Kysy mitä vain lähisuhdeväkivallasta, Nettiturvakodin asiantuntijat vastaavat 7.5. klo 16-18

Kysy mitä vain perhe- ja lähisuhdeväkivallasta! Tässä ketjussa väkivaltatyön asiantuntijat vastaavat juuri sinun kysymyksiisi.

Kysymyksiä voit esittää heti – asiantuntijat ovat paikalla vastaamassa tiistaina klo 16-18, jonka jälkeen ketju suljetaan. Etusijalla ovat kysymykset, joita äänestetään eniten: anna siis peukku kysymykseen, johon haluat vastauksen. Saat asiantuntijoilta luotettavaa tietoa mm. siitä, mitä perhe- ja lähisuhdeväkivalta on, mistä voi saada apua ja miten väkivaltakokemuksista voi selviytyä.

Kysy mitä vain -keskustelun lisäksi voit laajentaa ymmärrystäsi perhe- ja lähisuhdeväkivallasta tutustumalla Nettiturvakodin materiaaleihin ja testeihin.

Tervetuloa keskustelemaan!

47 kommenttia

Vastaukset

  • Joskus tulee väsyneenä karjuttua alakouluikäisille lapsille, kun eivät esim. mene reippaasti iltatoimille ja nukkumaan. Milloin huutaminen ja hermojen menetys muuttuu henkiseksi väkivallaksi, milloin se on ns. normaalin rajoissa? Anteeksi kyllä pyydän jälkeenpäin, ja meillä on lasten kanssa lämpimät välit.

    • Kaikki vanhemmat kohtaavat kasvatuksessa haastavia tilanteita ja tuskin yksikään meistä vanhemmista selviää kasvatustyöstä ilman äänenkorottamista. On kuitenkin eri asia huutaa, karjua ja olla uhkaava.
      Lapsen näkökulmasta on pelottavaa, jos vanhempi käyttäytyy hallitsemattomasti ja ilmaisee vihaa ja raivoa hallitsemattomasti. Lapselle voi tarvittaessa puhua jämäkästi ja ääntä korottaen, mutta tärkeintä näissä tilanteissa on, että vanhempi kykenee hallitsemaan omaa käyttäytymistään ja tunteitaan. Itsensä hallinnan menettänyt vanhempi on lapsen näkökulmasta pelottava ja turvaton. Siksi silloinkin, kun on vihainen, olisi tärkeää pysyä turvallisena aikuisena.

      On hyvä, että olet pysähtynyt miettimään omia kasvatusmenetelmiä ja toimimista haastavissa tilanteissa. Sitä voi myös pohtia, mistä oma käytös johtuu ja koittaa löytää tilanteisiin ratkaisuja. On normaalia, että pienten lasten vanhemmat väsyvät ja silloin voisi miettiä, minkälainen apu tai tuki arkeen voisi olla tarpeen. Jos taas muunlaiset huolet kuormittavat vanhempaa, on niihinkin tärkeää hakea apua ja tällä tavalla pitää huolta omasta hyvinvoinnista.

      Kannustavaa kasvatusta on myös mahdollista oppia ja vahvistaa. Tilanteisiin, joissa hermot meinaavat mennä, on hyvä etukäteen pohtia vaihtoehtoisia tapoja toimia ja keinoja siihen, miten itsensä voi rauhoittaa tilanteissa.

      On ilo kuulla, että teillä on lämpimät välit lastenne kanssa ja selvästi haluat toimia lapsillesi mahdollisimman hyvänä vanhempana. Lisää hyvää tietoa kannustavasta kasvatuksesta kannattaa käydä lukemassa Kannustavan kasvatuksen virtuaalikirjasta.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Ystäväni elää piikittelevän ja vähättelevän miehen kanssa. Olen yrittänyt hänelle usein sanoa, että kannattaa lähteä, mutta hän ei suostu, koska kuitenkin rakastaa miestä (jostain syystä, mitä en itse tietenkään voi ymmärtää). Mielestäni kyse on henkisestä väkivallasta, mutta ystäväni ei halua kuulla asiasta. Voinko tehdä mitään vai pitääkö minun seurata vierestä, kun ystäväni tuhlaa elämänsä mieheen, joka ei häntä ansaitse?

    • Hei, on ihana kuulla, että välität ystävästäsi ja olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaan. Ystävän tuki haastavissa tilanteissa ja väkivaltaisissa ihmissuhteissa on erittäin tärkeää. On hienoa, että olet osoittanut ystävällesi olevasi hänen tukenaan ja olet ilmaissut huolesi hänen tilanteestaan. Hän on kuitenkin aikuisena ihmisenä vapaa tekemään itse omat päätöksensä.

      Olet toiminut juuri oikein, kun olet ilmaissut huolesi ja sanoittanut hänelle tilannetta. Väkivallan tunnistaminen ei aina ole kovin helppoa ja puolisoon liittyy usein paljon hyviäkin tunteita. Voit tukea ystävääsi, peilata hänen kanssaan tilannetta ja hieman herätellä miettimään suhteen tilannetta ja hänen omaa hyvinvointiaan suhteessa. On hienoa, että kannustat häntä hakemaan apua tilanteeseen. Se on tärkeintä, mitä voit tehdä.

      Väkivalta valitettavasti katoaa harvoin itsestään ja ikävä kyllä voi myös ajan myötä muuttua pahempaan suuntaan. On tärkeää, että ilmaiset ystävällesi, että hän voi tarvittaessa tukeutua sinuun. Hänellä on myös mahdollisuus hakeutua Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten avopalveluihin tai esimerkiksi soittaa sinne, ja keskustella tilanteesta. Hän voi tulla myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin juttelemaan nimettömästi ja luottamuksellisesti. Mikäli ystäväsi tilanne menee pahemmaksi, on hyvä muistaa, että pahoinpitely on aina myös rikos ja silloin myös ulkopuolinen voi tehdä tilanteesta rikosilmoituksen. Jos tilanteessa on lapsia, on lastensuojeluilmoitus tai keskustelu sosiaalityöntekijän kanssa tapa auttaa perhettä.

      On raskasta seurata vierestä, kun läheinen ihminen toimii itselleen vahingollisesti. Muista pitää huoli omista rajoistasi ja auttaa ja tukea sen verran kuin itse jaksat. Toivon ystävällesi kaikkea hyvää ja että hän saa apua tilanteeseen.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Mitä tehdä pienen aikuisen kokoisen ja väkivaltaisen lapsen kanssa, joka pahoinpitelee pikkusisarustaan ja äitiään? Raivarit ja kiinnipitotilanteet saattavat kestää tunteja. Vanhemman on todella vaikea käydä vessassa tai suihkussa, kun mitä vain voi tapahtua sillä aikaa. 112een soittaminen ei auta, hätäkeskuspäivystäjä haluaa vain jutella lapsen kanssa ja siinähän vain tulee ojentaneeksi puhelimen lapselle rikottavaksi. Sosiaalipuolen tuki tilanteeseen on omaishoidon tuki, jolla voi vähän kompensoida sitä, että töitä ei voi tehdä niin kuin normaalien lasten vanhemmat. Pikkusisarus ei saa yhteiskunnalta mitään apua, koska onhan sisarusten välinen nahistelu ihan normaalia.... Mitä sitten tapahtuu, kun lapsi kasvaa muutaman kilon vielä, eikä häntä enää pysty yksin pitelemään? Nyt jo sillä rajalla, että jos äiti on vähänkin kipeänä, lapsi on vahvempi...

    • Hei, hyvä että kirjoitit tänne. On tosi valitettavaa kuulla, että perhe ei ole saanut apua sosiaalipuolelta eikä myöskään hätäkeskukseen soittamalla. Lapsen ei ole oikeutettua käyttää väkivaltaa sisaruksiaan tai vanhempiaan kohtaan eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitsisi joutua pelkäämään toisia perheenjäseniä. Väkivaltainen lapsi tarvitsee ehdottomasti apua, samoin kuin äiti ja pikkusisaruskin. Väkivalta on erittäin haitallista pienemmälle sisarukselle ja hänellä on oikeus saada apua tilanteeseen ja vastuu väkivaltaan puuttumisesta on ensisijaisesti vanhemmilla.

      On hyvä, jos perhe saa tukea läheisiltä ihmisiltä tilanteeseen ja mikäli olet perheen läheinen, äidille voi kertoa olevansa huolissaan tilanteesta ja halusta auttaa ja tukea heitä. On tärkeää kannustaa äitiä hakemaan apua perheelle, huolimatta siitä että heidän tilanteeseen on suhtauduttu valitettavan vähättelevästi. Apua tilanteeseen on mahdollista hakea mm. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä, joissa autetaan kaikkia väkivallan osapuolia. Yhdistykseen voi aluksi soittaa ja kertoa tilanteesta. Myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla keskustelemaan ja voimme yhdessä miettiä tarkemmin, mistä apua voi lähteä hakemaan.

      Äidillä on myös mahdollisuus tehdä itse perheensisäinen lastensuojeluilmoitus ja hakea apua. Myös tilanteesta huolestunut läheinen voi ottaa yhteyttä lastensuojeluun, ja hakea apua perheelle tätä kautta. Toki tästä on hyvä keskustella myös perheen äidin kanssa, ilmaista hänelle vakava huolensa ja kertoa aikeesta tehdä lastensuojeluilmoitus.

      Väkivalta on aina rikos, myös perheen sisällä tapahtuva. Mikäli väkivaltaa käyttävä lapsi on täyttänyt jo 15-vuotta, on hän jo rikosoikeudellisesti vastuussa. Tätä nuoremmatkin lapset ovat vahingonkorvausvelvollisia.

      Lisää tietoa sisarusväkivallasta voit lukea tästä Rikosuhripäivystyksen artikkelista.

      Tilanteeseen on tarjolla apua, eikä yksin tarvitse pärjätä.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Minkälaiset turvatoimet turvakodeissa on? Eikös osoitteet ole kaikkien saatavilla. Entä jos vaarallinen ihminen tulee sinne?

    • Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Suurin osa turvakotien osoitteista on tosiaan julkisia. Suomessa on myös yksi turvakoti, jonka osoitetietoja ei ole julkistettu missään.

      Turvakodit ovat turvallisia paikkoja ja niissä on mietitty siellä olevien turvallisuus tarkasti. Turvakoti on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kotiin jääminen ei enää väkivallan tai sen uhan takia ole turvallista. Henkilökunta on perehdytetty asiaan ja yhteydet vartiointiliikkeisiin ja poliisiin on mietitty tarkasti. Ovet pidetään aina lukittuina ja vaaratilanteisiin on olemassa omat ohjeistukset. Myös turvakodin asiakkaat perehdytetään niin, että kaikkien turvallisuus on taattu. Turvakodeille on olemassa kansalliset laatusuositukset, joissa määritellään myös turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Jokaisen asiakkaan kohdalla mietitään turvallisuus erikseen ja tarpeen mukaan tehdään myös erityisjärjestelyjä.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Onko se Istanbulin sopimus vaikuttanut teillä toimintaan ja miten? Miksei Suomessa toi sopimus toteudu?

    • Hei! Istanbulin sopimus on tärkeä meidän työtä ohjaava sopimus. Istanbulin sopimus yhdessä muun lainsäädännön ja sopimusten kanssa luo perustan väkivaltatyölle. Lainsäädännöllä, sopimuksilla ja oikeuksilla voidaan esimerkiksi perustella väkivaltatyön oikeutus ja tarve.

      Viime vuonna Suomi raportoi sopimuksen tavoitteiden eteen tehdyistä toimenpiteistä ja tuloksista. Kansalaisjärjestöt tekivät oman rinnakkaisraporttinsa, josta voit halutessasi lukea lisää.

      Raportissa on asiaankuuluvasti perusteltua kritiikkiä siitä, ettei sopimuksen toimeenpanosuunnitelman toteutukseen ole varattu valtion budjetista varoja. Arjen havaintoihin perustuvat huolet liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka väkivaltaa kokeneet naiset ja perheväkivallan uhrit saavat apua, jäävät avun ulkopuolelle, milloin apu on ollut riittämätöntä tai missä tilanteissa uhri joutuu kokemaan myös ns. rakenteellista väkivaltaa.

      Sopimuksen myötä on tapahtunut paljon, mm. turvakotipaikkojen määrä on lisääntynyt ja ympärivuorokautinen auttava puhelin, Nollalinja, on avattu. Paljon toimia on kuitenkin vielä tehtävissä.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Mikä on paras tapa auttaa perheväkivallan uhria? Ihan siis läheisenä. Kun se ei usko, kun sanon, että sen pitää lähteä.

    • Hei, hienoa kuulla, että huolehdit ystävästäsi. On hyvä, että olet juttelut asiasta hänen kanssaan ja ilmaissut, että olet hänen tukenaan.

      Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei valitettavasti ole aina niin helppoa, kuin voisi ajatella. Vaikka suhteessa olisi väkivaltaa, voi siinä olla myös monia asioita, jotka pitävät kiinni suhteessa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lapset, taloudelliset asiat, pelko leimautumisesta tai tulevasta, yhteiset hyvät hetket ja muistot. Väkivaltaiseen puolisoon voi usein olla edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivaltaa kokeva voi edelleen rakastaa puolisoaan. Väkivaltaa kokeva voi haluta eroon väkivallasta, mutta ei puolisosta. Nämä voivat olla syitä, jotka estävät lähtemisen väkivaltaisesta suhteesta.

      Väkivalta voi myös arkipäiväistyä ja siinä tulee valitettavalla tavalla kuin osa ns. normaalia arkea. Toisaalta väkivallan kokija voi edelleen tuntea toivoa siitä, että tilanne muuttuisi paremmaksi. Väkivalta vaikuttaa myös itsetuntoon ja väkivallan kokija voi tuntea myös syyllisyyttä tilanteesta, vaikka väkivalta onkin aina väkivallan tekijän vastuulla.

      Kaikilla on kuitenkin oikeus elää turvallista elämää eikä kenenkään tarvitse sietää läheisissä suhteissa pelkoa tai väkivaltaa.

      Väkivaltaa kokevan läheisenä on tärkeintä kuunnella väkivaltaa kokenutta, olla läsnä ja olla empaattinen. Mikäli ystäväsi on valmis keskustelemaan ja hakemaan apua, voisitte yhdessä pohtia esimerkiksi keinoja siihen, miten väkivallan saisi päättymään: voisiko väkivaltainen puoliso kenties hakea apua ja mitä tukea väkivallan kokija voisi hakea. Molempien osapuolien hyvinvoinnin kannalta väkivallan katkaiseminen olisi tärkeää.

      Fyysinen pahoinpitely on aina myös rikos ja ystävän kanssa voi käydä myös tätä läpi. Jos perheessä on lapsia, on tärkeää tukea lasten avun saamisen mahdollisuutta ja sitä, että lapset voivat olla ja kasvaa turvallisissa olosuhteissa. Lastensuojelusta voi saada apua ottamalla yhteyttä tai tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä huolestuneena läheisenä tai myös perheensisäisenä, mikäli vanhempi haluaa hakea apua sitä kautta.

      Läheisenä on haastavaa seurata vierestä, jos ystävä toimii itselleen haitallisesti. On hienoa, että olet hänen tukenaan ja tarjoat hänelle apua. Muista pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistasi ja auttaa sen verran kuin itse jaksat.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Lopettaako se koskaan?

    • Hei, väkivallan on mahdollista loppua. Jokaisella meistä on oikeus elää väkivallatonta elämää, ilman pelkoa ja uhkaa. Kannustan sinua hakemaan apua, jotta et joutuisi kokemaan väkivaltaa.

      Väkivallan loppumiseen tarvitaan usein ulkopuolista apua ja puuttumista. Tärkeää onkin, että väkivallan kaikki osapuolet, myös väkivallan tekijä, saavat apua tilanteeseen ja kokemaansa. Tarjolla on monenlaista apua, mm. Ensi- ja turvakotien liiton avopalveluissa. Jos joudut kotonasi tai suhteessasi pelkäämään, hae apua. Yksin ei tarvitse pärjätä.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Voiko läheinen tehdä yhtään mitään perheväkivallan uhrin puolesta vai onko vaan seurattava vierestä? Ihminen ei lähde suhteesta, vaikka on uhattu tappaa jos lähtee, lyöty, leuka murrettu( seurauksena metallia leuassa), seksuaalista ja verbaalista pakottamista ja hyväksikäyttöä, alistamista, sukulaisista eristämisyrityksiä, sukulaisille soittelua ja uhkailua ja haukkumista. Sitten hän ei tunnu välillä näkevän ulospääsyä avioliitosta muuta, kun jommankumman kuoleman ja tappamisen ja itse yritän sanoa, että muitakin vaihtoehtoja ja tapoja on. Kukaan ei silti oikein voi tehdä mitään muuta kun yrittää sanoa, että lähtee avioliitosta ja autetaan. Tuntuu itsestä niin paskalta ja turhauttavalta, kun ei hyväksy moista, mutta ei voi tehdä mitään muuta, kun yrittää puhua ympäri. Välillä tulee niin vihaiseksi itse, että miettii suunnilleen jo väkivaltaisen ihmisen suohon upottamista ja parhaita keinoja siihen.

    • Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne. Ystäväsi tilanteessa on kuvailemasi perusteella selkeästi monenlaista vakavaa väkivaltaa. On raskasta seurata vierestä, kun läheinen ihminen toimii itselleen haitallisesti, eikä halua ottaa tarjottua apua vastaan.

      Syitä siihen, miksi väkivaltaisesti suhteesta ei lähde, on monia. Syynä voivat olla yhteiset lapset, taloudellinen tilanne, pelko leimaantumisesta, pelko tulevasta tai vielä jäljellä oleva toivo paremmasta. Usein väkivaltaiseen kumppaniin liittyy edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivallan kokija voi edelleen rakastaa väkivaltaista puolisoaan.

      Läheisenä tärkein, mitä voit tehdä, on osoittaa että olet läsnä, toimit empaattisesti, tarjoat apua ja tukea. On hyvä, että sanoitat ystävällesi väkivaltaa ja ilmaiset, että olet huolissasi hänestä. Jos pystyt jossain vaiheessa keskustelemaan ystäväsi kanssa asiasta, voisitte yhdessä miettiä, mistä hän voi hakea apua ja minkälaista tukea tilanteeseen on tarjolla. Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti ja nimettömästi väkivallasta. Nettiturvakodista löytyy myös paljon tietoa lähisuhdeväkivallasta ja siitä selviytymisestä. Myös Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua sekä turvakodeissa että avopalveluissa, mikäli ystäväsi on jossain vaiheessa valmis hakemaan apua ja keskustelemaan tilanteesta väkivaltatyön asiantuntijan kanssa. Lisää tietoa väkivaltatyön palveluita tarjoavista yhdistyksistä löydät Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta.

      Fyysinen pahoinpitely on aina myös rikos, mistä voi tehdä ilmoituksen myös muu kuin väkivallan kokija. Jos perheessä on lapsia, on mahdollisuus hakea perheeseen apua lastensuojelun kautta.

      On hienoa, että tuet ja kannustat ystävääsi väkivallattomaan elämään ja hakemaan apua ja tukea tilanteeseen. Se on tärkeintä, mitä voit tehdä. Muista pitää huoli myös omasta hyvinvoinnistasi ja auttaa omien jaksamisesi puitteissa.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Onko olemassa ns.lievää henkistä väkivaltaa? Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Minulla on todella paha olla, mutta en oikein osaa hahmottaa, onko ns.valituksen aihetta, kun tuntuu kaikilla muillakin olevan vaikeaa parisuhteissa ja monen mielestä lasten tukistukset tms. on ihan normaalia ja aina neuvotaan yrittämään ja muuttamaan omaa käytöstä tms. Mies ei siis ole mustasukkainen, ei vahdi menemisiäni, ei kyttää rahankäyttöä, minulla on hänen pankkikortti ja on antelias, ei hauku ulkonäköäni tai muutenkaan nimittele, mutta muuten minä ja lapset olemme kotona ns.munankuorilla: mies voi saada raivareita ihan mistä vain ja lapset pelkäävät isää. Isä kyllä pyytää aina anteeksi, mutta pelko on jäänyt. Itse välttelen riitoja ja olen sitten aina hiljaa, niin mieheni raivo laimenee. En ikinä uskalla suuttua hänelle. Olen kasvanut narsistiäidin kodissa ja nyt on alkanut tuntumaan, että toistan samaa traumaa. Kerran kännipäissään mieheni on uhannut tappaa minut, mutta ikinä ei ole fyysisesti vahingoittanut minua. Senpä takia en ole osannut ajatella tämän olevan väärin, sillä minua ei lyödä. Kerran mieheni on napannut kiinni toisesta lapsesta lujaa kasvoista, koska lapsi kiukutteli. Lasten kiukuttelut ovat pahinta ja sen takia lapset puhuvatkin nykyään, että kun isi on kotona, pitää olla kunnolla, koska isi pelottaa. Isi on onneksi työn puolesta poissa puolet vuodesta ja silloin poissa ollessa meillä on todella mukavaa ja rentoa kotona itkuineen ja nauruineen, kukaan ei pelkää ja minäkin uskallan näyttää tunteeni. Mieheni ei ole ikinä 13vuoden lapsiaikana ollut ikinä yksin lasten kanssa 24h, eikä lapset enää haluakaan. Olisin kyllä halunnut, mutta ne muutamat parin tunnin jaksot lasten kanssa päätyivät koviin raivareihin, jos lapset eivät totelleet, että pelkäsin lasten puolesta ja eskarilainen osasikin jo soittaa, että ovat sängyn alla isää piilossa, jos olin poissa. Mieheni mielestä suurentelemme asioita, hänellä on oikeus tunteisiinsa ja suuttuminen on kuulemma ihan normaalia, jos lapset kiukuttelevat. Mutta me pelkäämme. Onko kuitenkin vika minussa, olenko jotenkin turhan herkkä? Suurentelenko asioita, kun kaikki henkisen väkivallan tunnusmerkit eivät todellakaan täyty. Mieheni sanoo joskus olevansa masentunut, mutta oikeuttaako se raivoamiseen? Mikään ei muutu, vaikka tekisimme mitä. Mieheni ei myöskään ole ikinä tukenut minua esim.joutuessani sairaalaan, ei tule hakemaan/auta minua, hän ei kestä heikkoutta. Eikä halua kuunnella mitään ongelmia, puhumisyritykseni hän lopettaa suuttumalla. Pitäisikö minun jotenkin vain koettaa ymmärtää ja muuttaa itseäni, koska lukemalla parisuhdeneuvoja koen syyn olevan minussa, etten osaa vain toimia erilaisen temperamentin kanssa. Ainoastaan yksi ystäväni on sanonut, ettei tämä ole normaalia, muiden mielestä aika perusjuttuja pitkässä parisuhteessa. Tuntuu, ettei kukaan muukaan ole kovin onnellinen suhteissaan, mutta pysyvät kuitenkin yhdessä. Olemme myös käyneet parisuhdeterapiassa, mutta en sielläkään uskaltanut kertoa esim.tuosta tappouhkauksesta, koska mieheni mielestä se oli ihan oikeutettua, koska hänellä oli niin paljon stressiä ja kuulemma suuttuessaan nyt kuka vaan voi sanoa mitä tahansa. Ja joka paikassa sanotaan, että jossain vaiheessa henkinen väkivalta muuttuu fyysiseksi, mutta näin ei ole ollut meillä eli ylidramatisoinko vain kaiken. Olisi kiva kuulla ammattilaisen mielipide asiasta.

    • Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuvailemasi tilanne kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Läheisissä ihmissuhteissa ei täytyisi joutua kokemaan pelkoa, väkivaltaa tai sen uhkaa. Kaikilla meillä on oikeus elää turvassa.

      Väkivallan tunnistaminen ei aina ole kovin helppoa, kun itse elää väkivaltaisessa tilanteessa. Väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Usein fyysinen väkivalta mielletään ainoastaan väkivallaksi, mutta väkivallalla on monia muitakin muotoja, kuten esimerkiksi juuri henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on mm. nimitteleminen, haukkuminen, kontrolloiminen, mielipiteiden ilmaisun kontrolloiminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Väkivallalle tai sillä uhkailulle ole missään tilanteessa oikeutusta.

      Usein pelkoa on hyvä pitää väkivallan mittarina, väkivallan muodosta riippumatta. Kerroit, että pelko kuuluu vahvasti teidän arkeenne, mikä kertoo väkivaltaisesta ilmapiiristä. Myös se, että varoo sanomisiaan ja alkaa mukauttaa omaa toimintaansa toisen mielialojen mukaan, on merkki väkivallan läsnäolosta. Riitely muuttuu väkivallaksi siinä kohtaa, kun toinen ei enää uskalla kertoa omaa mielipidettään, pelätessään toisen reaktiota. Tasavertaiseen riitelyyn kuuluu, että molemmat uskaltavat ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa seurauksista.

      Lapset aistivat väkivallan läsnäolon ja väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen ei ole hyväksi lasten hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle. Kerrot myös, että miehesi on tarttunut kovakouraisesti lapseen, mikä on väkivaltaa ja väärin. Ihan kuten alussa mainitsemasi luunapitkin. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja kannustavaan kasvuympäristöön, missä ei tarvitse pelätä tai olla huolissaan väkivallasta. Ensisijaisesti vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset saavat kasvaa turvassa.

      Väkivalta loppuu harvoin itsestään ja valitettavan usein se myös muuttuu ajan myötä pahemmaksi. Siksi olisi tärkeää saada apua tilanteeseen ja väkivallan loppumiseen mahdollisimman pian.

      Koko teidän perheen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää hakea apua tilanteeseen. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua kaikille väkivallan osapuolille ja koko perheelle. Lisää tietoa palveluista löydät Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Miten väkivaltaan liittyvää tabua voisi murtaa?
    Siis ilman että tilanne on se että joutuu itse kokemaan tai että joku läheinen joutuu kokemaan. Enhän esimerkiksi tiedä jos joku tuttu joutuu kokemaan väkivaltaa mutta ei uskalla puhua siitä. Millä aiheesta saisi tehtyä enemmän ruokapöytäkeskustelun kuin vaietun aiheen?

    • Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Väkivalta on tosiaan aihe, josta useimmiten vaietaan, tai siitä ei uskalleta puhua. Väkivaltaan liittyy paljon erilaisia tunteita, mm. pelkoa, häpeää, yksinäisyyttä, mitkä omalta osaltaan tekevät aiheesta tabun. Valitettavan usein vieläkin ajatellaan, että perheen asiat eivät kuulu ulkopuolisille ja se mikä tapahtuu perheen sisällä, pidetään salassa. Vaikka kyseessä olisi väkivalta, eli rikos.

      Tästä syystä on totta, että emme välttämättä tiedä, vaikka lähipiirissämme joku kokisi väkivaltaa. Monesti asiaa peitellään ja salaillaan mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että asiasta puhuminen rohkeasti on tärkeää. Pienillä asioilla voi tehdä paljon. Somessa voi esim. jakaa artikkeleita tai väkivallan kokijoiden tarinoita tai ottaa osaa aiheeseen liittyvään keskusteluun. Ystäviltä voi vaikka kysyä, mitä he ajattelevat väkivallasta. Se, että joku kysyy tai ottaa asian puheeksi, voi olla merkittävä asia väkivaltaa kokeneelle. Monet nimittäin sanovat, "Olisipa joku joskus kysynyt". Sanosin, että tarvitsemme rohkeita viestinviejiä, sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa asian puheeksi ja kysyä. Näin voimme vähitellen murtaa väkivallan tabua.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Miten voi elää kaksisuuntaisen mielenterveysongelmaien narsistin kanssa, vai voiko?

    • Hei. Tämä onkin vaikeampi kysymys, eikä ehkä ihan meidän erityisosaamista. Kannustaisin sinua joka tapauksessa hakemaan apua, tilanteesi ei ole helppo. Jos suhteeseen liittyy väkivaltaa, voit saada apua Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluista. Ovatko Suomen mielenterveysseuran palvelut sinulle tuttuja? Heidän sivuiltaan voisi myös löytyä jotain apua ja tietoa kysymykseesi liittyen.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Nyt oli juttu ettei julkaista perheväkivallasta tapahtumia julkisesti.
    Auttaako se ettei väkivaltaa sitten tapahdu?
    Ehkä päinvastoin suojaa väkivallan tekijää ettei julkaista?
    Perhe ja muu väkivalta on asia josta pitää tuomita ja nähdä sen seuraukset.
    Usein kuitenkin heikompi osapuoli joka joutuu sen kohteeksi.
    Lisäksi puolison sukulaiset voivat olla aika ilkeitä ja loukata henkisesti!!!
    Siis henkinen väkivalta on myös väkivaltaa!!!

    • Onko asiasta näyttöä oikeasti?

    • Hei. Asia on juuri kuten kirjoitit. Tärkeää on, että väkivallasta uskalletaan puhua. Hiljaa oleminen ei auta väkivallan kokijaa eikä tekijää, vaan lisää häpeää ja pelkoa. Liian monesti väkivallasta jätetään kertomatta tai apua ei haeta, koska hävetään tai pelätään. Valitettavan usein väkivallan kokijat joutuvat myös syytetyiksi tai syyllistetyiksi kokemastaan väkivallasta. Näin ei pitäisi tapahtua. Väkivallan tekijä on aina itse vastuussa teoistaan ja käyttämästään väkivallasta. Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai jostain muusta väkivallan muodosta, on perhe- ja lähisuhdeväkivalta aina ihmisoikeusrikkomus ja rikos. Meillä jokaisella on velvollisuus puuttua väkivaltaan ja ottaa asia puheeksi, kun näemme tai kohtaamme väkivaltaa. Näin tekemällä voimme myös murtaa väkivaltaan liittyvää tabua ja auttaa väkivallan eri osapuolia saamaan apua ja katkaisemaan väkivalta.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Vaimoni on hyvin äkkipikainen. Hänelle on täysin normaalia, että jostakin ihan mitättömästä asiasta tulee huutoa, moittimista ja fyysisiä kiukunpurkauksia kuten tukasta tarttumista, nyrkin iskuja, korvalle lyömistä, kynsimistä ja sormien vääntelyä. Kaikki voi alkaa jostakin ihan mitättömästä ”virheestä”, joita en voi mitenkään välttää tai jos vaikka kysyn häneltä jotain epämieluisaa. Virheet liittyvät usein lapseen. Puettu väärin, kastunut tai ei ole annettu lääkettä hänen määräyksensä mukaan. Harvinaista ei ole sekään, että kun vaikka menen hänen viereensä ja vaikka jotenkin vahingossa painan kipeästi jalkaa tai rintoja, tuloksena on potkuja ja nyrkin iskuja tai hän tyrkkää minut lattialle. Noin kuukausi sitten odotettu ruokailuhetki yhdessä päättyi surkeasti, kun en voinut syödä kaikkea mitä hän lautaselle laittoi. Ensin hän yritti syöttää hyvällä, sitten väkisin. Pieninkin vastaan paneminen eskaloituu ja moittiminen voi jatkua jopa tuntikausia. Silloin käydään perustellusti läpi sama virsi, kuinka kelvoton isä olen ja kuinka en huolehdi lapsesta, mitä kaikkea kotona pitäisi remontoida ja myös kaikki intiimit epäkohdat kovalla äänellä. Hän myös uhkaa toistuvasti jättää minut. Lepyttely edellyttää jotain hemmottelua tai muuten hän ainakin nukkuu yön tai pari erillään.

    Nämä liittyvät vahvasti kuukautisiin mutta tilanne voi alkaa myös muulloinkin. Olen jo jotain oppinutkin. Pieni kosketus selkään voi aiheuttaa lähes tulkoon sähköiskun kaltaisen reaktion – älä koske minuun – tai sitten hän voi pyytää rapsuttamaan selkää sieltä ja täältä ja kehrää tyytyväisenä. Lapsen suhteen hän on käsittämättömän huolehtivainen mutta välillä hän menettää malttinsa ja kurin pito käsittämättömän meluista.

    Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. Ei koskaan. Hän ei pyydä milloinkaan anteeksi, eikä tunnusta tehneensä mitään väärin mutta häneltä pitää anoa anteeksi antoa ja parannusta. Mihinkään kodin yhteisiin laskuihin hän ei osallistu, vaikka käy töissä.

    Muuten hän hyvin tunnollinen ja huolehtivainen. Vierihoitoa kaipaisin enemmän ja minusta tuntuu, että pyrkii sitä jostain syystä välttelemään. Olen yrittänyt houkutella häntä, että laittaisimme telkkarin niin, että voisimme vieretysten katsoa sitä mutta se ei käy hänelle. Nukumme kuitenkin pääsääntöisesti vierekkäin, mutta häntä ei saa juuri ”häiritä”.

    Tuo luonteen dominoivuus ja äkkipikaisuus eivät ole uusia asioita. Ne ovat ilmenneet melko lailla alusta saakka mutta piirteet ovat vahvistuneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia. Hän on käynyt vuosien mittaan kirjaimellisesti entistä vastustamattomammaksi. Käytös on minulle jotenkin täysin ymmärtämätöntä, varsin se, että hän ei koskaan kadu mitään tekemisiään ja sanomisiaan. Ikään kuin ne kaikki pyyhkiytyisivät jotenkin täysin pois mielestä.

    • Hei, ja kiitos viestistäsi. Tilanne teillä kotona vaikuttaa todella haastavalta. Vaimosi käytös on väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Vaimosi ei selvästi itse näe käytöksessään mitään väärää, mikä tietysti haastaa tilannetta entisestään. Sinulla on oikeus parisuhteeseen, jossa saat olla sellainen kuin olet, ilman pelkoa siitä, että puolisosi suuttuu tai käyttäytyy väkivaltaisesti. Se mitä joudut kokemaan, ei ole missään tilanteessa oikein.

      Oletko puhunut asiasta koskaan kenenkään ulkopuolisen kanssa? Tiedän, että se voi tuntua pelottavalta, mutta monesti se on ainoa keino saada väkivalta loppumaan. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut auttavat. Niiden kautta myös vaimosi voisi saada apua omaan väkivaltaisuuteensa. Tärkeää on myös muistaa, että väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen ei ole hyväksi lapselle, vaikka väkivalta ei suoraan kohdistuisi lapseen. Jo lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseksi kannustaisin sinua hakemaan apua. Voit myös olla yhteydessä sinua lähinnä olevaan turvakotiin. Turvakotiin voit hakeutua yhdessä lapsen kanssa, jos tilanne muuttuu uhkaavaksi.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Olen taistelemassa irti suhteesta narsistin kanssa. Lukuisista yrityksistä huolimatta, tuo ei ota ymmärtääkseen minun haluavan lopettaa suhteen. Emme asu yhdessä, mutta jatkuvat yhteydenotot ja jopa Fyysisest ilmaantumiset eivät ota loppuakseen.

    Kuinka päästä irti?

    • Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Kuvaamasi tilanne kuulostaa jo vainolta.
      Vainoaminen on toistuvaa, ei-toivottua yhteydenottamista, seuraamista ja tarkkailemista, joka aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Vainoaminen sisältää uhkaavia tekoja, pelottelua, kontrollointia tai väkivaltaisia tekoja. Vainoamisella on vaikutuksia kokijan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Se, että ex-kumppanisi ottaa jatkuvasti yhteyttä ja ilmaantuu paikalle, ei ole oikein.

      Tiesithän, että voit tehdä tilanteesta rikosilmoituksen? Lisäksi neuvoisin sinua hakemaan ulkopuolista apua. Esimerkiksi Varjo-tukikeskus auttaa valtakunnallisesti vainoon liittyvissä kysymyksissä. Tärkeää on, että sinulla on turvallinen olo ja jatkuvat yhteydenotot saataisiin loppumaan. Tuollaisessa tilanteessa eläminen on erittäin kuormittavaa pitkään jatkuessaan.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Mä oon välillä hyvä isä. Ostan kaikkea ja koitan tehdä kaikkea tyttöjeni kanssa. Yritän ihan oikeasti olla niin hyvä kuin vaan voin. Sitten taas mokaan kun alkaa tämä vaihde jolloin kaikki äänet särisee niin että melkein sattuu korviin kun lapset tappelee. Akka valittaa (ei siis aina) jostain ja koira paskoo lattialle yms. Ja hermot paukahtaa työpäivän jälkeen taas niiiin pahasti että.. en lyö tai juurikaan nimittele tms.
    Mutta oon muuten varmaan lasten silmissä tosi pelottava, vaimo lyö vettä myllyyn lisää melkein aina ja puhuu kuinka kaikki on niin järkyttyneitä ja se ärsyttää siinä tilanteessa niin paljon. Vaikka totta kait se on.
    En tiedä mikä mua eniten ahdistaa, sekö että olin niin vitun tyhmä taas kerran ja sain omat pienet lapset surulliseksi ja pelokkaaksi vai se että en kohta jaksa enää tätä samaa oravanpyörää. En siis haudo itsaria vaan haluisin jättää koko perheen ja elellä itsekseni. Ottaa lapsia vain silloin kun itselle sopii. Ja(tiedetään) sehän se vasta olisi kypsää aikuisen ihmisen touhua, mutta ku en jaksa. Niin rakkaita ku ne onkin koko perhe niin silti tuntuu että yksin ois parempi.. että miten voi olla näinkin itsekkäät ajatukset, en tiedä mutta sen tiedän että ne vaan on niin.

    Vai onko se vaan niin että kun tietää olevansa väärässä eikä kuitenkaan pysty tekemään paremmin vaikka miten koittais niin olis helpompi olla hyvä isä kun olis sopivan matkan päässä.?

    Tää on ihan pers..stä ku olet sosionomi, olet lastensuojelu alalla, olet uskovainen, työt teet hyvin ja silti kuitenkin olet niin epäonnistunut varsinkin perheen kanssa jonka pitäis aina olla ykkönen. Anteeksi sanankin oon kuluttanut niin loppuun että sillä ei ole mitään merkitystä

    Miten mies voi saada avun itselleen? Sitten kai sitä pystyis vasta olemaan avuksi läheisilleenkin

    Paljon vuodatusta, mutta vuodatan siksi kun ei edes uskonto ole auttanut vaikka varmasti parhaani olen koittanut

    • Hei ja hienoa, että kirjoitit tänne. Kuten sosionomina ja lastensuojelualalla työskentelevänä varmasti tiedätkin, on ihan normaalia, että pienten lasten vanhemmat välillä väsyvät ja arki voi tuntua raskaalta. On hyvä, että tiedostat tämän väsymyksen ja oman käytöksesi haasteet.

      Voisiko tilannetta lähteä miettimään sitä kautta, minkälainen apu tai tuki voisi auttaa teidän arkeanne ja lisätä näin vanhempien jaksamista ja hyvinvointia? On totta, että vanhempana jaksaa toimia paremmin silloin, kun itse voi hyvin. Jos väsymyksen ja hermojen kiristymisen taustalla on muunlaisia huolia, on näihinkin hyvä hakea apua. Omien tunteidensäätelyyn ja aggressiiviseen käytökseen on mahdollista saada apua Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten avopalveluista. Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta voit katsoa itseäsi lähinnä olevan yhdistyksen ja heidän tarjoamat palvelut.

      Lasten näkökulmasta tilanteet, joissa vanhempi menettää hermonsa ja käyttäytyy hallitsemattomasti, on pelottavaa ja uhkaavaa. Siksi olisi tärkeää löytää keinoja, millä saisi rauhoitettua itsensä tilanteessa ja haastavissakin tilanteissa kykenisi olemaan turvallinen vanhempi. Kannustavaa kasvatusta on mahdollista oppia ja vahvistaa. Hyvää tietoa kannustavasta kasvatuksesta ja haastavissa tilanteissa toimimisesta löytyy Kasvata kannustaen -virtuaalikirjasta. Kannattaa tutustua tähän materiaaliin, mikäli se ei ole tuttu entuudestaan.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Moi.
    Usein puhutaan miesten käyttämästä väkivallasta. Minulla on väkivaltainen avopuoliso. Nainen. Tämä väkivalta on fyysistä, varsinkin kun hän ottaa alkoholia, niin soppa on valmis. Yhteisiä lapsia ei ole. Ollaan molemmat jo yli 60v. Haluaisin elää jo tässä vaiheessa rauhallista omaa elämää.

    • Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuka tahansa meistä voi tosiaan joutua kohtaamaan läheisisissä suhteissa väkivaltaa, eikä se tai väkivaltainen teko katso sukupuolta. Kerrot, että haluaisit elää rauhallista elämää. Sinulla, kuten meillä kaikilla, on oikeus turvalliseen elämään eikä kenenkään tarvitsisi joutua pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa tai kohtaamaan väkivaltaa.

      Väkivaltakokemusten käsittelyyn ja väkivallasta irti pääsemiseen on mahdollista saada apua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat apua ja tukea kaikille väkivallan osapuolille. Lisätietoa Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistyksistä löytyy liiton nettisivuilta, mistä voit etsiä itseänne lähinnä olevan yhdistyksen. Myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti ja nimettömästi kaikki väkivallan osapuolet.

      Fyysinen pahoinpitely on aina rikos ja väkivallan tekijä on vastuussa toiminnastaan. Vaikka toista voi kannustaa ja tukea avun hakemiseen, on päätös avun hakemisesta kuitenkin jokaisen meidän oma, eikä toista voi pakottaa avun piiriin. Väkivaltaa kokeneena sinun on tärkeää pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistasi ja saada tukea väkivaltakokemuksista selviytymiseen.

      Väkivallasta on mahdollista selviytyä, ja helpompaa se on silloin, kun siihen saa apua ja tukea.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Asiantuntijat ovat nyt paikalla ja kysymyksiin vastaaminen alkaa. Peukuttamalla voit äänestää niitä kysymyksiä, joihin haluat vastauksen.

  • Lueskelin ketjua ja huomasin, että ihmisillä on kokemuksia sekä henkisestä että fyysisestä väkivallasta. Mitä kaikkea väkivalta sitten oikein voikaan olla? Tuli myös sellainen fiilis, että tosi monella on läheinen, joka on kohdannut väkivaltaa. Kuinka yleistä perheväkivalta tai muu vastaava on?

    • Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Väkivaltaa on tosiaan monenlaista. Monesti tunnistamme fyysisen väkivallan, lyönnit, potkut tai hiuksista repimisen. Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös pelkoa ja uhkaa. Väkivalta ei kuitenkaan aina jätä fyysisiä jälkiä ja sen muodot voivat olla moninaiset. Henkinen väkivalta satuttaa sisältäpäin. Se voi olla haukkumista, nimittelyä tai uhkailua. Kumppani voi yrittää rajoittaa menemisiäsi tai ystäväpiiriäsi. On myös selvää, että jos parisuhteessa on väkivallan uhkaa tai vallan käyttöä, ei se voi olla näkymättä seksissä jollain tavalla. Seksuaaliväkivalta voi olla monenlaista painostamista tai pakottamista sellaisiin tekoihin, joita toinen ei halua tehdä. Näiden lisäksi väkivalta voi olla taloudellista, kumppani voi yrittää määritellä miten ja mihin käytät rahojasi tai uskontoon liittyvää. Joissain tapauksissa väkivalta voi myös jatkua eron jälkeen vainona, jolloin ex-kumppani pyrkii seuraamaan ja ottamaan yhteyttä ei-toivotusti.

      Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on Suomessa valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain elämänsä vaiheessa lähisuhdeväkivaltaa. Miehistä noin kuusi prosenttia on joskus kokenut kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa. Miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin muille kuin naiset.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Miksi meillä on täällä Suomessa niin paljon lähisuhdeväkivaltaa? Vieläkö ollaan maailman "huippuja"?

    • Hei, Olet oikeassa, Suomessa lähisuhdeväkivalta on valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain vaiheessa elämäänsä läheisessä suhteessaan väkivaltaa. Miesten kohdalla luku on jonkin verran pienempi. Tosin miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin ulkopuolisille kuin naiset.

      Syitä siihen, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä, on varmasti monia. Väkivaltainen käyttäytyminen periytyy ja kulkee yli sukupolvien. Jos lapsuuden kodissa on joutunut näkemään tai kokemaan väkivaltaa, on tavallista, että aikuisena löytää itsensä väkivaltaisesta suhteesta tai huomaa itse ratkovansa tilanteita väkivallalla. Valitettavasti edelleenkin perheen piirissä tapahtuvia asioita pidetään meillä yksityisinä. Häpeän ja pelon takia asiaa ei uskalleta ottaa puheeksi, eikä kukaan uskalla kysyä. Monesti juuri se yksi kysymys voisi auttaa lopettamaan väkivallan ja saada väkivallan osapuolet hakeutumaan avun piiriin.

      Tärkeää onkin, että väkivallasta uskalletaan puhua ja näin madalletaan kynnystä myös avun hakemiselle. Avun hakemisessa ja väkivaltakirteen katkaisemisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Miksi väkivaltaisuus alkaa ilmetä vasta vuoden tuntemisen jälkeen mitättömistä syistä ja lopulta syitä ei edes tarvita? Miten selittää läheisille ihmisille edes jotenkin ymmärrettävästi kuinka vaikeaa suhteesta on lähteä kun pelko ja ahdistus lisääntyvät itsellä kun yrittää päästää irti, kun ei tiedä mistä toinen voi yhtäkkiä ilmestyä koska sama pieni asuinalue ja takana kotirauhanrikkomista yms.

    • Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Monesti käy niin, että väkivalta alkaa vähitellen, kuin huomaamatta. Pieniä merkkejä ei ehkä huomaa tai ne ovat niin pieniä, että menevät kokonaan ohi. Lopulta käy juuri kuin kirjoitat, syitä väkivaltaiseen käytökseen ei enää tarvita.

      On tavallista, että ihmiset kysyvät, miksi et vain lähde. Lähteminen ei vain aina ole niin helppoa ja yksinkertaista. Väkivallan tekijään liittyy monenlaisia tunteita ja hänessä on monesti myös paljon hyvää, sellaista mihin on joskus ihastunut ja rakastunut. Lisäksi lapset tai taloudelliset kysymykset voivat mietityttää. Pärjäänkö yksin? Voi myös olla, että väkivallan tekijä on käytöksellään onnistunut musertamaan itsetunnon niin huonoksi, ettei enää usko, että lähteminen voisi olla mahdollista. Joissain tilanteissa lähteminen on kuitenkin se askel, joka on otettava, jotta väkivalta saadaan loppumaan. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen ei ole helppoa ja pelko ja ahdistus ovat tavallisia tunteita. Tärkeintä on, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi. Sinulla on oikeus turvaan ja kunnioittavaan parisuhteeseen, missä et joudu tuntemaan pelkoa tai uhkaa. Pieni asuinalue ei varmasti helpota tilannetta. Oletko miettinyt turvakotia? Tai oletko käynyt juttelemassa tilanteestasi jonkun ulkopuolisen kanssa? Monesti se, että voi yhdessä toisen kanssa miettiä ratkaisuja, selkiyttää omia ajatuksia ja saa näkemään uudenlaisia ratkaisuja. Väkivalta on mahdollista katkaista ja siitä on mahdollista selviytyä.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Omassa lapsuudessani 80- ja 90-luvuilla oli yleistä, että lapsia rankaistiin tukkapöllyllä ja luunäpeillä ja uhattiin selkäsaunalla. Nykyäänhän kaikki tuollainen on todella paheksuttua, vaikka ilmeisesti ruumiillinen kuritus on ollut jo vuosikymmeniä laitonta (vai onko?). Miten suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen on muuttunut viime vuosikymmeninä ja miten se näkyy työssänne? Itse en koe traumatisoituneeni, vaikka joskus tulikin tukkapöllyä, mutta olisiko oikeasti syytä tarkastella lapsuuttaan ja vanhempiaan kriittisemmin?

    • Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Lasten ruumiillinen kuritus katsottiin hyväksi kasvatukseksi aina 1980-luvulle asti. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984 mutta arkeen asti muutos kiinnittyy hitaasti. Totta on, että 80- ja 90 -luvuilla tukkapölly ja luunapit tai huutaminen olivat vielä monessa kodissa käytössä. Asenteet ovat onneksi muuttuneet ja suurin osa ei pidä enää väkivaltaa hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Toki asian eteen on tehty paljon. Tälläkin hetkellä on meneillään Hyvä kasvaa -kampanja, jonka teemana on kannustava kasvatus.

      Tänä päivänä tiedämme paljon kannustavasta kasvatuksesta ja sen positiivisista vaikutuksista lapsen kasvulle ja kehityksellä. Sanoisin, että oman historian pohtiminen siinä mielessä on tärkeää, että huonoja malleja ei tulisi siirrettyä omille lapsille tai omaan parisuhteeseen. Selvästi olet jo asiaa pohtinut ja miettinyt.

      Kannattaa lukea lisää Hyvä kasvaa -kampanjasta, jos aihe enemmän kiinnostaa.

      Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti

  • Henkisestä väkivallasta puhutaan paljon, mutta mitä kaikkea siihen todella kuuluu? Mikä on normaalia riitaa ja erimielisyyttä ja mikä menee jo henkisen väkivallan puolelle? Jos kumppani esimerkiksi jatkuvasti vähättelee ja suhtautuu alentuvasti ja ylimielisesti, onko kyseessä henkinen väkivalta vai onko kumppani vain ikävä ihminen?

    • Hei. Väkivalta on aina vallan väärinkäyttöä. Se mitä kerrot, kuulostaa kyllä henkiseltä väkivallalta.

      Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi läheisen alistaminen, nimitteleminen ja haukkuminen. Henkinen väkivalta voi olla julkista nolaamista tai se voi tapahtua neljän seinän sisällä piilossa. Henkistä väkivaltaa on myös sosiaalinen eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista, taloudellinen alistaminen, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaasti ulos menemisen estäminen, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen.

      Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa, sillä se voi alkaa hyvin pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Väkivallalla on tapana vähitellen paheta, joten myös henkinen väkivalta yleensä pahenee. Tällöin sitä kokeva on alkanut pitää tilannetta normaalina eikä huomaa henkisen väkivallan pahenemista.

      Lähes jokaisessa parisuhteessa riidellään joskus. Normaaliin riitelyyn kuuluu se, että riidan osapuolet voivat vapaasti kertoa oman mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista. Riita muuttuu väkivallaksi, kun et enää uskalla kertoa mielipidettäsi, koska pelkäät miten puolisosi siihen reagoi.

      Väkivaltaan kannattaa hakea apua. Usein jo se, että kokemuksistaan saa keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, auttaa jäsentämään omaa tilannetta ja helpottaa omaa oloa. Apua voi saada esim. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalveluista. Nämä palvelut ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Avopalveluissa voi saada apua puhelimitse, kahdenkeskisissä keskusteluissa tai vertaisryhmässä.

      Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti

  • Hei...asun avoliitossa ja haluan muuttaa yhteisestä omistus asunnosta pois. Mies on arvaamaton ja joskus myös väkivaltainen. Asuntolaina on puoliksi ja hän ei halua maksaa minua ulos eikä anna myyntiin asuntoa. Onko ainut mahdollisuus käräjäoikeuden päätös mutta saanko asiaa eteenpäin näinkään. Eihän tänne kukaan uskalla tulla, kuten esim. kiinteistövälittäjä

    • Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Yhteisomistuksessa olevaa asuntoa ei tosiaan valitettavasti voi myydä ilman puolison suostumusta. Tässä asiassa olisi varmaan paras kääntyä lainopillisten palveluiden puoleen, he osaavat neuvoa näissä asioissa parhaiten. Oikeusaputoimistoista voi saada edullisesti neuvoja tilanteeseen.

      On hyvä, että pidät huolta omasta turvallisuudesta ja hyvinvoinnistasi. Kenenkään ei tarvitse joutua sietämään väkivaltaa tai pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa. Väkivaltakokemusten käsittelyyn on mahdollista saada myös apua. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat keskusteluapua ja tukea väkivallasta selviytymiseen. Mikäli tilanne yhteisessä kodissa menee uhkaavaksi voit myös hakeutua lähimpään turvakotiin. Turvakotiin voi hakeutua jo väkivallan uhan vuoksi.

      Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti

  • Hei!

    Kiitos monipuolisista kysymyksistä! Aika kysymiselle on nyt päättynyt, mutta asiantuntijat vastaavat vielä muutamiin kysymyksiin.

    Terveisin,
    Suomi24-tiimi

Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.