ERÄJORMAILU

Eräjormailu on saanut minut muistamaan että maailma ei ole niin paha paikka kuin Internet yrittää väittää. Eräjormailuni alkoi kun sain tarpeekseni netin negatiivisuudesta, valeuutisista ja kaikesta muusta paskasta joka sai minut melkein vihaamaan ja masentumaan.

Varsinkin näin kesän kynnyksellä kaivan telttani, makuupussini ja rinkkani varastosta. Pakkaan mukaan retkikeittimen, juomavettä, puukon ja sapuskaa. Paukin bussilla ja kävellen luonnonsuojelualueille aamulla samoilemaan ja etsin sieltä lähimaastosta sitten paikan jossa yöpyä.

Ensimmäisellä reissulla sain puukon avulla tehtyä ongen ja kaivettua matoja mutta eipä ollut koukkua eikä siimaa mukana. Siksi hyvä että otin muonaa mukaan. Ajattelin että keitän vähän teetä ja muonasta soppaa mutta eipä ollut tulitikkuja eikä mitään sytkäreitä mukana. Mutta pärjäsihän niillä eväillä vaikka vähän vituiksi meni.

Toisella kerralla muistin ottaa mukaan siiman ja koukkuja, pakkasin tulitikkuja vedenpitäviin purkkeihin ja sytkäreitä vedenpitäviin pusseihin. Sillä reissulla tuli mieleen että voisi kehittää yksinkertaisemman retkikeittimen kuin trangia. Idea siitä on vieläkin valmistumassa mutta perinteiseen retkeilyyn siitä voi soveltaa reppuun paremmin sovitettavan pullon ja letkun. Digikaverina tiedänkin jo että veden kiehauttaminen onnistuu ilman avotultakin, heh. Mutta ei siitä sen enempää.

En usko että ihan kaikki nettimiehet käyvät eräjormailemassa kesäisin, ei ole yhtäkään näkynyt vaikka aluettakin joskus vaihdan. En kyllä kaipaa teistä ketään samoille alueille mutta jos järven toisella puolella joudutte kuseen niin yritän soittaa teille apua ja motivoin selviytymään näyttämällä rakkauden symboleita joko käsimerkein tai munaa heiluttamalla. Kokemuksesta tiedän että kannattaa opetella uimaan jossain vaiheessa elämää.

Mukavaa kesää.