"Iänkaikkinen maahanmuuttajien sekä vähemmistökulttuurien edustajien rikollisuutta koskevan keskustelun toteutumisen este on vetoaminen siihen, että myös kantasuomalaiset syyllistyvät väitetysti kaikkiin samoihin tai samankaltaisiin rikoksiin. En kykene parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään, miten tästä itsestäänselvyydestä muistuttaminen auttaisi maahanmuuttajien rikollisuuden ehkäisemisessä, mutta kaipa asiasta muistuttaminen loihtii jollekin avarakatseiselle kansalaiselle sädekehän pään päälle. Asiaa pitäisi aina lähestyä uhrin kautta ja pysähtyä miettimään, onko käytävä keskustelu hänelle hyödyksi".
https://www.kansalainen.fi/kunniavakivalta-on-kunniakulttuurien-aiheuttama-ongelma/
Kantasuomalaisten rikollisuudesta muistuttelu milloin missäkin yhteydessä ei nimittäin helpota pätkän vertaa ensimmäisenkään kunniaväkivaltaan liittyvää alistamista ja nöyryytystä kokeneen ihmisen tilannetta. Olisitteko uskoneet? Aiemmassa kappaleessa on sana ”väitetysti” siksi, että puhuttaessa erityisesti muslimien ja romaneiden kaltaisessa kunniakulttuurissa tapahtuvasta väkivallasta, väitetään vastaavaa tapahtuvan ja tapahtuneen Suomessa kautta historian. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, kuten Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän juttusarjan yhdessä artikkelissa mainitaan:
”Rinnakkaistodellisuudella [Nasima] Razmyar tarkoitti maahanmuuttajaväestön yhteisöjä, ryhmittymiä, sukuja ja lahkoja, jotka hyväksyvät kunniaväkivallan, ja joissa varsinkin naisia valvotaan ja tuomitaan vanhoillisten uskonnollisten normien perusteella.
Kunniaväkivalta on eri asia kuin Suomen kantaväestön keskuudessa usein esiintyvä mustasukkaisuusväkivalta. Kunniaväkivalta on perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa, ja lähisuku usein myös auttaa ja tukee varsinaista kunniaväkivallan tekijää.”
Tyypillisessä kotimaisessa tapauksessa juuri mustasukkaisuuden vuoksi ja äkkipikaistuksissaan vaimonsa mukiloiva mies ei saa yhteisöltään minkään valtakunnan hyväksyntää teolleen. Muslimi- ja romanikulttuurissa yhteisön normit puolestaan suorastaan velvoittavat tähän ja vieläpä järjenvastaisista syistä. Kantasuomalainen mies haluaa kostaa oman (= paskan) näkemyksensä mukaan hänelle mielipahaa aiheuttaneelle naiselle väkivallan keinoin siinä missä muslimi- ja romanikulttuurissa näin toimitaan yhteisön kunnian puolustamiseksi.
Mitäpä, jos kuuntelisimme kantaväestöä edustavien ”asiantuntijoiden” sijaan järjenvastaisesta syystä, huivin käytöstä kieltäytymisen vuoksi, omakohtaisesti kunniaväkivaltaa kokenutta henkilöä? Afgaanitaustainen Eva Tawasoli:
”– Kulttuurilliset erot ovat suuria. Kun suomalaismies vetää naistaan turpaan, häntä ei taputella selkään. Sen sijaan kun mies meidän kulttuurissamme hakkaa naisensa kunniaväkivallan nimissä, koko perheyhteisö ylistää hakkaajaa. Kunniaväkivalta usein jopa parantaa miehen asemaa yhteisössä, Tawasoli sanoo.”
Monenlaisia äänenpainoja herättävästä huiviasiasta sanottakoon, että on periaatteessa yhdentekevää, käyttääkö nainen sitä vapaaehtoisesti vai ei, mikäli siitä luopuminen johtaa kurjaan lopputulokseen. Huivin Evan tavoin kahlitsevaksi sekä rajoittavaksi kulttuurinormiksi kokeminen ei helpotu sillä, että joku tulee kertomaan, kuinka kauniita huivit ovat ja kuinka käyttää sellaista mielellään. On itse asiassa hyvin törkeää vähätellä kenenkään kokemuksia sekä tuntemuksia ja pyrkiä korvaamaan niitä omillaan.
Kantasuomalaisten parisuhdeväkivaltatapauksissa osapuolia on yleensä vain kaksi, uhri ja tekijä, eli tavanomaisimmin pariskunta. Muslimi- tai romanikulttuurissa väkivallantekoon syyllistyy usein useampi henkilö, kuten naisen isä ja veli, samaa kulttuuria tunnustavasta yhteisöstä puhumattakaan. Yhteisön rooli ilmenee usein tekijöiden suojeluna. Tämä asia ei muutu miksikään, vaikka median eteen kuinka kutsuttaisiin liberaaleja ja sekulaareja muslimeita tai romaneita kertomaan, kuinka kunniaväkivalta on heidän mielestään hanurista niin kuin sen pitäisi olla aivan jokaisen mielestä.
https://www.kansalainen.fi/kunniavakivalta-on-kunniakulttuurien-aiheuttama-ongelma/
Kantasuomalaisten rikollisuudesta muistuttelu milloin missäkin yhteydessä ei nimittäin helpota pätkän vertaa ensimmäisenkään kunniaväkivaltaan liittyvää alistamista ja nöyryytystä kokeneen ihmisen tilannetta. Olisitteko uskoneet? Aiemmassa kappaleessa on sana ”väitetysti” siksi, että puhuttaessa erityisesti muslimien ja romaneiden kaltaisessa kunniakulttuurissa tapahtuvasta väkivallasta, väitetään vastaavaa tapahtuvan ja tapahtuneen Suomessa kautta historian. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, kuten Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän juttusarjan yhdessä artikkelissa mainitaan:
”Rinnakkaistodellisuudella [Nasima] Razmyar tarkoitti maahanmuuttajaväestön yhteisöjä, ryhmittymiä, sukuja ja lahkoja, jotka hyväksyvät kunniaväkivallan, ja joissa varsinkin naisia valvotaan ja tuomitaan vanhoillisten uskonnollisten normien perusteella.
Kunniaväkivalta on eri asia kuin Suomen kantaväestön keskuudessa usein esiintyvä mustasukkaisuusväkivalta. Kunniaväkivalta on perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa, ja lähisuku usein myös auttaa ja tukee varsinaista kunniaväkivallan tekijää.”
Tyypillisessä kotimaisessa tapauksessa juuri mustasukkaisuuden vuoksi ja äkkipikaistuksissaan vaimonsa mukiloiva mies ei saa yhteisöltään minkään valtakunnan hyväksyntää teolleen. Muslimi- ja romanikulttuurissa yhteisön normit puolestaan suorastaan velvoittavat tähän ja vieläpä järjenvastaisista syistä. Kantasuomalainen mies haluaa kostaa oman (= paskan) näkemyksensä mukaan hänelle mielipahaa aiheuttaneelle naiselle väkivallan keinoin siinä missä muslimi- ja romanikulttuurissa näin toimitaan yhteisön kunnian puolustamiseksi.
Mitäpä, jos kuuntelisimme kantaväestöä edustavien ”asiantuntijoiden” sijaan järjenvastaisesta syystä, huivin käytöstä kieltäytymisen vuoksi, omakohtaisesti kunniaväkivaltaa kokenutta henkilöä? Afgaanitaustainen Eva Tawasoli:
”– Kulttuurilliset erot ovat suuria. Kun suomalaismies vetää naistaan turpaan, häntä ei taputella selkään. Sen sijaan kun mies meidän kulttuurissamme hakkaa naisensa kunniaväkivallan nimissä, koko perheyhteisö ylistää hakkaajaa. Kunniaväkivalta usein jopa parantaa miehen asemaa yhteisössä, Tawasoli sanoo.”
Monenlaisia äänenpainoja herättävästä huiviasiasta sanottakoon, että on periaatteessa yhdentekevää, käyttääkö nainen sitä vapaaehtoisesti vai ei, mikäli siitä luopuminen johtaa kurjaan lopputulokseen. Huivin Evan tavoin kahlitsevaksi sekä rajoittavaksi kulttuurinormiksi kokeminen ei helpotu sillä, että joku tulee kertomaan, kuinka kauniita huivit ovat ja kuinka käyttää sellaista mielellään. On itse asiassa hyvin törkeää vähätellä kenenkään kokemuksia sekä tuntemuksia ja pyrkiä korvaamaan niitä omillaan.
Kantasuomalaisten parisuhdeväkivaltatapauksissa osapuolia on yleensä vain kaksi, uhri ja tekijä, eli tavanomaisimmin pariskunta. Muslimi- tai romanikulttuurissa väkivallantekoon syyllistyy usein useampi henkilö, kuten naisen isä ja veli, samaa kulttuuria tunnustavasta yhteisöstä puhumattakaan. Yhteisön rooli ilmenee usein tekijöiden suojeluna. Tämä asia ei muutu miksikään, vaikka median eteen kuinka kutsuttaisiin liberaaleja ja sekulaareja muslimeita tai romaneita kertomaan, kuinka kunniaväkivalta on heidän mielestään hanurista niin kuin sen pitäisi olla aivan jokaisen mielestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä se ketään haittaa jos mamu tai matu pistää kunnia-asiat kuntoon sukunsa keskuudessa.
Joo, ei haittaa, jos se tapahtuu siellä omassa ihanassa muslimimaassa, eikä täällä meillä Suomessa!