Löytyykö SDP:ltä ryhtiä?

Se nähdään kohta siitä, riittääkö heillä kanttia todeta rehellisesti mitä on tapahtunut. Pääasia al-Taee casessa ei edes ole se mitä hän on sanonut tai kirjoittanut. Niitä hän on auliisti pyydellyt anteeksi, enkä minä ainakaan pysty väittämään, etteikö anteeksipyyntö olisi aito ja todellinen. Anteeksianto sen osalta voitaneen siis hänelle suoda.

Paljon oleellisempi asia sen sijaan on se, että hän koko vaalikampanjan ajan systemaattisesti kielsi kirjoittaneensa tekstit, joita hänen twiiteistään kaiveltiin esille, ja taisipa vielä jossain vaiheessa uhkailla oikeustoimillakin valheiden levittäjiä. Tunnustus saatiin vasta pakon edessä vaalien jälkeen. Kuten Saska Saarikoski twitterissä totesi on päivän selvää, että jos hän olisi tunnustanut tekosensa jo ennen vaaleja, hän ei olisi nyt kansanedustaja. Kansanedustajan hyvin palkatun homman hän on siis saanut valehtelulla tai jopa petoksella (lue:rikoksella), saamalla siitä huomattavat taloudelliset edut. Ja mikä pahinta, samalla hän on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa sille ehdokkaalle, jonka paikan hän menettelyllään onnistui viemään. Joona Räsänen jäi nyt ensimmäisenä rannalle, ja ilman al-Taeen valehtelua hän olisi nyt mitä ilmeisimmin kansanedustaja. Miksi Rinteeltä, Lindmanillta, Tuppuraiselta ym. ei nyt löydy minkäänlaista myötätuntoa häntä kohtaan? Luulisi myös Räsäsen tukijoukkojen ja laskun maksajien älähtävän asiasta ja vaativan oikeudenmukaisuutta.