Vasemmisto ei enään niin vauhkona keskustan palstalla

Kun ymmärrys puuttyy demokratian 4-vuotiakausiin, se ollut kausi yhtä älämölöä, miten nyt mitättömillä vasemmistolaisilla, ja onko lestaa huutava persukin siinä mukana on ote asioihin täysin vierasta. Pakko kaikkea on uudistaa, joka uudistuksen tarpeessa on. Ei sitä kukaan muu tee kuin hallitus ja eduskunta.

Ihmettelien myös Mielipidepankkia miten yritti pajunköyttä työntää, kuin ei olisi politiikka hallussa. Kun häntä nyt pitänyt osaavimpaan ryhmään kuuluvana. Opetellan asiat, kun tuodaan syyttäen toisia julki.
"MPP viisaus;
"Kokoomuksessa toisin kuin Kepussa oli sentään järjen käyttö sallittua. Myös esim. Elina Lepomäki ja Hjallis Harkimo vastustivat järjetöntä soteuudistusta. Kokoomus hallituksen hajottua myönsi soten olleen täysi susi. Oli edes yksi hallituspuolue melko rehellinen. Siksi kai he eivät vaaleissa kannatustaan menettäneetkään. Vain epärehelliset puolueet kärsivät. Kyllä kansa tiesi."

yritti lööperiä laskea, joka nyt ei uppoa kuin heikompisaattoisiin tovereihinsa. MPP yritti viritellä että keskusta olisi ollut soten isä. Joko tyhmyyttään tai vasemmisotn edustajana yritti kääntää asian päivastaiseksi. Ei keskusta sotea vaatinut vaan kokoomus. Keskustalla oli maakunta uudistus joka nyt tulee uudessa hallitus muodossa. Sanon jo näin, kun se tulee kuitenkin näillä puolueilla, kun SDP Rinnekkin sille jo tukensa antanut.
Auki on oikeastaan enää nimi: Maakunta? Sote-kunta? Terveyspiiri? Lääni? Isokunta? Vaalikentillä saa ehdottaa!

Palat soten järkevälle uudistamiselle ovat joka tapauksessa olemassa, ja niistä suuri osa näyttää sopivan vielä toisiinsa. Suomalaisten terveydenhuollon ongelmat ovat periaatteessa yksinkertaisia. Terveyskeskukseen on vaikea päästä, ja aikaa saa odottaa pitkään. Vanhusten hoitajia on liian vähän tai hoiva on vääränlaista. Ne, joilla on rahaa vakuutukseen tai hyvä työterveyshuolto, saavat hoitoa muita helpommin.
Ratkai­sukin olisi peri­aatteessa yksin­kertainen: raha.
On vain yksi mutta: suomalaiset. Suomalaiset vanhenevat hurjaa vauhtia, ja samalla lisääntyvät vanhuuden vaivat. Ne pitää hoitaa jokaiselta, mutta se maksaa – ja paljon. Rahaa menee vuosi vuodelta enemmän, vaikka vain jatkettaisiin nykymenoa.

Tämä tekee sote-uudistuksen teosta niin vaikean: Kaikille pitäisi tarjota hyvä hoito ja nopea pääsy lääkäriin, mutta samalla pitäisi säästää rahaa. Suomen hallitukset ovat vääntäneet itsensä jo monta kertaa umpisolmuun yrittäessään ratkaista tätä yhtälöä, eikä ihme. Toiseksi on sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen, joka oli Juha Sipilän hallituksen uudistuksessakin keskeisenä tavoitteena.
Yhdistämisen ajatuksena on tuoda yhteen nyt – kieltämättä täysin järjettömästi – erilleen työnnetyt julkiset palvelut, kuten vanhustenhoito, erilaiset arjen tukipalvelut ja sairaanhoito tai toisilla psykiatrian avohoito, lastensuojelu ja velkaneuvonta.
Yhdistely hyödyttää erityisesti niitä, jotka tarvitsevat paljon tukea, esimerkiksi iän karttuessa. Se on järkevää, asiantuntijoiden mukaan tehokasta, eikä kukaan edes vastusta.

”Valinnanvapaudeksi” nimetyn viritelmän mutkikkuus oli toinen keskeinen syy siihen, ettei Sipilän hallituksen työ onnistunut. Markkinamallia arvostelivat niin hallituskumppani keskusta kuin vasemmisto-oppositiokin. Laajan markkinamallin paluu näyttää juuri nyt yhtä epätodennäköiseltä kuin sellaisten maakuntien luominen, jotka huolehtisivat muustakin kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluista.
Kun katsoo vähän kauempaa, puolueiden välille on syntymässä pieni yhteinen alue jopa yksityisten roolista. Yksityisten työ kelpaa myös vasemmistolle, jos yritykset eivät ole julkisen rinnalla vaan sen alapuolella, täydentäjinä.
Esimerkiksi Sdp kertoo vaaliohjelmassaan kannattavansa ”valinnanvapauden lisäämistä”. Puolue myös lupailee ”hoitotakuuta”, joka takaisi jokaiselle suomalaiselle pääsyn kiireettömän hoitoon viikossa. ”Jos julkinen sektori ei pysty lääkäriin pääsyä järjestämään määräajassa, hoitoa tarvitsevalle kirjoitetaan palveluseteli/maksusitoumus, jolla lääkäriin pääsee yksityiselle tai kolmannelle sektorille”, Sdp visioi. Tätä tuskin vastustaa keskustakaan. Jonkinlainen sopu siis saattaa häämöttää.

Jäljelle jää siis oikeastaan kiista siitä, olisivatko yksityiset yritykset pelkkiä täydentäjiä vai voisivatko sote-alueet ostaa niiltä esimerkiksi kokonaisten terveyskeskusten pyörittämistä tai vielä laajempia kokonaisuuksia.
Molemmissa on riskinsä: teho ei välttämättä lisäänny, jos tapoihinsa tottuneelle julkiselle sektorille ei synny aitoa kilpailijaa.