...kirjoituksistasi Martti Ahtisaaresta:
Yritin lupaukseni mukaan lukea läpi kaikki kirjoituksesi presidentti Martti Ahtisaaresta, mutta en millään jaksanut yhdeksättä osaa pitemmälle. Muutamia myöhempiä osia vain hieman silmäilin, eikä näkemäni innostanut jatkamaan lukemista pitemmälle. Huomasin, että moni ei ollut jaksanut niinkään paljon, sillä jo moni osa sitä aikaisemmin oli jäänyt vaille yhtäkään vastinetta.
Minulle lukeminen yleensä ei ole vaikeaa ja vastenmielistä ja luen hyvin paljon. Mutta Sinun kirjoitustesi tendenssi, kohteesi tarkoitushakuinen pahansuopa mollaaminen, minkä itsekin ilmoitat tarkoitukseksesi tekee niistä todella vastenmielisiä luettavia.
Kommentoin kirjoituksista jotain jo niiden alkuvaiheessa, mutta vielä haluan tehdä sitä hieman lisää. Toivottavasti näin palkitsen Sinua edes hieman valtavasta urakastasi ja innostan jatkamaan uusin ja paremmin aihein, sillä Sinulla on näille saiteille poikkeuksellisen hyvää kirjoittamisen kykyä, josta tavanomaiset lyhyet pätkäsi eivät anna oikeaa kuvaa.
Mutta se asenteesi. Se on todella vastenmielinen pikkusieluisuudessaan. Pitkän pohdinnan jälkeen luulen lopulta ymmärtäväni, mistä se johtuu. Kerron siitä tämän lopuksi.
>> Tarkoituksenani oli, että antaisin aineiston mieleiselleni Ahtisaaren kilpailijalle seuraavissa presidentin vaaleissa ja niin edesauttaisin pyrkimyksissä estää häntä pääsemästä toiselle kaudelle. Luulen nimittäin, että toista niin hullua ei ole, joka olisi kerännyt niin täydellisen aineiston. Lehtileikkeitä on noin 600 kpl.> Ahtisaari ja Lipposen hallitukset eivät tehneet mitään puolueettomuuden hyväksi, päinvastoin ovat luopuneet siitä.> Kuvaavaa Ahtisaaren hölmöydelle oli, kun hän kesällä ’99 kertoi, että nyt näitte, ettei hän pyrkinyt toiselle kaudelle. Häntä oli syytetty siitä, että mm. maakuntamatkat ovat olleet jatkuvaa vaalikamppailua. Hän toivoi, että kaikki ne, jotka niin ovat väittäneet saisivat rohkeutta pyytää anteeksi. Tuollaiset puheet kuvastavat, että mies ei tajua vieläkään politiikasta mitään. Eihän ennenkään ole pyydelty anteeksi poliitikoilta heidän poliittiseen toimintaansa liittyviä arvailuja ja mielipiteitä.> Ilta-Sanomien päätoimittaja Koljonen kolumnissaan 20.8.94.
– Haluammeko uuden Kekkosen, joka pyöritti puolueita ja poliitikkoja miten tahtoi. Nöyrät palkittiin ja vastustajat kirottiin. Sillä menolla presidentistä tuli itsevaltias, joka saattoi sekaantua mihin asiaan hyvänsä.> Kansa näkee Suomen parlamentaarisen koneiston syypääksi surkeaan tilaamme. Puolueita pidetään kaiken pahan pesäpaikkoina, eduskunta on menettänyt arvovaltansa ja hallitus johtaa maan perikatoon. Näissä tunnelmissa Suomen kansa valitsi valtakunnan tärkeimpään poliittiseen virkaan Martti Ahtisaaren, jolla ei ollut poliittista kokemusta, ei edes Suomen ulkopolitiikasta > Ahtisaari käytti häikäilemättä hyväkseen maan taloudellista tilannetta ja Sdp:tä päästäkseen presidentiksi.>Ahtisaarihan lupasi vaalitaistelussaan kiinnittää erityistä huomiota työttömyyden poistoon. Hän kyllä tiesi, ettei presidentti yleensä voi niihin asioihin vaikuttaa, mutta eipä se näyttänyt haittaavan tahtia, Lehtinen oli varmasti kuiskuttanut Maran korvaan, että ei kansa sitä tajua.> Vielä Uudenvuoden puheessaan ’95 presidentti yrittää nostaa presidentin eduskunnan veroiseksi kansaa edustavaksi valtiomahdiksi sanomalla:
- Suomessa on kansan valitsema eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus sekä kansan valitsema presidentti. Nämä valtioelimet yhdessä turvaavat sen, että valta tässä maassa säilyy kansalla.> Näihin aikoihin ovat vaalit, sosiaalidemokraatit odotetusti voittavat ja pääministeriksi nousee Paavo Lipponen. Ahtisaari kertoi äänestäneensä vaaleissa Lipposta. Tällöin toisen kerran havahdun huomaamaan, miten hölmö presidentti meillä on. Mitä järkeä presidentin on kertoa, ketä äänestää vaaleissa?>Ahtisaaren kunnianhimo on tullut esiin monissa eri yhteyksissä. Selkein osoitus siitä on kuitenkin se määrätietoisuus, millä hän puolustaa presidentin ulkopoliittista valtaa.> 16.7.95 HS ihmettelee Ahtisaaren toimeliasta elämää.
- Ahtisaaren poikkeuksellinen aktiivisuus pakottaa kysymään, mikä on kaiken tämän takana. Ahtisaari on viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla. Yrittääkö hän sen takia ottaa kaiken irti suomalaisesta elämänmuodosta, ikään kuin paikatakseen aukkojaan? Vai käykö hän yksinkertaisesti vain amerikkalaisten politiikan oppikirjojen mukaista jatkuvaa vaalikampanjaa.
Minäkin huolestuin suunnattomasti kuultuani Ruokasen nimityksestä. Kirjoitinkin Yhtyneiden toimitusjohtaja Pauli Leimiolle, kirje meni myös tiedoksi Ruokaselle.
- Kun kuulin, että Tapani Ruokanen on valittu päätoimittajaksi, pelästyin pahoin, että näinkö tässä nyt kävi: Ahtisaari on saanut solutettua miehensä Kuvalehden päätoimittajaksi. Muistin, miten ihannoivia kirjoituksia Ahtisaaresta Ruokanen kirjoitti jo vaalitaistelun aikana kirkolliseen Kotimaa-lehteen. Voidaan sanoa, että tällä oli ratkaiseva merkitys sen niukan enemmistön saamiseen, jolla hänet valittiin presidentiksi. Sen lehden lukijathan uskovat kaikkeen, mitä raamatussa ja Kotimaassa Sanotaan.
- Onko nyt lähdetty varmistamaan Ahtisaaren toista kautta ”valtaamalla” Suomen Kuvalehti?
- On ymmärrettävää, ettei Rusissa, mitättömässä miehessä, olisi ollutkaan aineksia kahdeksan sivua käsittävään reportaasiin. Ahtisaarestahan sinä tosiasiassa kirjoitettiinkin. Laskin, että kirjoituksessa Ahtisaari mainittiin 65 kertaa.> En koskaan päässyt selville demarikansanedustaja Kimmo Kiljusen tarkoitusperiä, kun hän aloitti 6.9.97 HS:n Mielipide-palstalla todistelun, että kaksoisedustuksesta johtuvaa perustuslaillista taistelua on turha viritellä uudelleen, sillä syntynyt käytäntö on jo ratkaissut asian. Oliko hänet juristina ja kunnon demarina pantu asialle torjumaan tätä Jukka Tarkan taas esiin ottamaa asiaa. Vai odottiko hän jotain palkintoa. Elämänkatsomus > Sosiaalinen omatunto > Puoluepoliittinen kanta.
Sinun maailmankuvasi ei ole ainakaan globaalinen, vaan hyvin käpristyneesti suomikeskeinen; Suomea yksisilmäisesti tuijottaen Sinä olet aikaisemminkin löytänyt argumenttisi siitä pitkästä mutta ehkä ainoasta kansainvälisestä kokemuksestasi, mitä Sinulla Neuvostoliiton kaupan yhteydessä on. Ja siksi Sinä siinäkin joudut harhaan, eli näet vain hetkelliset edut, etkä niiden monin verroin suurempia haittoja ja niiden meille myöhemmin aiheuttaneita vaikeuksia. Martti Ahtisaaren maailmankuva on niin perin toisenlainen, että Sinulla ei näköjään ole edellytyksiä sen ymmärtämiseksi. Ja minun mielestäni Ahtisaaren maailmankuva on oikeampi ja arvokkaampi, hyödyllisempikin, myös meidän kannaltamme.
(Miksi muuten Tarja Halonen kaikessa globaalisuudessaan on parempi presidentti kuin Martti Ahtisaari? Siksikö, että hän on itse asiassa äärivasemmistolainen, joka vastustaa integroitumistamme länteen samalla kiihkeydellä kuin yritti runsaat 30 vuotta sitten saada integroitumaan itään, mm. vaatimalla DDR:n tunnustamista, mihin UKK – sittenkin viisaampana ja isänmaallisempana – ei suostunut? Suuret Suomalaiset kisassa Kaari Utrio nosti tärkeimmiksi perusteiksi Tarjan puolesta sen, että ”hän on kisassa ainoa vielä elossa oleva ja nainen”, ihan oikeat ja kenties parhaat mahdolliset argumentit, mutta niiden perusteella olisi voitu julistaa yli 2,5 miljoonaa suomalaista Suuriksi Suomalaisiksi)
Ihmisen elämänkatsomus kasvaa hänen maailmankuvastaan. Hänen muodostamansa maailmankuva määrää paljolti sen, millaisia arvoja ihminen pitää tärkeimpinä niin omassa elämässään kuin ”maailmaa parannettaessakin” (kristilliset ja muut eettiset, taloudelliset ja muut hyvinvointiin liittyvät, muut mahdolliset), millainen elämä hänen mielestään olisi hyvää elämää. Sinun ”hyväksi elämäksi” näkemäsi elämä on varmaan hyvin erilainen kuin Martti Ahtisaaren vastaava. Olen huomannut, että se on jopa hyvin erilainen minun ihanteenani olevan hyvään elämään verrattuna.
Martti Ahtisaaren sosiaalinen omatunto kasvaa hänen elämänkatsomuksestaan, niin myös Sinun sosiaalinen omatuntosi. Ja kun elämänkatsomuksenne ovat niin erilaiset, niin ero tietysti säilyy ja näkyy myös tässä niin, että Sinulla itsekkyys – sekä yksilön että oman maamme kannalta katsoen – on epäitsekkyyttä arvokkaampi, ”oma suu on lähempänä kuin kontin suu”. Martti Ahtisaarella on varmaan myös varaa olla epäitsekkäämpi ja humaanimpi kuin monella muulla suomalaisella, mutta olen huomannut, että minullakin on siihen varaa Sinuun verrattuna, vaikka en liene Sinua rikkaampi – minä vain näen hyväksi ja oikeaksi eri asioita kuin Sinä.
Ja noista asioista määräytyy myös ihmisen poliittinen kanta, hänen käsityksensä siitä, mikä puolue parhaiten edistää hänen arvojaan, mitä periaatteita ja menettelyjä hänen puolueensa ja sen poliitikkojen on noudatettava, mitä on tehtävä ja miten, jotta oma elämäni ja muidenkin elämä tulisi paremmaksi. Ja jälleen Sinä ja Martti Ahtisaari näette asian varmasti aivan eri tavalla. Niin näen minäkin Sinuun verrattuna, luulen olevani paljon lähempänä Ahtisaaren näkemyksiä kuin Sinun. Enkä todellakaan ole siitä pahoillani, vaan päinvastoin! Uskoakseni maailma ja Suomi sen osana olisi kovin tyly ja tylsä paikka, jos Sinun näkemyksesi pääsisivät voitolle. Mutta niin varmaan ei tule koskaan tapahtumaan – Luojan kiitos!
Yritin lupaukseni mukaan lukea läpi kaikki kirjoituksesi presidentti Martti Ahtisaaresta, mutta en millään jaksanut yhdeksättä osaa pitemmälle. Muutamia myöhempiä osia vain hieman silmäilin, eikä näkemäni innostanut jatkamaan lukemista pitemmälle. Huomasin, että moni ei ollut jaksanut niinkään paljon, sillä jo moni osa sitä aikaisemmin oli jäänyt vaille yhtäkään vastinetta.
Minulle lukeminen yleensä ei ole vaikeaa ja vastenmielistä ja luen hyvin paljon. Mutta Sinun kirjoitustesi tendenssi, kohteesi tarkoitushakuinen pahansuopa mollaaminen, minkä itsekin ilmoitat tarkoitukseksesi tekee niistä todella vastenmielisiä luettavia.
Kommentoin kirjoituksista jotain jo niiden alkuvaiheessa, mutta vielä haluan tehdä sitä hieman lisää. Toivottavasti näin palkitsen Sinua edes hieman valtavasta urakastasi ja innostan jatkamaan uusin ja paremmin aihein, sillä Sinulla on näille saiteille poikkeuksellisen hyvää kirjoittamisen kykyä, josta tavanomaiset lyhyet pätkäsi eivät anna oikeaa kuvaa.
Mutta se asenteesi. Se on todella vastenmielinen pikkusieluisuudessaan. Pitkän pohdinnan jälkeen luulen lopulta ymmärtäväni, mistä se johtuu. Kerron siitä tämän lopuksi.
>> Tarkoituksenani oli, että antaisin aineiston mieleiselleni Ahtisaaren kilpailijalle seuraavissa presidentin vaaleissa ja niin edesauttaisin pyrkimyksissä estää häntä pääsemästä toiselle kaudelle. Luulen nimittäin, että toista niin hullua ei ole, joka olisi kerännyt niin täydellisen aineiston. Lehtileikkeitä on noin 600 kpl.> Ahtisaari ja Lipposen hallitukset eivät tehneet mitään puolueettomuuden hyväksi, päinvastoin ovat luopuneet siitä.> Kuvaavaa Ahtisaaren hölmöydelle oli, kun hän kesällä ’99 kertoi, että nyt näitte, ettei hän pyrkinyt toiselle kaudelle. Häntä oli syytetty siitä, että mm. maakuntamatkat ovat olleet jatkuvaa vaalikamppailua. Hän toivoi, että kaikki ne, jotka niin ovat väittäneet saisivat rohkeutta pyytää anteeksi. Tuollaiset puheet kuvastavat, että mies ei tajua vieläkään politiikasta mitään. Eihän ennenkään ole pyydelty anteeksi poliitikoilta heidän poliittiseen toimintaansa liittyviä arvailuja ja mielipiteitä.> Ilta-Sanomien päätoimittaja Koljonen kolumnissaan 20.8.94.
– Haluammeko uuden Kekkosen, joka pyöritti puolueita ja poliitikkoja miten tahtoi. Nöyrät palkittiin ja vastustajat kirottiin. Sillä menolla presidentistä tuli itsevaltias, joka saattoi sekaantua mihin asiaan hyvänsä.> Kansa näkee Suomen parlamentaarisen koneiston syypääksi surkeaan tilaamme. Puolueita pidetään kaiken pahan pesäpaikkoina, eduskunta on menettänyt arvovaltansa ja hallitus johtaa maan perikatoon. Näissä tunnelmissa Suomen kansa valitsi valtakunnan tärkeimpään poliittiseen virkaan Martti Ahtisaaren, jolla ei ollut poliittista kokemusta, ei edes Suomen ulkopolitiikasta > Ahtisaari käytti häikäilemättä hyväkseen maan taloudellista tilannetta ja Sdp:tä päästäkseen presidentiksi.>Ahtisaarihan lupasi vaalitaistelussaan kiinnittää erityistä huomiota työttömyyden poistoon. Hän kyllä tiesi, ettei presidentti yleensä voi niihin asioihin vaikuttaa, mutta eipä se näyttänyt haittaavan tahtia, Lehtinen oli varmasti kuiskuttanut Maran korvaan, että ei kansa sitä tajua.> Vielä Uudenvuoden puheessaan ’95 presidentti yrittää nostaa presidentin eduskunnan veroiseksi kansaa edustavaksi valtiomahdiksi sanomalla:
- Suomessa on kansan valitsema eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus sekä kansan valitsema presidentti. Nämä valtioelimet yhdessä turvaavat sen, että valta tässä maassa säilyy kansalla.> Näihin aikoihin ovat vaalit, sosiaalidemokraatit odotetusti voittavat ja pääministeriksi nousee Paavo Lipponen. Ahtisaari kertoi äänestäneensä vaaleissa Lipposta. Tällöin toisen kerran havahdun huomaamaan, miten hölmö presidentti meillä on. Mitä järkeä presidentin on kertoa, ketä äänestää vaaleissa?>Ahtisaaren kunnianhimo on tullut esiin monissa eri yhteyksissä. Selkein osoitus siitä on kuitenkin se määrätietoisuus, millä hän puolustaa presidentin ulkopoliittista valtaa.> 16.7.95 HS ihmettelee Ahtisaaren toimeliasta elämää.
- Ahtisaaren poikkeuksellinen aktiivisuus pakottaa kysymään, mikä on kaiken tämän takana. Ahtisaari on viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla. Yrittääkö hän sen takia ottaa kaiken irti suomalaisesta elämänmuodosta, ikään kuin paikatakseen aukkojaan? Vai käykö hän yksinkertaisesti vain amerikkalaisten politiikan oppikirjojen mukaista jatkuvaa vaalikampanjaa.
Minäkin huolestuin suunnattomasti kuultuani Ruokasen nimityksestä. Kirjoitinkin Yhtyneiden toimitusjohtaja Pauli Leimiolle, kirje meni myös tiedoksi Ruokaselle.
- Kun kuulin, että Tapani Ruokanen on valittu päätoimittajaksi, pelästyin pahoin, että näinkö tässä nyt kävi: Ahtisaari on saanut solutettua miehensä Kuvalehden päätoimittajaksi. Muistin, miten ihannoivia kirjoituksia Ahtisaaresta Ruokanen kirjoitti jo vaalitaistelun aikana kirkolliseen Kotimaa-lehteen. Voidaan sanoa, että tällä oli ratkaiseva merkitys sen niukan enemmistön saamiseen, jolla hänet valittiin presidentiksi. Sen lehden lukijathan uskovat kaikkeen, mitä raamatussa ja Kotimaassa Sanotaan.
- Onko nyt lähdetty varmistamaan Ahtisaaren toista kautta ”valtaamalla” Suomen Kuvalehti?
- On ymmärrettävää, ettei Rusissa, mitättömässä miehessä, olisi ollutkaan aineksia kahdeksan sivua käsittävään reportaasiin. Ahtisaarestahan sinä tosiasiassa kirjoitettiinkin. Laskin, että kirjoituksessa Ahtisaari mainittiin 65 kertaa.> En koskaan päässyt selville demarikansanedustaja Kimmo Kiljusen tarkoitusperiä, kun hän aloitti 6.9.97 HS:n Mielipide-palstalla todistelun, että kaksoisedustuksesta johtuvaa perustuslaillista taistelua on turha viritellä uudelleen, sillä syntynyt käytäntö on jo ratkaissut asian. Oliko hänet juristina ja kunnon demarina pantu asialle torjumaan tätä Jukka Tarkan taas esiin ottamaa asiaa. Vai odottiko hän jotain palkintoa. Elämänkatsomus > Sosiaalinen omatunto > Puoluepoliittinen kanta.
Sinun maailmankuvasi ei ole ainakaan globaalinen, vaan hyvin käpristyneesti suomikeskeinen; Suomea yksisilmäisesti tuijottaen Sinä olet aikaisemminkin löytänyt argumenttisi siitä pitkästä mutta ehkä ainoasta kansainvälisestä kokemuksestasi, mitä Sinulla Neuvostoliiton kaupan yhteydessä on. Ja siksi Sinä siinäkin joudut harhaan, eli näet vain hetkelliset edut, etkä niiden monin verroin suurempia haittoja ja niiden meille myöhemmin aiheuttaneita vaikeuksia. Martti Ahtisaaren maailmankuva on niin perin toisenlainen, että Sinulla ei näköjään ole edellytyksiä sen ymmärtämiseksi. Ja minun mielestäni Ahtisaaren maailmankuva on oikeampi ja arvokkaampi, hyödyllisempikin, myös meidän kannaltamme.
(Miksi muuten Tarja Halonen kaikessa globaalisuudessaan on parempi presidentti kuin Martti Ahtisaari? Siksikö, että hän on itse asiassa äärivasemmistolainen, joka vastustaa integroitumistamme länteen samalla kiihkeydellä kuin yritti runsaat 30 vuotta sitten saada integroitumaan itään, mm. vaatimalla DDR:n tunnustamista, mihin UKK – sittenkin viisaampana ja isänmaallisempana – ei suostunut? Suuret Suomalaiset kisassa Kaari Utrio nosti tärkeimmiksi perusteiksi Tarjan puolesta sen, että ”hän on kisassa ainoa vielä elossa oleva ja nainen”, ihan oikeat ja kenties parhaat mahdolliset argumentit, mutta niiden perusteella olisi voitu julistaa yli 2,5 miljoonaa suomalaista Suuriksi Suomalaisiksi)
Ihmisen elämänkatsomus kasvaa hänen maailmankuvastaan. Hänen muodostamansa maailmankuva määrää paljolti sen, millaisia arvoja ihminen pitää tärkeimpinä niin omassa elämässään kuin ”maailmaa parannettaessakin” (kristilliset ja muut eettiset, taloudelliset ja muut hyvinvointiin liittyvät, muut mahdolliset), millainen elämä hänen mielestään olisi hyvää elämää. Sinun ”hyväksi elämäksi” näkemäsi elämä on varmaan hyvin erilainen kuin Martti Ahtisaaren vastaava. Olen huomannut, että se on jopa hyvin erilainen minun ihanteenani olevan hyvään elämään verrattuna.
Martti Ahtisaaren sosiaalinen omatunto kasvaa hänen elämänkatsomuksestaan, niin myös Sinun sosiaalinen omatuntosi. Ja kun elämänkatsomuksenne ovat niin erilaiset, niin ero tietysti säilyy ja näkyy myös tässä niin, että Sinulla itsekkyys – sekä yksilön että oman maamme kannalta katsoen – on epäitsekkyyttä arvokkaampi, ”oma suu on lähempänä kuin kontin suu”. Martti Ahtisaarella on varmaan myös varaa olla epäitsekkäämpi ja humaanimpi kuin monella muulla suomalaisella, mutta olen huomannut, että minullakin on siihen varaa Sinuun verrattuna, vaikka en liene Sinua rikkaampi – minä vain näen hyväksi ja oikeaksi eri asioita kuin Sinä.
Ja noista asioista määräytyy myös ihmisen poliittinen kanta, hänen käsityksensä siitä, mikä puolue parhaiten edistää hänen arvojaan, mitä periaatteita ja menettelyjä hänen puolueensa ja sen poliitikkojen on noudatettava, mitä on tehtävä ja miten, jotta oma elämäni ja muidenkin elämä tulisi paremmaksi. Ja jälleen Sinä ja Martti Ahtisaari näette asian varmasti aivan eri tavalla. Niin näen minäkin Sinuun verrattuna, luulen olevani paljon lähempänä Ahtisaaren näkemyksiä kuin Sinun. Enkä todellakaan ole siitä pahoillani, vaan päinvastoin! Uskoakseni maailma ja Suomi sen osana olisi kovin tyly ja tylsä paikka, jos Sinun näkemyksesi pääsisivät voitolle. Mutta niin varmaan ei tule koskaan tapahtumaan – Luojan kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taisin eksyä tuon avaukseni lopussa turhan suuriin asioihin. Ainakin sosiaalisen omantunnon merkityksestä puhuessani muotoilin sanottavani huonosti.
Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että Oiva Härkönen esittäisi täällä poikkeuksellisen kovaa ja paatunutta sosiaalista omaatuntoa, ei, sillä moni muu kaiken "sosiaalisuuden" ja mm. ammattiyhdistystoiminnan toimitessaan on paljon kovempi. Mutta ne asenteen, joita Oiva edustaa esim. "alueellisen ja sosiaalisen tasapainon" nimissä ja varsinkin kansainvälisissä kysymyksissä ovat minulle ja monelle muulle varsin koviakin ja ainakin vääriä ja kehitysvastaisia arvoja.
Tuon avaukseni lopussa sanomallani tarkoitin siis Oivasta saamaani käsitystä yleisemminkin kuin vain hänen Ahtisaarta koskevien kirjoitusten perusteella.
Aina vaan selityksiä, ilmeisesti sinulle itsellesi. Onko itsetunto niin huono, että pitää hakea tukea jopa väärältä palstalta? HUH, huh...
Mitähän halusit sanoa? -Mutta ei tarvi enää selitellä, kiitti, riitti ja piisas. Korhosella alkaa tulla kaiken lisäksi virhelyöntejä!
Kohoaakohan Sinun itsetuntosi tuolla möläytykselläsi, jos se on viisainta, mitä pystyt itse asiasta sanomaan? Hyvät käytöstavatkaan eivät sentään vaatine minulta NIIN suurta kohteliaisuutta, että pitäisi alentua jotenkin kommentoimaan sitä.
Oiva Härkönen näkyy sentään olevan viisaampi ja vaikenevan, sillä vaikea hänen olisi ryhtyä selittelemään osoittamiani väärässä olojaan, ristiriitaisuuksiaan ja muita mokiaan.
Halusin Oivalle antamani lupauksen mukaan hieman kommentoida hänen suurtyötään, jotta hän ei tuntisi sitä aivan turhaan tehneen. Oiva varmaan on sen lukenut ja ymmärtänytkin lukemansa - toisin kuin Sinä - ja vaikenee siksi, kun olisi liian vaikeaa selitellä oikein päin osoittamani ristiriitaisuudet, väärin ymmärrykset ja suoranaiset asiavirheet hänen kirjoituksessaan.
Kyllä minullekin tulee joskus virhelyöntejä, mutta kai silti yleensä ottaen kirjoitan sekä teknisesti että kieliopillisesti parempaa tekstiä kuin Sinä - monta kielivirhettä jo noin lyhyessä pätkässä - ja moni muu, asiasisällön paremmuudesta puhumattakaan!
Tuoko oli viisainta, mitä pystyit itse asiasta sanomaan? Jos olisin Sinä, en olisi nyt kovin ylpeä itsestäni.
... presidenttinä.
Tosin palautteestasi oli puolet minun maailmankuvani, elämänkatsomukseni, sosiaalinen omantuntoni ja puoluepoliittisen kantani hedelmätöntä pohdiskelua ja näiden vertaamista Ahtisaaren vastaaviin. Olisit vain tyytynyt vastaamaan kirjoitukseeni.
Huomasin vasta nyt tuon "vastineesi vastineeseeni".
Otsikkosi herättää taas ihmettelevän kysymyksen. Missä asiassa Ahtisaari epäonnistui, mikä olisi pitänyt tehdä toisin ja miten? Hirmupitkä kirjoituksesikaan ei anna siihen minkäänlaista vastausta. Siis se on vain tuollainen perusteeton heitto, joka nousee myöntämästäsi kirjoituksesi pahantahtoisesta motiivista.
Minä en todellakaan kirjoittanut Kekkosesta samoilla perusteilla kuin Sinä Ahtisaaresta, vaan suivaantuneena Sinun ja monen muun täysin yksisilmäiseen Kekkosen ihannointiin halusin näyttää hänestä myös sitä toista puolta, vähintään yhtä totuudellista. Sen lisäksi kerroin hänestä hyviäkin asioita ja annoin tunnustusta, jollaista Sinä Ahtisaarelle, ainakin Kekkosta moraalisemmalle ja merkittävästi vähemmän maallemme pahaa aiheuttaneelle miehelle et ollenkaan antanut.
Samoin halusin valottaa tunnetun ja arvostetun historioitsijan, professori Jaakko Paavolaisen kertomaa totuutta Väinö Tannerin elämästä vastapainoksi sille täydellistä tietämättömyyttä ja vielä Sinunkin tässä esittämääsi synkempää pahantahtoisuutta uhkuville kirjoituksille. Noissa kirjoituksissahan Tanner, yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista valtiomiehenä ja muutenkin, todellinen isänmaan rakentaja ja sen uskollinen palvelija leimattiin lähes roistoksi.
Eipä tuo anna enää aihetta enemmälle kommentoinnille. Totean vain, että Sinä olet (tai olet olevinasi) tuota mieltä, minä olen toista mieltä, ja tarvittaisiin puolueeton tuomari ratakisemaan, kumpi meistä on enemmän oikeassa. Ainakin minulla on hyvä omatunto puoltaessani Ahtisaarta, toivottavasti Sinunkaan omatuntoi ei ihan hirveästi kolkuta puoltaessasi Kekkosta.
Ainoastaan tuohon vielä tartun:
>> Hesari oli Ahtisaaren aikaan johtava lehti Ahtisaaren vastaisessa taistelussa. Lehti osallistui kyllä hänen nostoonsa presidentiksi, mutta puolen vuoden jälkeen huomasi miehen tyhjyyden ja aloitti Ahtisaaren vastaisen kirjoittelun. Siihen yhtyivät vähitellen muutkin lehdet nin kuin kokoelmastani näkyy.
Nyt taas Erkon lehdistö on lipposlaisten demareiden ja Kokoomuksen, siis koklipien, tuki ja äänenkannattaja.