Suvut pystyvät välttelemään perintöveroa

"Vuoden 2016 lopussa yhtiö omisti pelkästään SRV:n osakkeita yli 62 miljoonan euron arvosta. Velkojen jälkeen yhtiön nettovarallisuus oli yli 40 miljoonaa, mutta verotusarvo oli “leikkurisäännön” vuoksi alle 1,7 miljoonaa euroa".

https://seura.fi/asiat/tutkivat/rahasukujen-oudot-perintokikat-jattipotit-jalkelaisille-verottomina/?shared=1849729-4eb19139-500

Tällaisissa tilanteissa perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus tuottaa järjettömiä lopputuloksia. Sukupolvenvaihdoshuojennuksella 40 miljoonan euron osakepotin verotettavaksi arvoksi tulisi vain noin 600 000 euroa. Veroja siitä maksettaisiin alle 100 000 euroa.

Tämä oli suomalaisen veropolitiikan perinteinen silmänkääntötemppu. Tuijotetaan veroprosentteja, mutta harva huomaa, mistä tuloista veroja maksetaan ja mistä ei. Laskentaperusteita muuttamalla perintöverot pudotettiin murto-osaan, mutta veroprosentit eivät muuttuneet yhtään.

Sama hallitus poisti myös varallisuusveron, tekijöinä valtiovarainministereinä olleet demarit Antti Kalliomäki ja Eero Heinäluoma.
Onnisen voitto

Huojennusmuutos helpotti tietysti pienyritysten sukupolvenvaihdoksia. Samalla rahasuvut alkoivat siirtää kaikkea muutakin arvokasta perijöilleen firmoihin piilotettuina.

Verottaja yritti rajata veroalea vain todelliseen yritystoiminnan omaisuuteen, ja painivat firmajuristien kanssa määritelmistä.

Näin jatkui, kunnes yksi perijätär otti todellisen selkävoiton verottajasta.

Hän oli Maarit Toivanen-Koivisto, Perheyritysten Liiton aktiivi ja perimänsä Onninen Oy:n toimitusjohtaja. Yhtiön omistus oli Toivanen-Koivistolla, hänen isosiskollaan ja heidän äidillään.

Perhe halusi siirtää äidin osakkeita Toivanen-Koivistolle, ja haki verottajalta ennakkoratkaisua. Perhe halusi, että lahjan arvoksi katsottaisiin verotuksessa vain 40 prosenttia konsernin emoyhtiön Onvest Oy:n osakkeiden verotusarvosta, joka oli paljon todellista arvoa pienempi.

Verottaja oli eri mieltä. Sen mielestä konserniin kuuluvat “säästöpossut” – jopa kymmenien miljoonien arvopaperisalkkuja hallinnoivat yhtiöt eivät olleet osa todellista elinkeinotoimintaa, johon huojennusta pitäisi soveltaa. Toivanen-Koivisto vei asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja voitti kiistan vuonna 2006.

Ennakkopäätöksen jälkeen verottajan oli vaikeampaa puuttua järjestelyihin. Viimeistään nyt perintö- ja lahjaverojärjestelmä oli todellisessa solmussa, ja perilliset jaettu eri kasteihin.

Esimerkiksi pörssiosakkeista veroja maksetaan niiden oikean kurssin mukaan. Jos samat osakkeet omistetaan yrityksen kautta, arvo onkin enää 70 prosenttia pörssikurssista. Verotonta on siis 30 prosenttia osakkeiden arvosta. Lain leikkurisäännön vuoksi verottomuus voi nousta yli 99 prosenttiin, kuten alussa kertomassamme Ilpo Kokkilan esimerkissä.
Veronpoistotalkoot

Matti Vanhasen keskusta punnersi suurimmaksi puolueeksi myös seuraavissa vaaleissa 2007. Perheyritysten liiton Anders Blom oli hallitusneuvotteluissa neuvonantajana.

Ohjelmassa saatiin läpi liiton keskeinen tavoite: perintöveron poisto yritysvarallisuudelta.

Jopa keskustan veroasiantuntija, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas yritti vakuuttaa poliitikot siitä, että ajatus on huono. Helsingin Sanomissa hänen mielipidekirjoituksensa otsikoitiin “Varakkuus ei oikeuta verottomuuteen”.

Hallitus rajasi lopulta veronpoiston siten, että se kohdistuisi “vain aitoon yritys- ja maataloustoiminnan tuotannolliseen toimintaan liittyvään omaisuuteen”.

Tämä oli huono uutinen niille, jotka halusivat toistaa Onnisen omistajien varainsiirtotemppuja.