Tämä liittyy siihen, että haluisin hirveästi miestäni. Olen ihan kärsimässä. Hän pitää kai jotain muuria/tms, niin ettei mikään intiimiys/läheisyys/seksi ole lähelläkään tiedossa suhteessa nyt.
Hän saattaa olla valmis halaamaan/tms, jos toivon sitä, mutta tuntuu että hän on "lukossa" ehkä ja on joku muuri. Pussaaminen ei kyllä pyytämällä onnistuisi, en usko. Alla lisää..
Meillä on luvattoman pitkä aika mennyt ilman seksiä. Siihen on syy, josta alla. Ja lisäksi nyt kun minä, jolle seksi oli (ellei mies ole itse kertonut jotain) vaikea edes ajatella pitkään, haluaisin kovasti miestä nyt ja sitä säpinää niin mies on mennyt kai "lukkoon".
Meille tulleen keskinäisen riidan, joka ei ole ratkennut, vuoksi ilmeisesti mies ei kykene antautumaan intiimin läheisyyteen. Näin käsittäisin?Että se riitamme olisi ainoa syy. Ja joka on selvittämättä vaikkemme siis puhuisi siitä.. niin se on siellä molemmilla jäänyt selvittämättä. Olemme edelleen eri ajatuksissa asiasta.
Minulla on miehen kanssa tilanne ollut se,
että lapsen saamisen jälkeen vajaa 4v sitten olen ollut kipeänä käytännössä. Unettomuutta ja sitten päälle fyysisiä oireita, joiden syy selvisi vaivoin. Siinä ehti mennä melkein 3 vuotta! Nyt lapsi on kohta neljä. Ja olen vasta noin 1/2vuotta tai vähemmän ollut parempi.
Kipeänä ollessa läheisyys/seksi jäivät vaikka muuten välimme oli ok ja emme silti keskenään riidelleet. Minua painoi se seksittömyys (olin oikeasti myös huolissani mieheni tunteista siitä että vaimo ei ole jamassa siihen ja säikähdin ajatuksia mitä se "aiheuttaa") mutta sille ei voinut mitään. Mies vaikutti ymmärtävältä. Puhuttiin asiasta kyllä tosi vähän.
Todella ikävästi viime vuoden aikana ja nyt erityisesti viime 1/2v, jona olen ollut parempi ja voin paremmin ja nukun (eikä ole niin oireita enää. Syy selvisi, niin olen pitkään hoitanut itseäni kuntoon sitten, että nukun ja oireet lähtisivät) niin meidän riita, joka kehkeytyi 1/2-1v aikana on tullut kai väliimme. Riita siis "selvittämättä" ja olemme riidelleet toistuvasti, ei koko ajan (enää varsinkaan niin paljon ja kun käyn puhumassa terapeutillekin. Hän on parisuhdeterapeutti.). Mutta siis riitoja ollut n 1/2v ja se kitka alkoi jo ennen eli tilanne kehkeytyi viime vuoden aikana.
<-> Ja juuri kun aloin heräämään ja (perhana) lämpenemään (eli kulunut 1/2v absurdisti samalla), että voisin olla miehen kanssa lähekkäin niin riita lienee pilannut mieheltä tunteen, että pystyisi ajatella että olisimme hyvin paljon lähellä ja olisi sitä itse seksiä parisuhteessa.
Mihin riita liittyy. Mies ei ole lähes lainkaan tukenut minua kun hänen sukulaiset/perhe (muutama) loukanneet minua ja eivät (he) välitä siitä, kun yritän sitten itse sanoa että tuntuu ikävältä. Mies jättää yksin siinä. On mies sanonut että on typerää muttei tue lainkaan minua ja jättää yksin. Kun olen alkanut vaatimaan tukea siitä on tullut riitaa. Koen itseni miehelle myös oikeasti arvottomaksi kun hän ei välitä.
Mietin onko mies oikeasti muutenkin että vaikken olisi itse sanonut mitään ikinä siitä että hänen perhe loukkaa. Niin onko mies muutenkin "sammunut suhteeni" vai johtuuko se vaan kahnauksesta perhe/sukuasiassa. Ja toki seksielämämme katko - mikä vaikutus sillä on ollut. Käsitykseni ja uskoisin 100% että uskoton mies ei ole.
Mutta 1 kerta meillä oli seksiä tässä riitojen lomassa viime 1/2v aikana. Tein niin että itse en puhunut sukuasiasta yhtään ja koitin olla miehelle vain huomioiva ja hellä ja kannustava arjessa. Me päädyttiin kun häntä näin kohtelin oikein huomioiden niin siihen että harrastimme seksiä. Se oli molemmista kai kuumaa. Mutta ihan kuin tuntuu että siinäkin molempia painoi ongelma jossain kai takaraivossa.
Mutta mietin nyt että ei kai tää parisuhteemme ole helvetti kuollut. Ja todella kaipaan miestäni ja seksiä. Hän on kuuma ja se voisi olla kuumaa. Mutta onko tää perhe/sukuasia (ehkä joku muukin jota en ymmärrä) vienyt meiltä mahdollisuudet että asia korjaantuisi.
Mitä minä voisin tehdä, että se korjaantuisi. Olen hulluna mieheeni enkä halua menettää häntä. Hän saa edelleen (olemme olleet yhdessä vuosia) sukat pyörimään jaloissani.
Toivottavasti on mitään mitä voisin tehdä. Ellei tämä ole jo mennyt mönkään tämä suhde. "Apua!" <> tulee siitä heti mieleen. Se olisi sääli, kun meillä oli hyvä suhde ja olimme pitkään sopuisasti yhdessä. Ja ihana lapsikin meillä. Voisimme olla kyllä ihana pikkuperhe. Itse uskon/isin että se voi olla mahdollista, mutta ei jos mies on lopullisesti "jäätynyt" tai jokin "sammunut"(<en tiedä onko). Ja kun emme riitele niin meillä on hyvää/kivaa yhdessä pienenä perheenä. Mies ehkä pelkää uusia riitoja ja se painaa häntä ehkä tässä...? (Minä en muuten hänen käsitystään riidasta. Hänestä puhuminen on JO sekin riitelemistä.)
Ehkä jollain on ideoita. Olen iloinen jos saa kuulla ajatuksia.
Hän saattaa olla valmis halaamaan/tms, jos toivon sitä, mutta tuntuu että hän on "lukossa" ehkä ja on joku muuri. Pussaaminen ei kyllä pyytämällä onnistuisi, en usko. Alla lisää..
Meillä on luvattoman pitkä aika mennyt ilman seksiä. Siihen on syy, josta alla. Ja lisäksi nyt kun minä, jolle seksi oli (ellei mies ole itse kertonut jotain) vaikea edes ajatella pitkään, haluaisin kovasti miestä nyt ja sitä säpinää niin mies on mennyt kai "lukkoon".
Meille tulleen keskinäisen riidan, joka ei ole ratkennut, vuoksi ilmeisesti mies ei kykene antautumaan intiimin läheisyyteen. Näin käsittäisin?Että se riitamme olisi ainoa syy. Ja joka on selvittämättä vaikkemme siis puhuisi siitä.. niin se on siellä molemmilla jäänyt selvittämättä. Olemme edelleen eri ajatuksissa asiasta.
Minulla on miehen kanssa tilanne ollut se,
että lapsen saamisen jälkeen vajaa 4v sitten olen ollut kipeänä käytännössä. Unettomuutta ja sitten päälle fyysisiä oireita, joiden syy selvisi vaivoin. Siinä ehti mennä melkein 3 vuotta! Nyt lapsi on kohta neljä. Ja olen vasta noin 1/2vuotta tai vähemmän ollut parempi.
Kipeänä ollessa läheisyys/seksi jäivät vaikka muuten välimme oli ok ja emme silti keskenään riidelleet. Minua painoi se seksittömyys (olin oikeasti myös huolissani mieheni tunteista siitä että vaimo ei ole jamassa siihen ja säikähdin ajatuksia mitä se "aiheuttaa") mutta sille ei voinut mitään. Mies vaikutti ymmärtävältä. Puhuttiin asiasta kyllä tosi vähän.
Todella ikävästi viime vuoden aikana ja nyt erityisesti viime 1/2v, jona olen ollut parempi ja voin paremmin ja nukun (eikä ole niin oireita enää. Syy selvisi, niin olen pitkään hoitanut itseäni kuntoon sitten, että nukun ja oireet lähtisivät) niin meidän riita, joka kehkeytyi 1/2-1v aikana on tullut kai väliimme. Riita siis "selvittämättä" ja olemme riidelleet toistuvasti, ei koko ajan (enää varsinkaan niin paljon ja kun käyn puhumassa terapeutillekin. Hän on parisuhdeterapeutti.). Mutta siis riitoja ollut n 1/2v ja se kitka alkoi jo ennen eli tilanne kehkeytyi viime vuoden aikana.
<-> Ja juuri kun aloin heräämään ja (perhana) lämpenemään (eli kulunut 1/2v absurdisti samalla), että voisin olla miehen kanssa lähekkäin niin riita lienee pilannut mieheltä tunteen, että pystyisi ajatella että olisimme hyvin paljon lähellä ja olisi sitä itse seksiä parisuhteessa.
Mihin riita liittyy. Mies ei ole lähes lainkaan tukenut minua kun hänen sukulaiset/perhe (muutama) loukanneet minua ja eivät (he) välitä siitä, kun yritän sitten itse sanoa että tuntuu ikävältä. Mies jättää yksin siinä. On mies sanonut että on typerää muttei tue lainkaan minua ja jättää yksin. Kun olen alkanut vaatimaan tukea siitä on tullut riitaa. Koen itseni miehelle myös oikeasti arvottomaksi kun hän ei välitä.
Mietin onko mies oikeasti muutenkin että vaikken olisi itse sanonut mitään ikinä siitä että hänen perhe loukkaa. Niin onko mies muutenkin "sammunut suhteeni" vai johtuuko se vaan kahnauksesta perhe/sukuasiassa. Ja toki seksielämämme katko - mikä vaikutus sillä on ollut. Käsitykseni ja uskoisin 100% että uskoton mies ei ole.
Mutta 1 kerta meillä oli seksiä tässä riitojen lomassa viime 1/2v aikana. Tein niin että itse en puhunut sukuasiasta yhtään ja koitin olla miehelle vain huomioiva ja hellä ja kannustava arjessa. Me päädyttiin kun häntä näin kohtelin oikein huomioiden niin siihen että harrastimme seksiä. Se oli molemmista kai kuumaa. Mutta ihan kuin tuntuu että siinäkin molempia painoi ongelma jossain kai takaraivossa.
Mutta mietin nyt että ei kai tää parisuhteemme ole helvetti kuollut. Ja todella kaipaan miestäni ja seksiä. Hän on kuuma ja se voisi olla kuumaa. Mutta onko tää perhe/sukuasia (ehkä joku muukin jota en ymmärrä) vienyt meiltä mahdollisuudet että asia korjaantuisi.
Mitä minä voisin tehdä, että se korjaantuisi. Olen hulluna mieheeni enkä halua menettää häntä. Hän saa edelleen (olemme olleet yhdessä vuosia) sukat pyörimään jaloissani.
Toivottavasti on mitään mitä voisin tehdä. Ellei tämä ole jo mennyt mönkään tämä suhde. "Apua!" <> tulee siitä heti mieleen. Se olisi sääli, kun meillä oli hyvä suhde ja olimme pitkään sopuisasti yhdessä. Ja ihana lapsikin meillä. Voisimme olla kyllä ihana pikkuperhe. Itse uskon/isin että se voi olla mahdollista, mutta ei jos mies on lopullisesti "jäätynyt" tai jokin "sammunut"(<en tiedä onko). Ja kun emme riitele niin meillä on hyvää/kivaa yhdessä pienenä perheenä. Mies ehkä pelkää uusia riitoja ja se painaa häntä ehkä tässä...? (Minä en muuten hänen käsitystään riidasta. Hänestä puhuminen on JO sekin riitelemistä.)
Ehkä jollain on ideoita. Olen iloinen jos saa kuulla ajatuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hankala tilanne teillä. Kokemuksesta tiedän, että tuollaiset käsittelemättömät ongelmat ovat kuin kiveniskemä tuulilasista, aikaa myöten se halkaisee koko suhteen. Mutta toisaalta me miehet olemme myös useimmiten melko suoraviivaisia. Eli ehdottaisin suoraa toimintaa ensin ja sitten kun läheisyys ja seksirintamalla olette päässeet "normaaliin" tilanteeseen ja seksiä on pari kertaa viikossa ilman erikoista veivaamista asiassa, niin voisit sanoa, että yksi vanha juttu on jäänyt vaivaamaan sinua ja haluaisit keskustella sen loppuun. Mutta tämä vasta joskus puolen vuoden / vuoden päästä, kun toimintarintamalla on tilanne vakiintunut. Eli ala tehdä ihan selviä aloitteita seksiin, pientä alkulämmittelyä ja sitten ihan reilulla otteilla asiaan.
Kiitos kommentista. Neuvo on ihan varteenotettava.
Todella haluan miehelleni hyvää. Hän ainakin "väittää" samaa ja ehkä se on sitten totta, että hänkin haluaa minun suuntaan hyvää, kaikesta huolimatta.
Ehkä tässä on mahdollisuuksia, jos toimii rauhassa harkiten ja koittaa olla toista kunnioittava. Luulen, että riidat aiheuttaa sitä kokemusta puolin ja toisin ettei ole/olisikaan sitä arvostusta, kunnioitusta, ja näin välittämistä. (?)
Kiitos neuvosta..