Jakomäki asuinpaikkana

Olen nyt 23-vuotias ja aikanaan asuin Helsingin Jakomäessä yli 11-vuotta jonne muutettiin perheen kanssa vuonna 1985. Niihin vuosiin mahtui niin paljon erinäisiä kokemuksia että en ole vieläkään päässyt niiden jälkeisestä pyykistä yli. Siis tarkoitan että jakomäki palaa uniini melkein joka yö.

Näen unta etta asun vielä siellä jakomäentie 8 talossa siinä samassa asunnossa jne. Joka kerta menen soittamaan vanhojen kamujen ovikelloa ja juttelen kuulumisia. Joku kuitenkin vaivaa siinä miksi tämän aiheen on pakko toistuvasti olla unissa. Rupesin näkemään näitä jakomäki aiheisia unia heti sen jälkeen kun aikanaan muutin perheen mukana Korsoon. Nyt asun Helsingissä omillani.

Jakomäki on asuinpaikkana mitä parhain jos on lapsiperhe kyseessä. Jakomäellä on kuitenkin joku ihmeellinen huono maine joka ei poistu. Tietääkseni nämä helvetin paskantärkeät kokoomuspoliitikot mm. Kookomuksen Ben Zyskowicz eivät ole ikimaillakaan käyneet siellä ja jaksavat haukkua sitä säälittäväksi esimerkiksi Helsingin sosiaalituen varassa elävien kaatopaikkana vaikka Jakomäessä asuu paljon työssäkäyviä ihmisiä joilla on lapsia jne.

Ökyporvariperheiden lapset viettävät aikaansa niiden parimetristen betonimuurien sisällä ilman sosiaalisia virikkeitä. Kun taas lähiöperheiden lapsilla on vapaat alueet tutustua muihin lapsiin. Tässä näkyy lähiöiden etu lapsiperheille. On toki aivan totta että lähiöissä on muutama prosentti alkoholisoitunutta porukkaa joiden lapset saavat väärät roolimallit ja ovat koulussa näitä pahiksia. Yksinkertaisesti pahiksien jengiin menemättä lähiöissä on paljon vähemmän turvattomuutta kuin esim. isommissa lähiöissä kuten Malmilla tai Puistolassa.

Jakomäki taitaa kuitenkin olla Helsingin vuokra-asuntojen kärjessä missä on eniten vapaita asuntoja vapaana ja vain sen takia että melkein kukaan ei sinne halua muuttaa. Siksi sen ovat kansoittaneet pakolaiset aina 1994-vuodesta lähtien.