Kun täällä forumilla on lukenut eri otsikoiden alla tapahtuvia ihmeitä niin itselleni on jäänyt kuva että suurinta osaa vastustetaan suurena eksytyksenä. Mitään ihmeitä ei oteta vastaan vaan viitataan raamatun kohtaan missä puhutaan suuresta eksytyksestä merkkeineen.
Kuitenkin raamatusta löytyy kohta, missä mainitaan ihmeiden ja merkkien seuraavan siellä missä evankeliumia julistetaan.
Mikä tekee ihmeiden vastaan ottamisen ja hyväksymisen niin hankalaksi? Onko järjen päätelmät esteenä hyväksymästä niitä vai kenties pelko?
Kuitenkin jos uskomme Jeesukseen pelastajanamme ja lunastajanamme, meidän tulisi myös uskoa niihin ihmeisiin mitä tapahtuu. Kaikki on hyvä koetella niinkuin raamattu kehoittaa, mutta ei pidä sulkea ihmeitä julistuksen ulkopuolelle.
Etenkin eri paranemis kokouksista täällä on ollut keskustelua. Melkein kaikkia kokouksia täällä on käsitelty ja ankaralla kädellä tuomittu eksytykseksi ja pois terveestä opista. Parantumisia kuitenkin tapahtuu myös tänä päivänäkin, oli se sitten kotona tai kokouksessa niin ne on totta.
Toinen asia mitä on myös tuomittu on nauraminen kokouksissa. Eikö jo jesajan kirjassa mainita, että Herra antaa omilleen iloöljyä. Mitä pahaa siinä on?
Kaatumisesta on myös ollut puhetta. Yleisesti ajatellaan että kaatumiset tapahtuu suuressa kokouksessa, missä hurmos on laskeutunut paikan ylle ja ihmiset kaatuu massan mukana suggestiosta tai väkipakolla kaataen.
Kuitenkin itse olen nähnyt omilla silmilläni kuinka kaatumista on tapahtunut tavallisessa ympäristössä, hiljaisen rukouksen aikana ilman hurmiota ja pienessä porukassa tai nauttiessa Herran pyhää ehtoollista pienessä porukassa (alle 5 hlöä). Syy tähän on ollut Pyhän Hengen voimallinen läsnä olo noissa hetkissä.
Miten te henkilöt jotka kritisoitte suurissa tapahtumissa tapahtuvaa kaatumista suhtaudutte pienessä porukassa kaikessa hiljaisuudessa tapahtuvaan kaatumiseen?
Kuitenkin raamatusta löytyy kohta, missä mainitaan ihmeiden ja merkkien seuraavan siellä missä evankeliumia julistetaan.
Mikä tekee ihmeiden vastaan ottamisen ja hyväksymisen niin hankalaksi? Onko järjen päätelmät esteenä hyväksymästä niitä vai kenties pelko?
Kuitenkin jos uskomme Jeesukseen pelastajanamme ja lunastajanamme, meidän tulisi myös uskoa niihin ihmeisiin mitä tapahtuu. Kaikki on hyvä koetella niinkuin raamattu kehoittaa, mutta ei pidä sulkea ihmeitä julistuksen ulkopuolelle.
Etenkin eri paranemis kokouksista täällä on ollut keskustelua. Melkein kaikkia kokouksia täällä on käsitelty ja ankaralla kädellä tuomittu eksytykseksi ja pois terveestä opista. Parantumisia kuitenkin tapahtuu myös tänä päivänäkin, oli se sitten kotona tai kokouksessa niin ne on totta.
Toinen asia mitä on myös tuomittu on nauraminen kokouksissa. Eikö jo jesajan kirjassa mainita, että Herra antaa omilleen iloöljyä. Mitä pahaa siinä on?
Kaatumisesta on myös ollut puhetta. Yleisesti ajatellaan että kaatumiset tapahtuu suuressa kokouksessa, missä hurmos on laskeutunut paikan ylle ja ihmiset kaatuu massan mukana suggestiosta tai väkipakolla kaataen.
Kuitenkin itse olen nähnyt omilla silmilläni kuinka kaatumista on tapahtunut tavallisessa ympäristössä, hiljaisen rukouksen aikana ilman hurmiota ja pienessä porukassa tai nauttiessa Herran pyhää ehtoollista pienessä porukassa (alle 5 hlöä). Syy tähän on ollut Pyhän Hengen voimallinen läsnä olo noissa hetkissä.
Miten te henkilöt jotka kritisoitte suurissa tapahtumissa tapahtuvaa kaatumista suhtaudutte pienessä porukassa kaikessa hiljaisuudessa tapahtuvaan kaatumiseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
.....Raamatusta ketkä siellä kaatuivat niin voi jotain päätellä.Esimerkit sieltä valaisevat asian.
Lueppa läpi koko kirja ja vastaa sitten.
En nyt ole lukenut pienien profeettojen kirjoja mutta melkein kokonaan on tullut raamattu luettua.
Suurin osa kuitenkin missä kaatumisesta puhutaan on tapahtunut sodissa. Esim. Siellä kaatui niin ja niin paljon miehiä. Sama asia kuin Suomen sodissa missä miestä kaatui paljon.
Tämä kaatuminen mistä aloitus kommentissa sanoin on taas sellaista, missä ei ole edes siunattu juuri kyseistä henkilöä millään kätten päälle panemisella, vaan on ollut mukana rukoilemassa toisten puolesta. Ja ehtoollis tapauksessa nautimme ehtoollista kaikessa rauhassa ja hiljentymisessä.
Ne kohdat raamatussa missä puhutaan kaatumisesta ilman sodassa kaatumisen merkitystä on seurausta siitä että ihminen on kohdannut Herran. (Saulus Damaskon tiellä) Vanhan testamentin puolella kun Saul oli menossa Daavidin luo ja Daavid ylisti ja palvoi Herraa hurmoksessa niin Saul joutui kans hurmoksiin ja kaatui maahan. Mistä Saulin kaatuminen oli? Lihasta? Riivaajista/demoneista? Kaatuminen oli siinä tapauksessa Pyhän Hengen työtä kun Saul kohtasi Pyhän Hengen läsnäoloa.
Se että kirjoitan kaatumisesta niin en tarkoita että se on itse tarkoitus. Ei pidä todellakaan juosta kokemusten perässä/kaatuilemassa eri ihmisten vaikutuksesta. Joillekin henkilöille kokemusten hakemisesta on tullut päätarkoitus. Kuitenkin päätarkoitus on tulla tuntemaan Jeesus lähemmin ja henkilökohtaisemmin.
Jumalan vastustajat luulevat auttavansa Jumalaa, niikuin Paavali ennen kääntymystään fariseuksena, eli vastustajat eivät ole uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä, koska eivät tunne Pyhän Hengen raamatullisia toimintatapoja, he ovat fariseuksia ja käännynnäisiä, omauskoisia vikoilijoita.