Venäjän tuki äärioikeistolle

https://www.tango-noir.com/2018/02/04/euroopan-aarioikeisto-flirttailee-putinin-kanssa-ja-se-tuottaa-tuloksia-suomalaisiakin-pyydetty-valevaali­tarkkailuun/
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005552242.html

Euroopan äärioikeisto flirttailee Putinin kanssa, ja se tuottaa tuloksia
Venäjä on rakentanut pitkin 2000-lukua hyvin määrätietoisesti suhteita lännen äärioikeistoon. Yhteistyö hyödyttää niin presidentti Vladimir Putinia kuin Euroopan äärioikeistoa.
Venäjän suhde Euroopan äärioikeistoon on tiivis, sanoo Institut für die Wissenschaften vom Menschen (IWM) -instituutissa Wienissä työskentelevä ukrainalainen tutkija Anton Šehovtsov Berliinissä.

Šehovtsov on lännen äärioikeiston ja Venäjän suhteiden asiantuntija. Hän käy viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Russia and the Western Far Right (Venäjä ja läntinen äärioikeisto) hyvin yksityiskohtaisesti läpi sitä, miten ja miksi suhteet ovat syntyneet ja mitä kukin osapuolista katsoo yhteydenpidosta hyötyvänsä.

Yhteistyö on jo niin pitkällä, että siihen on tullut vakiintuneita rakenteita. Näistä yksi esimerkki ovat eurooppalaisten oikeistopopulistien tekemät yhteistyösopimukset Putinia tukevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. Sopimus on Itävallan vapauspuolue FPÖ:llä ja Italian maahanmuutto- ja EU-vastaisella Pohjoisella liitolla.

FPÖ:n johtaja Heinz-Christian Strache on entinen uusnatsi ja nykyinen Itävallan varaliittokansleri. Pohjoisen liiton johtaja Matteo Salvini on tuttu vieras Moskovassa.
Venäjä alkoi rakentaa uusia epävirallisia suhteita lännen äärioikeistoon vuosina 2004–2005. Pohjaa oli toki entuudestaan, Šehovtsov sanoo
Venäjä alkoi rakentaa valevaalitarkkailukoneistoa. Erilaiset Venäjä-mieliset toimijat perustivat Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin instituutteja ja järjestöjä. Ne valjastettiin tuottamaan myös vaalitarkkailijoita.
Valevaalitarkkailun aloittaminen oli vasta Venäjän ja lännen äärioikeiston yhteistyön ensimmäinen vaihe.
Suhteiden kolmas vaihe osuus vuosiin 2011–2012. ”Silloin Venäjä alkoi uudella tavalla tukea läntisiä äärioikeistolaisia liikkeitä pystyäkseen vaikuttamaan siihen, mitä lännessä tapahtuu.”

Äärioikeisto hyötyy Venäjä-suhteistaan kolmella tavalla: se saa rahaa, poliittista hyväksyntää ja tukea ideologialleen sekä medianäkyvyyttä.
Venäjän tuki äärioikeiston ideologialle on Šehovtsovin mukaan rahaa oleellisempaa. Liittoutumalla ja verkostoitumalla venäläistoimijoiden kanssa läntinen äärioikeisto saa viestittyä kotiyleisölleen, ettei äärioikeisto ole ajatuksineen marginaalia, vaan itse asiassa vaihtoehtoista valtavirtaa.
”Venäjä on todiste siitä, että liberaalille demokratialle on olemassa todellinen vaihtoehto. Ääri­oikeisto myös uskoo taistelevansa Venäjän kanssa liberalismia, globalisaatiota ja monikulttuurisuutta vastaan.”

Äärioikeisto janoaa sitä, että Putinin kaltainen autoritaarinen johtaja ottaa sen vakavasti.