Onko sosiaaliala yliarvostettua Suomessa?

Meidät on totutettu siihen, että sosiaalialan työntekijät ovat auktoriteetteja. Aikanaan tässä asemassa nähtiin papit ja ”kansankynttilät”, opettajat.
Koulutus ei aina tuo ylintä viisautta. Entä valtaa? Valtaa asiakkaan tietojen vääristämiseen aina kuoleman rajan tuolle puolen, jos uskotaan pelkkään paperitietoon?  Sehän ei aina pidä paikkaansa, eivät edes asiakkaan ”omat sanomiset”. Ne on voitu tulkita siten, että merkitys muuttuu. Asiakasta voivat vieraskieliset sanat hämätä niin, ettei hän edes ymmärrä kaikkea puhuttua ja muistiin merkittyä.
Virkakoneiston soisi pitäytyvän maan omakielisyydessä.
Jos vaikkapa minusta aikojen kuluttua etsitään virallista tietoa, vaikutan sosiaali-ja terveystietojen mukaan ”kyfoottiselta” eli kyttyräselkäiseltä. Ja kärsin ”essentiaalisesta verenpaineesta”. Essentiaalisuus tarkoittaa vapinaa, jota esiintyy mm. Parkinsonintautia sairastavilla. (Miten verenpaine voisi olla vapisevaa?). Naapurillani on tämän tyyppistä oireilua – aiotaanko tietomme vaihtaa, ja miksi? Sillä e.m. viralliset, mielivaltaiset tiedot eivät pidä kohdallani paikkaansa!
Kahden sosiaalityöläisen tekemissä arvioissa v. 2018 on vielä eräs iso puute. Puolet elämästäni, eli keski-iästä tähän päivään (olen hiukan alle 80 v.) on jätetty mainitsematta.
Opiskelin keski-iässä uuden ammatin, 4-vuotisen eurytmistin koulutuksen ja toimin tässä ammatissa.
Ikäväestö! Pitäkää itse huoli siitä, että sosiaalialan laatimat arviot teistä asiakkaina pitävät paikkansa. Nyt lienee tulossa käytäntö, jonka mukaan asiakas saa nähtäväkseen itseään koskevat arviotiedot ennen niiden arkistointia.

Iris Malm, eläkeläinen Hki