Lait ja säännöt ovat turhia, koska ne eivät kuitenkaan toimi.

Jo koulussa lapset oppivat, että järjestyssääntöjen ei ole edes tarkoituskaan suojata oppilaita toisten väkivallalta, vaan lähinnä turvata yleistä järjestystä ja suojella koulun ja opettajien mainetta ja kunniaa, sekä koulun omaisuutta turmeltumiselta. Ja tehdä kaikista oppilaista mahdollisimman keskinkertaisia.

Vaikka oppilaille kuinka koetetaan tolkuttaa, ettei toisia saa kiusata, niin he aina vain ymmärtävät, että toisia ei YLEENSÄ saa kiusata. Tai ketään NORMAALEITA ei saa kiusata. Pääasia on, että oppilaiden ENEMMISTÖ käyttäytyy siivosti eikä nouse kapinaan.

Ja jos joku oppilas tekee jotain tai muuten toimii sellaisella tavalla, joka ei häiritse muita eikä riko koulun järjestyssääntöjä, mutta on "tyhmän näköistä", niin usein toiset oppilaat katsovat oikeudekseen tai jopa velvollisuudekseen ojentaa tätä oppilasta. Ei puhettakaan, että kysyttäisiin asiasta opettajalta, koska "ei näin vähäpätöisen asian takia kannata opettajaa vaivata". Ja jos tämä oppilas itse menee kysymään, niin ne toiset ottavat sen kauheana solvauksena, sillä kyllähän enemmistö aina paremmin tietää, mitä säännöt sanovat mistäkin asiasta.

Enemmistö myös määrittelee sen, mikä on kiusaamista ja mikä ei, joten heillä on myös oikeus rangaista oppilasta, joka on väittänyt heitä kiusaajiksi, siitä hyvästä, että hän on "valehdellut" heistä opettajalle. Ja valehteluahan se on aina, jos väittää jotain, mitä ei pysty todistamaan, riippumatta siitä, pitääkö se paikkansa vai ei.

Nämä käyttäytymissäännöt jäävät varmasti paremmin oppilaille mieleen, kuin ne teoria-asiat mitä oppitunneilla on opetettu.

Joten tarvitaanko sitten aikuistenkaan maailmassa lakeja ja sääntöjä, kysytään vain enemmistöltä miten pitää ja kuuluu. Hankala juttu vain, että poliisin ilmestyessä paikalle enemmistö ei aina ole oikeassa.