Imperiumin vastaisku arvostelussa

Arvostelu jatkuu...

Jos Luke oli lempihahmoni elokuvassa, heti hänen jälkeensä tulevat Yoda ja Darth Vader. Yoda, tämä pieni vihreä olento, jonka nukkea Frank Oz elokuvassa liikuttaa ja puhuu samalla Yodan vuorosanat, on yksi parhaista lisäyksistä Tähtien Sodan hahmogalleriaan, ainakin omasta mielestäni. Yodan hahmo tuo paljon mysteeriä Tähtien Sota-universumiin, ja onnistuu olemaan samaan aikaan hauska ja vakava hahmo. Lempikohtaukseksi elokuvasta nouseekin kohtaus, missä Yoda kertoo turhautuneelle Lukelle Voiman olemuksesta ja että koolla väliä ei ole, ja Luken luovutettua asian suhteen nostaa itse Voiman avulla Luken X-siipisen ulos suosta, mihin se on vajonnut. Tämä kohtaus jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen lapsena, muistan edelleen, miten ihmeelliseltä se tuntui, että joku pystyi Voiman avulla liikuttamaan kokonaista alusta.

David Prowse ja James Earl Jones tekivät kyllä yhdessä mielettömän hyvää työtä tuodessaan valkokankaalle yhden elokuvahistorian suurimmista pahiksista, Darth Vader. Darth Vaderkin tuntuu kovin syvälliseltä hahmolta elokuvan aikana. Hän on koko elokuvan aikana pelottava ja uhkaava pahis, joka ei epäröi tappaa alaisiaan, jos nämä tekevät virheitä, ja hänen hengityksensäkin saa ihon kananlihalle, mutta toisaalta silti elokuvan loppupuolella hänen hahmonsa alkaa vaikuttaa omalla tavallaan kovin sympaattiselta. En spoilaa tätä kenellekään siltä varalta, että joku ei ole nähnyt elokuvaa, mutta elokuvan loppupaljastuksen jälkeen aloin pohtimaan, että onko Darth Vaderissäkin jotain hyvää, ja että kykeneekö hänkin tuntemaan rakkautta ja kaipuuta.

John Williamsin musiikkia elokuvassa ei myöskään voi olla ihailematta. Elokuvan musiikki on alusta loppuun kaunista kuunneltavaa, mutta mielestäni musiikki on elokuvassa paljon muutakin kuin kaunista kuunneltavaa. Musiikki tuntuu sopivan elokuvaan, ja sen erilaisiin kohtauksiin, niin hyvin, että se toimii jopa eräänlaisena tarinankertojana elokuvalle. Mielestäni Williams tekee tässä elokuvassa yhden parhaista sävellystöistään, ja vaikka hän voitti Oscarin jo ensimmäisestä Tähtien Sota-elokuvasta, olisin suonut hänelle Oscarin myös tästä elokuvasta, niin hyvää työtä hän tätä elokuvaa varten yhdessä alaistensa kanssa teki.

Aiemmin jo vähän kerroinkin, että pidin Irvin Kersherin ohjausta todella onnistuneena elokuvassa. Voisin vielä tästä kertoa tarkemmin. Usein tuntuu vaikealta miettiä, mistä tunnistaa, onko elokuva ohjattu hyvin. Ajattelen kuitenkin, että elokuvan ohjauksen laadun tunnistaa siitä, miten elokuva toimii kokonaisuutena, mihin kuuluu muun muassa näyttelijäsuoritukset, tarinankerronta ja musiikin laittaminen elokuvan kohtauksiin. Nämä kaikki asiat ovat kaikin puolin todella onnistuneita elokuvassa, josta saamme varmasti kiittää myös Kersheriä. Kershner osasi ohjata näyttelijöitä siihen suuntaan, että nämä pystyivät antamaan tähän elokuvaan parastaan. Hän kuitenkin antoi myös näyttelijöille sopivasti vapautta, ja kuunteli heidän ideioitaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii kohtaus, missä Leia sanoo Hanille rakastavansa tätä, mihin Han vastaa tietävänsä tämän. Alunperin Harrison Fordin piti sanoa tässä kohtauksessa "minäkin rakastan sinua", mutta Harrison Fordin mielestä tämä ei sopinut Han Solon hahmoon, joten hän sanoikin tämän kohtauksen kuvaamisen aikana "tiedän". Kershner piti tätä erittäin hyvänä muutoksena suunniteltuun kohtaukseen, ja tämä Fordin improvisoima muutos tuotiinkin sitten elokuvaan mukaan. Kershner siis selvästi osasi myös kuunnella näyttelijöiden ideioita.

Tähtien Sota-elokuvat ovat olleet lähellä sydäntäni seitsemän-vuotiaasta asti, ja edelleen niitä haluan katsoa, ja kovin sarjaa fanitan. Pienempänä pidin enemmän Jedin Paluusta ja Sithin Kostosta, kuin Imperiumin vastaiskusta, mutta nyt aikuisempana pidän Imperiumin vastaiskua parhaana Tähtien Sota-elokuvana. En ole aivan varma siitä, onko tämä suosikkini Tähtien Sota-elokuvista, sillä suosikki vaihtelee säännöllisin väliajoin Sithin koston, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välillä, mutta pidän tätä elokuvaa kuitenkin ylivoimaisesti parhaana Tähtien Sota-elokuvana. Se, mikä mielestäni nostaa tämän alkuperäisen Tähtien sota-trilogian parhaaksi osaksi, on sen alusta loppuun toimiva kokonaisuus, mihin ei ole lisätty ollenkaan turhia asioita, eikä tärkeitä asioita ole mielestäni jätetty pois. Uusi Toivo on mielestäni myös alusta loppuun toimiva kokonaisuus, mutta se ei kuitenkaan mielestäni saavuta Imperiumin vastaiskun veroista kylmät väreet-jättävää vahvaa kokonaisuutta, mihin vaikuttaa varmasti Uuden toivon hyvä mutta aika yksinkertainen juoni. Jedin Paluussa on taas mielestäni paljon kohtauksia, mitkä ovat mielestäni samalla tasolla kuin Imperiumin vastaiskussa, ja oma lempikohtaukseni kaikista Tähtien sota-elokuvasta tulee Jedin Paluusta, mutta Jedin paluu on mielestäni rakenteeltaan epätasaisempi kuin Imperiumin vastaisku. Imperiumin vastaiskun veroista kokonaisuutta ei ole mielestäni toistaiseksi nähty yhdessäkään toisessa Tähtien sota-elokuvassa.

Viimeinen osa arvostelusta...
Lopuksi voisin vielä sanoa yhden kehun Imperiumin vastaiskulle; se toimii mielestäni erinomaisesti sekä viikonlopun rentouttavana elokuvana, jonka aikana voi syödä poppareita ja fiilistellä kaverien kanssa, että syvällisenä elokuvakokemuksena, jolloin elokuvan haluaa katsoa hiljaa, ilman taukoja ja hyvin keskittyneesti.

Paljon puhuin elokuvasta, mutta silti tuntuu että jäi paljon tärkeää sanomatta. Kaikkea sanottavaa ei kuitenkaan ole mielekästä kirjoittaa yhteen arvosteluun, joten totean lopuksi; jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, katso se, niin näet omin silmin, millainen mestarielokuva tässä on kyseessä. Ensin kannattaa tosin katsoa Uusi toivo, jotta pääsee samantien kärryille elokuvan alussa.

Isot kiitokset kaikille niille, jotka tavalla tai toisella olitte mukana elokuvan tekemisessä. Teitte upeaa työtä, saaden samalla valmiiksi kenties yhden parhaista elokuvista, mitä on koskaan tehty.

5/5