Minulle on ehdotettu masennuslääkkeiden käyttöä. Vaikuttavatko ne se seksuaalisuuteen ja tunne-elämään? Olen kuullut juttuja, että tunne-elämä köyhtyisi ja seksinhalu katoaisi.
Kannattaako masennuslääkkeet aloittaa?
115
6449
Vastaukset
- Anonyymi
en suosittele mutta jos itse koet olevasi todella masentunut kannattaa kokeilla edes!:)
- Anonyymi
Koululääketiede markkinoi 11 biljoonalla näkymättömälle sisimmällä pillereitä Suomessa vuodessa ja on varmaa että sellaisen rahan edessä valehtelee kuka tahansa.
- Anonyymi
pyydä voxra niin jopa lisää haluja.
- Anonyymi
Luonnon masennuslääke (Restilen) - https://tonzes.com/deprfi.htm
Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.
- Anonyymi
Riippuu lääkkeestä ja ihmisestä.
Toinen kokee saavansa apua toinen ei mitään apua saa niistä ja kolmas saa kovat sivuoireet ja ei paikat enään toimi niin kuin pitäisi.
Yksi asia on myös ettei pitkä aikaisvaikutuksista oikeasti tiedetä.
Ehkä komppaisin ekaa jos olo on niin sietämätön ettet jaksa niin aina voi kokeilla. - Anonyymi
Tämä ainakin vaikutti ilmeisesti aivan muulla tavalla:
https://www.riemurasia.net/kuva/Laakkeen-sivuvaikutukset/205458
Itse en ottaisi mitään vaan opettelisin hymyilemään.
Hymy on halpa lääke.- Anonyymi
Hymyilyä ei tarvitse "opetella". Masennus on eri asia kuin mikään *n hymyileminen, tai sen puute.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hymyilyä ei tarvitse "opetella". Masennus on eri asia kuin mikään *n hymyileminen, tai sen puute.
Kyllä ottaisit jos oikeasti olisit masentunut, se olotila on helvetistä, tarttuisit mihin vaan oljenkorteen, minuuden menettäminen on järkyttävää, kun ei mikään asia enää kiinnosta, eikä mistään saa mielihyvää.
- Anonyymi
"Vaikuttavatko ne se seksuaalisuuteen ja tunne-elämään?"
Kyllä ja kyllä. Seuraamukset voivat jäädä pysyviksi lopettamisen jälkeenkin. Tutustu ainakin ilmiöön nimeltä PSSD eli post-SSRI sexual dysfunction ennen päätöksentekoa. Sinulla on vain yksi terveys. Ei kannata pilata sitä sen takia, ettei vaivautunut ottamaan asioista selvää ja varoituksia tosissaan. Jos päädyt lopulta käyttämään, ainakin tiedät mitä seurauksia valinnalla voi olla.
SSRI-aineet aiheuttavat laaja-alaisia aivovaurioita, joiden seuraamuksia sekä PSSD että dementia ovat. - Anonyymi
https://www.goodreads.com/book/show/17852736-cracked
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
Toisin kuin tämä normaali lääketiede, joka hoitaa vaivoja, joiden mekanismit tiedetään ja joiden lääkkeet ovat tähän mekanismiin kohdennettuja, psykiatriset vaivat hoituvat paremmin elämänmuutoksilla, keskusteluilla yms. Seksihalut katoavat usein ja voi tulla "zombi-moodi"-joistakin masennuslääkkeistä. Tai sitten ei. Mutta vaikutus on keskimäärin lähes sama kuin placebolla ja pysyviäkin sivuvaikutuksia voi tulla ja lääkkeistä luopumisen sivuvaikutukset ovat myös mahdollisia. - Anonyymi
http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/
Alun perin kerrottiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä, useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat.
http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/
Viime viikkoina on mediassa ollut paljon asiaa lääkkeiden haitoista. Ongelmia käsitellään valitettavasti yksittäistapauksina. Todellisuudessa koko lääkehoidon järjestelmä, johon suuresti luotamme, on rikki. Lääkärien taydennyskoulutuksesta vastaavat lääkeyhtiöt.
Lisäesimerkin vinoutuneesta lääkekulttuurista tarjoavat suositut masennuslääkkeet. Sadattuhannet suomalaiset käyttävät SSRI-masennuslääkkeitä päivittäin. Hyvin harvalle heistä on kerrottu niiden hyödyistä ja haitoista todenmukaisesti. Jos kerrottaisiin, käyttö vähenisi. Osa haitoista on sellaisia, että ne koituvat kaikille, osa tulee esiin yleensä pitkäaikaiskäytössä. Otan esiin seuraavassa yhden yleisen haittavaikutuksen, joka saattaa osoittautua henkilön elämälle tuhoisaksi.
Viime kesäkuussa sain paljon yllättävää julkisuutta, kun Mehiläinen erotti minut MOT- ohjelmaan osallistumisen seurauksena. Tutkimustuloksista, jotka kertovat masennuslääkkeiden vaikututuksista, ei olisi saanut keskustella parhaaseen katseluaikaan. Olen saanut kohun jälkeen erinomaisen paljon postia lääkkeiden käyttäjiltä. Edelleenkin saan monta viestiä viikoittain henkilöiltä, jotka kertovat tarinansa liittyen SSRI-aineiden vieroitusoireisiin. He haluaisivat ihmisten tietävän tarinansa. Mielellään lääkäreidenkin.- Anonyymi
"Hyvin harvalle heistä on kerrottu niiden hyödyistä ja haitoista todenmukaisesti. Jos kerrottaisiin, käyttö vähenisi. Osa haitoista on sellaisia, että ne koituvat kaikille, osa tulee esiin yleensä pitkäaikaiskäytössä."
Aamen. Esim akatisian mahdollisuudesta psyykenlääkkeissä, seksuaalihäiriöistä, pssd:stä, seksuaalihäiriöistä ja joillakin pitkäkestoisesta tarpeesta vähentää lääkettä pitää kertoa. Hitto mitä valkopesijöitä nuo psykiatrit on, kertovat vain valitut palat jättämättä kertomatta sen mitä kidutusta elämästä voi tulla lääkkeiden seurauksena. Jos oikeasti ihmiset tietäisi mitä voi seurata ja mikä on oikea näyttö hyödyistä ja oikea kiinnostus haittojen tutkimukseen, käyttö vähenisi. Lisäksi lääketurvallisuus lisääntyisi
- Anonyymi
https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/
Eve Rasku Tampereen yliopiston historian laitokselta on tehnyt kiinnostavan pro gradu -tutkielman Suomen lääkärilehdessä kirjoitetuista masennuslääkeartikkeleista.
Erityisen mielenkiintoista on, että tutkielman perusteella lääkäreiden omiin mielenterveysongelmiin tunnutaan suhtautuvan kovin eri tavalla kuin muiden potilaiden ongelmiin.
Lääkäreiden kohdalla keskusteluapu tuotiin esille pääasiallisena hoitokeinona 15 artikkelissa kun taas masennuslääkitys mainittiin vain kolmessa artikkelissa. Masennuslääkitys tuotiin esille kerran neutraalilla tavalla, kerran kokeiltuna mutta toimimattomana hoitokeinona ja kerran hoitokeinona johon liittyy stigma. Lääkehoidon vähäinen esiintyminen kirjoituksissa kytkeytynee yhteen taipumuksella selittää lääkäreiden masennuksen syitä psykososiaalisin perustein. Työn kuormittavuus esitettiin oireilun syyksi 11 artikkelissa ja traumatausta sekä temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa.
***
Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin. - Anonyymi
Masennuslääkkeitä harkitsevien kannattaa katsoa dokumentti "YLE MOT - Masentavat lääkkeet",löytyy youtubesta.
- Anonyymi
Itse olen saanut mielialaääkkeestä apua todella paljon, elämä rullaa nykyään normaalisti. Tätä ennen olin kärsinyt tietämättäni varmaankin vuosia masennuksesta ja ahdistuksesta. Kun sain masennus ja ahdistuneisuushäiriö diagnoosit, olin ihmeissäni ja epäilin, että tarvitsenko edes lääkkeitä. Lääkkeet ovat kuitenkin tuoneet värit takaisin elämääni ja pystyn iloitsemaan asioista normaalisti. Nukun myös paremmin kuin aiemmin, ennen lääkkeiden aloitusta olin nukkunut huonosti todella pitkään.
Olen saanut paljon apua myös keskusteluavusta, enkä usko, että vaikeat masennustilat lähtevät pelkästään lääkkeitä syömällä, sillä lääkkeet vie vaan oireet pois, mutta ei poista varsinaista syytä. Paras hoitokeino masennukseen on mielestäni keskusteluapu ja lääkitys. Toki mielialalääkkeitä myönnetään nykyään todella helposti ja jopa vaivoihin, joilla ei ole mitään tekemistä mielialahäiriöiden kanssa. Jos sinulla on kuitenkin vaikeuksia jaksaa arjessa, niin kannattaa lääkkeitä harkita. Aloitusoireet voivat olla hurjiakin, mutta niistä pääsee yleensä eroon muutaman viikon jälkeen. Jos lääkitys aloitetaan pienellä määrällä, oireet eivät iske niin voimakkaina. Haittavaikutukset ovat aina yksilöllisiä, mutta jos joku lääke ei sovi sinulle, täytyy lääkitys miettiä lääkärin kanssa uudestaan. - Anonyymi
Kannattaa varautua siihen että olo muuttuu aluksi paljon huonommaksi ennen kuin olo paranee.
- Anonyymi
https://madinfinland.org/rakenteellinen_korruptio/
Uuden tautiluokituksen myötä lääketeollisuus kiinnostui psykiatriasta aivan uudella tavalla ja APA otti uusista yhteistyömahdollisuuksista kaiken irti. Tieteelliset symposiumit alettiin järjestää yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa, ja samalla psykiatrian vaikutusvalta alkoi laajentua lääketeollisuuden kanssa kehitettyjen ”masennustietoisuuskampanjoiden” avulla. Ennen ymmärrettävänä reaktiona elämään pidetty surullisuus muuttui vuonna 1987 alkaneen SSRI-lääkkeiden aikakauden myötä alitunnistetuksi ja alihoidetuksi sairaudeksi, joka johtui ”kemiallisesta epätasapainosta” etenkin serotoniinin suhteen. Teoria oli täysin tuulesta temmattu, mikä myönnettiinkin julkisesti vuonna 2010. Tässä välissä johtavat psykiatrit kuitenkin markkinoivat lääketeollisuuden sponsoroimina masennuksen kansantaudiksi väittäen, että SSRI-lääkkeet ovat kemiallisen epätasapainon korjaavia täsmälääkkeitä masennukseen. Masennus oli siis muuttunut ymmärrettävästä reaktiosta aivosairaudeksi ja samalla masennusdiagnoosin saaneiden määrä alkoi kasvaa hurjaa vauhtia.- Anonyymi
Psyyke ei ole elin, mitä voisi lääkitä. Kemiallisen epätasapainotilan teoriakin on tosiaan kumottu jo aikaa sitten, mutta niin vaan yhä tänäkin päivänä näitä myrkkypillereitä tyrkytetään potilaille joka tuutista. Kun on kyse psyykenlääkkeistä, ei totuudelle ole sijaa.
Niitä syötetään nykyisin jopa eläimillekin. Sairasta, todella sairasta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyyke ei ole elin, mitä voisi lääkitä. Kemiallisen epätasapainotilan teoriakin on tosiaan kumottu jo aikaa sitten, mutta niin vaan yhä tänäkin päivänä näitä myrkkypillereitä tyrkytetään potilaille joka tuutista. Kun on kyse psyykenlääkkeistä, ei totuudelle ole sijaa.
Niitä syötetään nykyisin jopa eläimillekin. Sairasta, todella sairasta!Psyykenlääkkeet ovat hyviä, jos ihminen on ahdistunut ja väsynyt .
- Anonyymi
Mulla ensin keski-vaikea masennus, siihen lääkkeenä cipramil ja seksiä halusin usein, paljon useammin kuin esimerkiksi kukaan miesystävistäni. Mulla siis ei ainakaan laskenut haluja. Vuosia meni näin, sitten masennus vaikeutui vaikea-asteiseksi enkä juurikaan halunnut seksiä yli vuoteen. Joku aika sit lääkitystä muutettiin voxra mirtatsapiini yhdistelmäksi ja nyt taas panettaa ihan jatkuvasti. Eli mulla ei mitkään masennuslääkkeet ole alentanut seksihaluja, päinvastoin oon kuullut miehiltä vaan valitusta että haluan liikaa. N33.
- Anonyymi
Masennus pillerit tekee ajoittain maniaa, eli lyövät yli ja
Mikä pahinta elimistön oma serotoniini tuotanto lakkaa, kun se huomaa ylimääräistä serotoniinia tulevan jostain se lopettaa oman serotoniinin tuotannon.
Jos siis luotat että synteettinen epä orgaaninen kemian tehtaassa tehty serotoniini on parempi kuin luojan luoma serotoniini joka on laadultaan tuhat kertaa parempi ja monisäikeisempi kuin labran tuote.
Siis muita joka kerran kun otat pillerin, vastaava määrä omaa serotoniinin tuotantoa laskee ja lopulta lakkaa kokonaan tuottamasta serotoniinia, jolloin ollet pilleri riippuvainen lopun ikää, haluatko sitä?
Jos tulee vaikka sota, niin mistä saat pillereitä?
Mutta jos et keino pillereillä tuhoa omaa serotoniini tuotantoa, se toimii sodankin aikana ja ilman euroja big farmalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus pillerit tekee ajoittain maniaa, eli lyövät yli ja
Mikä pahinta elimistön oma serotoniini tuotanto lakkaa, kun se huomaa ylimääräistä serotoniinia tulevan jostain se lopettaa oman serotoniinin tuotannon.
Jos siis luotat että synteettinen epä orgaaninen kemian tehtaassa tehty serotoniini on parempi kuin luojan luoma serotoniini joka on laadultaan tuhat kertaa parempi ja monisäikeisempi kuin labran tuote.
Siis muita joka kerran kun otat pillerin, vastaava määrä omaa serotoniinin tuotantoa laskee ja lopulta lakkaa kokonaan tuottamasta serotoniinia, jolloin ollet pilleri riippuvainen lopun ikää, haluatko sitä?
Jos tulee vaikka sota, niin mistä saat pillereitä?
Mutta jos et keino pillereillä tuhoa omaa serotoniini tuotantoa, se toimii sodankin aikana ja ilman euroja big farmalle.Mutta kun se oma serotoniinin tuotanto on hiipunut jo ennen lääkitystä. Jostain syystä. Olisiko kuitenkin syytä aloittaa lääkitys serotoniinitason korjaamiseksi? Voisi sujua elämä kivemmin vaikka hamaan hautaan asti, tarvittaessa pikku lääkityksellä.
Minä ainakin sain lääkkeestä apua masennukseen. Puoli vuotta lääkettä söin, sitten vähensin ja lopetin kokonaan kuukauden aikana. Ei vieroitusoireita. Masennus ei ole palannut vielä viiteentoista vuoteen.
- Anonyymi
Suosittelisin terapiaa ja keskusteluapua js et nyt aivan mustana näe maailmaa, ne vieroitusoireet voivat olla karmeita sitten jos niistä haluaa päästä eroon, eivätkä välttämättä auta muuten kuin turruttamalla mielen..
- Anonyymi
Tällaisia kommentteja ei kannata uskoa. Mä olisin ilman lääkkeitä varmaan jo tappanut itseni. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet harvemmin koukuttaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaisia kommentteja ei kannata uskoa. Mä olisin ilman lääkkeitä varmaan jo tappanut itseni. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet harvemmin koukuttaa.
Mielestäsi pysyvä impotenssi/seksuaalinen kyvyttömyys ja dementia eivät ole riskeinä sellaisia, että kannattaisi, ainakin ensiksi, yrittää ratkaista niitä elämänongelmiaan, joista pahaolo on lähtöisin, ennen kuin kemiallisesti turruttaa itsensä elämältä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäsi pysyvä impotenssi/seksuaalinen kyvyttömyys ja dementia eivät ole riskeinä sellaisia, että kannattaisi, ainakin ensiksi, yrittää ratkaista niitä elämänongelmiaan, joista pahaolo on lähtöisin, ennen kuin kemiallisesti turruttaa itsensä elämältä?
Jaa että kumpi on pahempi, seksuaalinen kyvyttömyys vai itsemurha? Öö oota ku mietin hetken. Kaikissa lääkkeissä on omat riskinsä, ja kannattaa miettiä kumpi on pahempi, sairauden aiheuttamat oireet vai lääkkeen. Masennuslääkkeillä ei todellakaan"turruta" itseään (huomaa ettet oikein asiasta tiedä mitään), päinvastoin alkaa tulla myös positiivisia tunteita eikä vain ainaista alakuloa tai tunteettomuutta. Ja oikeastiko luulet että lääkkeet on ensimmäinen/ainoa hoito masentuneella?? Pliis älä anna ohjeitasi kun et asiasta mitään tiedä. En tunne yhtäkään joka olisi masennuslääkeillä menettänyt seksihalunsa, mulla ainakin teki just päinvastoin. Kuinka paljon sä kuvittelet masentuneen ihmisen haluavan seksiä? Mulla ainoa miinus jonka masennuslääkkeistä oon saanut, on painonnousu. Ja voin kertoa että mieluummin oon lihava ja onnellinen kuin laiha ja masentunut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa että kumpi on pahempi, seksuaalinen kyvyttömyys vai itsemurha? Öö oota ku mietin hetken. Kaikissa lääkkeissä on omat riskinsä, ja kannattaa miettiä kumpi on pahempi, sairauden aiheuttamat oireet vai lääkkeen. Masennuslääkkeillä ei todellakaan"turruta" itseään (huomaa ettet oikein asiasta tiedä mitään), päinvastoin alkaa tulla myös positiivisia tunteita eikä vain ainaista alakuloa tai tunteettomuutta. Ja oikeastiko luulet että lääkkeet on ensimmäinen/ainoa hoito masentuneella?? Pliis älä anna ohjeitasi kun et asiasta mitään tiedä. En tunne yhtäkään joka olisi masennuslääkeillä menettänyt seksihalunsa, mulla ainakin teki just päinvastoin. Kuinka paljon sä kuvittelet masentuneen ihmisen haluavan seksiä? Mulla ainoa miinus jonka masennuslääkkeistä oon saanut, on painonnousu. Ja voin kertoa että mieluummin oon lihava ja onnellinen kuin laiha ja masentunut.
Se on sinun mielipiteesi. Muilla voi olla eri mielipide.
Huomaa, että on tiedossa tapauksia joissa henkilö on tehnyt itsemurha juuri sen takia, että hän on menettänyt seksuaalisuutensa, kykynsä ja halunsa, psykiatristen aineiden käytön seuraamuksena. Se ovatko ajatelleet itsemurhaa ennen käyttöä ei ole tiedossa, mutta on paljon ihmisiä, jotka valitsevat mielummin kuoleman kuin tunteettomuuden ja seksittömän elämän.
Toisekseen, masennus ei ole sairaus vaan tunne tai kokemus, kontekstista riippuen, joten elämänhuoliinsa kannattanee ainakin yrittää vaikuttaa siten, ettei menetä mitään terveydestään. Vaikka elämäntilanteen muuttaminen vie enemmän aikaa kuin pullosta tai pilleristä tunteiden turruttaminen, voi valinta olla pitkässä juoksussa hedelmällisempi, ja vielä opettavaisempikin. Toki tämä on vain minun näkemykseni. Moni voi olla eri mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 9:59 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sinun mielipiteesi. Muilla voi olla eri mielipide.
Huomaa, että on tiedossa tapauksia joissa henkilö on tehnyt itsemurha juuri sen takia, että hän on menettänyt seksuaalisuutensa, kykynsä ja halunsa, psykiatristen aineiden käytön seuraamuksena. Se ovatko ajatelleet itsemurhaa ennen käyttöä ei ole tiedossa, mutta on paljon ihmisiä, jotka valitsevat mielummin kuoleman kuin tunteettomuuden ja seksittömän elämän.
Toisekseen, masennus ei ole sairaus vaan tunne tai kokemus, kontekstista riippuen, joten elämänhuoliinsa kannattanee ainakin yrittää vaikuttaa siten, ettei menetä mitään terveydestään. Vaikka elämäntilanteen muuttaminen vie enemmän aikaa kuin pullosta tai pilleristä tunteiden turruttaminen, voi valinta olla pitkässä juoksussa hedelmällisempi, ja vielä opettavaisempikin. Toki tämä on vain minun näkemykseni. Moni voi olla eri mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 9:59Masennuksella on tautiluokitus, joten oli sun mielipide mikä tahansa niin se ei poista faktaa. Vaikea-asteisessa masennuksessa voi olla oireena juurikin tunteettomuus sekä seksuaalinen haluttomuus, joten lääkkeet eivät voi pahentaa kyseisiä oireita ihmisellä jolla ei muutenkaan ole tunteita tai kiinnostusta seksiin. Varmasti on moni tällainen tehnytkin itsemurhan vaikka olisi voinut saada avun masennuslääkityksestä ja -hoidosta. Itselläni lääkkeet palauttivat kiinnostuksen seksiin. Tunteettomuus ei itselläni ollut oireena enkä ole tunteettomaksi tullut vieläkään. Erittäin ihanteellista olisikin jos ihminen voisi parantaa sairautensa täysin elämäntilanteen muuttamisella, useimmiten se vaan on mahdotonta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennuksella on tautiluokitus, joten oli sun mielipide mikä tahansa niin se ei poista faktaa. Vaikea-asteisessa masennuksessa voi olla oireena juurikin tunteettomuus sekä seksuaalinen haluttomuus, joten lääkkeet eivät voi pahentaa kyseisiä oireita ihmisellä jolla ei muutenkaan ole tunteita tai kiinnostusta seksiin. Varmasti on moni tällainen tehnytkin itsemurhan vaikka olisi voinut saada avun masennuslääkityksestä ja -hoidosta. Itselläni lääkkeet palauttivat kiinnostuksen seksiin. Tunteettomuus ei itselläni ollut oireena enkä ole tunteettomaksi tullut vieläkään. Erittäin ihanteellista olisikin jos ihminen voisi parantaa sairautensa täysin elämäntilanteen muuttamisella, useimmiten se vaan on mahdotonta.
Tautiluokitus on eri asia kuin, että kyseessä on oikeasti sairaus. Erilaisia luokituksia on paljon, jotka eivät välttämättä vastaan oikeaa sairautta. Sitä paitsi, jos ollaan oikein tarkkoja, masennuksella ei edes ole sairaus luokitusta. Voit tarkistaa asian itse viimeisimmästä ICD:stä (International Classification of Diseases, 11. julkaisu). Masennus (esimerkiksi "Single episode depressive disorder" jne.) on sijoitettuna luokkaan 6 ("06 Mental, behavioural or neurodevelopmental disorders"). Jo luokan nimi kertoo, ettei kyseessä ole sairauksia vaan "häiriöitä". Voit verrata luokan nimeä muihin luokkiin, joissa on (oikeita) sairauksia ("diseases"). ICD-11 on ihan virallista tavaraa niin sanotusti. Jopa siinä ilmaistaan enemmän tai vähemmän suoraan ja selkeästi, ettei mielisairaudet ole sairauksia kuin nimellisesti.
Kirjoittamasi perusteella et ole kovin tietoinen masennuslääkkeistä etkä psykiatriasta yleensä. Puhut ihmiselämään reagoimisesta sairautena, mikä on absurdia.
-Anonyymi
28.6.2019 9:59 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tautiluokitus on eri asia kuin, että kyseessä on oikeasti sairaus. Erilaisia luokituksia on paljon, jotka eivät välttämättä vastaan oikeaa sairautta. Sitä paitsi, jos ollaan oikein tarkkoja, masennuksella ei edes ole sairaus luokitusta. Voit tarkistaa asian itse viimeisimmästä ICD:stä (International Classification of Diseases, 11. julkaisu). Masennus (esimerkiksi "Single episode depressive disorder" jne.) on sijoitettuna luokkaan 6 ("06 Mental, behavioural or neurodevelopmental disorders"). Jo luokan nimi kertoo, ettei kyseessä ole sairauksia vaan "häiriöitä". Voit verrata luokan nimeä muihin luokkiin, joissa on (oikeita) sairauksia ("diseases"). ICD-11 on ihan virallista tavaraa niin sanotusti. Jopa siinä ilmaistaan enemmän tai vähemmän suoraan ja selkeästi, ettei mielisairaudet ole sairauksia kuin nimellisesti.
Kirjoittamasi perusteella et ole kovin tietoinen masennuslääkkeistä etkä psykiatriasta yleensä. Puhut ihmiselämään reagoimisesta sairautena, mikä on absurdia.
-Anonyymi
28.6.2019 9:59Nyt on pakko jo kommentoida mielenterveyshoitajana tätä asiaa.
Ensiksi sanon että sun jutut on niin täyttä p*skaa että jos työskentelisin tuollaisen ihmisen kanssa ja selittäisit noita juttuja työn puolesta, tekisin susta ilmoituksen eteenpäin.
Yrität vedota koko ajan masennukseen ettei se ole sairaus. Masennus ja masennustila ovat eri asioita. Masennusta tulee varmasti kaikille ihmisille jossain vaiheessa mutta muuttuessaan masennustilaksi, se on vakavampaa ja useimmiten hoitoa vaativaa. Masennustila kun ei koskaan ole vain sitä että ihminen olisi mieli maassa, vaan siihen tulee myös elimellisiä häiriöitä mukaan ja se on jatkuvaa. Se onko se nimellisesti "häiriö" vai "sairaus" vai "tauti", on yhdentekevää. Itse kansankielellä nuo menevät "sairastumiseen" joten niitä voi sillä nimellä kutsuakin.
https://www.kaypahoito.fi/khp00044
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002
Vetoat sanaan "häiriö" useasti, ettei häiriö ole sairaus. Sinustako esim. syömishäiriö tai paniikkihäiriö ei ole sairaus? Kehityshäiriöt, kuten Asperger, eivät ole sairauksia? Sinäkö olet lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia pätevämpi sanomaan mikä on "oikea" sairaus? Et ole. Asiantuntijat tietävät varmasti nämä asiat sinua paremmin.
Ja ihan off topiccina vielä, oletko jymähtänyt keskiajalle kun vertaat noitia ja noitavainoja asiaan jatkuvasti? Kaksi täysin eri asiaa.
Ja tuolla jollekin inisit siitä miten on diagnosoitu; jos potilas tutkitaan oikein, tutkimuksin poistetaan muut syyt jotka voivat aiheuttaa samoja oireita kuin masennustila (tässä tapauksessa en tiedä mitä oireita on ollut, mutta sanotaan nyt esim. huonovointisuus, unettomuus, sydämen rytmihäiriöt, erilaiset pelkotilat) eli todellakin tehdään melkeinpä kaikki maailman tutkimukset. Olisi edesvastuutonta jos muita mahdollisia sairauksia (kyllä, tämä tarkoittaa myös häiriöitä ja tauteja, kun et sitä muuten ymmärrä) ei karsittaisi tutkimuksin pois.
Ja sitten muille osoitettu; Aikaisemmin joku kysyi kannattaako lääkitystä aloittaa. Kyllä kannattaa. Jos vaihtoehtona on jatkuva toivottomuus, unettomuus, kyvyttömyys päivittäisiin toimintoihin, jne, on masennuslääkkeistä todistetusti ollut paljon hyötyä. Kuitenkin myös muut hoitomuodot rinnalle tuovat usein parhaan tuloksen. Ammatissani olen tavannut verrattaen erittäin vähän asiakkaita joilla lääkkeiden negatiiviset vaikutukset olisivat olleet kovin suuria tai pitkäaikaisia. Jos joku lääkitys ei ole sopiva, yhteistyössä lääkärin kanssa pyritään löytämään sopivampi. Tuossa pieni info asiasta: https://masennusinfo.fi/hoito/mitka-ovat-masennuksesta-toipumisen-peruselementit/
Ihan aina, jokaiselle lääkkeelle löytyy vastustajia, jotka yrittävät omaa agendaansa kaupata muille, ja jokaisella lääkkeellä on jollekin ikäviä oireita, mutta itse olen nähnyt monia tapauksia joissa masennuslääkkeet ovat estäneet itsetuhoista käytöstä ja vieneet monia masennukseen liittyviä oireita pois. Tämä on toki yksilöllistä jokaisella. Mutta kuten tätäkin ketjua lukiessani huomasin, moni on kommentoinut että kannattaa aloittaa ja että niistä oli apua ja sitten taas se yksi tai kaksi henkilöä jotka ovat olleet lääkitystä vastaan, ovat sitä vastaan koska ovat jostain-joskus-jotain-sellaista lukeneet, eli ei ole omakohtaista kokemusta lääkityksestä.
Eli suosittelen kuuntelemaan niitä joilla on kokemusta eikä niitä joilla on esittää uutisartikkeli tai haastattelu jostakin jolle joskus kävi niin ja näin.
Iloisempaa kesää kaikille :)
- Mt- ja päihdehoitsu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt on pakko jo kommentoida mielenterveyshoitajana tätä asiaa.
Ensiksi sanon että sun jutut on niin täyttä p*skaa että jos työskentelisin tuollaisen ihmisen kanssa ja selittäisit noita juttuja työn puolesta, tekisin susta ilmoituksen eteenpäin.
Yrität vedota koko ajan masennukseen ettei se ole sairaus. Masennus ja masennustila ovat eri asioita. Masennusta tulee varmasti kaikille ihmisille jossain vaiheessa mutta muuttuessaan masennustilaksi, se on vakavampaa ja useimmiten hoitoa vaativaa. Masennustila kun ei koskaan ole vain sitä että ihminen olisi mieli maassa, vaan siihen tulee myös elimellisiä häiriöitä mukaan ja se on jatkuvaa. Se onko se nimellisesti "häiriö" vai "sairaus" vai "tauti", on yhdentekevää. Itse kansankielellä nuo menevät "sairastumiseen" joten niitä voi sillä nimellä kutsuakin.
https://www.kaypahoito.fi/khp00044
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002
Vetoat sanaan "häiriö" useasti, ettei häiriö ole sairaus. Sinustako esim. syömishäiriö tai paniikkihäiriö ei ole sairaus? Kehityshäiriöt, kuten Asperger, eivät ole sairauksia? Sinäkö olet lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia pätevämpi sanomaan mikä on "oikea" sairaus? Et ole. Asiantuntijat tietävät varmasti nämä asiat sinua paremmin.
Ja ihan off topiccina vielä, oletko jymähtänyt keskiajalle kun vertaat noitia ja noitavainoja asiaan jatkuvasti? Kaksi täysin eri asiaa.
Ja tuolla jollekin inisit siitä miten on diagnosoitu; jos potilas tutkitaan oikein, tutkimuksin poistetaan muut syyt jotka voivat aiheuttaa samoja oireita kuin masennustila (tässä tapauksessa en tiedä mitä oireita on ollut, mutta sanotaan nyt esim. huonovointisuus, unettomuus, sydämen rytmihäiriöt, erilaiset pelkotilat) eli todellakin tehdään melkeinpä kaikki maailman tutkimukset. Olisi edesvastuutonta jos muita mahdollisia sairauksia (kyllä, tämä tarkoittaa myös häiriöitä ja tauteja, kun et sitä muuten ymmärrä) ei karsittaisi tutkimuksin pois.
Ja sitten muille osoitettu; Aikaisemmin joku kysyi kannattaako lääkitystä aloittaa. Kyllä kannattaa. Jos vaihtoehtona on jatkuva toivottomuus, unettomuus, kyvyttömyys päivittäisiin toimintoihin, jne, on masennuslääkkeistä todistetusti ollut paljon hyötyä. Kuitenkin myös muut hoitomuodot rinnalle tuovat usein parhaan tuloksen. Ammatissani olen tavannut verrattaen erittäin vähän asiakkaita joilla lääkkeiden negatiiviset vaikutukset olisivat olleet kovin suuria tai pitkäaikaisia. Jos joku lääkitys ei ole sopiva, yhteistyössä lääkärin kanssa pyritään löytämään sopivampi. Tuossa pieni info asiasta: https://masennusinfo.fi/hoito/mitka-ovat-masennuksesta-toipumisen-peruselementit/
Ihan aina, jokaiselle lääkkeelle löytyy vastustajia, jotka yrittävät omaa agendaansa kaupata muille, ja jokaisella lääkkeellä on jollekin ikäviä oireita, mutta itse olen nähnyt monia tapauksia joissa masennuslääkkeet ovat estäneet itsetuhoista käytöstä ja vieneet monia masennukseen liittyviä oireita pois. Tämä on toki yksilöllistä jokaisella. Mutta kuten tätäkin ketjua lukiessani huomasin, moni on kommentoinut että kannattaa aloittaa ja että niistä oli apua ja sitten taas se yksi tai kaksi henkilöä jotka ovat olleet lääkitystä vastaan, ovat sitä vastaan koska ovat jostain-joskus-jotain-sellaista lukeneet, eli ei ole omakohtaista kokemusta lääkityksestä.
Eli suosittelen kuuntelemaan niitä joilla on kokemusta eikä niitä joilla on esittää uutisartikkeli tai haastattelu jostakin jolle joskus kävi niin ja näin.
Iloisempaa kesää kaikille :)
- Mt- ja päihdehoitsuEn epäile yhtään, ettetkö tekisi ilmoitusta eteenpäin. Sanottakoot kuitenkin, että en ikinä työskentelisi psykiatrian alalla, se on moraalikäsitystäni vastaan, joten voit olla rauhassa. Jos kuuluisin noitakerhoon enkä uskoisi noitiin, en odottaisi muilta kerholaisilta mitään muuta kuin ilmoitusta eteenpäin uskottomuudestani. En tosin ymmärrä mitä yrität tällä toteamuksellasi kertoa tai osoittaa.
Määrittele ero masennuksen ja masennustilan kesken. Missä kohtaan masennus muuttuu masennustilaksi? Sanot, että tulee mukaan "elimellisiä häiriöitä", mutta et kerro mitä. Mihin viittaat tällä? Tilan jatkuvuudesta puhumalla annat ymmärtää, että sinusta sairauden määritelmään kuuluu ajallinen pituus. Totean, että näin ei ole, jos sitä olit tarkoittanut.
Mitä tulee nimeämiseen, mielisairauksia ei virallisesti kutsuta sairauksiksi vaan "häiriöksi" (disorders) ja syystä. Se ei missään nimessä ole "yhdentekevää" vaan kertoo "tilojen" luonteesta. Sairaus on sairaus. Se on objektiivinen toteamus esimerkiksi verikokeesta, kudos- tai virtsanäytteestä jne. Häiriöksi voidaan kutsua mitä vaan. Esimerkiksi ruokapöydässä röyhtäileminen on ruma tapa Suomessa ja siten sitä voidaan pitää häiriönä. Samoin homoseksuaalisuus on joidenkin mielestä "häiriö". (Oli muuten myös Suomen valtion mielessä vuoteen 1973.) Röyhtäileminen ruokapöydässä, tai missään muuallakaan, ja homoseksuaalisuus eivät ole koskaan olleet, eivät ole nykyisin ja väitän, etteivät koskaan tule olemaan sairauksia. Ne ovat osa sitä mitä on olla ihminen. Käytös, ajatus ja tunne eivät ole eivätkä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä siten. Sairaudet ovat fyysisiä tai kemiallisia poikkeavuuksia kehossa. Mielisairaudet viittaavat aina ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun, tunteiluun ja niiden yhdistelmiin. Tämä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää. Lääketieteen perusasioita. Siten, lääketieteellisesti katsoen, niin kutsuttu syömis- tai paniikkihäiriö ei ole sairauksia.
Kehityshäiriöt, jos niillä viitataan vaikkapa esimerkiksi Downin syndroomaan, taas ovat hieman eri asia. Ne eivät ymmärtääkseni varsinaisesti ole sairauksia vaan nimenomaan kehitykseen liittyviä häiriöitä. Tarkasta luokittelusta en ole tässä yhteydessä itsekään varma. Mutta sillä ei ole merkitystä tämän keskustelun kannalta. Downin syndroomaa liittyy tunnettu fyysinen poikkeavuus (yksi kromosomi liikaa), mikä erottaa sen esimerkiksi masentuneisuudesta, onnellisuudesta, syömishäiriöstä ja paniikkihäiriöstä. Aspergeristä en tiedä riittävästi, jotta voisin kommentoida. Mainittakoot kuitenkin, että tiedän Aspergerin luonteeseen liittyvän kiivasta väittelyä ja erimielisyyttä.
Kiinnitin huomiota, myös tällaiseen seikkaan. Kun puhutaan surusta, on epäilyttävää käyttää ilmaisua "vaatii hoitoa". Mikään ihmistunne tai -kokemus ei vaadi hoitoa. Homoseksuaalisuus ei vaadi hoitoa. Syöpä voi tappaa, jos sitä ei hoideta, mutta se on aivan eri asia kuin suru tai seksuaalinen suuntautuminen. Ihmiset haluavat ja vaativat milloin itselleen ja milloin toisille jotain tehtävän.
Tuo diagnosoimiseen liittyvä kommentti ei ollut minun. Suomi24:n nimimerkkipolitiikka sekoittaa keskustelua. Totean vain,, että olen varsin samaista mieltä kyseisen kommentoijan kanssa. Hänen pointtinsa ovat hyviä ja pitkälti yhtä omieni kanssa.
Kommentoin ainoastaan lyhyesti muuhun sanomaasi:
"Ammatissani olen tavannut verrattaen erittäin vähän asiakkaita joilla lääkkeiden negatiiviset vaikutukset olisivat olleet kovin suuria tai pitkäaikaisia." Tätä kutsutaan kliinikon illuusioksi (clinician's illusion).
"Tuossa pieni info asiasta: https://masennusinfo.fi/hoito/mitka-ovat-masennuksesta-toipumisen-peruselementit/" Tietolähteesi on lääkeyhtiö Lundbeckin markkinointisivusto.
Viimeisenä huomautan, että älä oleta, että joku joka on eri mieltä kanssasi on eri mieltä, koska ei ole sitä tai tätä ihmisenä, tai kokenut sitä tai tätä elämässään, tai kokeillut sitä tai tätä asiaa tai ratkaisua. Annat sekä itsellesi että muille kuulijoille harhaisen kuvan ihmisten eriävien näkemysten taustasta ja perusteista.
-Anonyymi
28.6.2019 9:59 - Anonyymi
" Tuossa pieni info asiasta: https://masennusinfo.fi/hoito/mitka-ovat-masennuksesta-toipumisen-peruselementit/
Ihan aina, jokaiselle lääkkeelle löytyy vastustajia, jotka yrittävät omaa agendaansa kaupata muille, ja jokaisella lääkkeellä on jollekin ikäviä oireita, mutta itse olen nähnyt monia tapauksia joissa masennuslääkkeet ovat estäneet itsetuhoista käytöstä ja vieneet monia masennukseen liittyviä oireita pois. "
Niin aivan. Lääkeyhtiö Lundbeckilla jonka sivuja jaoit toki on myös agenda painottaa masennusta sairautena, johon tarvii lääkkeitä ja tehdä informaatiosivustoja masennuksesta toipumiseen, jossa haastatellaan lääkäriä ongelmien ratkaisijana ja sivussa promotaan vähän lääkkeiden käyttöä, kuinka se on olennaisessa osassa masennuksesta toipumisessa.
Lääkeyhtiö Lundbeckin sivustolla sanottua:
"Lepola korostaa, että hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa huolehtimalla siitä, että valittu lääkehoidolla saadaan aikaan mahdollisimman vähäiset jäännösoireet sekä haittavaikutukset. "
Ironista puhua jäännösoireista, koska osalle potilaista todella voi jäädä masennuksen jäännösoireiden sijaan myös lääkkeistä jäännösoireita. Niitä on mahdolliset lääkityksestä seuraavat haitat jotka jatkuu lääkekuurin lopetuksen jälkeenkin mitä voi olla esim. seksuaalipuolella (mistä on kirjoitettu mm. lääkärilehdessä) tai pitkittyneet vieroitusoireet. Haittavaikutukset sentään mainittiinkin, sentään!
Itse sanoisin omiksi masentuneesta mielialasta toipumisen peruselementeiksi liikunnan, keskusteluavun, päivärytmin, asteittaisen tekemismäärän lisäämisen jaksamisen mukaan, levon ja ajan jota se vei paljon. Unen tukemiseen paras keino on ollut erilaiset elämäntapakeinot pillereiden sijaan, jotka eivät vastaa luonnollista unta. Terveellisen elämän, itsestä huolehtimisen ja sen hyväksymisen, että elämässä on tuskaakin ja hyvin negatiivisia tunnekokemuksia, sekä pahojen kuormittavien tapahtuneiden asioiden seurauksena voi olla hyvinkin lamaantuneessa tilassa. Jos negatiivisiin kokemuksiin suhtautuu masennuksena, voi jäädä paljon kasvuprosessia ihmisenä käymättä sekä voi olla hankaluuksia kohdata erilaisia tunteita, senkin havaitsin pitkään jatkuneessa masennuksen hoidossa missä kävin, missä usein negatiivisia tunteita nähtiin erilaisina sairaustiloina joille ei oikein luotu muuta vaihtoehtoa kuin pillerit. Olen nykyään hyvinkin sinut myös elämässä koettujen tuskallisten kokemusten kanssa, koska koen tunteita koko skaalasta, sen sijaan että leikkaisin niitä lääkityksillä. Yhdeksi kognition oireiden aiheuttajiksi laskisin lääkityksen vieroitusoireet sekä haittavaikutukset lääkkeistä, mitä käytin liian pitkään. Vieroitusvaiheessa minulla oli voimakkaita kognitiivisia ongelmia unen ongelmien lisäksi.
Kävin kyllä normaalin hoidonkin läpi pillereineen, mutta se ei minulle sopinut ja aiheutti haittaa ja nykyisin ratkaisen elämänongelmiani lääkkeettä, myös osaksi sen takia että olen saanut liikaa haittaa lääkkeistä. Toki koin hyötyäkin kunnes jossain vaiheessa haitat alkoi kasvaa. Olin hyvin pitkäaikainen lääkkeenkäyttäjä, joten kokemusta löytyy, niin alkuvaiheen vähäisistä haitoista lopulta isompiin haittoihin.
Vieroitusoireisto pitkän käytön jälkeen oli niin raskas, että toi itsemurha-ajatuksia, mitä en ollut ennen käyttöä kokenut.
En epäile sekuntiakaan, etteikö lääkitykset voi myös tuoda jollekin itsemurha-ajatuksia. Lukeepa ne paketissakin.
Uutta tutkimusta aiheesta, mistä tuskin psykiatrit hiiskuvat:
http://cepuk.org/2019/06/25/new-study-antidepressants-significantly-raise-risk-suicide-treatment-depression-adults/
Minulla itselläni ei ole mitään syytä mitään agendaa jakaa. Olen kokenut masennusta ja olen kokenut lääkehaittoja ja myös hyötyjä alkuvaiheessa masennuslääkkeen käytöstä maksaen lopussa ison hinnan siitä "hyödystä". Haluan vain jakaa omat kokemukseni. Sen sijaan niillä, kenen palkka ja uskottavuus riippuu asioista, voi olla eri asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa että kumpi on pahempi, seksuaalinen kyvyttömyys vai itsemurha? Öö oota ku mietin hetken. Kaikissa lääkkeissä on omat riskinsä, ja kannattaa miettiä kumpi on pahempi, sairauden aiheuttamat oireet vai lääkkeen. Masennuslääkkeillä ei todellakaan"turruta" itseään (huomaa ettet oikein asiasta tiedä mitään), päinvastoin alkaa tulla myös positiivisia tunteita eikä vain ainaista alakuloa tai tunteettomuutta. Ja oikeastiko luulet että lääkkeet on ensimmäinen/ainoa hoito masentuneella?? Pliis älä anna ohjeitasi kun et asiasta mitään tiedä. En tunne yhtäkään joka olisi masennuslääkeillä menettänyt seksihalunsa, mulla ainakin teki just päinvastoin. Kuinka paljon sä kuvittelet masentuneen ihmisen haluavan seksiä? Mulla ainoa miinus jonka masennuslääkkeistä oon saanut, on painonnousu. Ja voin kertoa että mieluummin oon lihava ja onnellinen kuin laiha ja masentunut.
Minkä yhtiön lääke-edustajana toimit?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaisia kommentteja ei kannata uskoa. Mä olisin ilman lääkkeitä varmaan jo tappanut itseni. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet harvemmin koukuttaa.
Totta. Itsemurha-ajattelu oli lähellä. Psyykenlääkkeet auttavat. Emme halua kuolla, vaan elää ja tehdä töitä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta. Itsemurha-ajattelu oli lähellä. Psyykenlääkkeet auttavat. Emme halua kuolla, vaan elää ja tehdä töitä
Plasebolla menette eteenpäin. Ei siinä mitään.
- Anonyymi
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA SAA ALOITTAA. 99% menettää elämänsä jos aloittaa noiden myrkkyjen syönnin. Ja lääkkeen määrännyt lääkäri pääsee ilmaiselle ulkomaanmatkalle. Siinä koko totuus noista myrkyistä.
Paras esimerkki lääkkeiden käyttäjistä on A Lubitz, joka tappoi 149 ihmistä ja itsensä.- Anonyymi
Joku masennuksesta kärsivä saattaa sortua viittaamasi A Lubitzin kaltaisiin tekoihin myös ilman lääkkeitä. Moni saa elämänsä takaisin, kun aloittaa syömään mielialalääkkeitä. Tähän yhdistettynä keskusteluapu on tehokas hoitokeino masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joku masennuksesta kärsivä saattaa sortua viittaamasi A Lubitzin kaltaisiin tekoihin myös ilman lääkkeitä. Moni saa elämänsä takaisin, kun aloittaa syömään mielialalääkkeitä. Tähän yhdistettynä keskusteluapu on tehokas hoitokeino masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin.
Tietenkin voi sortua ilman aineitakin ihminen rikoksiin, mutta Andreas Lubitzin tekoa tuskin olisi tapahtunut ilman SSRI-aineita ja psykiatriaa.
Tietenkään ei kannata maalata piruja seinälle. Vain murto-osa käyttäjistä toteuttaa agressiiviset teot, mutta varoittaa kannattaa aina. Tuskin ketään SSRI-käyttäjää on ennalta varoitettu mahdollisesta lisääntyvästä agressiivisuudesta ja sekavuuden tiloista, mikä on yleinen SSRI-aineiden ja vastaavien vaikutus. Aineet lisäksi poistavat myös estoja ja lamaavat tunteet, mukaan lukien empatian, mikä on iso tekijä tuollaisissa väkivallanteoissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin voi sortua ilman aineitakin ihminen rikoksiin, mutta Andreas Lubitzin tekoa tuskin olisi tapahtunut ilman SSRI-aineita ja psykiatriaa.
Tietenkään ei kannata maalata piruja seinälle. Vain murto-osa käyttäjistä toteuttaa agressiiviset teot, mutta varoittaa kannattaa aina. Tuskin ketään SSRI-käyttäjää on ennalta varoitettu mahdollisesta lisääntyvästä agressiivisuudesta ja sekavuuden tiloista, mikä on yleinen SSRI-aineiden ja vastaavien vaikutus. Aineet lisäksi poistavat myös estoja ja lamaavat tunteet, mukaan lukien empatian, mikä on iso tekijä tuollaisissa väkivallanteoissa.Itsellä ainakin lääkäri painotti, että aloitusvaiheessa oireet saattavat jopa pahentua ja tulla outoja ajatuksia ja tuntemuksia. Nämä mainitaan selkeästi myös lääkepakkauksessa. Jos tiedostaa, että oudot ajatukset johtuvat lääkkeen aloituksesta, pystyy käytöstään todennäköisesti myös hillitsemään paremmin. Kaikilla lääkkeet eivät lamauta tunteita, vaan vievät jatkuvan alakulon ja masennusoireet pois. Kaikki lääkkeet vaikuttavat tietenkin eri ihmisiin eri tavoilla, mutta toimiessaan ovat kyllä erittäin hyvä hoitokeino.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joku masennuksesta kärsivä saattaa sortua viittaamasi A Lubitzin kaltaisiin tekoihin myös ilman lääkkeitä. Moni saa elämänsä takaisin, kun aloittaa syömään mielialalääkkeitä. Tähän yhdistettynä keskusteluapu on tehokas hoitokeino masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin.
Olet oikeassa. SSRI-stories kertoo ko lääkkeiden aiheuttamista murhista ja muista väkivallan teoista. Lista on täysin omalla tasollaan maailmassa väkivallan kertojana.
https://ssristories.org/all-posts/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä ainakin lääkäri painotti, että aloitusvaiheessa oireet saattavat jopa pahentua ja tulla outoja ajatuksia ja tuntemuksia. Nämä mainitaan selkeästi myös lääkepakkauksessa. Jos tiedostaa, että oudot ajatukset johtuvat lääkkeen aloituksesta, pystyy käytöstään todennäköisesti myös hillitsemään paremmin. Kaikilla lääkkeet eivät lamauta tunteita, vaan vievät jatkuvan alakulon ja masennusoireet pois. Kaikki lääkkeet vaikuttavat tietenkin eri ihmisiin eri tavoilla, mutta toimiessaan ovat kyllä erittäin hyvä hoitokeino.
Tää on just nappiin. Alussa mullakin tietyt oireet paheni (just niinkuin lääkäri lääkepakkaus varoitti) mutta sitten muutaman viikon päästä helpotti. Mitään lamaantumista ei todellakaan tullut. Kaikissa lääkkeissä on joitakin sivuoireita mut pääasiassa lääkkeiden positiiviset vaikutukset on suurempia kuin haittavaikutukset. Kuinka moni syöpäpotilas jättää kemoterapian ja sädehoidot väliin koska se voi tiputtaa hiukset päästä tai aiheuttaa pahoinvointia? Tuskin kovin moni, vaikka näitäkin varmasti löytyy.
- Anonyymi
En usko, että ihminen menee huonommaksi, jos syö psyykenlääkkeitä. Minulla on itseni lisäksi kaksi ystävää, jotka ovat syöneet kymmenet vuodet psyykenlääkkeitä, ja tehneet 40 vuotta töitä, kuten minäkin.Me saimme avun lääkkeistå. Lisäksi minulla oli sisar, joka oli skitsofrenikkö ja söi ikänsä lääkkeitä. Kuoli yli 70-vuotiaana. Hän sairastui alta 20
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, että ihminen menee huonommaksi, jos syö psyykenlääkkeitä. Minulla on itseni lisäksi kaksi ystävää, jotka ovat syöneet kymmenet vuodet psyykenlääkkeitä, ja tehneet 40 vuotta töitä, kuten minäkin.Me saimme avun lääkkeistå. Lisäksi minulla oli sisar, joka oli skitsofrenikkö ja söi ikänsä lääkkeitä. Kuoli yli 70-vuotiaana. Hän sairastui alta 20
"En usko, että ihminen menee huonommaksi, jos syö psyykenlääkkeitä"
Joo paitsi että voi mennä. Vaarallisinta aikaa on annoksen nosto, lasku, lopetus ja aloitus. Joitakin suojaa se että homeostaasi on saanut rauhassa mukautua lääkkeen alle kehossa. Vaikkakin ajan saatossa joillakin haitat kasvaa ja lääke voi myös menettää tehoaan toleranssin vuoksi mille masennuslääkkeissä on englanniksi nimitys antidepressant tachyphylaxis tai prozac poop out. Miljardit neuronit on mukautuneet lääkkeen alla oloon ja kehosi on säätänyt toimintansa lääkkeen alle. Jos siitä lähtisi esim vieroittautumaan voisi olla noin pitkän käytön jälkeen melko kurja olo. Jo lääkepaketit sanoo että pitkät käyttöajat ja isot annokset lisää vieroitusoireiden riskiä.
Ihmisen vointi voi mennä huonommaksi psyykenlääkkeissä, mitä sinä oikein sönkkäät?
- Anonyymi
Millä oikeudella pakotetaan syömään masennuslääkkeitä, jotka vievät viimeisenkin toimintakyvyn. Tietääkö joku, millä perusteella masennuslääkkeiden pakkosyöttäminen oikeutetaan?
- Anonyymi
Make:
Mielisairauden myytin avulla. Kaikki lähtee ajatuksesta, että mielisairaus on sairaus siinä missä muukin sairaus. Lisäksi mielisairauden myyttiin sisältyy ajatus, että mielisairaus hallitsee ihmistä (vrt. ihminen hallitsee itseään), joten päällekäyminen oikeutetaan auttamisen nimissä. Kun henkilö "hoidetaan" psykiatrisesti, uskotaan tämän vapauttavan ihmisen takaisin hallinta-asemaan itsestään (vrt. mielisairaus hallitsee ihmistä).
Tämä kaikki psykiatrinen dogma on tieteellisesti katsoen tietenkin täyttä puutaheinää, mutta sillä ei ole merkitystä, jos ja kun kansa siihen uskoo (vrt. noitajahti 1400-1700-luvuilla).
Lisää tietoa on saatavissa osoitteessa szasz com, jos olet todella kiinnostunut aiheesta. Suosittelen kirjoja Insanity: The Idea and Its Consequences sekä Cruel Compassion: Psychiatric Control of Society's Unwanted. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Make:
Mielisairauden myytin avulla. Kaikki lähtee ajatuksesta, että mielisairaus on sairaus siinä missä muukin sairaus. Lisäksi mielisairauden myyttiin sisältyy ajatus, että mielisairaus hallitsee ihmistä (vrt. ihminen hallitsee itseään), joten päällekäyminen oikeutetaan auttamisen nimissä. Kun henkilö "hoidetaan" psykiatrisesti, uskotaan tämän vapauttavan ihmisen takaisin hallinta-asemaan itsestään (vrt. mielisairaus hallitsee ihmistä).
Tämä kaikki psykiatrinen dogma on tieteellisesti katsoen tietenkin täyttä puutaheinää, mutta sillä ei ole merkitystä, jos ja kun kansa siihen uskoo (vrt. noitajahti 1400-1700-luvuilla).
Lisää tietoa on saatavissa osoitteessa szasz com, jos olet todella kiinnostunut aiheesta. Suosittelen kirjoja Insanity: The Idea and Its Consequences sekä Cruel Compassion: Psychiatric Control of Society's Unwanted.Jospa tuut kommentoimaan vasta sitten kun asiasta oikeasti tiedät jotain. Mielisairaus ei ole mikään myytti, just tuollaisten kuin sun takia, moni varmaan kokee pelkoa hakea apua. Toivottavasti kukaan ei oikeasti ota sun juttuja tosissaan, kuulostat ihan kuin oisit karannut sieltä noitajahti ajoiltas. Mielisairaus on sairaus ihan siinä kuin mikä tahansa muu sairaus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa tuut kommentoimaan vasta sitten kun asiasta oikeasti tiedät jotain. Mielisairaus ei ole mikään myytti, just tuollaisten kuin sun takia, moni varmaan kokee pelkoa hakea apua. Toivottavasti kukaan ei oikeasti ota sun juttuja tosissaan, kuulostat ihan kuin oisit karannut sieltä noitajahti ajoiltas. Mielisairaus on sairaus ihan siinä kuin mikä tahansa muu sairaus.
"Mielisairaus on sairaus ihan siinä kuin mikä tahansa muu sairaus."
Mutta, kun ei ole. Mielisairaus on sairaus vain samassa merkityksessä kuin merikissa on kissa. Tämä ei ole mielipideasia. Minäkään en voi siihen vaikuttaa. Totean vain faktat ja hyväksyn ne. Pohjaan maailmankatsomukseni tieteeseen. Maapallo kiertää aurinkoa eikä toisin päin, riippumatta siitä mitä sinä tai minä tai kuka tahansa muu on asiasta mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielisairaus on sairaus ihan siinä kuin mikä tahansa muu sairaus."
Mutta, kun ei ole. Mielisairaus on sairaus vain samassa merkityksessä kuin merikissa on kissa. Tämä ei ole mielipideasia. Minäkään en voi siihen vaikuttaa. Totean vain faktat ja hyväksyn ne. Pohjaan maailmankatsomukseni tieteeseen. Maapallo kiertää aurinkoa eikä toisin päin, riippumatta siitä mitä sinä tai minä tai kuka tahansa muu on asiasta mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53Tuo vaan ei ole fakta. Tutustu sairauden määritelmään ennenkuin nolaat itsesi. Jos masennus ei ole sairaus on ihme että sairaslomaa määrätään koodilla F32 (sun kannattaa tutustua tähänkin) ja masennusta SAIRASTAVAT ovat oikeutettuja SAIRAUSpäivärahaan. Jos ei oikeasti asiasta mitään tiedä, kannattaako kommentoida? Toivon oikeasti ettei kukaan masennusta sairastava lotkauta korvaansa sun jutuille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielisairaus on sairaus ihan siinä kuin mikä tahansa muu sairaus."
Mutta, kun ei ole. Mielisairaus on sairaus vain samassa merkityksessä kuin merikissa on kissa. Tämä ei ole mielipideasia. Minäkään en voi siihen vaikuttaa. Totean vain faktat ja hyväksyn ne. Pohjaan maailmankatsomukseni tieteeseen. Maapallo kiertää aurinkoa eikä toisin päin, riippumatta siitä mitä sinä tai minä tai kuka tahansa muu on asiasta mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53Luojan kiitos etten oo ikinä törmännyt yhteenkään psykiatrian alan ammattilaisten joka selittäis tollaista skeidaa 😃
- Anonyymi
Mitä masennuslääkkeitä sulle on pakkosyötetty? Miten ne on vieneet sulta viimeisenkin toimintakyvyn? (Lausehan nyt on selkeästi liioiteltu mutta kiinnostaisi mihin toimintakyvyn osaan ne vaikutti)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo vaan ei ole fakta. Tutustu sairauden määritelmään ennenkuin nolaat itsesi. Jos masennus ei ole sairaus on ihme että sairaslomaa määrätään koodilla F32 (sun kannattaa tutustua tähänkin) ja masennusta SAIRASTAVAT ovat oikeutettuja SAIRAUSpäivärahaan. Jos ei oikeasti asiasta mitään tiedä, kannattaako kommentoida? Toivon oikeasti ettei kukaan masennusta sairastava lotkauta korvaansa sun jutuille.
Sinä nolaat itsesi, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset eivät tiedä, että masennuksella on oma häiriökoodinsa ja että sen perusteella voi saada sairaslomaa. Se miten masennuksen häiriö määritellään ja diagnosoidaan poikkeaa kuitenkin yleensä ottaen useimpien somaattisten sairauksien määritelmästä ja diagnostiikasta. Masennus kuten kaikki psykiatriset häiriöt perustuvat konsensukseen eli siihen, että tietty asiantuntijaryhmä on ideariihessään naputtanut kliinisen masennuksen kriteerit suurin piirtein tuulesta temmaten tautiluokituksiin. Se miksi masennuksen diagnostiset kriteerit löystyvät vuosikymmenestä toiseen ja vaikka virtsatulehduksen ei, liittyy juuri tähän, että toinen näistä on somaattinen sairaus ja toinen keksitty, normatiivisesti määritelty häiriö. On helppo venyttää lääkeyhtiöiden intressien mukaan masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden määritelmää, koska niiden diagnostiikka ei perustu mihinkään objektiiviseen.
Tästä samasta syystä johtuen virtsatulehduksen määrä pysyy melko vakiona, vaikka sitä kuinka rummutettaisiin valtamediassa ja kehotettaisiin ihmisiä labraan, jos tietyt oireet x täyttyvät. Masennuksen määrä taas nousee, kun sitä markkinoidaan, eikä masennusta itsellään epäilevät mene mihinkään laboratoriokokeisiin, vaan he esimerkiksi täyttävät kyselykaavakkeen lekurin luona, jossa kysellään simppeleitä kysymyksiä viime aikaisesta mielentilasta. Kuten kaikki vähänkään kouluja käyneet tietävät, tällaiset ilmiöt, joita tutkitaan kyselylomakkeilla ja perustellaan subjektiivisilla tuntemuksilla, ovat hyvinkin alttiita sosiaalisille vaikutteille.. Sitten annetaan hoidoksi "lääkkeitä", joiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Tämä ei sinänsä ole ihme, koska tässä hoidetaan uskomusssairautta uskomushoidoilla, joilla tosin voi olla muita vaikutuksia kehon ja mielen toimintaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä nolaat itsesi, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset eivät tiedä, että masennuksella on oma häiriökoodinsa ja että sen perusteella voi saada sairaslomaa. Se miten masennuksen häiriö määritellään ja diagnosoidaan poikkeaa kuitenkin yleensä ottaen useimpien somaattisten sairauksien määritelmästä ja diagnostiikasta. Masennus kuten kaikki psykiatriset häiriöt perustuvat konsensukseen eli siihen, että tietty asiantuntijaryhmä on ideariihessään naputtanut kliinisen masennuksen kriteerit suurin piirtein tuulesta temmaten tautiluokituksiin. Se miksi masennuksen diagnostiset kriteerit löystyvät vuosikymmenestä toiseen ja vaikka virtsatulehduksen ei, liittyy juuri tähän, että toinen näistä on somaattinen sairaus ja toinen keksitty, normatiivisesti määritelty häiriö. On helppo venyttää lääkeyhtiöiden intressien mukaan masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden määritelmää, koska niiden diagnostiikka ei perustu mihinkään objektiiviseen.
Tästä samasta syystä johtuen virtsatulehduksen määrä pysyy melko vakiona, vaikka sitä kuinka rummutettaisiin valtamediassa ja kehotettaisiin ihmisiä labraan, jos tietyt oireet x täyttyvät. Masennuksen määrä taas nousee, kun sitä markkinoidaan, eikä masennusta itsellään epäilevät mene mihinkään laboratoriokokeisiin, vaan he esimerkiksi täyttävät kyselykaavakkeen lekurin luona, jossa kysellään simppeleitä kysymyksiä viime aikaisesta mielentilasta. Kuten kaikki vähänkään kouluja käyneet tietävät, tällaiset ilmiöt, joita tutkitaan kyselylomakkeilla ja perustellaan subjektiivisilla tuntemuksilla, ovat hyvinkin alttiita sosiaalisille vaikutteille.. Sitten annetaan hoidoksi "lääkkeitä", joiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Tämä ei sinänsä ole ihme, koska tässä hoidetaan uskomusssairautta uskomushoidoilla, joilla tosin voi olla muita vaikutuksia kehon ja mielen toimintaan.Mä en tiedä mistä sä noita juttuja keksit, mut voin kertoa sulle miten mut diagnosoitiin; kävin noin kaksi kuukautta erilaisissa tutkimuksissa, joissa multa otettiin varmasti KAIKKI mahdolliset testit (esimerkiksi pelkästään kaikista verinäytteillä saatavista tuloksista tuli 3-sivuinen, eli aika monta vastausta oli siinä), muhun liitettiin pariin eri otteeseen koneita jotka oli mussa noin vuorokauden ajan kiinni, olin pariin eri otteeseen putkimaisissa laitteissa (näistä en muista mitä niillä etsittiin), pään alueelle tehtiin eri kokeita jne ja kyllä täytin tuona aikana aika monta lomaketta. Joten tuo sun päästäs keksimä"lekurilla täytetään yksinkertainen lappu" on täyttä sontaa. Mutta tuo sun huippufiksu "uskomussairaus" kommentti kertoo sun älykkyydestäs kaiken tarpeellisen, enkä näe syytä enää kommunikoida sun kanssas, joten hyvät jatkot. Onneksi sunlaisia en ole aiemmin kohdannut, toivottavasti en kohtaakaan. Ja onneksi terveydenhuoltoalalla on viisaampaa henkilöstöä :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä en tiedä mistä sä noita juttuja keksit, mut voin kertoa sulle miten mut diagnosoitiin; kävin noin kaksi kuukautta erilaisissa tutkimuksissa, joissa multa otettiin varmasti KAIKKI mahdolliset testit (esimerkiksi pelkästään kaikista verinäytteillä saatavista tuloksista tuli 3-sivuinen, eli aika monta vastausta oli siinä), muhun liitettiin pariin eri otteeseen koneita jotka oli mussa noin vuorokauden ajan kiinni, olin pariin eri otteeseen putkimaisissa laitteissa (näistä en muista mitä niillä etsittiin), pään alueelle tehtiin eri kokeita jne ja kyllä täytin tuona aikana aika monta lomaketta. Joten tuo sun päästäs keksimä"lekurilla täytetään yksinkertainen lappu" on täyttä sontaa. Mutta tuo sun huippufiksu "uskomussairaus" kommentti kertoo sun älykkyydestäs kaiken tarpeellisen, enkä näe syytä enää kommunikoida sun kanssas, joten hyvät jatkot. Onneksi sunlaisia en ole aiemmin kohdannut, toivottavasti en kohtaakaan. Ja onneksi terveydenhuoltoalalla on viisaampaa henkilöstöä :)
Ihan vain vihjeenä: masennusta ei missään vaiheessa, ei milloinkaan, diagnosoida pään kuvantamisella eikä verinäytteillä. Niiden avulla voidaan esim. seurata lääkityksen vaikutuksia, ja tehdä erotusdiagnostiikkaa toiminnallisten psykiatristen häiriöiden erottamiseksi orgaanisista. Tiedän kyllä kieltämättä olevani sinua älykkäämpi, tai ainakin hahmotan jollain tasolla, mistä puhun. Kun minulla diagnosoitiin psykiatrinen häiriö, kävin aivokuvantamistutkimuksissa ja minusta otettiin myös EKG ja verinäytteitä. Ja en todellakaan kuvitellut, että EKG:n ja verenkuvan ottamisella oli tarkoitus pohjustaa diagnoosiani. Se että kävin MRI-kuvantamistutkimuksessa ja sain aivosyöpäepäilyn tarkoitti sitä, että jos minulta olisi löytynyt aivokasvain, olisi voinut olla mahdollista, että minulla ei olisi välttämättä diagnosoitu psykiatrista häiriötä. Sitä tarkoittaa erotusdiagnostiikka. Missä sinä tynnyrissä sinä lapsi raukka olet elänyt koko ikäsi, kun et tuollaista hahmota? Kuvitteletko tosiaan, että verinäytteillä diagnosoidaan kliininen depressio?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo vaan ei ole fakta. Tutustu sairauden määritelmään ennenkuin nolaat itsesi. Jos masennus ei ole sairaus on ihme että sairaslomaa määrätään koodilla F32 (sun kannattaa tutustua tähänkin) ja masennusta SAIRASTAVAT ovat oikeutettuja SAIRAUSpäivärahaan. Jos ei oikeasti asiasta mitään tiedä, kannattaako kommentoida? Toivon oikeasti ettei kukaan masennusta sairastava lotkauta korvaansa sun jutuille.
Masennus, kuten onnellisuuskaan, ei täytä sairauden määritelmää. Ergo, masennus, ja onnellisuus, eivät ole sairauksia.
Diagnoosi on eri asia kuin sairaus. Sekoitat nämä kaksi keskenään. Tuohon luokitusasiaan vastasinkin jo ylempänä ketjun toisessa kohtaa.
Se, että jostain saa sairauspäivärahaa ei todista tieteellisesti mitään. Politiikka ei käy todisteeksi tieteellisessä tutkimuksessä. Se, että kirkonväki sanoo noitia todelliseksi ja sama lukee lakikirjassa, ei tee noidista totta.
Voimme vängätä tätä samaa loputtomiin, mutta mikään ei muutu, riippumatta siitä mitä sinä, minä, tasavallan presidentti tai kuka tahansa muu on mieltä.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luojan kiitos etten oo ikinä törmännyt yhteenkään psykiatrian alan ammattilaisten joka selittäis tollaista skeidaa 😃
Tästä irtoava ironian määrä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan vain vihjeenä: masennusta ei missään vaiheessa, ei milloinkaan, diagnosoida pään kuvantamisella eikä verinäytteillä. Niiden avulla voidaan esim. seurata lääkityksen vaikutuksia, ja tehdä erotusdiagnostiikkaa toiminnallisten psykiatristen häiriöiden erottamiseksi orgaanisista. Tiedän kyllä kieltämättä olevani sinua älykkäämpi, tai ainakin hahmotan jollain tasolla, mistä puhun. Kun minulla diagnosoitiin psykiatrinen häiriö, kävin aivokuvantamistutkimuksissa ja minusta otettiin myös EKG ja verinäytteitä. Ja en todellakaan kuvitellut, että EKG:n ja verenkuvan ottamisella oli tarkoitus pohjustaa diagnoosiani. Se että kävin MRI-kuvantamistutkimuksessa ja sain aivosyöpäepäilyn tarkoitti sitä, että jos minulta olisi löytynyt aivokasvain, olisi voinut olla mahdollista, että minulla ei olisi välttämättä diagnosoitu psykiatrista häiriötä. Sitä tarkoittaa erotusdiagnostiikka. Missä sinä tynnyrissä sinä lapsi raukka olet elänyt koko ikäsi, kun et tuollaista hahmota? Kuvitteletko tosiaan, että verinäytteillä diagnosoidaan kliininen depressio?
Olisikohan tuossa ollut pointtina että kaikki muut oireita aiheuttaneet mahdolliset syyt, tutkittiin pois ennenkuin diagnoosi annettiin, eikä diagnoosia siis annettu yhden lappusen perusteella... Luetun ymmärtäminen...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisikohan tuossa ollut pointtina että kaikki muut oireita aiheuttaneet mahdolliset syyt, tutkittiin pois ennenkuin diagnoosi annettiin, eikä diagnoosia siis annettu yhden lappusen perusteella... Luetun ymmärtäminen...
Niin. Eli ensin suljetaan pois, että kyseessä ei ole mikään fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus, eli sairaus, ja sitten siirretään henkilö psykiatrille, jossa hänelle "diagnosoidaan" masennus-sairaus. Mutta juurihan pääteltiin, että kyseessä ei ole mikään vika kehossa, eli kyseessä ei ole sairaus! Näinhän se prosessi oikeastikin menee, mikä ainoastaan vahvistaan sitä samaa mitä tässä on ainakin kaksi eri kommentoijaa jo todennut: masennus ei ole sairaus.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä nolaat itsesi, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset eivät tiedä, että masennuksella on oma häiriökoodinsa ja että sen perusteella voi saada sairaslomaa. Se miten masennuksen häiriö määritellään ja diagnosoidaan poikkeaa kuitenkin yleensä ottaen useimpien somaattisten sairauksien määritelmästä ja diagnostiikasta. Masennus kuten kaikki psykiatriset häiriöt perustuvat konsensukseen eli siihen, että tietty asiantuntijaryhmä on ideariihessään naputtanut kliinisen masennuksen kriteerit suurin piirtein tuulesta temmaten tautiluokituksiin. Se miksi masennuksen diagnostiset kriteerit löystyvät vuosikymmenestä toiseen ja vaikka virtsatulehduksen ei, liittyy juuri tähän, että toinen näistä on somaattinen sairaus ja toinen keksitty, normatiivisesti määritelty häiriö. On helppo venyttää lääkeyhtiöiden intressien mukaan masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden määritelmää, koska niiden diagnostiikka ei perustu mihinkään objektiiviseen.
Tästä samasta syystä johtuen virtsatulehduksen määrä pysyy melko vakiona, vaikka sitä kuinka rummutettaisiin valtamediassa ja kehotettaisiin ihmisiä labraan, jos tietyt oireet x täyttyvät. Masennuksen määrä taas nousee, kun sitä markkinoidaan, eikä masennusta itsellään epäilevät mene mihinkään laboratoriokokeisiin, vaan he esimerkiksi täyttävät kyselykaavakkeen lekurin luona, jossa kysellään simppeleitä kysymyksiä viime aikaisesta mielentilasta. Kuten kaikki vähänkään kouluja käyneet tietävät, tällaiset ilmiöt, joita tutkitaan kyselylomakkeilla ja perustellaan subjektiivisilla tuntemuksilla, ovat hyvinkin alttiita sosiaalisille vaikutteille.. Sitten annetaan hoidoksi "lääkkeitä", joiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Tämä ei sinänsä ole ihme, koska tässä hoidetaan uskomusssairautta uskomushoidoilla, joilla tosin voi olla muita vaikutuksia kehon ja mielen toimintaan.Hyvin kirjoitettu ja selitetty. Mielestäni on lopulta yhteiskunnan etu, että sekä ymmärrämme että tunnustamme eron lääketieteen ja psykiatrian välillä.
Korostaisin kaikille erikseen liittyen tuohon mitä ihan lopussa ohimennen totesit, että vaikka niin sanottujen masennuslääkkeiden voidaan sanoa olevan plaseboa _virallisin_mittarein_arvioituna_, ne eivät kuitenkaan ole vehnäjauhon tai sokeripillern veroisia vaan aidosti huumaavia aineita kaikkine potentiaalisine haittoineen.
-Anonyymi
28.6.2019 10:53 - Anonyymi
Masentuneet tunteet on olemassa, kyllä. Masennus on varmasti todellinen ilmiö, mutta onko se todellinen ilmiö ajatellen se fyysisenä sairautena kuten vaikkapa diabetes. ja Eri asia onko masennus sellainen, johon kannattaa ratkaisukeinona valita psykoaktiivisia nappeja, kuten lääketiede suosittaa niiden tehoa liioitellen.
Huom. En vastaa kysymyksiin. Jokainen sen voi itse omalla kohdallaan arvioida hyötyjä ja haittoja tietenkin punniten.
Itse näen että erilaisiin aineisiin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, koska aine itsessään ei tuo terveyttä, vaan vaikka näennäisesti mieliala piristyisi, aine voi olla silti enemmän tai vähemmän toksista keholle ja aivoille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Make:
Mielisairauden myytin avulla. Kaikki lähtee ajatuksesta, että mielisairaus on sairaus siinä missä muukin sairaus. Lisäksi mielisairauden myyttiin sisältyy ajatus, että mielisairaus hallitsee ihmistä (vrt. ihminen hallitsee itseään), joten päällekäyminen oikeutetaan auttamisen nimissä. Kun henkilö "hoidetaan" psykiatrisesti, uskotaan tämän vapauttavan ihmisen takaisin hallinta-asemaan itsestään (vrt. mielisairaus hallitsee ihmistä).
Tämä kaikki psykiatrinen dogma on tieteellisesti katsoen tietenkin täyttä puutaheinää, mutta sillä ei ole merkitystä, jos ja kun kansa siihen uskoo (vrt. noitajahti 1400-1700-luvuilla).
Lisää tietoa on saatavissa osoitteessa szasz com, jos olet todella kiinnostunut aiheesta. Suosittelen kirjoja Insanity: The Idea and Its Consequences sekä Cruel Compassion: Psychiatric Control of Society's Unwanted.Kyllä minun sisarellani oli mielisairaus, jota hoidettiin lääkkeillä. Kun sisareni vanheni, eikä enää tehnyt töitä ( hän teki keikkatöitä ) hän halusi olla ilman lääkkeitä , huonoin seuraiksin. Hän nukkui milloin sattui. Naapurit olivat raivoissaan, kun sisareni kolisteli ja höpisi yksikseen öisin. Poliisit kävivät pari kertaa, mursivat oven, kun sisareni ei avannut ovea. Siellä lukot roikkuivat ovipielissä
- Anonyymi
SSRI-lääkkeet heikentävät tai muuttavat seksuaalisuutta 60-62 prosentilla käyttäjistä. Joillakin muutos jää pysyväksi lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin.
Seksi, rakkaus ja masennuslääkkeet:
http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/
"Laajassa, vuonna 2014 julkaistussa 1829:n SSRI-aineiden käyttäjän haastattelututkimuksessa lähes kaksi kolmesta (62 prosenttia) koki nimenomaan lääkkeiden aiheuttaneen heille seksuaalisia vaikeuksia. Kun asiaa on aktiivisesti tutkittu, kuva on synkentynyt entisestään. Seksuaalisia häiriöitä näyttää koituvan lähes kaikille eli 83–98 prosentille kaikista SSRI:n käyttäjistä." - Anonyymi
Euroopan lääkevirasto myöntää PSSD.n olemassaolon. Eli masennuslääkkeet (ssri,snri) voi tuhota seksikyvyt/halut/tuntemukset ja tämä haitta ei lähde pois käytön loputtua kaikissa tapauksissa. Siitä tuli varoitus.
https://rxisk.org/ema-acknowledges-persistent-sexual-dysfunction-after-ssris-snris/ itse syön nyt 2 eri lääkettä,,ja huomenna taas psykologi ja ekaa kertaa nyt sitte sossuaikakin jostain syystä
- Anonyymi
Käytin "masennuslääkkeitä" SSRI suuren osan elämästäni ja tässä kokemuksiani:
- Ne eivät toimineet masennukseen, kuin lyhytaikaisesti luulin niiden auttavan mikä johti lääkeannosten kasvattamiseen. Isommalla annoksella tunsin voimakasta päiväväsymystä, voimakkaampia haittavaikutuksia ja jo yhdestä annosunohduksesta erittäin voimakkaita oireita sähköiskuineen ja "pöllähtänyttä oloa". Tuntuu etten ollut yhtään oma itseni syödessäni isoa annosta.
- Pitkäaikaisessa käytössä ongelmat lääkkeen seurauksena kasvoi. Sain lukuisia haittavaikutuksia lääkkeestä virtsaamisvaikeuksista, silmien ja kuivan suun ongelmiin
- uskon omalla kohdalla pitkälti masennuslääkkeissä plasebovaikutukseen, koska olin masentunut myös lääkkeillä ollessani ja masennus kaikkosi jo päiviä aloittamisen jälkeen vaikka yleensä vaikutukseen pitäisi mennä viikkoja
- Niiden aikana en pystynyt itkemään ja olin aloitekyvyttömämpi ja välinpitämättömämpi isolla annoksella. En piitannut asioista mistä ennen. Tavallaan oli virtaa mutta ei aitoa kiinnostusta asioihin
- Seksihaittavaikutukset tuli heti orgasmin saantivaikeuksien muodossa ja tuntoherkkyys väheni. Seksi kiinnosti kunnes vuosia lääkityksellä teki tehtävänsä, ja seksihaitat paheni. Ne ei ole koskaan korjaantuneet pitkäaikaisen lääkityksen loputtuakaan takaisin normaalille tasolle
- Ahdistus leikkautui ja jälkikäteen ajatellen kaikki muutkin tunteet vaikka koin oloni iloiseksikin lääkkeillä ja jopa nautin elämästä. Tunneskaala kuitenkin leikkautui
- Sekoitin vieroitusoireet masennuksen palaamiseen
- Tunsin olevani henkisesti ja fyysisesti koukussa lääkkeeseen jota tarvitsin ja joka "korjasi aivokemioitani" ja "hoiti masennustani"(hoitiko edes vai pikemminkin teki uusia ongelmia??) Lääkkeen alasajo oli hankalaa jos yritti suoriutua arkisista velvotteista
- Jälkikäteen olen tajunnut kuinka paljon lääkitys minua muutti, myös negatiivisessa mielessä ja esti itsetuntemuksen kasvun ja tunneprosessoinnin
- Kun lopulta alasajoin pitkittyneen käytön jälkeen lääkkeen, sain voimakkaita lopetusoireita unettomuudesta, sekaviin kummallisiin yöheräämisiin jossa ajan ja paikantaju oli hukassa,sisäisestä levottomuudesta sähköiskuihin, mielialanvaihteluihin (tunteet meni sekamelskaa raivosta itkuun) ja väsymykseen sekä kummallisiin tuntemuksiin päässä ja hermostossa joista tosiaan sähköiskut oli vaan jäävuoren huippu. Silloin silmät aukeni ja olen lukenut paljon kyseisten lääkkeiden ongelmista.
Kun selitin lääkärille kokemistani ongelmista, hän oli sitä mieltä että se on vain masennusta. No, sitten se oli uudentyyppistä sellaista, koska enpä ollut ennen vastaavaa olotilaa kokenut univaikeuksine, sähköiskuine, hulluine mielialanvaihteluineen.
Nykyään lääkkeetön ja elän mielummin negatiivisten tunteiden kanssa kuin jonkun kemikaalin vankina vaikuttaen minuun ties miten. Tunneskaalani on laajentunut ja olen enemmän oma itseni. Masentunut saatan olla välillä, mutta sen hyväksyn. Saattoipa masennuslääkkeet olla luomassa kroonista dysforian tunnetta seurauksena pitkäaikaisesta aivojen altistamisesta niiden vaikutuksille. Mistä sitä tietää mitä ne oikeasti ihmisaivoille pitkässä juoksussa tekee?- Anonyymi
Väitän, että kokemuksesi jakaa tuhannet ja tuhannet suomalaiset kuin muunkin maiden kansalaiset ympäri maailman. Kertomassasi ei ole näin asiaan perehtyneenä mitään uutta tai yllättävää. Kiitos, että jaoit. (Kirjoitit myös selkeästi ja ymmärrettävästi, mikä auttaa muita käyttöä pohtivia.)
-Anonyymi
28.6.2019 10:53
- Anonyymi
Vastustan masennuslääkkeiden kutsumista masennuslääkkeiksi. Lisäksi vastustan niiden haittavaikutuksista puhumista haittavaikutuksina. Ennemmin pitäisi puhua vaikutuksista mitä esim jos puhutaan SSRI lääkkeistä niin serotoniinin takaisinoton estolla on ihmiskehossa eli aineen vaikutuksina itsessään, mitä voi olla jotain mitä jotkut kokee myönteisinä ja mitä jotkut haitallisina. Täten haittavaikutus voidaan nähdä osana lääkkeen toimintamekanismia. Sama ihminen voi kokea aineista sekä haittoja että hyötyjä ja pitkään käyttäessä mielipide voi muuttua. Masennuslääkkeet ei vaikuta vain aivokemioihin, vaan laajasti kehossa. Serotoniini on kehossa toimiva tärkeä välittäjäaine.Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan. Vaikutukset serotoniinin takaisinotonestosta ovat laajoja ja sen huomaa vieroittautuessa ja aloittaessa "lääke" monenlaisista fyysisistäkin oireista. Vaikutukset tunne-elämänkin puolelle kyseisestö aineesta voivat olla yksilöllisiä eikä niitä kuvaa välttämättä sana "masennuslääke". Kyseisten aineiden on spekuloitu vaikuttavan tunne-elämään joillakin esim. tunteiden leikkautumisen muodossa, seksuaalisuuden leikkautumisen muodossa, empatian kokemisen leikkautumisen muodossa, vaikeuksien ihastua muodossa, kenties lisäten jonkun aggressiota? Vaikutus on yksilöllinen ja siinä kokeeko joku hyötyä aineesta tuskin on kyse siitä että joillakin lääke toimii, vaan ennemmin samasta ilmiöstä että joku pitää jonkun psykoaktiivisen aineen vaikutuksesta ja toinen ei. SSRI lääkkeet on laboratoriossa kehitelty psykoaktiivinen aine joka huseeraa tiettyjen välittäjäaineiden kanssa, siinä missä bentsodiatsepiinit, nikotiini ja amfetamiini jonkun toisen.
Koska ihminen on loppupeleissä näennäisestä älystään ja keksinnöistään huolimatta, aika typerä, varsinkin ymmärtämään ihmiskehon saatika niin monimutkaisen asian kuin mielen ja aivojen toimintaa, ja tietäen kuinka usein ihmiset ovat kehitelleet jotain jonka pitäisi auttaa tai kajonneet luontoon tavoin mikä on aiheuttanut tuhoa, e n menisi laittamaan luottoani jonkun laboratoriossa huseeranneen tieteilijän keksintöön elämänongelmien ratkaisijana. Etenkään pitkäaikaisesti, kun kyseiset kemikaalit lääkeluvan saamiseksi tutkitaan noin viikkoja kestävissä tutkimuksissa turvallisuudeltaan ja ainepaketeissa on varoituksia jos toisenlaisia kuten ettei vaikutuksia kasvuun ja kehitykseen tunneta. Valitettavasti minut nuorena kyseisille aineille laitettiin, ja siitä maksoin kovan hinnan ollen oman elämäni koe-eläin lukuisille psykiatrian tarjoamille aineille yhdistelminä mitä tuskin oli tutkittu senkään vertaa. Mietin vaan miten se psykiatri totesi että aivoissani kannatraa juuri vensklata mm.serotoniinia. sen tiedän että lopputulos siitä oli erinäisiä harmeja ja aivokemioideni lähtötaso varmasti oli toiminnaltaan paljon parempi kuin tulos mitä vuosiakestäneestä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja niiden vieroituksesta seurasi. - Anonyymi
Erittäin hyvä ketju.
- Anonyymi
Suosittelen kokeilemaan, ja katsomaan että onko niistä lääkkeistä hyötä vai haittaa. Itse en ole kokeillu, mutta uskoisin että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa, koska lääkkeet ovat luotu auttamista varten.
En usko että tunne-elämä köyhtyisi, epäilen ennemmin että lääke korvaa masennuksen toisella tunteella, eikä masennus ole koskaan kannattava tunne säilyttää. Ja jos seksielämä katoaa, niin sitten se katoaa, sitä ilmankin pystyy elämään. Seksi, on nautinto, mutta ei tärkeämpi kuin ruoka, joten elämässä on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin seksi.
Eli kannattaa panostaa omaan hyvinvointiin, ennemmin kuin seksiin.- Anonyymi
"Itse en ole kokeillu, mutta uskoisin että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa, koska lääkkeet ovat luotu auttamista varten."
Myös auttamista varten on tehty lääkkeet, jotka on viety turvallisuusriskien vuoksi pois markkinoilta.. Lisäksi vissiin auttamista varten tehtiin lobotomia, talidomidi, laajalle Yhdysvalloissa lääkäreille vastuuttomasti lääkeyhtiöiden toimesta lobatut opioidit joita määrättiin niin paljon että aiheutettiin opiaattiepidemia mikä on tuhonnut lukuisia ihmisiä, rauhoittavat lääkkeet joita ennen jaettiin hyvin paljon ennakkoluulottomammin kun haittoja ei ymmärretty kuin nykyään jolloin niiden käyttöä on rajoitettu, vanhan polven antipsykootit jotka sai potilaille aikaan jopa parkinsonin kaltaisia oireita ja nykimisiä (tardiivia dyskinesiaa) mitä yritettiin nähdä ennemmin potilaan oireina kuin lääkkeen haittoina. (Uudemmissa sama ongelma edelleen plus uusia haittoja)
Kannattaa myös tutustua siihen, kuinka voimakas ja iso bisnes lääkemarkkinat ovat. Ja siihen miten kaikkia hyödyttömäksi todettuja tutkimustuloksia lääkeyhtiöt eivät ole halunneet julkaista. Ja siihen, kuinka lääketutkimuksien kesto usein kestää harvoin yli viikkoja, millä lääkkeiden tulo markkinoille oikeutetaan, ja silti ihmiset napsivat niitä pitkiä aikoja.
Hyötyjen ja haittojen suhde ei ole lainkaan niin yksinkertainen mitä annat ymmärtää.
Sama ihminen voi kokea lääkkeistä sekä haittaa että hyötyä. Jos hyödyt on suuremmat, käyttö voi olla potilaan mielestä oikeutettua. Asia voi myös muuttua niin, että sama ihminen kokee vaikkapa pienemmästä annoksesta jotain positiivista, ja isommasta ei. Tai niin että ihminen kokee alussa hyötyä mutta hyöty loppuu. Tai niin, että pitkällä tähtäimellä hyötysuhde meneekin haittojen puolelle. Tai että potilas on tavallaan kokenut lääkkeestä hyötyä, mutta saa kovia lopetusoireita tai muuta mikä pistää uudelleen punnitsemaan onko lääkkeet loppupeleissä olleetkaan niin hyödyksi, jos "hinta mitä niistä joutuu maksamaan" on liian kova. - Anonyymi
"En usko että tunne-elämä köyhtyisi, epäilen ennemmin että lääke korvaa masennuksen toisella tunteella, eikä masennus ole koskaan kannattava tunne säilyttää. Ja jos seksielämä katoaa, niin sitten se katoaa, sitä ilmankin pystyy elämään."
Seksuaalisuus kuuluu olennaisena osana ihmisten tunne-elämään ja parisuhteiden muodostamiseen ja parisuhteisiin. Monelle seksuaali-identiteetti on erittäin tärkeä asia. Toisilla isompana osana kuin toisten. Älä määrittele toisten puolesta, mikä tärkeysaste sillä on, se on jokaisen oma asia määritellä.
Se, että tunne-elämään voi tulla leikkautumista tai muutoksia lääkkeiden seurauksena, ei suinkaan ole uskon asia. Aihe on hankala asia tutkia, mutta sitä tutkitaan. Kuten moni asia masennuslääkkeissä, myös pillerin vaikutukset tunne-elämään on heikosti tutkittu esimerkiksi vieroitukseen liittyvien asioiden kanssa, joka ei suinkaan ole ollut lääkeyhtiöiden agendalla ykkösenä..
Masennuslääkkeet ja empatian tunteiden kokemisen väheneminen:
https://neurosciencenews.com/antidepressants-empathetic-empathy-14261/
Siinä missä masennuslääkkeitä käytetään kivun hoitoon, koska ne voi alentaa kipua, ja missä ne tuhoaa joidenkin seksielämän, ne näemmä pystyvät myös leikkaamaan ihmisten tuntemuksia, ja jopa emotionaalisia tuntemuksia.
Masennuslääkkeet ja vaikeudet ihastua:
https://yle.fi/uutiset/3-6739982
Masennuslääkkeet voivat olla tappavia romanttisille tunteille ja ihastumisen kokemuksille.
Masennuslääkkeet ja tunteiden tunnistamisen ongelmat:
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Masennuslaakkeilla-yhteys-vaikeuksiin-tunnistaa-tunteita.aspx
Masennuslääkkeet ja jopa pysyvät seksuaalisen toiminnan häiriöt:
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook
Masennuslääkkeet ja aggression tunteiden kohoaminen jollakin:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Lievimmillään tämä aggressio on varmaan vaan ärtyneisyyden lisääntymistä. Itse koin sitä vieroitusvaiheessa. - Anonyymi
"eikä masennus ole koskaan kannattava tunne säilyttää"
Ei toki tuollaista tunnetta ole mukava säilyttää, mutta joskus masennus on jonkinlainen syyseuraussuhde ja hälytysjärjestelmä siitä, että elämässä on tapahtunut jotain joka vaatisi muutosta tai käsittelyä.
Masennuslääkkeissä ongelmana on se, että ne luovat omanlaisia ongelmiaan masennuksen tunteiden päälle haittavaikutuksineen ja lopetusoireineen, ja lisäksi se että niitä käyttämällä joillakin asioiden käsittelyn prosessi voi estyä esimerkiksi terapiassa jolloin tulee tunne ettei ole mitään käsiteltävää kyseisen kemikaalin vaikutuksen alaisena tai viivästyä, kun ne leikkaa tunteita.
Ei tietenkään kaikki koe näin. Itse koin. - Anonyymi
"Suosittelen kokeilemaan, ja katsomaan että onko niistä lääkkeistä hyötä vai haittaa. Itse en ole kokeillu, mutta uskoisin että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa, koska lääkkeet ovat luotu auttamista varten."
Voi v***u. Kokeile sinä. Een minä kokeile, mutta kokeile sinä! Idiootti! - Anonyymi
Oletkos, aivokääpiö, peräti lääkäri kun jaat täällä lääketieteellisiä neuvoja?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Itse en ole kokeillu, mutta uskoisin että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa, koska lääkkeet ovat luotu auttamista varten."
Myös auttamista varten on tehty lääkkeet, jotka on viety turvallisuusriskien vuoksi pois markkinoilta.. Lisäksi vissiin auttamista varten tehtiin lobotomia, talidomidi, laajalle Yhdysvalloissa lääkäreille vastuuttomasti lääkeyhtiöiden toimesta lobatut opioidit joita määrättiin niin paljon että aiheutettiin opiaattiepidemia mikä on tuhonnut lukuisia ihmisiä, rauhoittavat lääkkeet joita ennen jaettiin hyvin paljon ennakkoluulottomammin kun haittoja ei ymmärretty kuin nykyään jolloin niiden käyttöä on rajoitettu, vanhan polven antipsykootit jotka sai potilaille aikaan jopa parkinsonin kaltaisia oireita ja nykimisiä (tardiivia dyskinesiaa) mitä yritettiin nähdä ennemmin potilaan oireina kuin lääkkeen haittoina. (Uudemmissa sama ongelma edelleen plus uusia haittoja)
Kannattaa myös tutustua siihen, kuinka voimakas ja iso bisnes lääkemarkkinat ovat. Ja siihen miten kaikkia hyödyttömäksi todettuja tutkimustuloksia lääkeyhtiöt eivät ole halunneet julkaista. Ja siihen, kuinka lääketutkimuksien kesto usein kestää harvoin yli viikkoja, millä lääkkeiden tulo markkinoille oikeutetaan, ja silti ihmiset napsivat niitä pitkiä aikoja.
Hyötyjen ja haittojen suhde ei ole lainkaan niin yksinkertainen mitä annat ymmärtää.
Sama ihminen voi kokea lääkkeistä sekä haittaa että hyötyä. Jos hyödyt on suuremmat, käyttö voi olla potilaan mielestä oikeutettua. Asia voi myös muuttua niin, että sama ihminen kokee vaikkapa pienemmästä annoksesta jotain positiivista, ja isommasta ei. Tai niin että ihminen kokee alussa hyötyä mutta hyöty loppuu. Tai niin, että pitkällä tähtäimellä hyötysuhde meneekin haittojen puolelle. Tai että potilas on tavallaan kokenut lääkkeestä hyötyä, mutta saa kovia lopetusoireita tai muuta mikä pistää uudelleen punnitsemaan onko lääkkeet loppupeleissä olleetkaan niin hyödyksi, jos "hinta mitä niistä joutuu maksamaan" on liian kova.Minä olen hyötynyt psyykenlääkkeistä 35 vuotta,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen hyötynyt psyykenlääkkeistä 35 vuotta,
Mistä tiedät että olet hyötynyt?
- Anonyymi
"Suosittelen kokeilemaan, ja katsomaan että onko niistä lääkkeistä hyötä vai haittaa"
Tämän tehdessään kannattaa huomioida tämä:
Britanniassa psykiatrit (psykiatriseen hoitoon kantaa ottava taho ja psykiatreja kouluttava Royal College of Psychiatrists) varoittavat masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja suosittavat lisätutkimuksia pitkäaikaiskäytön hyötyihin ja harmeihin. Myöskin masennuslääkkeiden käytön seurantaa masennuslääkkeitä käyttävillä pitäisi heidän mukaansa lisätä.
https://www.bbc.com/news/health-48457980
Eli masennuslääkkeissä on paljon tutkimattomia puolia, mitä niistä ei vielä ymmärretä. Silti useat potilaat ovat pitkäaikaisilla lääkityksillä. Täten fiksua on kokeillessaan masennuslääkkeitä olla lääkärin seurannassa ja minimoidakseen haitat pitkäaikaista käyttöä kannattaa miettiä. Lisäksi isommissa lääkeannoksissa usein saattaa olla voimakkaampaa vieroitusoireistoa ja haittoja.- Anonyymi
Jos joku haluaa painottaa jotain asiaa, löytyy aina joku, joka ( usein ulkomainen ) puhuu puolestaan.
- Anonyymi
"Suosittelen kokeilemaan, ja katsomaan että onko niistä lääkkeistä hyötä vai haittaa"
Tämän tehdessään kannattaa huomioida tämä:
Britanniassa psykiatrit (psykiatriseen hoitoon kantaa ottava taho ja psykiatreja kouluttava Royal College of Psychiatrists) varoittavat masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja suosittavat lisätutkimuksia pitkäaikaiskäytön hyötyihin ja harmeihin. Myöskin masennuslääkkeiden käytön seurantaa masennuslääkkeitä käyttävillä pitäisi heidän mukaansa lisätä.
https://www.bbc.com/news/health-48457980
Eli masennuslääkkeissä on paljon tutkimattomia puolia, mitä niistä ei vielä ymmärretä. Silti useat potilaat ovat pitkäaikaisilla lääkityksillä. Täten fiksua on kokeillessaan masennuslääkkeitä olla lääkärin seurannassa ja minimoidakseen haitat pitkäaikaista käyttöä kannattaa miettiä. Lisäksi isommissa lääkeannoksissa usein saattaa olla voimakkaampaa vieroitusoireistoa ja haittoja.- Anonyymi
Tämä oli ihan asiallinen viesti kyllä. Lääkkeiden suhteen kannattaa olla kriittinen - mutta ei hysteerinen.
t: alle kirjoittanut, "Tämän palstan perusteella ei ainakaan..." - Anonyymi
Milloinhan Suomessa? 20 vuoden päästä?
- Anonyymi
Tämän palstan juttujen perusteella ei ainakaan kannata mitään lääkitysratkaisuja tehdä. Lähde vaikka siitä liikkeelle.
Tottakai masennuslääkkeet vaikuttavat jollain lailla aivojen fysiologiaan ja tuntemiseen, haluamiseenkin. Sehän on niiden tarkoitus. Ja tunnetut vaikutukset myös.
Oma mielipiteeni on se, että vaikeaan masennukseen lääkkeitä ehkä kannattaa kokeilla. Toisaalta jos esim. terapia-apu tulisi kyseeseen, niin silloin mahdollisesti ei kannata lähteä manipuloimaan lääkkeillä tunne-elämää. Sitten taas lievemmissä tilanteissa, tai joskus terapia-avunkin alkuvaiheissa voi ehkä olla jollekin apua lääkkeistä.
Nämä ovat vain mielipiteitä. Toisaalta muuta et täältä saa keneltäkään; olivat äänenpainot mitä hyvänsä.
Itse olen kokeillut useita masennuslääkkeitä, mutta en ole kokenut saavani niistä mitään merkittävää apua ongelmiini ja sairauteeni. Joku muu taas kokee. Jne. - Anonyymi
Siis ihan oma valinta onhan sinullakin itsemääräämisoikeus ja kukaan ei sinua voi pakottaa syömään masennuslääkkeitä, mutta itse olen sitä mieltä että melko usein kyseisillä lääkkeillä paetaan ongelmia niiden lääkeiden turvin "piiloon" että ei ne lääkkeet välttämättä niitä ongelmia pysyvästi poista vaan pikemminkin ainoastaan lievittää, mutta sitten kun halutaan hakea täysin oireetonta ja nuhteetonta elämää ja halutaan kuntoutua terveeksi siis siten että mitään masennusoireita ei ole yhtään, niin kyseiset lääkkeet ovat vain ainoastaan pikakorjausapu ongelmatilanteissa mutta ei missään nimessä mikään pysyvä patenttiratkasu ongelmiin. Parhain pysyvin ratkasu on mennä sellaiselle ammattilaispsykologille puhumaan oma päänsä tyhjäksi ongelmista, ilman että elimistölle vierailla kemiallisilla lääkeaineilla puututaan elimistön toimintaan ja koska masennuslääkkeilden käytöilläkin on myös omansa haittasivuvaikutukset, mutta että tietysti toki myönnettäköön sellainenkin seikka että joillekkin ihmisille niistä voi ollakkin apua, mutta itse en välttämättä suosittelisi niiden pitkäaikaista jatkuvaa käyttöä. Niitä voidaan toki käyttää, mutta vain ja ainoastaan tilapäiskäyttöön ei missään nimessä pysyvästi koska sitten siinä on taas sellanenkin seikka olemassa jos ja kun otetaan vaikka esim: että olisit oikeasti sen 20 vuotta syönyt masennuslääkkeitä ja sitten joskus joku lääkäri haluaakin ehdottaa että, mitä jos lopettaisit kyseisen lääkkeen pikkuhiljaa että kokeiltaisiin vähentää asteittain sitä lääkettä, mutta se ei välttämättä niin helposti onnistukkaan tai ei ainakaan tule olemaan helppoo, sillä kun alat vähentämään sitä lääkettä pikkuhiljaa, se voi toki olla että onnistuu ilman vielä mitään oireita, mutta sitten kun tulee eteen se hetki että aletaan olemaan ilman, niin kuinkas ollakkaan tässä vaiheessa elimistöllä meneekin kirjaimellisesti "Kuppi nurin" ja tuleekin suorastaan haitallisia vieroitusoireita, koska elimistö on tottunut pitkäaikaiskäytöllä saamaan sitä lääkettä säännöllisesti. Niin siksi en koskaan suosittelisi masennuslääkkeitä jatkuvaan käyttöön, koska elimistö tottuu liikkaa saadakseen sitä ainetta joka tuottaa mielihyvää. Se on melkein täysin sama asia kuin tupakointikin ja elimistö tottuu siihen että saa nikotiinia säännöllisin väliajoin tuottamaan mielihyvää ja siinäkin on myös omansa vieroitusoireet kun se päätetään lopettaa, mutta tupakointikin on paljon parempaa ja tehokkaampaa masennuslääkettä koska sitä saa ilman reseptiä tavallisista päivittäistavarakaupoista ja sitä voi polttaa milloin vaan ja silloin kun tekee mieli ja siihen vielä lisäät halutessaan Jotain ruokaa esim Hampurilaisen, makkaraperunat / ja Cokiksen ja kahvin sekä pullapitkon Ai että maistuu kyllä hyvältä näin tupakan kanssa tulee aina paljon parempi mieli ja vaikka tämä on usein melko kallista lystiä mutta hyvästä laadusta pitää myös maksaa ja se on sen arvosta.
- Anonyymi
Ai että suosittelet masennuslääkkeen sijaan tupakkaa, pullaa, makkaraperunoita, kokista ja hampurilaisia? Paljonkohan sulla on ikää?
- Anonyymi
Tuosta ruokapuolesta. Ymmärrän pointtisi, että sellainen ruoka mistä pitää nostaa mielialaa. Jos se jollekin on makkaraperunat, niin se on ainakin minun mielestäni paljon parempi ratkaisu kuin kemialliset huumaavat aineet, jollaisia masennuslääkkeetkin ovat. Ihan turhaan niitä lääkkeiksi sanotaan.
Ruuasta voi saada todella pitkäaikaista hyötyä masennuksesta selviämiseen. Makkaraperunoista on hetken hyöty, mutta kuten tiedetään, ne eivät pitemmän päälle tue kehon hyvinvointia. Ja se näkyy sitten aivoissa, ja mielialassa. Sitä vastoin terveellisempi ruoka voi kohottaa mielialaa erittäinkin paljon. Kun ruumis vahvistuu, mieli jaksaa ponnistaa masennuksesta, ja taistella elämän karikoissa.
Aku Kopakkala-niminen psykologi on näistä tutkimustuloksista kirjoittanut. Probiootteina ja prebiootteina tunnetut ruuat lisäävät tarpeellisten hermovälittäjäaineiden tuotantoa suolistossa. Kyllä tosiaan, hermovälittäjäaineita tuotetaan siis suolistossakin, ei vain aivoissa... Tästä linkistä lisätietoa:
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta ruokapuolesta. Ymmärrän pointtisi, että sellainen ruoka mistä pitää nostaa mielialaa. Jos se jollekin on makkaraperunat, niin se on ainakin minun mielestäni paljon parempi ratkaisu kuin kemialliset huumaavat aineet, jollaisia masennuslääkkeetkin ovat. Ihan turhaan niitä lääkkeiksi sanotaan.
Ruuasta voi saada todella pitkäaikaista hyötyä masennuksesta selviämiseen. Makkaraperunoista on hetken hyöty, mutta kuten tiedetään, ne eivät pitemmän päälle tue kehon hyvinvointia. Ja se näkyy sitten aivoissa, ja mielialassa. Sitä vastoin terveellisempi ruoka voi kohottaa mielialaa erittäinkin paljon. Kun ruumis vahvistuu, mieli jaksaa ponnistaa masennuksesta, ja taistella elämän karikoissa.
Aku Kopakkala-niminen psykologi on näistä tutkimustuloksista kirjoittanut. Probiootteina ja prebiootteina tunnetut ruuat lisäävät tarpeellisten hermovälittäjäaineiden tuotantoa suolistossa. Kyllä tosiaan, hermovälittäjäaineita tuotetaan siis suolistossakin, ei vain aivoissa... Tästä linkistä lisätietoa:
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/minä sain 35 vuotta sellaisen lääkityksen, joka nostaa mielialaa. Sitä lääkettä käytän vieläkin. Sain voimaa ja halua dieettiin ja työhön.
- Anonyymi
Voi olla, että niiden vaikutuksesta menetät persoonasi, kykysi tuntea mielihyvää ja kiintymystä sekä seksuaalisuutesi. Haitat voivat ilmetä milloin vaan, lopetuksen jälkeenkin. Ne voivat olla pysyviä.
Mutta jos lääkäriin uskoo, niin ei muuta kuin lääkettä kokeilemaan. Potilashan vastaa hoidostaan itse. Rohkea rokan syö. - Anonyymi
Masennuslääkkeillä saa aikaan masennuksen. Ehkä jopa kroonisen sellaisen. Eivät ne muuten masennuslääkkeitä olisi.
- Anonyymi
No ei kyllä todellakaan kannata.
Masennuslääkkeet varsinkin SSRI-lääkkeet on ihan jäätävää paskaa. En suosittele aitä roskaa kenellekkään.
Olen onnellinen että olen hengissä käytettyäni SSRI-lääkkeitä koska pian käytön aloittamisen jälkeen aloin saada vakavia itsemurha-ajatuksia joita en ollut ikinä aiemmin saanut enkä ole lääkkeiden käytön jälkeen myöskään kokenut.- Anonyymi
En suosittele minäkään. Lääkäri suosittelee, potilas kärsii.
- Anonyymi
Itsellä ei vaikuttanut haluihin mutta orgasmin saaminen hieman viivästyi ja "laukeaminen" muuttui kaksiosaiseksi.. saadessani orgasmin aloin kokea kaksiosaisen siemensyöksyn. Ensin pienen "parin ruikkauksen" orgasmin ilman sellaista tavallista hyvänolon tunnetta ja muutaman minuutin kuluttua kunnon "ruiskaisut" ja voimakas hyvänolon tunne. Ei siis todellakaan negatiivinen vaikutus ainakaan minulle
- Anonyymi
Hyvä niin. Ne, kenelle negatiivisia vaikutuksia tulee, jäävät ongelmineen yksin. Koko terveydenhuoltojärjestelmä kääntää heille selkänsä ja alkaa armoton kaasuvalottaminen.
- Anonyymi
No nyt sinun on hyvä jyystää niitä maksullisia naisia kun on toimiva lääkitys.
- Anonyymi
Sanoisin että se on se viimeinen vaihtoehto... Sitä ennen kannattaa kääntää jokainen muu kivi.
- Anonyymi
Kannattais aloittaa terapialla, sinne itsekin hakeutumassa jossain vaiheessa mutta ei se ihan helppoa ja ilmaista täälläkään ole. Itse jouduin nuorena kokemaan ssri lääkityksen ja sen hyvät ja huonot puolet. Luulen, että monet suomalaiset käyttää niitä lääkkeitä kun ollaan koukussa ja ei uskalleta lopettaa. Ymmärrän kyllä, koska lopetusoireet on helvetilliset ja niitä ei toivo kellekään.
- Anonyymi
Ennen kuin aloitat, niin muista, että pitkäkestoisia vieroitusoireita ei tunnusteta ja ne tulkitaan relapsiksi tai uudeksi "mielialahäiriöksi". Tämä siis silloin, kun lääkityksen lopetus tulee aikanaan ajankohtaiseksi. Potilaalle uskotellaan, että oireet johtuvat hänen "mielisairaudestaan", eivätkä lääkkeestä. Tällöin potilas suostutellaan aloittamaan lääkitys uudelleen ja jatkamaan sitä määrätömän pitkän ajan "ylläpitohoitona". Pidetään siis yllä lääkeriippuvuutta ja lääkeyhtiöiden taseita. Ehkä jopa lääkäreiden tilipusseja. Jos lääkevieroitus kaiken lisäksi aiheuttaa psykoottisia oireita, niin peräti psykoosilääkkeen kera.
- Anonyymi
Samoin masennuslääkkeet aiheuttavat manian ja siten ikuisen lääkekierteen:
https://www.seiska.fi/rikos/petosvyyhdissa-ryvettynyt-sanna-kiiski-vaara-laakitys-vei-maniaan/1164552?utm_source=suomi24.fi&utm_medium=recommendation_widget - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin masennuslääkkeet aiheuttavat manian ja siten ikuisen lääkekierteen:
https://www.seiska.fi/rikos/petosvyyhdissa-ryvettynyt-sanna-kiiski-vaara-laakitys-vei-maniaan/1164552?utm_source=suomi24.fi&utm_medium=recommendation_widgetJos tuossa tapauksessa lääkityksellä on osuutta tapahtumiin niin voisin laittaa vaikka pääni pantiksi, ettei sitä tulla julkisuuteen kertomaan.
- Anonyymi
Huomaako lääkäri jos ei syö masennuslääkkeitä? Vaikka olisi hakenut reseptin mutta ei sivuvaikutusten vuoksi voi syödä niitä? Voiko valehdella että syö niitä? Vaikuttaako siihen että lääkäri tekee b-lausunnon?
- Anonyymi
Voiko lääkärille valehdella että syö masennuslääkkeitä kun on hakenut reseptin mutta ei uskalla sivuvaikutusten vuoksi syödä niitä?? Kirjoittaako lääkäri kumminkin b-lausunnon?
- Anonyymi
Itse en näkisi nykymaailmassa moraalista ongelmaa valehdella lääkärille syöväni masennuslääkkeitä. Perusteluna se, että kertoohan lääkäri minullekin ko. valmisteiden olevan turvallisia ja hyvin siedettyjä (mikä ei ihan pidä paikkaansa) sekä jättää kertomatta yleisesti tiedossa olevista haittavaikutuksista, vieroituksen ongelmista ym. Kai sitäkin jotkut tekevät, että hakevat lääkkeet säännöllisesti apteekista, poistavat pillerit pakkauksista muovipussiin ja vievät lopuksi lääkepussit apteekkiin hävitettäväksi ongelmajätteenä. Käsittääkseni lääkkeen käyttö tai käyttämättä jättäminen voidaan varmentaa vain verikokeella. Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo, joten älä tulkitse sitä sellaisena.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en näkisi nykymaailmassa moraalista ongelmaa valehdella lääkärille syöväni masennuslääkkeitä. Perusteluna se, että kertoohan lääkäri minullekin ko. valmisteiden olevan turvallisia ja hyvin siedettyjä (mikä ei ihan pidä paikkaansa) sekä jättää kertomatta yleisesti tiedossa olevista haittavaikutuksista, vieroituksen ongelmista ym. Kai sitäkin jotkut tekevät, että hakevat lääkkeet säännöllisesti apteekista, poistavat pillerit pakkauksista muovipussiin ja vievät lopuksi lääkepussit apteekkiin hävitettäväksi ongelmajätteenä. Käsittääkseni lääkkeen käyttö tai käyttämättä jättäminen voidaan varmentaa vain verikokeella. Tämä ei ole lääketieteellinen neuvo, joten älä tulkitse sitä sellaisena.
Siinä vaan voi jäädä lääkärille se kuva että ne on paremmin siedetympiä kuin ovatkaan.
- Anonyymi
Mutta b-lausunnon kirjoitukseen ei vaikuta?
- Anonyymi
Vaikuttaako lääkitys seksuaalisuuteen? No, tarpeeksi huonosti kun voi jo etukäteen niin voin luvata että niitä seksuaalisia haluja ei ole ensinkään joten se on sitten ihan sama. Lisäksi kun ei ole minkäänlaista tunne-elämää, maksimissaan hetkittäisiä automaattisia reaktioita (esim. naurahdus) niin ei sekään paljoa pahemmaksi voi muuttua. Eri asia sitten onko niillä lääkkeillä mitään vaikutusta. Itse olen nyt kaiketi 6-7 eri troppia kokeillut ja ECT-hoidon käynyt läpi ja hyöty tästä kaikesta aika lailla 0.
Tällä hetkellä ei lääkityksiä, toki taas kokeiluun otan jos jotain uutta keksivät tarjota. Koska kuten sanottu, ei tämä tästä kovin paljoa pahemmaksi enää voi käydä.
P.S. B-lausunnon saisin ilmeisesti koska vaan mutten sitä mihinkään tarvitse niin en ole sitä pyytänyt. Terapiaan olisi kiva mennä mutta koska sitä on nyt vuositolkulla mainostettu eri tahoilta kuinka sinne on lähes mahdotonta päästä niin eipä paljoa kiinnosta edes yrittää. - Anonyymi
Tunteista menee niitä ilojakin, että jos niitä vielä on, ei niistä kannata luopua. Masennuslääkitys on akuttiin tarpeeseen ja satunnaiseen tarpeeseen sen jälkeen ja sitä ennen, kuten särkylääke kroonisen kipuuntumisen estämiseksi, ettei opi sitä mallia pysyväksi, ja se pätee muuhunkin, kuten masennukseen.
Ei kannata tässä lääkkeessä kuunella lääkäreitä asissa; he kun seuraavat vanhoja pölyisiä kirjoja.
Voxra sisältää myös piristävää, ja soveltuu paremmin masennuksen hoitoon, jos lääkäri (asiantuntija sitten) suostuu kirjoittaa reseptin. Olen myös ajatellut ADHD-lääkettä, kuten Consertaa erityisesti, mutta eivät taida alkaa sellaiseen kuin pahimmissa keisseissä, joihin käytetään sähköhoitoa. Että vielä saa odotella lääketieteen kehitystä, mutta ne masennuslääkkeet on jo pitkälle kyseenalaistettu, että katsoo itse, mikä itsellensä on milloinkin parhaaksi. Ne on akuttiiin, ja sellaiseksi henkilö nähdään, joka niihin saa reseptin, että siitä ei tarvii vetää hernettä nenään. - Anonyymi
Ennen kuin otat SSRI lääkitystä vastaan, pyydä lääkäriltä pääsyä laboratoriotesteihin suolistoserotoniinin mittaamiseksi. Suurin osa tai oikeastaan lähes kaikki serotoniinista tuotetaan suolistossa ja sen määrä korreloi hyvin keskushermoston serotoniinipitoisuuden kanssa. Jos sinulla on todettu serotoniinin puute, niin kannattaa toki ehkä mieluummin turvautua esimerkiksi tryptofaanin nauttimiseen, koska sen kautta voit vaikuttaa serotoniinitasoihisi luonnollisesti.
SSRI lääkkeet vain estävät sertoniinin takaisinoton soluihin, ne ikään kuin jäävät lillumaan synapsirakoon minkä seurauksena hermosto mukautuu vähitellen tähän häiriötilaan, eli reseptorien vastaanottokyky serotoniinille heikkenee ja serotoniinin eritys vähenee. Toki masennuslääkkeinä käytetään muitakin kuin vain SSRI lääkkeitä ja toisaalta masennuslääkkeillä hoidetaan laaja-alaisesti muitakin ongelmia kuin masennusta. Tämä johtunee osin siitä, että meta-analyysien mukaan plasebo tuottaa 88 % saman vasteen kuin masennuslääkkeet, eikä vaste ole riippuvainen lääkkeen oletetusta vaikutusmekanismista.
Tätä vastetta tosin pidetään yleisesti hyvänä lääketieteen asiantuntijoiden ja valtamediassa esitettyjen näkemysten perusteella. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistu Cipriani et al tutkimuksesta uutisoitiin Ylellä otsikolla "Laaja kansainvälinen tutkimus vahvistaa masennuslääkkeiden tehokkuuden" Uutisen mukaan esimerkiksi plasebotutkija Irving Kirchin esille tuomat epäilyt siitä, että masennuslääkkeet perustuisivat puhtaasti aktiiviseen plaseboon on kumottu kyseisellä laajalla meta-analyysilla. Yle ei kuitenkaan uutisoinut vuotta myöhemmin tehdystä laajan meta-analyysin uudelleenanalyysista, jossa tarkasteltiin tutkimuksen tuloksia muun muassa kliinisen merkitsevyyden näkökulmasta. Kun Irving Kirch kumppaneineen oli löytänyt 1.8 pisteen eron HAM-D skaalalla mitattuna plasebon ja lääkkeiden välillä, Cipriani et al. meta-analyysi löysi peräti 1.97 pisteen eron, kun kliinisen vasteen raja on sopimuksen mukaan 3-7 riippuen tutkimuksesta. Toisin sanoen riippuen näkökulmasta, kliinisesti täysin merkityksetön ero eli ero jota ei kukaan havaitse paljaalla silmällä, voi olla joko tutkimustulos joka vahvistaa masennuslääkkeiden olevan tehokkaita masennuksen hoidossa tai mahdollisesti näyttää toteen, että lääkkeet perustuvat lähinnä sokkoutumisen purkautumisesta johtuvaan vahvistuneeseen plasebovasteeseen.
https://yle.fi/uutiset/3-10086751?origin=rss
https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/- Anonyymi
Vakavaan masennukseen nuo kyllä tehoavat kliinisesti merkitsevällä tasolla, ero on peräti neljä pistettä suhteessa plaseboon. Tosin on huomioitava, että jos sokkoutus purkautuu (tätähän ei systemaattisesti tutkita), niin purkautumisen vaikutus on suhteessa korkeammilla pistemäärillä suurempi kuin matalilla. 10 % purkautuminen tarkoittaa eri asiaa 30 pisteellä kuin 23 pisteellä. Koska sokkoutuksen purkautumista ei tutkita juurikaan, niin sitä joudutaan tutkimaan epäsuorasti. Esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että lääkityksen vaste on suurempi tutkimuksissa, jossa verrataan kahta aktiivista lääkettä kuin jos potilaat tietävät voivansa jäädä hoidotta, eli saada plaseboa. Vuonna 1986 sentään tehtiin tutkimus siitä, kuinka moni potilas arvaa "oikein" sen, saavatko plaseboa vai lääkettä. Lääkettä saavien ryhmässä 86 % arvasi syövänsä lääkettä, eli todennäköisesti huomattavasti sattumaa todennäköisemmin. Tällaisille tutkimuksille perustuvat käypä hoito -suositukset, joiden mukaan etenkin vakavassa depressiossa on aina käytettävä masennuslääkitystä, koska ne ovat tutkimus toisensa mukaan todettu vaikuttaviksi, turvallisiksi ja tehokkaiksi hoitomuodoiksi. On hyvin erikoista, että tutkimuksissa ei olla kiinnostuttu lainkaan sokkoutuksen purkautumisesta, vaikka plasebokontrollia pidetään eräänlaisena kultaisena standardina lääketutkimuksessa. Sitä olisi äärimmäisen helppo tutkia, kysyy vaan tutkimuksen lopuksi, kumpaan ryhmään koehenkilöt uskoivat kuuluvansa ennen kuin saavat tietää sen.
- Anonyymi
Tässä on linkki laboratoriotestiin, jota ehkä kannattaa pyytää ennen kuin aloittaa oman välittäjäaine-epätasapainotilansa hoitamisen. Sillä voidaan mitata serotoniinin pitoisuutta kohtuullisen luotettavasti ja testin muukaan ainakin vakavissa masennustiloissa voidaan havaita matalia serotoniinitasoja. Kysy lääkäriltäsi myös, että miksi tätä testiä ei käytetä systemaattisesti ennen, kuin määrätään hermostollisia välittäjäaine-epätasapainotiloja kuten masennusta.
https://fimlab.fi/tutkimus/6371
- Anonyymi
Mielenterveyspotilaan läheisenä annan neuvon: älä etsi apua tältä sivustolta. Vaan ammattilaiselta! Jaksamista Sinulle...
- Anonyymi
Seksi ei sen jälkeen tunnu miltään
- Anonyymi
Olen kuullut että Aurorix ei aiheuta seksuaalisuuteen liittyviä haittoja.
- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17193234/psykoosilaakkeet
Kannattaapa perehtyä noihin juttuihin ennen typeriä kokeiluja.
Yksikin pilleri on liikaa. - Anonyymi
Jos saisin palata elämässäni taaksepäin en koskaan olisi koskenut masennuslääkkeisiin. Ne pilasivat elämäni
- Anonyymi
Prozacin varhaisissa lääketutkimuksissa lisättiin bentodiatsepiinia eli rauhoittavaa kontrolloimaan lääkkeen stimuloivaa eli levottomuutta lisäävää vaikutusta. Oikeastihan tällaista ei olisi sallittu. Korruption takia mitä rukee Eli Lillyyn ja jenkkien FDA:han tämä sallittiin. Potilaat jotka käytti yhdistelmää Prozacia ja bentsoa laskettiin Prozacin lääketutkimukseen.
Tämä asia löytyy dokumenteista.- Anonyymi
Psykiatrian potilaat voivatkin löytää itsensä samanlaisesta upperi downeri kierteestä kun huumeiden käyttäjät. Ensimmäisenä lääke lisää levottomuutta ja ahdistusta joko vieroituksen aikana tai haittana. Seuraavana psykiatri tai lääkäri määrää bentsodiatsepiinit tai antipsykootit. Sitten ihmisestä tulee lamaantunut. Seuraavana joku hullu lääkäri määrää taas upperia. Uppereja voidaan myös yhdistellä ajatellen että hermoston stimulointi is the way to go mutta ei kannata ihmetellä jos joskus päädyt stimulanttiesi vuoksi romahdukseen.
Oikea balanssi hermostoon tulee liikkumisesta, oikeasta levon ja liikunnan suhteesta ja autonomisen hermoston tasapainotuksesta oppimalla oikean kehon sietoikkunan rasitukselle. Mutta ei. Jengi vetää energiajuomia, kofeiinia, pillereitä, kärsii ahdistuksesta ja nyyh. Pelkät psyykenlääkkeet voi sotkea hermoston siihen pisteeseen että levottomasta paniikkiolosta tulee uusi normaali ja keho on kokoajan ylivirittynyt eikä palaudu.
Vakavimpia haittoja psyykenlääkkeistä on akatisia eli sairaalloinen itsemurhiinkin yhdistetty levottomuus. Se kuuluu haittoina myös masennuslääkkeisiin. Ei välttämätä pahana mutta esim lievempänä psykomotorisena levottomuutena. Se on ssri lääkkeiden yksi piirre. On mielenkiintoista että eli lillyn lääketutkimuksessa stimuloivan ssrin lisäksi ihmiset käytti bentsoja.
Jos sinulle on puhjennut levottomuutta ja ahdistusta ssri lääkehaittana tai vieroituksessa HERÄÄ
Se voi liittyä lääkkeeseesi.
Vastavuoroisesti lääkkeet voi myös sedatoida esim antipsykootit. Jolloin ihmisestä tulee letarginen ja lamaantunut ja hidastunut. Ssri lääkkeisiin voi sisältyä päiväväsymys. Se voi johtua siitä että lääke supistaa rem unta.
Ei kannata antaa jonkun peukaloida kehosi luontaisia jarruja ja kaasua. Voi käydä niin että joku osa napsahtaakin rikki. Oikea terveys tulee autonomisen hermoston optimaalisesta tukemisesta joka tukee luontaista balanssia joka tukee jaksamista, rentoutumista ja palautumista. Luonnollisesta kehon parantamisesta.
- Anonyymi
Mitäs sen on väliä, jos tunne elämä köyhtyy ja seksielämää ei ole sehän on ihan normaalia.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .513021Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472861Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242649Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3441721- 711084
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101061Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.193927- 44799
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että101792Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26780