Kelpaako video todisteeksi oikeudessa ?

Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on hyvin vapaa todistelu. Tuomioistuimella on laaja valta hyväksyä tai kieltää todisteen käyttö, ja laaja vapaus harkita minkä painoarvon se todisteelle antaa.
Lähtökohtaisesti video luultavasti kelpaa oikeudessa, jos sitä ei erityisestä syystä ole perustetta kieltää (kuten se, että videoimalla on samalla syyllistytty salakatseluun). Se, katsotaanko videon todistavan sitä, mitä sillä yritetään todistaa on sitten toinen juttu.

Mutta kumpaankin kysymykseen, sekä siihen, saako videota käyttää, että siihen mikä sen todistusvoima on, on mahdoton aloituksen tiedoilla vastata.

Aloittaja ei valaissut sitä, missä vaiheessa prosessia ollaan ja mitä pyritään todistamaan. Syyttömyyttä, vai syyllisyyttä. Lähtökohtana on se, että todiste on iskettävä tiskiin ennen oikeudenkäyntiä, jotta molemmat osapuolet pystyvät ottamaan siihen kantaa. Jos todiste tuodaan esiin vasta oikeudenkäynnissä, niin syyttäjä pyytää lykkäystä ja määrää poliisin suorittamaan lisätutkinnan. Sen jälkeen lisätutkinnasta ilmoitetaan sille, jota se koskee, jotta hän voi antaa siihen vastineensa, jne.
Tällainen näytelmä käytiin Auer oikeudenkäynnissä. Useita vuosia veivattiin, lisätutkinnan, lisätutkinnan, lisätutkinnalla. Siinä ensin käräjäoikeus tuomitsi, hovi vapautti, KKO palautti käräjäoikeuteen, joka taas tuomitsi, ja jälleen hovioikeus vapautti.

Tarkoitus on kuvata uhkailevasti käyttäytyvää naapuria joka tiellä huutelee uhkauksiaan.