Kaiken olisi voinut lopettaa vuosi

takaperin, halusit vain jatkaa ja muokata kuvaani sinun kaltaiseksi. Olisit antanut minun olla se joka olinkin, kirkas katse, kevyt ja kaunis mieli, olin rakastava ja auttava ihminen. En vieläkään ymmärrä miksi halusit näin? Tuntuu kuin olisin pahemman kerran petetty. Nyt en uskalla liikkua ulkona vieraiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset taidot ovat lapsen tasolla. Myöskään en tiedä miten tämä kaikki vaikutti muuhunkin, kognitiiviset kyvyt lähentelevät nollaa, sen tiedän kun vertailen paljon itseäni peleillä ja reaktionopeuksilla. Ikävä oikeaa itseäni on suuri ja muistini kaivaa oikeaa minäkuvaani koko ajan tavoittamatta sitä. Se laittaa mielen matalaksi ja tunnen itseni heikoksi vailla omaa ja muiden arvostusta, se on huomattavissa. Maailmani ei pudas eikä kirkas, enkä minäkään. Sait aika paljon pahaa aikaiseksi kaikilla tempuillasi. Mitä itse ajattelisit? Pystytkö menemään toisen sisälle ja tulkitsemaan asiat omalle kohdallesi. En pysty edelleenkään menemään pitsalle saamatta siitä huonoa omaatuntoa, en pysty edelleenkään puntaroimaan asioita kuin kirkas katse ja mieli pystyy. Kynttilä palaa jatkuvasti kummastakin päästä eikä edes puoliksi oleva vesilasi sitä pysty sammuttamaan. Olenko ansainnut tämän kaiken? Olenko oikeasti niin huono ihminen, että ansaitsen näin huonon elämän? Mitä olenkaan edellisessä elämässä tehnyt niin väärin? En jaksa miettiä vastauksia näihin, koska vastaus ei olisi minun. Tämä ei ole maailmani jota rakastan ja missä näen itseni täydellisenä. Olen vain puolikas vailla tulevaisuutta ja aurinkoista itseäni. Ajattelen jatkuvasti parempaa elämää toisaalla, kokonaan eri maassa, jossa minä lähimmäiset eivät enää olisi loputtoman kärsimyksen kohteena. Miksi kaikki on näin? Siihen ei ole järkevää syytä. Kukaan ei osaa siihen vastata. Menen vain peiton alle itkemään ja odottamaan jos kaikki olisikin ollut pelkkää unta, tiedän ettei se ole ollut, siinä maailmassa olen kuitenkin kirkas, vaikka heräänkin aina tummien pilvien peittämään päivään. Elämältä toivo mitään, sitä minulla ei ole.
13<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Liian sekavaa. Oleto aineissa?

Äänestä
  • Jos nyt kaupan tupakasta menee näin sekaisin niin sitten, muuten en. Siksi etsinkin vastausta kirjoitukseeni.

    Äänestä

Etpä ole näköjään VIELÄKÄÄN lopettanut.

Äänestä

Tuo on raskaan sarjan manipulaatiota syyttää toista ihmistä elämänsä kurjuudesta. Et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi. Älä enää aiheuta toisille kipua syyllistämisellä vaan ala rakastamaan itseäsi niin rakastat muitakin ihmisiä.

Äänestä
  • Tää on himpun verran ovelampaa. Kuvittelee/ kuvailee itsensa henkilöksi, jota on manipuleerannut vuosikausia, lukemattomilla, pöyristyttävillä tavoilla. Noin tarkkaan kuvaukseen pystyy vain itse TEKIJÄ/ MANIPULOITSIJA.

    Äänestä

Mitä ihmettä?

Äänestä

Miks pizzasta tulee huono fiilis?

Äänestä

Ap on trolli, turha miettiä muuta.

Äänestä

Mustavalkoinen teksti jos katsoisi omia tekemisiä ei kyseistä aloitusta olisi täällä mutta kun on marttyyri niin olehan

Äänestä

Kantsii lopettaa tupakointi.

Äänestä

Ap:n kirjoitelman tyyppiset kirjoitukset eivät lopu näitä sivuilta koskaan. Millä ihmeen voimalla joku syyttää marttyyriksi? Ilmeisesti olettaa jonkun tietyn ihmisen täällä kirjoittelevan. Herää jo, kirjoittaja voi olla kuka vaan. Myös marttyyri - kirjoituksen takana voi olla trolli, tiedetään.

Äänestä

Tämä on jo suuren luokan uhriutumista? Tietämättä taustoja tarkemmin, mitä toinen on tehnyt sinulle tai onko ollut tekemässä jotain? Manipulointia, uhkailua tai alistamista? Vai oletko vain itse mieltänyt asiat noin? Jos on näin niin toivon itsesi psyykkaamista parempaan, uhriutuminen olettamuksiin vedoten vie vain sinua väärään suuntaan?

Ota ennemminkin puheeksi asia, jos vaivaa paljon? Tietenkin hyvä varmistaa ensin, et toinen on kyvykäs asennoitumaan tilanteeseen oikein, eikä käytä metodinaan hyökkäys on paras puolustus toimntamallia? Paras ja turvallisin keino minun mielestä on lähestyä toista, vaikka viestein, jolla tunnustelet toisen tilannetta, onko tuntemuksia puolin ja toisin?

Nämä on vaikeita asioita, itse olen kompuroinut ja epäonnistunut. Jonka jälkeen miettinyt samalla mikä meni vikaan? Osasinko oikein esittää asioita, olinko kenties väärällä asenteella liikkeellä jne. Väärinymmärryksen mahdollisuus on aina olemassa. Älä kuitenkaan lynkkaa itseäsi, äläkä toista. Punnitse aina tilanne, oletko kartalla kuinka vai eksyksissä? Jälkimmäisessä parempi olla sinkkuna.

Äänestä
  • Paskanjauhanta kiintiöni on täynnä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

takaperin, halusit vain jatkaa ja muokata kuvaani sinun kaltaiseksi. Olisit antanut minun olla se joka olinkin, kirkas katse, kevyt ja kaunis mieli, olin rakastava ja auttava ihminen. En vieläkään ymmärrä miksi halusit näin? Tuntuu kuin olisin pahemman kerran petetty. Nyt en uskalla liikkua ulkona vieraiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset taidot ovat lapsen tasolla. Myöskään en tiedä miten tämä kaikki vaikutti muuhunkin, kognitiiviset kyvyt lähentelevät nollaa, sen tiedän kun vertailen paljon itseäni peleillä ja reaktionopeuksilla. Ikävä oikeaa itseäni on suuri ja muistini kaivaa oikeaa minäkuvaani koko ajan tavoittamatta sitä. Se laittaa mielen matalaksi ja tunnen itseni heikoksi vailla omaa ja muiden arvostusta, se on huomattavissa. Maailmani ei pudas eikä kirkas, enkä minäkään. Sait aika paljon pahaa aikaiseksi kaikilla tempuillasi. Mitä itse ajattelisit? Pystytkö menemään toisen sisälle ja tulkitsemaan asiat omalle kohdallesi. En pysty edelleenkään menemään pitsalle saamatta siitä huonoa omaatuntoa, en pysty edelleenkään puntaroimaan asioita kuin kirkas katse ja mieli pystyy. Kynttilä palaa jatkuvasti kummastakin päästä eikä edes puoliksi oleva vesilasi sitä pysty sammuttamaan. Olenko ansainnut tämän kaiken? Olenko oikeasti niin huono ihminen, että ansaitsen näin huonon elämän? Mitä olenkaan edellisessä elämässä tehnyt niin väärin? En jaksa miettiä vastauksia näihin, koska vastaus ei olisi minun. Tämä ei ole maailmani jota rakastan ja missä näen itseni täydellisenä. Olen vain puolikas vailla tulevaisuutta ja aurinkoista itseäni. Ajattelen jatkuvasti parempaa elämää toisaalla, kokonaan eri maassa, jossa minä lähimmäiset eivät enää olisi loputtoman kärsimyksen kohteena. Miksi kaikki on näin? Siihen ei ole järkevää syytä. Kukaan ei osaa siihen vastata. Menen vain peiton alle itkemään ja odottamaan jos kaikki olisikin ollut pelkkää unta, tiedän ettei se ole ollut, siinä maailmassa olen kuitenkin kirkas, vaikka heräänkin aina tummien pilvien peittämään päivään. Elämältä toivo mitään, sitä minulla ei ole.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu