Diakoniaraston avustukset promilleluokkaa kirkon budjetista

Pellepiispa Teemu Tammisalo törsää köyhien mummujen kolehtiroposet kalliisiin hotelleihin ja samppanjaan. Onneksi erosin kirkosta...

Kelan myöntämän toimeentulotuen määrä on yli 800 miljoonaa euroa vuodessa. Joka kuukausi 60 -80 miljoonaa. Kunnat tekevät lisäksi monipuolisesti sosiaaalityötä.

Tässähän olikin toinen ketju, jossa on tuotu esiin tuo promilleluokka, vaikka summa onkin miljoonan verran. Kannattaa seltata sivuja eteenpäin. Hyviäkin juttuja löytyy.

Toisin sanoa paljon melua pienestä. Suhteellisesti ottaen.

Kirkon diakoniatyö on yksi työalue kirkolla, sillä kyseessä on hengellinen yhteisö, ei automaattisesti ainoastaan avustusyhteisö. Hengellinen yhteisö keskittyy pääasianaan jumalanpalveluksiin ja hengelliseen kasvatukseen.

Diakoniatyö on sitä paitsi muutakin kuin vain avustusta. Se sisältää paljon diakoniatyöntekijän vierailuja ihmisten luona - yleensä on jonkinlainen avuntarvitsija tai yksinäinen ihminen. Apu voi olla vaikka käyttäminen kaupassa tai rollaattorin hakeminen terveyskeskuksesta. Kyllä, näihin ei aina apua saa ikäihminen kun tarvitsee. Yksinäisten luona käydään vierailulla ja keskustelemassa, ryhmissä kokoontuu yleensä iäkkäämpää porukkaa.

Siksi osa diakoniatyöhön menevistä rahoista menee työntekijän palkkaamiseen, jonka luona käynti voi ohjata ihmisen (joka ei tiedä mistä apua saa) oikean viranomaisen luo. Yhtälailla kirjastojenkin budjeteissa rahaa menee työntekijöiden palkkaamiseen eikä vain uusien kirjojen hankintaan tai verkkopalvelujen ylläpitoon.

Pyydän perehtymään enemmän asiaan eikä tuijottamaan pelkkiä tilastoja ja talouslukuja. Ne eivät kerro kaikkea. Tietämättömyys poikii runsaasti virheitä.

Kirkon "hyvän tekeminen" on siis vaffasti ylimainostettua. Yrittää olla "kaikkien allojen erityissasiantuntija". Teologiahan antaa pätevyyden kaikkeen.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt "tekevät hyvää" tehokkaasti ja kohdennetusti, niillä on yleensä spesialisoitunutta osaamista. Kirkon teologit häärivät joka paikassa muka "kaikkien alojen erityisasintuntijiona"....

Diakoniatyön takia moni on kirkossa, vaikkei usko sen oppia, mutta tosiasiassa kirkollisverosta vain tosi pieni osa käytetään diakoniatyöhön.

Kesti aikansa käsittää, että kyse ei ole prosentista vain promilleista. D:stä puhuaan niin paljon, että yllätysthän tuo oli.

Tietysti diakoniatyön rahoja menee palkkaukseen melko väljälläkin kädellä. Mutta kyllä tämän säätiön vain promilleluokan avustusmäärä herättä ajatuksia ja tunteita.

Raha puhuu! Money talks. Sanat eivät riitä kertomaan.

Kirkosta tänä vuonna eronneet ovat maksaneet tänä vuonna kirkollisveroa eronsa jälkeen noin 5 miljoonaa euroa. Sekin menee etupäässä pappien palkkoihin.

DLn saatio myi Terveystalon osakkeensa 140Me. Oli saanut osakkeet vastineeksi, kun myi Diacorin Terveystalolle. Mihin mahtavat kayttaa rahnat?

Kirkosta eronneilta taas 5 miljoonaa euroa kirkolle! Kirkosta vuonna 2019 eronneet maksavat eronsa jälkeen kirkollisveroa yhteensä ainakin viisi miljoonaa euroa . Tämän johtuu nykysysteemistä, jossa veroa peritään vielä kirkosta eroamisen jälkeenkin, vuoden loppuun asti.

Vuoden 2019 kirkosta eroamisten määrät kuukausittain löytyvät täältä (seitsemäs, värikäs pylväikkö): http://3rdw.net/eroakirkosta/

Kun lasketaan (yksinkertaisuuden vuoksi) kokonaisia kuukausia kirkosta eroamisen jälkeen, niitä kertyy tammikuussa eronneille 11 x 3781 eli 41 591 kk, helmikuussa eronneille 10 x 1752 = 17 520 kk, maaliskuussa eronneille 9 x 2345 = 21 105 kk. Kaikille ennen joulukuuta eronneille kertyy 194 922 kk kirkollisverokuukausia. Vuosiksi muunnettuna kertyy 16 243 kirkollisverovuotta.

Jos kirkollisvero olisi keskimäärin 250 euroa/henkilö vuodessa, kertyisi kirkollisveroa 4,06 miljoonaa. Yli 5 miljoonaa euroa kirkollisveroa kirkosta eronneilta kertyy keskimäärin 310 euron keskimääräisen vuotuisen kirkollisveron summalla.

Kirkollisvero on seurakunnissa keskimäärin 1,39 % tuloista, ja palkansaajien keskiansio on noin 3000 euroa/kk. Siltä pohjalta laskien päästäisiin jo noin 7 miljoonan euron summaan, mutta pienituloisten opiskelijoiden suuren määrän johdosta voidaan pitäytyä varovaisemmassa laskelmassa. Yli 5 miljoonaa euroa kirkolle kirkosta eronneilta.

Rankaisumaksu pois

Eräässä tv-keskustelussa juontaja kysyi kansanedustaja Päivi Räsäseltä, pitäisikö kirkosta eroaville säätää jonkinlainen rangaistusmaksu. Kyllä! Räsänen ehätti vastaamaan. Sitten hän jätti asian kehittelyn, kun muisti, että kirkosta eroajille onkin olemassa tämä edellä kuvattu ”rangaistusmaksu”.

Tällainen rangaistus kirkosta eroaville pitäisi poistaa. Kirkollisveron pitäisi lakata heti eropäivästä. Se voidaan toteuttaa viimeistään vuoden lopullisen veron määräämisen yhteydessä. Oikeus veronpidätyksen laskemiseen ainakin hakemuksesta pitäisi syntyä heti.

Diakoniarahastohan jakaa muualta kerättyä rahaa, ei suinkaan kirkollisveroilla kertynyttä rahaa. Ei siis mikään syy maksaa kirkollisveroa.

Kyllä, ja silti kirkon "hyvän tekemistä" markkinoidaan julkisuudessa vaikka miten paljon, kun kirkko yrittää saada ei-uskovia pysymään kirkossa. Se mikä vähemmän mediassa tulee esiin, on sekulaarien kansalaisjärjestöjen, 3. sektorin laajan ja monipuolisen kentän auttamistyö. Se on toki hajaantunut satoihin järjestöihin.
Esimerkiksi Sostessa on paljon diagnoosipohjaisia järjestöjä, joissa sekä ammattilaiset että koulutetut vapaaehtoistoimijat antavat kohdennettua tukea. Tärkeällä sijalla on vertaistuki, vertaisuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja SPR:n lisäksi tietysti myös kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntajärjestöillä on suuri merkitys.
Kirkosta eroavat voi liittyä ja lahjoittaa näille uskonnollisesti riippumattomille järjestöille, jos (suotta) tuntevat jotain omantunnon kolkutusta. Mieluummin voivat lahjoittaa iman vääriä kolkutuksia, kska tosiaan auttamisen tarvetta on, ja hyvä että auttajat ovat tehokkaita ja osaavia.

Tehokasta, kustannustehokasta markkinointivaiktuusta.

Kirkko operoi muilta saaduilla rahoilla ja mainostaa hyväntekeväisyyttään, vaikka kirkollisverovaroja ei käytetäkään diakoniarahaston avustuksiin.

Miljoona on siis promille kirkon budjetista, mutta njuokin rahattu on muualta kerättyä, siis ei kirkollisveron tuoton käyttämistä.

On väitetty, että diakoniatyön osuus palkkakuluinen olisi liki 4 prosenttia kirkon budjetista, henkilöstömenoineen. En tiedä. Sekin on "auttamisen" tehoprosentina melko pieni, jos ajatellaan kirkollisveron vaikutusta. Satasesta 4 euroa auttamiseen ja auttajien palkkoihin.