Psyykelääkkeet: tietoa vaikutuksista ja

Kun itse perehtyy lääkkeisiin, voisi toivoa saavansa itse päättää mitä lääkettä ottaa ja mitä ei. Mutta näin asia ei ole psyykelääkkeiden kohdalla vaan lääkäri päättää puolestasi. Ei ole lupaa olla ottamatta niitä, vaikka tulisit varsin hyvin toimeen ilman niitä. Siitähän tässä on kyse.

Kannattaa katsoa linkkien sisältämää tietoa. Näin, mikäli sinulla on niinkin hyvä suhde lääkäriisi, että olet saanut päättää lääkkeistäsi, oletan sinun käyvän yksityisellä lääkärillä julkisen sijaan, voit tehdä valintoja sen mukaan mitä lääkkeistä tiedät. Lääkäri helposti mainostaa jotain tiettyä lääkettä vaikka toinen olisi parempi. Monikin pystyisi varsin hyvin elämään ilmankin lääkkeitä, mutta sitä vaihtoehtoa ei lääkäri tarjoa lainkaan. Usea psyykelääkkeitä käyttävä on itse perehtynyt niihin - jopa paremmin kuin lääkäri. Jos joutuu istumaan kotona työttömänä, on aikaa lukea lääketiedettä. Pahimmassa tapauksessa voi käydä toki niin että alkaa lääkärin tavoin löytämään itsestään kaikkia mahdollisia "tauteja" - mutta todennäköisemmin käy niin, että tajuaa pystyvänsä elämään ilman vaarallisia lääkkeitä.

Oletan että sinun lääkkeesi ovat varsin lieviä.

Psyykelääkkeet aiheuttavat mm. työkyvyn menetystä, masennusta
-jonka johdosta osa potilaista jopa tappaa itsensä ja tardiivia dyskinesiaa, jota ei lääketiede pysty parantamaan. Toisin sanottuna - ne tuhoavat aivoja.
-------------------------------------
Foucault-tuomioistuimen päätös
http://www.foucault.de
Olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että psykiatria on haluttomana luopua voiman, väkivallan sekä pakkokeinojen käytöstä, syyllistynyt ihmisyydenvastaisiin rikoksiin: ihmisarvon, vapauden ja elämän tarkoituksenmukaiseen tuhoamiseen. Mutta eniten se on syyllistynyt oikeudellisen kategorian "henkisesti häiriintynyt potilas" julistamiseen, joka sallii ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä luonnonoikeuslakien täydellistä pois ottamista.

Vielä enemmän, psykiatria ei voi vaatia itsensä kuuluttamista parantamistaiteeksi, jos se on rikkonut Hippokrateksen valaa vaarallisten lääkkeiden tietoisen käytön takia, aiheuttaen erityisesti maailmanlaajuista epidemiaa, tardive dyskinesia, kuten myös muita häiriöitä, joita tunnemme kidutusvälineinä: kiinni pitäminen vasten tahtoa, lääkkeiden antaminen pakosta, pakkopaitojen käyttö, psykokirurgian kaikki muodot ja avopotilaiden hyväksikäyttö.

Edellämainittu toiminta ja ideologia mahdollistivat psykiatrialle fashismin aikakaudella järjestelmällisen joukkomurhan kautta joutua äärimmäisyyksiin ja tuhota kansaa "hoidon" verukkeella.

Psykiatria ei ainoastaan kieltäydy käyttämästä voimakeinoja, jotka valtio on sille myöntänyt ikivanhoista ajoista, psykiatria ottaa jopa hyvinpalkatun ja arvostetun sosiaalisen kontrollin edustajan ja kansainvälisten poliisivoimien roolin poliittisesti ja sosiaalisesti erimielisten käyttäytymisestä ja sortamisesta päättäessä.

Olemme tulleet tulokseen, että psykiatria on syyllistynyt voiman ja vastuuttomuuden yhdistämiseen, mikä on totalitääristen järjestelmien klassinen määritelmä. Me vaadimme "henkisesti häiriintyneiden potilaiden" lakien mitätöintiä ensimmäisenä vaiheena psykiatrian muuttamiseksi vastuliseksi yhteiskunnalle. Tämän saavuttamiseksi on korvattava psykiatrian aiheuttamat vahingot. Valtion reservit on käytettävä inhimillisten ja ihmisarvoisten vaihtoehtojen luomiseen psykiatrialle.


Päätöksen syyt

Puolustus puhuu psykiatristen pakkomenetelmien hoitotarkoitukseta ja fyysisen voiman tarpeellisuudesta. Puolustuspuheessa mainitaan jopa, että "hyvissä psykiatrisissa laitoksissa" käytetään mahdollisimman vähän pakkokeinoja. Pakkokeinojen käytün valikoima ei ole ilmeisesti lääkinnällisesti perusteltu, pikemminkin sen käyttö riippuu asianmukaisesta psykiatrian haarasta. Me tuomitsemme psykiatrian pakkokeinot missä tahansa muodossa ihmisoikeuksien loukkaamisena.

Mielisairaille kirjoitetut lait katsovat psykiatristen pakkokeinojen käytön aiheelliseksi, jos on vaara sairaalle tai ympäristölle. Todellisuudessa rikotaan tätä sääntöä koko ajan. Kyseessä onhan vaaraan asettaminen; rikosta ei ole suoritettu. Tämä merkitsee, että estävänä keinona käytetään vangitsemista.

Puolustus kuvailee henkisesti sairasta ihmistä henkilönä, jonka kyky auttaa itseään on rajoitettu. Puolustus uskoo, että tällainen henkilö tulisi vapauttaa tietyistä yhteiskunnallisista vaatimuksista, koskahän on kyvytön kokemaan ja käyttäytymään yhteiskunnan odotusten mukaisesti.

Olemme sillä kannalla, että sairauden yleisesti hyväksytty käsitys ei ole adekvaattinen. Tässä tapauksessa psykiatrisen sairaalan kaltainen instituutio on kykenemätön tarjoamaan minkäänlaista apua.

Olemme sitä mieltä, että lääkärien antama hoito pitäisi tapahtua ainoastaan tiukasti vapaaehtoisesti.

Erittäin vaarallista on, että monet tuomarit ovat ennokkoluulojen kahleissa ja ovat myöntyneet psykiatrien asiantuntijalausuntoihin.

Psykiatrisesta hoidosta terveinä lähteneillä henkilöillä pitäisi olla oikeus vaatia mistä tahansa kärsitystä kivusta tai kärsimyksestä rahallista hyvitystä.

Berliini, 2. toukokuuta v. 1998

----------------------------
Tardive dyskinesia was first described in the 1950s in patients treated with antipsychotic medications. The tardive syndromes can affect anyone exposed to medications that block dopamine receptors; however, women, the elderly and persons with psychiatric disorders (particularly affective disorders) are at increased risk. The incidence is difficult to estimate as symptoms and severity can vary widely and many cases are probably undiagnosed, but it is believed that up to 50 % of persons with prolonged exposure to medications that block dopamine receptors will develop a tardive syndrome. The tardive syndromes include classic tardive dyskinesia, tardive dystonia, and tardive akathisia.

Classic tardive dyskinesia most commonly appears as repetitive, somewhat rhythmical involuntary movements. Typical involuntary movements include tongue thrusting, lip smacking, lip pursing, grimacing and chewing movements, rocking of the trunk, pelvic thrusting, rotation of the ankles or legs, marching in place, irregular respirations, and repetitive sounds such as humming or grunting.

Tardive dystonia may also be seen as part of the tardive syndrome. Dystonia is characterized by sustained muscle spasms causing involuntary movement and abnormal postures of the affected area. Some examples include torticollis (the head and neck are turned to the side), retrocollis (the head and neck are pulled back between the shoulder blades) and blepharospasm (the eyelids are squeezed forcefully shut). It can also cause excessive arching of the back. Tardive dystonia clinically appears identical to idiopathic or primary dystonia (meaning "of unknown cause") but is classified as a secondary dystonia since it is the result of a known agent.

---------------------------

Tardive dyskinesias (TDs) are involuntary movements of the tongue, lips, face, trunk, and extremities that occur in patients treated with long-term dopaminergic antagonist medications.

Elderly female patients appear to be particularly susceptible. Young men are prone to develop tardive blepharospasm and tardive dystonia.
Prevalence in elderly patients treated with dopamine antagonists is reportedly 29% after 3-12 months of treatment and 41% after 10 years of treatment.

http://www.ninds.nih.gov/health_and_medical/disorders/tardive_doc.htm

hullumania
oireet: näkee hulluja kaikkialla, jonkun vain mainitessakin sanan hullu, havaitsee lähimmän kohteen olevan sellainen

ketä vaivaa:
psykiatreista ja psykologeista suuri osa on saanut tartunnan, näin ollen heidän läheisyydessään kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta - tauti saattaa tarttua myös muihin, mm. sairaanhoitajat ovat suuressa vaarassa saada tartunnan

tauti kestää yleensä koko työelämän ajan eikä siihen ole parannuskeinoja, potilas on niin vakuuttunut kaikkien todella olevan hulluja ettei minkäänlainen järkipuhe häneen vaikuta. erityispiirre: hulluus ei koske taudin kantajaa, vaan kaikkia muita