Koillissanomista poimittua 7.6.1999

Ihmiseksi syntyneistä koiraista osa on siitä erikoisia, että noin kahdeksantoista vuoden iässä heillä siihen saakka jonkin verran yläpääsä ilmenevät toiminnat alkavat siiryä jonnekkin varpaiden tietämille.
Ala-asteella nämä yksilöt ovat oppineet lukemaan ainakin sen verran, että täytettyään sen kriittisen kahdeksantoista vuoden iän heistä osa pystyy läpäisemään ajokortin saamiseen vaadittavan testin. Sen jälkeen lukutaito riittää ymmärtämään muutaman avainsanan. Tärkeimpiä on Mark II, Corolla, Datsun tai Volvo.
Heti kun tämä vaihe on ohitettu, valahtaa se vähäkin äly jonnekkin täysin tuntemattomaan paikkaan. Jäljelle jää tyhjänä eteenpäin tuijottava katse, koukistuneet yläraajat, jotka ennen muistuttivat käsiä ja etukumaraan lysähtänyt selkäranka.
Viereensä tämä homo cubicincus tarvitsee toisen samanlaisen, jonka ainoa ero on se, että tällä toisella pitää olla kädessään avattu keskiolutpullo, joita siltä tasaisin väliajoin singahtelee avoimesta sivulasista ulos, mieluummin katukäytävälle.
kevät on tämän lajin vilkkainta esiintymisaikaa. Siihen törmää varmimmin viikonvaihteen öinä vilkkaimmilla parkkipaikoilla. Käytäntö on kuitenkin opettanut, että lajiin voi törmätä mitä yllättävimmissä paikoissa. Itselleni lajin tyyli puhtaisiin edustajiin törmääminen tapahtui viime torstai-iltana seitsemän jälkeen Hotelli Kuusamon rantaa kiertävällä rantapolulla. Paikallahan on lintutorni, joten paikka oli tietysti mitä ihanteellisin. Ja siinä näköalatasanteella nämä kolme lajinsa uljasta yksilöä hetken pysähtyivätkin, ilmeisesti tyhjentämään yläruumiinsa kautta keltaista nestettä, jota pää on ollut täynnä muutaman vuoden.
Ennen pysähtymistään tämä parvi, joka oli opetellut lukemaan tekstin Volvo 142, yritti saavuttaa nopeusennätyksen kevyenliikenteen väylällä, joka johtaa Juomuspolun päästä nykyiselle vedenpuhdistamolle. Aikaisemmin olen reitillä tavannut vain ihmisiä, jotka ovat ulkoiluttamassa itseään ja usein myös koiraansa, mitä itsekin tein kun joukkoon törmäsin.
Hyvästä yrityksestään huolimatta tummanpunainen, pölyinen Volvo ei päässyt lentoon. Vanhana automiehenä voisin neuvoa, että 242-malli voisi lähteä paremmin, siinä kun on vähän sellainen viistokeula. Mutta kun seuraavan kerran yritätte samaa, se kivi, joka kädestäni lähtee, osuu varmasti.

Vieläkö on meno siellä Kuusamossa samankaltaista ?