa työntekijä menee esimieheltä kysymään seuraavaa projektia, kun edellinen on jo saatu valmiiksi. Tämä sama soveltuu aivan kaikkialle kansanedustajasta ja presidentistä laitoshuollon työnjohtajaan. Tietenkään ei sovelleta presidenttiin, ellei tämä itse halua seurata omaa ajankäyttöään. Ihan varmasti soveltuu, koska näin toimittiin yritysmaailmassa jo 40 vuotta sitten!