Minä vokaalinainen

Siitäkin sitten valehtelit

Luotto meni

Terveys meni

Perhe meni

Työ meni

Rahat meni

Sukulaiset meni... kaikki vaan meni ”kahden viikon” takia mitä ei koskaan tullutkaan. Uudet tuulet puhaltaa ilman tarinoita ja uskomuksia. Eilen katsoin todella iloisia ihmisiä joilla oli kaikki hyvin. Haaveilin kateuksissani heitä koko illan ja miettisin pitääkö minun alkaa samanlaiseksi. Olisin sentään onnellinen ja voisin saada elämäni takaisin. Tai edes ystäväni takaisin. Missä olen on vain fairytale ilman hyvää loppua. Onko siellä mistä lähdin kuitenkin minun oikea paikkani, ilman tuskaa, iloa ja onnellisuutta. Ajattelin mennä tänäänkin katsomaan kun toiset ovat onneissaan ilman vaivoja ja hymyilet keskenään. En tiedä miten fiksua on nähdä useita terveinä ja onnellisina, siksi mietin omaa mahdollisuuttani kääntää kortit päinvastoin ja nauttia siitä mitä aina heidän seurassaan näen. Noppa on oiva työkalu tässä, tiedän senkin kääntyvän minua vastaan, joten en anna painovoiman ratkaista kohtaloani vaan teen päätöksen hetken mielijohteesta. Kyllä! Vaihdan polkua, tämä vanha ei johda mihinkään hyvään.