https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
Psykoosilääkkeiden käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. On arvioitu, että noin 200 000 suomalaista käyttää psykoosilääkkeitä, ja syntymäkohorttia 1997 seuranneen tutkimuksen perusteella psykoosilääkkeiden määrääminen on ulottunut Suomessa koskemaan laajamittaisesti myös lapsia. Itse asiassa niin sanotuista psykoosilääkkeistä on tullut yleislääkkeitä, joita määrätään monenlaiseen tarkoitukseen, kuten hankaliksi koettujen vanhusten ja lasten rauhoittamiseen. Tämän taustalla on se tosiasia, että psykoosilääkkeillä ei ole minkäänlaista erityistä vaikutusta psykoosiin. Kyse on todellakin yleislääkkeistä, jotka oli otettu ensin käyttöön leikkauspotilaiden rauhoittamiseksi, minkä jälkeen ne siirtyivät psykiatriaan voimakkaina rauhoittajina, jotka tuottivat potilaille lobotomiaa vastaavan tilan.
Psykoosilääkkeiden käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. On arvioitu, että noin 200 000 suomalaista käyttää psykoosilääkkeitä, ja syntymäkohorttia 1997 seuranneen tutkimuksen perusteella psykoosilääkkeiden määrääminen on ulottunut Suomessa koskemaan laajamittaisesti myös lapsia. Itse asiassa niin sanotuista psykoosilääkkeistä on tullut yleislääkkeitä, joita määrätään monenlaiseen tarkoitukseen, kuten hankaliksi koettujen vanhusten ja lasten rauhoittamiseen. Tämän taustalla on se tosiasia, että psykoosilääkkeillä ei ole minkäänlaista erityistä vaikutusta psykoosiin. Kyse on todellakin yleislääkkeistä, jotka oli otettu ensin käyttöön leikkauspotilaiden rauhoittamiseksi, minkä jälkeen ne siirtyivät psykiatriaan voimakkaina rauhoittajina, jotka tuottivat potilaille lobotomiaa vastaavan tilan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Psykiatria yrittää keksiä perusteita millä oikeuttaa antipsykoottien käyttöä. Kuinka skitsofreniapotilailla on poikkeamia aivoissaan, kuinka nuo muka suojelee aivoja ja psykoosilta ja kuolemalta ja jada jada. Jotain propagandaa suolletaan millä yritetään oikeuttaa noiden käyttö. NEgatiiviset äänet on alkaneet kasvaa isommiksi antipsykootteihin liittyen kuin alussa niinkutsuttujen toisen polven antipsykoottien vasta tullessa markkinoille.
Nuo on lähinnä vaan sedatiivisia turruttavia aineita, joiden käyttöön keho ja aivot mukautuu ja siksi niistä voi olla hankala vieroittautua. Kenties altistavatkin kokijansa lopettaessa psykoottisille oireille lopettaessa? Ei mitään ihmeellisiä psykoosilta parantavia aineita mihin nimi yrittää viitata. Ongelma tulee siinä että ne tekee muutoksia aivoihin ja aivojen toimintaan, ja niistä voi olla hankala vieroittautua ja kun yrittää tehdä niin, voi tulla sekava ahdistava olo, unettomuutta vieroitusoireita jne.... On hankala vieroittautua aineista johon keho ja mieli on tottunut. Lopetus voi olla helvetillistä millä oikeutetaan aineiden jatkaminen. Kun niihin kerran jää tavallaan käyttäjäksi, on hankala niistä päästä eroon, koska kaikki notkahdukset mitä tulee olossa ne alasajettaessa voidaan tulkita sairauden uusimiseksi vaikka se olisi seurausta noista aineista ja niiden lopettamiseen liittyvästä oireistosta.
Kannattaako niitä käyttää on täysin yksilöllistä, kokijasta riippuvaista, ei siitä mikä on psykiatrian käsitys siitä kannattaako niitä käyttää. Vaikka psykiatria niin mieluusti yrittää kaikkia survoa samaan muottiin mitä tulee mielenterveysongelmiin.
Minä itse en kokenut ns psykoottisiin oireisiin minkäänasteista hyötyä. Koin vain olevani lamaantunut, oma itseni, kuin nuo aineet olisi varastanut sisältäni jotain. Kamala kokemus. Koskaan enää en koske noihin. Joku on joskus ihmetellyt miksi en jatkanut psykoosinestolääkkeitä? Anteeksi mitä? Psykoosia ne eivät estäneet vaan menin kokoajan enemmän sekavaan tilaan ollessani typerrytettynä jossain kemikaaleissa ja kun pääsin niistä eroon, aloin toeta.Olen kiitollinen kaikesta mitä sain takaisin lopetettuani nuo aineet. Ikinä olo ei ole koskaan ollut samanlainen tuon ainekuurin jälkeen. Jotain jälkiä jätti se että psykiatri kun en reagoinut lääkkeisiin hyvin, pumppasi vain annosta ylemmäs ja lisäsi muuta kylkeen,
Koin siis olevani kaukana omasta itsestäni, en oma itseni ollessani sedatiivilla turrutettuna. Hankala oli edes toimia ja kaikki tuntui vaikealta kun oli niin turrutettu olo.
ak
Vanhuksille esim. risperidon on vaarallinen. Voi aiheuttaa palautumattomia muutoksia.
Kykenemättömyyttä tehdä yhtään mitään, tunteiden katoamista, muistin heikkenemistä. kognitiivisia vaikeuksia, kävely voi muuttua töpöttäväksi, askelpituus voi jäädä 10 cm:n pituiseksi, Kaikki lääkärit eivät ehkä tiedä/muista sitä, että ei sovi vanhuksille. Nuorilla ei vaikutukset ole yhtä voimakkaita. Kävelyvaikeuksia ei ehkä tule ja kun lääkkeen lopettaa, niin vaikutukset voi mennä vähitellen ohi.
Ei ole ihme, jos skitsofreenikoilla on vakavia muistihäiriöitä, jos he syövät vuosikausia suuriannoksisia neuroleptejä. Jokainen, joka osaa laskea 1 2 3, hoksaa että ainakin suuri osa noista kognitiivisista ongelmista johtuu ylilääkityksestä, ei mistään sairaudesta. Ja vaikka kognitiiviset ongelmat eivät aina johtuisi lääkityksestä, niin vaikeat mielenterveysongelmat voivat jatkuvat stressitilan ja psyykkisen kuormituksen johdosta itsessään alentaa kongitiivista suorituskykyä. Tiedetäänhän, että pelkästään niukkuuden kokemus alentaa tutkimusten mukaan ÄÖ:tä jopa 10 pistettä. Ihminen, joka kärsii niukkuudesta ja sosiaalisten perustarpeiden deprivaatiosta ja kroonisesta psyykkisestä stressistä, ei varmasti muista eikä keskity yhtä hyvin kuin hyvinvoiva ihminen ja suoriutuu huomattavan heikosti tällaisissa testeissä. Onhan se päivänselvää, ettei tämänkaltaista akuuttia stressitilaa hoideta tehokkaasti aivoja vauroittavilla, dementiariskiä lisäävillä lääkkeillä ja etteivät ne suojaa kyseisen "sairauden" negatiivisilta oireilta eikä kongitiivisilta puutosoireilta, vaan pahentaa niitä etenkin pidemmällä aikavälillä. Monilla potilailla lääkkeet ovat varmasti ainoa kongitiivisten ja negatiivisten oireiden aiheuttaja. Tosin joillakin skitsofreenikoilla negatiiviset oireet ovat niin korostuneet että on kummallista, miksi heitä hoidetaan lääkkeillä, jotka pahentavat "sairauden" hallitsevia oireita.
Psykiatrit rehellisesti sanoen valehtelevat usein potilailleen, että tämän suurin piirtein naamavärkin perusteella diagnosoitavan biologisen sairauden johdosta heidän aivonsa kutistuvat tai että heidän vääriksi tulkitut ajatuksensa ja tunteensa johtuvat korkeista dopamiinitasoista, joita ei voi ilman lääkettä hoitaa eikä korjata. Tämä on nähdäkseni varsin epäeettistä jos ajatellaan, että joku puoskari katsoo asiakseen satuilla nuorelle ihmiselle, jonka elämä on vielä edessä, että hänen tulee syödä erittäin ikäviä sivuoireita aiheuttavia lääkkeitä, koska hänellä on jokin mielikuvituksellinen biologinen sairaus. Minkäköhänlainen nosebo-efekti tuollaisessa selitysmallissa on skitsofreniadiagnoosin saaneiden ihmisten mielenterveyteen? Tiedetäänhän, että nosebo-vaikutus voi jossain harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa jopa hengenvaarallisia oireita. Jos psykiatri aivopesee potilaansa uskomaan tämän olevan kroonisesti sairas ja että hänellä on jokin aivoja surkastuttava sairaus, niin voi olla, että moni auktoriteettiuskoinen ja ahdistunut, heikossa asemassa oleva potilas uskoo häntä. Tämä on epäeettistä vallankäyttöä, joka todennäköisesti on yksi syy sille ylilääkinnän ohella, miksi skitsofrenian ennuste on niin heikko.
Kaikki psyykealan lääkkeet ovat huono ratkaisu, MUTTA niitä ilmankaan ei voi elää, koska parempaakaan hoitomuotoa ei ole keksitty.
https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html
tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
sitä enää voitu jatkaa.22
Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22
Luitko koko kirjoitusta lainkaan? Jos avoimen dialogin mallissa tutkimusten mukaan skitsofrenian vuosittainen ilmaantuvuus on laskenut 33/100 000 henkeä kohti 3/100 000 henkeä kohti, niin eikö se nyt ole aika vahva todiste siitä, että avoin dialogi ehkäisee paljon tehokkaammin psykoosien kroonistumista kuin lääkitys ensisijaisena hoitomuotona? Vaihtoehdottomuus johtuu lähinnä siitä, että psykiatrikartelli ja lääketeollisuus ovat luoneet toisiinsa kiintymyssuhteen, joka on niin syvä ja vahva, että todellisuus, jossa ihmisen mieltä ei tarvitse muokata psykoaktiivisilla aineilla, on huomattava uhka kyseisen ammattikunnan ja lääketeollisuuden rakkauden kestävyydelle ja siksi ala taistelee tätä ilmeistä, vuosikymmenä sitten havaittua faktaa, tosiasiaa, empiiristä näyttöä, vastaan, koska kyseisen ilmeisen tosiasian tunnustaminen -että ihminen on sosiaalisempi eläin kuin he haluavat tiedostaa -vie psykiatreilta suuren osan heidän elannostaan ja yhteiskunnallisesta statuksestaan. Se että peläkkä vuorovaikutus tavallisten ihmisten välillä voi parantaa ihmisen vaikeasta mielisairaudesta on hirvittävä empiirinen havainto, koska se vie koko alalta olemassaolon oikeutuksen. Etkö sinä ymmärrä tätä ilmeistä havaintoa vai etkö sinä vain osaa lukea?
jatkuu+
Mitä ovat nuo 22 ja 23 ?
Ne ovat viitteitä. 22 Whitaker R. Mad in America. Cambridge: Perseus Books Group ; 2002.
23 Freeman D, Freeman J. At last, apromising alternative to antipsychotics for schizophrenia. The Guardian 2014 March 7.
Psykoosilääkkeiden käyttö voi alkaa lievemmistä lääkkeistä esim. SSRI-lääkkeet ja sen jälkeen joudutaan käyttämään vahvempia eli neuroleptejä, bentsoja.
Lääkkeiden käyttö kannattaa ja ei kannata. Potilaan ehkä kannattaa käyttää omaakin järkeä, mutta pitää kuunnella aina lääkärin neuvoja!
Lääkärit eivät tiedä juuri mitään määräämistään lääkkeistä tiedot ovat enimmäkseen peräisin lääketeollisuudelta jo pakkausselosteen lukemalla saa enemmän tietoa lääkkeistä kuin lääkäriltä.
Sitten jos jätät nämä lääkkeet, ja psykiatrit haluavat vielä seurata, niin alkaa sähköinen kyylääminen ja kotiin kyyläyslaitteet, varsinkin jos olet yksinäinen. Läheisiin pidetään yhteyttä, jotta saadaan kyylättyä, mutta potilaaseen ei millään tavoin. Tietyllä tavalla mielenterveyspotilaiden asema on mennyt vielä paljon kamalammaksi kuin aikaisemmin. Ennen jos pääsit sairaalasta, tunsit ehkä olevasi elävien ja terveitten kirjoissa, mutta nykyään näitä "hoitajia", heidän antamaansa leimaa ja terapioita et pääse enää karkuun missään yhtenäkään elämäsi päivänä.