Voimkas sitoutuminen ja samaistuminen johonkin ryhmään tai ideologiaan voi johtaa siihen,
että totuuden ja oikeudenmukaisuuden sijaan puolustetaan vain omia etuja - ja esimerkiksi
omaa tutuksi ja turvalliseksi koettua maailmankuvaa - vaikka se osoittautuisikin epätäydelliseksi tai valheelliseksi.
Puolueelllisuus, ennakkoluuloinen ajattelu ja taipumus mustavalkosiin asenteisiin kuuluvat läheisesti yhteen.Yksisilmäisen puolueellinen henkilö ajaa vain omia- ja omien (esim ryhmän) etuja tosiasioista ja oikeudenmukaisuudesta välittämättä.
Yksisilmäinen, kaksinaismoralistinen ja valikoiva puolueellisuus voi johtaa väärinkäytösten ja rikosten hyväksymiseen omaan ryhmään kuuluvilta, mutta muita tuomitaan ja arvostellaan herkästi.
Virkarikosten ja viranomaismielivallan uhrit ovat varmasti havainneet, että kaksinaismoralismia ja häikäilemätöntä puolueellisuutta esiintyy (myös) valtiollisella tasolla.
Itsetutkiskeluun ja aitoon rehellisyyteen kykenemättöämille "peiliin" katsominen ja tosiasioiden tunnustaminen on vaikeaa. Sen sijaan pyritään syyllistämään ja leimaaman muita ihmisiä tai ryhmiä.Vastustajiksi koettuja mustamaalataan ja leimataan häikäilemättömästi ja perusteettomasti omien tarkoitusperien tähden.Toisten motiiveja kyseenalaistetaan ja epäillään, mutta omia ei koskaan - vallanhalu ja alistaminen kulkevat aina käsi kädessä.
Jyrkän ja taipumattoman mielen omaava henkilö ei kykene tunnustamaan tosiasioita, koska hän on todellisuudessa sismmältään epävarma ja heikko.
Epävarmuudessa ja heikkoudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tosiasioiden kieltäminen (itseltä)johtaa usein ongelmiin.
Mustavalkoisiin ja puolueellisiin asenteisiin taipuvainen mieli on projektiivinen eli se heijastaa omaan olemukseensa kuuluvia kielteisiä ominaisuuksia toisiin(mm. vallan tavoittelua ja oman edun tavoittelua nähdään siellä missä sitä ei ole).
Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta vain todella heikot ja pelkurimaiset käyttävät valtaansa tietoisesti väärin. Heidän itsetuntonsa nojaakin pitkälti pettävään ja valheelliseen vallantunteeseen.
"Paha" on erittäin taitava naamioitumaan. Taitavat teeskentelijät osaavat esittää lähes mitä tahansa omaa etua ajaessaan. Oikeudenmukaisuudesta saatetaan kyllä puhua, mutta sitä ei tosiasiallisesti omassa elämässä toteuteta, puolueettomuudestakin saatetaan puhua, mutta siihenkään ei kyetä jne.
Monien tutuksi ja turvalliseksi kokema maailmankuva on pian hajoamassa - ja se synnyttää väistämättömästi epävarmuutta ja pelkoa.
Suurin järkytys on luultavasti kohdannut juuri edelläkuvatun kaltaisia henkilöitä. Jotkut heistä saattavat puolustella tekojaan esimerkiksi jumalallisella suunnitelmalla, jonka osana he ovat - kuten edellä todettiin, paha on taitava manipuloimaan.
Aidosti uskonnollisilla, ennakkoluulottomilla ja hyväntahtoisilla ihmisillä ei mielestäni pitäisi ainakaan olla mitään pelättävää meneillään olevassa muutoksen ajassa - päinvastoin.
Fyysisen todellisuuden takana olevien Jumalallisten voimien olemassaolosta ja läsnäolosta olen ehdottoman varma.
Olen kuitenkin varma myös maan ulkopuolisen elämän- ja maaplaneetalla vierailevien UFO -alusten olemassaolosta. Tämän toteaminen ei ole nyt New Age -ideologiaa, vaan realismia.
Skeptikotkin ovat usein teeskentelijöitä, jotka tietävät enemmän kuin haluavat kertoa.Heillä on kuitenkin omat motiivinsa käyttäytyä siten kuin käyttäytyvät.
Näkymättömän maailman ja mm.Henkimaailman olemassaolo ja todellisuus pelottaa monia
Samansisältöinen kirjoitus poistettiin eräältä toiselta palstalta, toivottavasti ei kuitenkaan täältä.
että totuuden ja oikeudenmukaisuuden sijaan puolustetaan vain omia etuja - ja esimerkiksi
omaa tutuksi ja turvalliseksi koettua maailmankuvaa - vaikka se osoittautuisikin epätäydelliseksi tai valheelliseksi.
Puolueelllisuus, ennakkoluuloinen ajattelu ja taipumus mustavalkosiin asenteisiin kuuluvat läheisesti yhteen.Yksisilmäisen puolueellinen henkilö ajaa vain omia- ja omien (esim ryhmän) etuja tosiasioista ja oikeudenmukaisuudesta välittämättä.
Yksisilmäinen, kaksinaismoralistinen ja valikoiva puolueellisuus voi johtaa väärinkäytösten ja rikosten hyväksymiseen omaan ryhmään kuuluvilta, mutta muita tuomitaan ja arvostellaan herkästi.
Virkarikosten ja viranomaismielivallan uhrit ovat varmasti havainneet, että kaksinaismoralismia ja häikäilemätöntä puolueellisuutta esiintyy (myös) valtiollisella tasolla.
Itsetutkiskeluun ja aitoon rehellisyyteen kykenemättöämille "peiliin" katsominen ja tosiasioiden tunnustaminen on vaikeaa. Sen sijaan pyritään syyllistämään ja leimaaman muita ihmisiä tai ryhmiä.Vastustajiksi koettuja mustamaalataan ja leimataan häikäilemättömästi ja perusteettomasti omien tarkoitusperien tähden.Toisten motiiveja kyseenalaistetaan ja epäillään, mutta omia ei koskaan - vallanhalu ja alistaminen kulkevat aina käsi kädessä.
Jyrkän ja taipumattoman mielen omaava henkilö ei kykene tunnustamaan tosiasioita, koska hän on todellisuudessa sismmältään epävarma ja heikko.
Epävarmuudessa ja heikkoudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tosiasioiden kieltäminen (itseltä)johtaa usein ongelmiin.
Mustavalkoisiin ja puolueellisiin asenteisiin taipuvainen mieli on projektiivinen eli se heijastaa omaan olemukseensa kuuluvia kielteisiä ominaisuuksia toisiin(mm. vallan tavoittelua ja oman edun tavoittelua nähdään siellä missä sitä ei ole).
Kaikki tekevät joskus virheitä, mutta vain todella heikot ja pelkurimaiset käyttävät valtaansa tietoisesti väärin. Heidän itsetuntonsa nojaakin pitkälti pettävään ja valheelliseen vallantunteeseen.
"Paha" on erittäin taitava naamioitumaan. Taitavat teeskentelijät osaavat esittää lähes mitä tahansa omaa etua ajaessaan. Oikeudenmukaisuudesta saatetaan kyllä puhua, mutta sitä ei tosiasiallisesti omassa elämässä toteuteta, puolueettomuudestakin saatetaan puhua, mutta siihenkään ei kyetä jne.
Monien tutuksi ja turvalliseksi kokema maailmankuva on pian hajoamassa - ja se synnyttää väistämättömästi epävarmuutta ja pelkoa.
Suurin järkytys on luultavasti kohdannut juuri edelläkuvatun kaltaisia henkilöitä. Jotkut heistä saattavat puolustella tekojaan esimerkiksi jumalallisella suunnitelmalla, jonka osana he ovat - kuten edellä todettiin, paha on taitava manipuloimaan.
Aidosti uskonnollisilla, ennakkoluulottomilla ja hyväntahtoisilla ihmisillä ei mielestäni pitäisi ainakaan olla mitään pelättävää meneillään olevassa muutoksen ajassa - päinvastoin.
Fyysisen todellisuuden takana olevien Jumalallisten voimien olemassaolosta ja läsnäolosta olen ehdottoman varma.
Olen kuitenkin varma myös maan ulkopuolisen elämän- ja maaplaneetalla vierailevien UFO -alusten olemassaolosta. Tämän toteaminen ei ole nyt New Age -ideologiaa, vaan realismia.
Skeptikotkin ovat usein teeskentelijöitä, jotka tietävät enemmän kuin haluavat kertoa.Heillä on kuitenkin omat motiivinsa käyttäytyä siten kuin käyttäytyvät.
Näkymättömän maailman ja mm.Henkimaailman olemassaolo ja todellisuus pelottaa monia
Samansisältöinen kirjoitus poistettiin eräältä toiselta palstalta, toivottavasti ei kuitenkaan täältä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kiitos. Arvokeskustelu onkin tervetullutta.
Ja toivottavasti aloitustasi ei poisteta.
Kirjoituksesi sisältö ei ehkä kuitenkaan vastannut itse otsikkoa, nimittäin arvoista sinänsä ei tuossa vielä kovin paljon ollut puhetta. Ehkä otsikoksi olisi sopinut Keskustelua arvojen VÄÄRINKÄYTÖSTÄ?
Voin myöhemmin palata keskusteluun jos aikaa ja mielenkiintoa riittää, nyt jokunen kommentti ihan lyhyesti.
Olen samaa mieltä "voimakkaan sitoutumisen ja samaistumisen" mukanaan tuomasta vaarasta, joka saattaa johtaa siihen että "totuuden ja oikeudenmukaisuuden sijaan puolustetaan vain omia etuja" jne.
Kirjoitan tätä uskovana, kristittynä. Ollakseni realisti en voi sanoa että uskovien yhteisö eli seurakunta olisi vapaa kuvaamastasi vaarasta.
Kirjoitit että "paha" on erittäin taitava naamioitumaan. Näin on. Raamattu kuitenkin sanoo että "vihollisen juonet eivät ole meille tuntemattomat".
Vääränlainen kuppikuntakeskeisyys ja lahkomielisyys saattaa kyllä johtaa siihen että jotkin pahan juonista jäävät tuntemattomiksi.
Vaaran välttämiseen kuuluu sen tiedostaminen. Suostuminen myöntämään että minussa(kin) on asioita ja alueita joiden tähden olen altis joutumaan eksytetyksi.
Realismin tulisi johtaa kristittyä ei tarkkailemaan maailmaa ja sen muotoja yhä syvemmin ja vahtimaan reviiriään mistä suunnasta ja millä tavalla vihollinen ehkä seuraavaksi yrittää astua tontilleni, vaan syvempään riippuvaisuuteen Kristuksesta. Johon kuuluu henkilökohtaisen kilvoituksen ja kysymysten prosessi. Tähän olen viime päivinä viitannutkin joissain kommenteissani...
Oikeastaan vain antautuminen Jeesukselle ja sitoutuminen Häneen, riippuvaisuus yksin Hänestä, varjelee uskovan "sitoutumisen ja samaistumisen" tuomasta vaarasta.
Tarkoitan tätä:
Omasta yhteisöstäni ei saa tulla minulle Jeesus. Siis ei näin:
Sitoutuminen kirkkokuntaani = Sitoutuminen Jeesukseen.
Vaan näin:
Sitoutuminen Jeesukseen - ja sen kautta sitoutuminen kirkkokuntaani, seurakuntaani ja yhteisööni.
Sitoutuminen Jeesukseen tuo mukanaan velvoitteen kriittisyyteen. Vaikeita asioita ei voi "lakaista maton alle" sillä verukkeella että "tämä on Jumalan seurakunta", vaan juuri sen tähden, jos kerran uskomme olevamme Jumalan seurakuntaa, meidän on yhteisöissämme otettava peittävät matot pois roskien päältä - on kohdattava väärä vallankäyttö ym. ja käsiteltävä sen mukanaan tuomat ei-jumalalliset asiat.
Todellinen yhteys Kristuksessa on tervehdyttävää.
Puoluemielinen hurskastelu sairastuttavaa.
Tämä riittänee tällä kertaa. Täytyy mennä. Heips
Helposti takerrun pikkuseikkoihin.
Onko mielestäsi mitään outoa tai väärää mikäli uskoo Jeesukseen ja on tavallaan uskovainen, muttei ole sitoutunut kirkkokuntaan eli seurakuntaan.
Tarvitaanko uskossa välikäsiä so seurakuntaa?
Kysymys on lapsellinen, mutta mielipiteitä olisi kiinnostavaa kuulla.
...
Mielestäni kyllä. On jotain outoa tai "väärää" mikäli uskoo Jeesukseen muttei ole sitoutunut kirkkokuntaan eli seurakuntaan.
Avaan vähän vastaustani:
Kristinuskon ydinsanomassa on kauttaaltaan kyse yhteydestä. Jumala on yhteyden Jumala. Synti ilmenee aina erillisyytenä, jossa yhteyttä rakennetaan minäkeskeisesti ja oman puoluemielisyyden mukaan: olen yhtä sen kanssa joka on samaa mieltä kuin minä. Jumala on rakentanut yhteytensä Kristuksessa perustalle joka kestää mielipiteenvaihdon ja erilaiset näkemykset. Jopa silloin kun yksi kristitty sanoo toiselle "meillä ei ole mitään yhteyttä keskenämme" tuo yhteys on olemassa, koska se on Hengessä eikä ihmisen päätettävissä.
Jumala tahto kuitenkin on että elämme yhteyttä todeksi. Jumalan Henki - jos olemme Hänelle avoimet - johtaa selkeästi tähän. Raamattu - jonka jokainen kristitty tunnustaa elämänsä "ohjekirjaksi" - puhuu asiasta huikean selvästi.
Olen sitoutunut Jeesukseen. Sen seurauksena olen - väistämättä - sitoutunut myöskin seurakuntaan. Jos en suostu sitoutumaan seurakuntaan, silloin en ole sitoutunut myöskään Jeesukseen.
Voi siis olla että ihminen "uskoo ja sitoutuu" Jeesukseen "omalla tavallaan", mutta juuri nämä omat tavat pitävät yllä puoluemielisyyttä. Puoluemielisyyteen perustuva suvaitsevaisuus - jossa tahdotaan suvaita kaikki ilman todellista sitoutumista Jeesukseen! - on sekin siis pohjimmiltaan sitoutumattomuutta ja - suvaitsemattomuutta Jumalan auktoriteettia kohtaan?
Uskonnollinen ihminen kun on aina kapinassa Jumalan tahtoa vastaan. Tyytyessään uskomaan omalla tavallaan - ohi seurakunnan ja sen ykseyden - ihminen nostaa antautumattoman minänsä auktoriteetiksi ja tottelee omia mielipiteitään mieluummin kuin Jumalan ohjausta.
Eri asia sitten on kuinka määrittelemme seurakunnan...
Siitä ehkä seuraavaksi.
Miten tulet suhtautumaan esimerkiksi maan ulkopuolelta peräisin olevien Ufo-alusten laajamittaiseen näyttäytymiseen?
Hyväksytkö ihmiselle näkymättämät ja korkeamman ulottuvuuden olennot?
Hyväksytkö telepatian kommunikaatiokeinona?
Hyväksytkö sen, että kaikki uskomuksesi eivät ehkä vastaakaan todellisuutta?
Oletko valmis tarkistamaan maailmankuvaasi ja käsitystäsi todellisuudesta?
lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi?
Mikä merkitys on lapsikasteella koska kastettavalla sattaa olla Pampersit täynnä tavaraa ja mielessä seuraava maitoannos?
Eikö aikuiskaste olisi merkittävämpi, koska silloin ihminen olisi ehtinyt pohtia uskonasioita ja liittyisi seurakuntaan puhtaasti omasta tahdostaan eikä tavan vuoksi?
Millainen asema kastamattomalla lapsella on kastettuun, ajatellen pelastusta?
ei minusta välttämättä ole outoa jos uskova ei kuulu kirkkoon. nimittäin kirkon kannat(jos niistä joku osaa selvää ottaa) saattavat erota uskovan näkemyksistä melko tavlaa, sillä kirkko vieraantuu koko ajan enemmän raamatusta.ja mitä kasteeseen tulee, on kirkko esim minun kasteeni jälkeen muuttanut kantojaan moneen otteeseen...saa nähdä mikä minulle on se viimeinen pisara sekularisoitumista että eroan.
nyt ensin lyhyesti, ehkä myöhemmin palaamme asiaan.
1)
En voi varmuudella tietää "miten tulen suhtautumaan" esimerkiksi maan ulkopuolelta peräisin olevien Ufo-alusten laajamittaiseen näyttäytymiseen.
Se jää nähtäväksi.
Kantani nyt kuitenkin on jokseenkin selvä.
2)
Toinen kysymys. "Hyväksynkö" ihmiselle näkymättömät ja korkeamman ulottuvuuden olennot.
Kysymyksesi (kaikki viisi) tuntuvat sisältävän ennakko-olettamuksen tuollaisen korkeamman ulottuvuuden olentojen olemassaolosta ja myöskin vakaan uskon, että ne tulevat ilmestymään?
Kysymyksesi ei siis ole: - Miten suhtaudut ajatukseen että olisi maapallon ulkopuolista kehittynyttä elämää? Vaan kysymyksesi on: - Miten suhtaudut maapallon ulkopuoliseen kehittyneeseen elämään, JOTA ON?
Vastaukseni: JOS maapallon ulkopuolista kehittynyttä elämää on, tietenkin hyväksyn sen. Ainakin minun tulisi se hyväksyä. :)
Vastakysymys:
Entä jos "maapallon ulkopuolinen kehittynyt elämä" onkin riivajahenkien työtä ja yritystä eksyttää ihmiskunta massiivisella petoksella, oletko siinä tapauksessa valmis tarkistamaan suhteesi Ufo-ilmiöön ja arvioimaan sitä uudelleen?
Hyväksytkö ajatuksen, että näin saattaa olla?
3)
En hyväksy telepatiaa kommunikaatiokeinona.
Tähän kysymykseen voin palata myöhemmin.
4)
Hyväksyn sen, että kaikki uskomukseni eivät ehkä vastaakaan todellisuutta.
Itse asiassa se on yksi kristillisen elämän lähtökohtia.
Sitä kautta tullaan uskoon ja se myös liittyy Jeesuksen tuntemisessa kasvamiseen.
"Ristin juurella oleminen" on tuttu termi kristitylle. Se tarkoittaa mm. sitä että minun tulee olla valmis tarkistamaan käsityksiäni - lähtökohtana on, että tahdon niin kasvaa Jumalan tuntemisessa ja Vapahtajani yhteydessä, että Hän on minulle rakkaampi kuin jotkut Häntä tai yleensä uskonelämää koskevat mielipiteeni.
Sitä(kin) kautta kasvamme totuuden sisäistämisessä.
5)
Tähän tavallaan jo vastasin edellä.
Toivon että olemme valmiit tarkistamaan maailmankuvaamme ja käsityksiämme todellisuudesta - ja hyväksymme että toisenlaisiakin käsityksiä kuin omamme on ja niilläkin oikeus olla olemassa.
* * *
Totuuden tunteminen vaatii avarasydämisyyttä.
Ennen kaikkea avoimuutta.
Avoimuus ei ole valmiutta niellä mitä tahansa hyvältä tuntuvaa ja omiin käsityksiin sinänsä soveltuvaa.
Minulle avoimuus merkitsee ennen kaikkea avoimuutta Jumalan puoleen - joka edellyttää joskus kipeältäkin tuntuvaa köyhänä olemista Hänen edessään. Se on riippuvaisuutta, jonka kautta huomaan olevani rikas.
Jeesuksen sanojen mukaan:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat."
Mikä on köyhempi kuin oksa?
Itsessään se ei omista mitään. Puusta irrallaan se on kuollut ja voimaton kantamaan hedelmää.
Mikä on rikkaampi kuin oksa?
Puun yhteydessä omistaen kaiken. Näin Jumala ikäänkuin luovuttaa itsensä omilleen ja tuottaa hyvää hedelmää niissä, jotka tähän riippuvaisuuteen, elämänyhteyden siunattuun totuuteen Hengessä tahtovat alistua.
Omat mielipiteensä ja hienot käsityksensä "ristin juurelle" laskien.
Se ei ole oman persoonallisuuden kadottamista tai sen tukahduttamista.
Päinvastoin. Tässä yhteydessä löydän itseni, samalla vapautuen niistä harhakuvitelmista, joita itsekäs, riippumaton ihminen pyrkii itsestään pitämään yllä.
Ristiä välttelevä ihminen kun kuvittelee irrallisuuden merkitsevän vapautta.
Keskustellaan edelleen.
1) No, mikä on kantasi?
2) Kyllä, tiedän aivan varmasti, että korkeamman ulottuvuuden olentoja on olemassa.
"Entä jos "maapallon ulkopuolinen kehittynyt elämä" onkin riivajahenkien työtä ja yritystä eksyttää ihmiskunta massiivisella petoksella, oletko siinä tapauksessa valmis tarkistamaan suhteesi Ufo-ilmiöön ja arvioimaan sitä uudelleen?
Hyväksytkö ajatuksen, että näin saattaa olla?"
- Ainakin mainitsemillasi "riivaajilla" olisi paljon elintilaa.
1) Auringosta maahan valo matkaa(150 000 000 km)
8,3 sekuntia(= 8,3 valosekuntia).
2) Linnunrata -Galaksin pituus on noin 100 000 valovuotta.
3) Lähimpään suureen Galaksiin (Andromeda)on matkaa 2,3 miljoonaa valovuotta.
4) Saksalaiset tutkijat löysivät äskettäin galaksin, joka sijaitsee 9 000 000 000 (9 miljardin) valovuoden päässä maasta.
Galaksin koko oli muistaakseni tuhatkertainen linnunrataan verrattuna.
5) Galakseja on miljardeja, ehkä satoja tai jopa tuhansia miljardeja.
5) En oikeastaan tarkoittanut subjektiivisia käsityksiä, vaan konkreettista todellisuutta.
"Hyväksytkö ajatuksen, että näin saattaa olla?"
-En hyväksy.
>> Minulle avoimuus merkitsee ennen kaikkea avoimuutta
Jumalan puoleen
Auringosta on matkaa maahan 8,3 valominuuttia.
Jumalan puoleen voisi olla sulkeutuneisuutta ihmisiä kohtaan?
Vain siinä tapauksessa että kyse on uskonnollisesta käsitteestä "Jumala", joka kuuluu tiettyyn uskomusrakennelmaan, jossa pitää ja kuuluu ajatella, elää ja olla tietyllä tavalla ollakseen sitten ja siten, tuon rakennelman kautta, uskova.
Siinä tapauksessa "avoimuus" Jumalan puoleen on ikäänkuin tietyn pelin sisäänrakennettu mekanismi.
Tuollaisessa "avoimuudessa" tosiaan olisi mahdollista olla avoin "Jumalalle" ja kuitenkin sulkeutunut suhteessa muihin ihmisiin!
Olen useaan otteeseen maininnut näkemykseni, että Jumalan tuntemisessa voi kasvaa vain se, joka suostuu kasvamaan itsensä tuntemisessa.
Jumalan tuntemisessa oleminen ei ole staattinen tila niin, että se olisi jotakin liikkumatonta, vaan se on prosessi, antautumista johonkin joka tapahtuu. Käytän mielelläni sanaa suhde: uskossa oleminen on olemista suhteessa Jumalaan.
Ei siis suhteessa johonkin ajatusrakennelmaan, vaan Persoonaan.
Jos sitä pysähtyy oikein miettimään niin se on aika suuri asia, eikö vain?
Että kaikkien näiden galaksien Luojan kanssa voi olla henk.koht. tekemisissä?
Itse asiassa se on niin suuri ja vavisuttava asia, että helpompi on paeta ajatuksiin joistain toisista luoduista, samankaltaisista tai ehkä kehittyneemmistä kuin me.
Sellaisten kanssa voisi olla tekemisissä joutumatta myöntämään syntisyyttään.
Silloin kasvun prosessiin ei välttämättä tarvittaisi sovitusta, ei ristin sanomaa. Voisi jopa olla niin, että jumaluus ja niin ollen kehitys, universaaliksi rakkaus-olennoksi tuleminen löytyisi ihmisestä itsestään?
Minun näkökulmastani TUO on epärealismia ja konkreettisen todellisuuden ohittamista.
Kysymyksesi tuntuu siinä määrin ivalliselta heitolta että en tiedä kannattiko minun lainkaan vastata...
No, ajattelen kuitenkin että ehkä olet ihan rehellisesti jotakin mieltä uskovista ja että et pelkästään ilkeämielisyyttäsi tuollaisia heittele?
Siksi vastasin.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ja jos se ei kirjoituksestani käynyt ilmi, totean vielä:
Uskon että Jumala on yhteyden Jumala.
Ymmärrän että riivaavia henkiä, pahoja henkiolentoja, voi olla ja on tietyissä paikoissa, sitoutuneina niihin ja toimien niiden kautta, kuten tiettyjen esineiden.
Elämme todellisuudessa johon kuuluu myöskin näkymätön, henkiulottuvuus.
Käsitykseni mukaan jokainen ihminen on osallinen myös tuosta ulottuvuudesta, tiedostaa hän sen tai ei. Elämme todellisuudessa jonka yksi ulottuvuus on hengellinen ja tuosta ulottuvuudesta käsin henget toimivat materiaalisen todellisuutemme keskellä.
Hengellinen on siis läsnä aineellisessa ja vaikuttaa sen tapahtumiin.
Raamattu sanoo että meillä uskovina ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan - tätä ilmausta käytettiin Raamatun ajan juutalaisessa uskonnollisessa käsitteistössä tarkoittamaan ihmistä - siis ei taistelu toisia ihmisiä kohtaan, ei taistelu fyysisen maailman rakennelmia vastaan, vaan - mitä sanotaan?
"...pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa..."
Luulen että "avaruudella" tässä yhteydessä tarkoitetaan lähinnä hengellistä ulottuvuutta, ei niinkään sitä nähtävää, käsinkosketeltavaa avaruutta jonka keskellä voidaan (esimerkiksi astronautit) liikkua.
Mutta ehkäpä sillä on jotain tekemistä ihan fyysisenkin avaruuden, maan ulkopuolisen tilan kanssa, kuten sanoit.
Ihan yksi yhteen se ei kuitenkaan mene.
Ruumiittomina henkinä riivaajat eivät tarvitse samanlaista tilaa kuin ihminen toimiakseen.
Raamatun mukaan ne toimivat "pimeydessä".
Se on se hengellinen tila, josta jokainen ihminen on osallinen - jos emme ole Jumalan valkeudessa, olemme pimeydessä.
Kyse on pimeydestä joka on kapinallisuutta ja uhmaa Luojaa ja Sovittajaa eli Jumalaa kohtaan.
Tässä pimeydessä - erillisyydessä - eläviä ihmisiä Saatana häikäilemättä käyttää hyväkseen manipuloidakseen heitä uskomaan mitä tahansa, vaikka ihan hyviä ja kauniilta tuntuvia ajatuksia, korulauseita kosmisesta rakkaudesta ja kehityksestä - kunhan se vain saa pidettyä hänet, ihmisen, erossa todellisesta pelastuksesta ja yhteydestä, siis Kristuksesta.
Tämä on minun näkemykseni ja kokemukseni.
Sanot:
> Kyllä, tiedän aivan varmasti, että korkeamman ulottuvuuden olentoja on olemassa. <
Ja et hyväksy ajatusta että tietosi mahdollisesti perustuisi jonkinlaiseen taittovirheeseen, väärään tulkintaan, virhearviointiin:
> En hyväksy. <
Et hyväksy ajatusta että nuo olennot VOISIVAT mahdollisesti ja ehkä olla ruumiittomia, eri hahmoissa - maahiset, keijut, tontut, ufo-olennot - esiintyviä pahoja henkiä, joilla on epämiellyttävät ja pahanilkiset aikomukset.
Ok.
Mutta jos oman "tietosi" perusteella leimaat suvaitsemattomiksi ja ahdasmielisiksi ne, jotka tietävät toisin, et ole ajattelussasi rehellinen.
Usko siihen että nuo olennot (ilmeisesti olet tavannut heitä, koska puhut tiedosta, et uskosta?) ovat hyviä, on sekin vain uskoa. Se on tiettyyn maailmankuvaan perustuva tietty uskomus.
1) "Vihdoin älyllistä elämää, mutta mikähän vieraiden motiivi?"
2) Kyllä
3) Kyllä, mutta tuskin peittoaa Soneraa*
4) Kyllä (ainoa keino kehittymiseen)
5) Kyllä, sitähän pitäisi päivittää
säännöllistesti.
jos sattuu olemaan sitä mieltä, että KAIKKI kirkkokunnat ovat käsittäneet koko Jesse-homman ihan päin persettä?
Nimittäin siltä se vähän vaikuttais...
Miksi sinun mielestä vaikuttaa siltä?
Oikeuslaitoksen sisällä tapahtuu uskomattomia asioita.
Esimerkiksi professoreiden asemaa ja arvovaltaa
käytetään häikäilemättä hyväksi, jotta oikeutta hakevia ihmisiä saadaan nujerrettua.
Selvästi väärienkään lausumien korjaamisen ei anneta tilaisuuttaa,vaan ne(yleensä)kelpaavat sellaisenaan tuomion perusteluiksi.
Suomalaisen järjestelmään näyttää kuuluvan myös seuraavanlainen toimintamalli:
Kun viranomaistaho jää kiinni jostain erittäin
törkeästä ja rumasta, niin pyritäänkin leimaamaan ja syyllistämään uhri - tavalla tai toisella.
Kun ihmisessä itsessään ei ole juuri mitään hyvää tai kunnioitettavaa (omasta mielestäänkään), niin hän ei osaa myöskään arvostaa kanssaihmisisään.
Epäterve itsetunto ja "pahuus" ei valitettavasti näy ulospäin millään tavalla.
Linkkinä erään hollantilaisen naisopettajan henkilökohtainen kokemus avaruuden veljistä ja siskoista.
Lyhennelmä kirjasta Kauko-ohjattu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000005823266
Miksi tahdot sanoutua irti New Age -ajattelusta?
"New Age" eli Uusi Aikakausi perustuu siirtymiseen kalojen tähtikuvioista vesimiehen tähtikuvioon.
New Age -ajattelua edustavat katsovat että tähtikuvion vaihtuminen edustaa pitkään odotettua ihmiskunnan globaalia henkistymistä ja että olemme astumassa Uuteen Aikaan johon kuuluu ihmisen tietoisuuden avautuminen mm. paranormaaleille kyvyille.
Siksi ihmiskunnan henkistymistä odottavat ihmiset jotka ovat olleet selvillä uuden ajan koitosta eli aamunsarastuksesta, ovat jo pitkään, vähintäänkin vuosikymmenien ajan keskittyneet näiden kykyjen kehittämiseen itsessään esimerkiksi meditaation ja henkiyhteyksien kautta, osaltaan vaikuttaen maaplaneetan värähtelyyn ja valmistaen ja kutsuen ihmiskuntaa kosmiseen harppaukseen uusille havaitsemisen ja kokemisen alueille.
Eikö tämä ole mielestäsi realismia?
Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että TÄSSÄ YHTEYDESSÄ, se mitä sanoin, ei ole sidoksissa mihinkään ideologiaan tai aatteeseen.
En tunne hyvin esimerkiksi uskontoja - enkä
myöskään New Agea. UFOista, henkimaailmasta ja telepatiasta minulla on kuitenkin omakohtaisia kokemuksia.
Yrtitän siis pysytellä kirjoituksissani niissä asioissa, jotka tunnen ja TIEDÄN varmuudella todeksi.
Ihmisllä on taipumus luokitella, milloin mistäkin syystä, joten siinäkin on yksi hyvä syy pysytellä ideologioiden ja aatteiden ulkopuolella.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi
New Age -aatteessa olisi mm. totuutta mukana.
Maaplaneetan värähtelytason kohoamisesta annettiin itseasiassa konkreettinen näyte
vuoden 2003 syyskuussa.
Havaitsitko sitä?
Se tapahtui syyskuun alussa aamulla n.klo.7.00 -8.30 välisenä aikana.
"Maaplaneetan värähtelytason kohoamisesta annettiin itseasiassa konkreettinen näyte
vuoden 2003 syyskuussa".
- En tiedä, mutta oletan, että näyte annettiin koko maailmalle. Miksi tästä asiasta ei puhuta?
on termi jolla tarkoitetaan ihmiskunnan siirtymistä uuteen, tajunnallisesti avartuvaan vaiheeseen, joka tapahtuu vesimiehen tähtikuviossa.
New Age -ajattelijoiden mukaan ei ole kyse jostakin tietystä ideologiasta tai aatteesta vaan suuresta aamunsarastuksesta joka pitää sisällään monia erilaisia ideologioita, aatteita ja menetelmiä. Niillä on ainoastaan yksi yhteinen päämäärä: tehdä ihmisestä henkisesti syvemmin tiedostava olento joka kykenee käyttämään piileviä, yliaistillisia kykyjään ihmiskunnan rakentumiseksi ja nousemiseksi henkisesti korkeammalle värähtelytasolle!
Joku New Age -ihmisistä saattaa uskoa jälleensyntymiseen mutta ei UFOihin, joku taas UFOihin mutta ei jälleensyntymiseen. Tärkeintä ei siis ole yksittäinen aate vaan se yhteinen nimittäjä että tehdään työtä ihmissuvun henkistymiseksi.
Yleensä kuitenkin uskotaan sekä jälleensyntymiseen että UFOihin. On monia yhdistäviä tekijöitä näiden välillä. Joidenkin mielestä ihminen jälleensyntymisen ketjussa voi syntyä myös toisille planeetoille, kuitenkin niin että tässä on tietty hierarkia.
Monet ajattelevat niinkin että UFOt ovat korkeampaa sivilisaatiota joka opettaa ihmistä löytämään piilevät kykynsä ja näin ne auttavat ihmiskuntaa tajunnallisen muutoksen tapahtumisessa.
Jälleensyntymisen, UFOjen ja paranormaalien kykyjen lisäksi uskotaan uskontojen pohjimmaiseen ykseyteen. Tässä tosin on eroja, mutta suurin osa Uuteen Aikakauteen uskovista voi allekirjoittaa seuraavan lausuman:
Uskonnot ovat kuin vuoren rinnettä kapuavia polkuja, jotka ylhäällä kohtaavat toisensa. Käytätpä välineenäsi mitä uskontoa tahansa, jos olet rehellinen ja sen kautta lähestyt jumaluutta, alat vähitellen nähdä ettei sinun harrastamasi ja toisen harrastaman uskonnon kohdalla ole oleellista eroa, vaan jokaisen pyrkimys ja päämäärä on sama: löytää oma henkinen minuutensa ja oman sielunsa täyttymys kaikkiallisessa jumaluudessa.
Jumaluus on tila jossa täydellinen tasa-arvo ja yhteisymmärrys vallitsee.
Siksi avarakatseinen uskonnon harjoittaminen henkisenä tienä johtaa lopulta vapautukseen uskonnosta ja raja-aidat murtuvat ihmisen tiedostaessa itsensä ilman välikappaleita ja hämärtäviä käsitteitä.
Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia henkimaailmasta ja telepatiasta, voisitko ajatella että sinäkin olet osa Uuden Aikakauden liikettä, työskennellen siis henkisemmän ihmiskunnan hyväksi?
Vai tuntuuko tällainen ajatus sinusta väärältä, sitoutumiselta johonkin aatteeseen tai ideologiaan?
PS.
Oletko lukenut Richard Bachin kirjan Lokki Joonatan?
Tämä vaikenijoiden ja tabujen maa on juuri niin
PIMEÄ, kuin mm.mielivaltaisen virkakoneiston ja oikeuslaitoksen nujertamat uhrit ovat havainneet.
> nujertamat uhrit <
On totta että on epäoikeudenmukaisuutta ja näin ollen on epäoikeudenmukaisuuden uhreja.
Mutta siinä ei kaikki.
Ihmisen ei tarvitse jäädä vain "uhriksi".
Kun on yhteys Jumalaan ja sitä kautta myös omaan sisimpään, jonka kautta ihminen elää mielekkäässä todellisuudessa, maailman epäoikeudenmukaisuuksien sitä latistamatta, voi kaiken keskellä ELÄÄ.
Muussa tapauksessa ihminen etsii elämisensä mielekkyyden aina olosuhteista ja tilanteista, tästä ja tuosta, jääden parhaimmillaankin sisäisesti tyydyttämättömäksi.
Seurauksena on että "uhri" katkeroituu väärintekijöille, kaikille niille, joiden hän näkee olevan "onnensa" esteenä.
Onneni on olla Herraa lähellä.