Kun koulussa kiusataan, siitä voi tulla elin-ikäinen kammo!!
Lopun ikäni olen arka, pelokas ja pelkään suurissa ryhmissä olemista, kun koulussa aikanaan suurinpiirtein koko luokka solvasi ja kiusasi. Käytiinpä minuun ihan käsiksikin...
Tämä jää takaraivoon tämä kiusaaminen...
Lapsianikin on kiusattu, käyty ihan käsiksi koulussa, mutta heidän opettajansa eivät uskoneet. Oli pakko vaihtaa koulua. Nyt he ovat koulussa, jossa puututaan heti kiusaamiseen, heillä menee koulu hyvin ja he ovat tasapainoisia lapsia.
Heidän kohdallaan kiusaaminen saatiin katkaistua. Koulun vaihdolla. Minun aikanani se olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta minua ei uskottu kotona, enkä uskaltanut opettajille kertoa, mitä kaikkea minulle sanottiin ja tehtiin...
Lopun ikäni olen arka, pelokas ja pelkään suurissa ryhmissä olemista, kun koulussa aikanaan suurinpiirtein koko luokka solvasi ja kiusasi. Käytiinpä minuun ihan käsiksikin...
Tämä jää takaraivoon tämä kiusaaminen...
Lapsianikin on kiusattu, käyty ihan käsiksi koulussa, mutta heidän opettajansa eivät uskoneet. Oli pakko vaihtaa koulua. Nyt he ovat koulussa, jossa puututaan heti kiusaamiseen, heillä menee koulu hyvin ja he ovat tasapainoisia lapsia.
Heidän kohdallaan kiusaaminen saatiin katkaistua. Koulun vaihdolla. Minun aikanani se olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta minua ei uskottu kotona, enkä uskaltanut opettajille kertoa, mitä kaikkea minulle sanottiin ja tehtiin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkuvasta koulukiusaamisesta pitäisi erottaa koulun vastuussa oleva rehtori. Tällä menettelyllä, kouluilla olisi enemmän kiinnostusta huolehtia asiakkaistaan, eli oppilaistaan. Vanhemmat ovat aika voimattomia tekemään mitään, mikä tapahtuu kouluaikana ja koulun tiloissa tai pihalla.
Aikuisten on puututtava jatkuvaan kiusaamiseen heti ja kaikki kiusaamistapaukset tulee tutkia viipymättä, mitään muuta ratkaisua ei ole.
toimin sijaisopettajana vuosikausia kansa- ja peruskoulun kaikilla asteilla. Monia järkyttäviäkin kiusausjuttuja näin ja joskus yritin hienovaraisesti aloittaa keskustelun opettajainhuoneessa, mutta kiusausasiat olivat tabuja, joihin ei voitu puuttua! Asiat hyssyteltiin pois päiväjärjestyksestä ja joskus rehtori kielsi "sijaista" puuttumasta koulun sisäisiin asioihin! Käytännössä ainoa mahdollisuuteni toimia oli luokkatilanteisiin puuttuminen ja oppilaiden puhuttelu, siitä taas minulle vaikeuksia kiusaajaoppilaiden vanhempien taholta! Ja uhkailuja työnsaannin vaikeutumisesta, niin myös joskus kävikin! Kiusattujen tukena yritin parhaani olla, mutta todella vaikeaa se oli. Muistan eräänkin tapauksen, jossa nättiä murrosikäistä tyttöä nimiteltiin "Kuseksi" nimitys oli niin iskostunut opettajien ja oppilastoverien kielenkäyttöön, että sitä käytettiin liikuntatunneilla esim. koripallopelissä kentällä kaikui:" Syötä Kusi jne.
Nimittely levisi vapaa-aikaankin ja kaupungilla kiusaajat huutelivat kadun yli tyttöressua Kuseksi! Opettajainhuoneessakin tyttö tunnettiin Kusena tai Lirinä! Ei ole vaikeaa tajuta, millaisen traumaattisen elämänvaiheen kouluaika tarjosi nuorelle naisihmiselle ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä! Leikinlaskulla ei sitä voi peitellä!
Rehtorien ja viranhaltijoiden saamattomuus tässä asiassa oli silmiinpistävän räikeää, jopa rikosluonteista, mutta melkoisia konkeloita on opettajainhuoneidenkin ihmissuhteet, vaikka kyseessä ovat alan parasta muodollista koulutusta saaneet ammattilaiset!
Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin hallinnassa kun niistä uskalletaan puhua avoimemmin!
Minua on kiusattu täällä netissä.
Nimitelty ja uhkailtu,nyt mennyt jo yöunetkin.
Nikin vaihtokaan ei auttanut,eikä sefu puuttunut asiaan mitenkään.
olet täysin oikeassa.Kiusaamisesta jää elinikäiset traumat.Itseäni on kiusattu koko peruskouluaika,9 vuotta! Tuosta nyt on muutama vuosi aikaa,eikä se ole helpottanut.Toki minulla on nyt parempi opiskelu paikka,en joudu enää kestämään samaa kuin peruskoulussa,mutta luottamus on mennyt,samoin itsetunto..
En saa ystäviä,uskon kaikkien inhoavan minua.En tutustu ihmisiin helposti,sillä pelkään heidän reaktiotaan.Olen joutunut elämään pienen elämäni ilman ystäviä,eihän kukaan tahdo joutua itse kiusatuksi ja olla kaveri kiusatulle..Näin ne pienet lapset ajattelevat..
Yksinäisyys syö lisää itsetuntoa...Pelkään ryhmissä oloa.Jännitän jopa omille perheen jäsenilleni puhumista.En tahdo kiinnittää huomiota ja puhun nopeasti,jotta pääsisin nopeammin eroon huomiosta.Pelkään yksinkertaisesti elämää..Tuon koulukiusaaminen pilasi lapsuuteni,en minä sitä takaisin voi saada...olen katkera luokkalaisilleni..Olen katkera kaikille joilla menee minua paremmin..
en tahdo luottaa muihin,mutta vielä vähemmän luotan omiin kykyihini..ihmissuhteeni eivät suju,sillä pistän välit nopeasti poikki,koska pelkään heidän tutustuvan minuun hyvin ja alkavan solvaamaan minua..En kestäisi jos minulle rakas ihminen sanoo pahasti,siksi turvaudun omiin keinoihini ja jätän heidät ennen,kuin kumpikaan ehtii kiintyä toiseen..
Kiusaaminen todellakin syö ihmisen sisintä,kunnes lopulta ihminen voi turvautua rankkoihin tekoihin..Varmaan jokainen on joskus kuullut kiusatusta joka päätti lopettaa elämänsä piinan..Luulisi sen puhuttavan kiusaajiakin..