Nuorissa ateismi tehdasasetuksena

Kirkko saisi lopettaa hyssyttelyn ja jossei näyttele riparia mukana ja leiki uskovansa, kuten itse tein 30 vuotta sitten, niin jättäköön rippitodistuksen antamatta.

Ihmislaji kehittyy ja poppamiehet vähenee hitaasti, mutta varmasti.

Lapsista tulee kristittyjä vain aivopesun seurauksena. Kun lapset eivät enää saa tiivistä ja yhtenäistä päiväkoti-koti-koulu Jeesus-tuputusta, niin teini-iässä kirkon tarinat kuullostavat korneilta ja epäuskottavilta - mitä ne ovatkin.

media, sosiaalinen media ja älypuhelimet vievät paljon huomiota ja se näkyy katukuvassa. Nyt otetaan selfieitä ja lähetellään kuvia kavereille, ollaan addiktoituneita facebookiin, ingstagrammiin ja muihin alustoihin. Tässä on selitys, miksi osa nuorisosta haistattaa pitkät Jumalalle. Mutta vain se osa
joka tekee itsestään jumalan ja joilla ei ole ollut niin tiivistä kotikasvatusta
ja lähtökohtia lisäopiskeluun.

Mielenkiintoista tässä on se, että varmasti yli puolet rippikoulun käyneistä on uskonnottomia tai ateisteja, mutta he kaikki käyvät läpi konfirmaatiorituaalin ja tunnustavat suullaan uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen!

Ateistit siis valehtelevat ja kuuluvat kirkkoon!

Suurin osa kirkon jäsenistä on ateisteja ja uskonnottomia. Tämä ei tosin ole enää mikään uutinen. Ateistit on Suomen suurin uskonnollinen ryhmä!

Noinhan se menee.

Riparitilastot laskettiin aiemmin jakamalla kaikki ripitetyt 15-vuotiaiden ikäluokan koolla. Sittemmin virhe on korjattu ja ilmeisen aidosti kirkko itsekin tajusi aikusia olleen kuviteltua enemmän ja kääntäen siis nuorissa osuuden pienempi. Luulisin, että kunnollista vertailukohtaa kymmenen vuoden takaa ei siis saada.

Se nyt lienee kiistatonta, että toisaalta mennään alaspäin, ja toisaalta vielä vuosia leirin käy isompi osa nuorista kuin kuuluu kirkkoon suomalaisista.

Uskoin jo rippikouluaikanani Jumalan olevan olemassa mutta en ollut uskossa. Konfirmaatiossa odotin että Jumalan puolelta jotain tapahtuisi. Ei tapahtunut mitään ja vähän petyinkin.
Sen jälkeen elämä sujui hyvin, mutta tämä maailma ei pohjimmiltaan tyydyttänyt minua.
Tulin uskoon Jeesukseen Kristukseen
18:n vuotiaana.

ripareitten opetusta olisi hyvä laajentaa enemmän spiritualistiseen suuntaan ja fanaattinen turbomökötys pois. Vaikka ollaan kristinuskossa
niin energia on kaikkialla samanlaista, jota kontrolloimme omilla ajatuksilla

Kristinuskon peruspilarit tulevat paljon selvemmin esille, kun on enemmän tietoa
https://www.tiede.fi/keskustelu/4001328/ketju/kolmas_silma_voiko_tama_olla_mahdollista

Riparilla opetettiin, että seksi ei ole kivaa. Onkohan nykyään sama opetus käynnissä?

"Lainaus paljastaa sen, minkä me jo tiesimme, mutta mikä monelle kirkon työntekijälle tulee hyvin ikävänä yllätyksenä."

En oikein käsitä miten tämä voi olla yllätys nykyaikana. Itse kävin rippikoulun 15 vuotta sitten ja jo silloin tilanne oli se, mitä aloitusviestissä kuvataan. Sittemmin kun itse uskoonhurahtamis-vaiheessani toimin isosena, minulle ja muille isosille oli täysin selvää kaikesta nuoruuden idealismista huolimatta, että suurin osa riparilaisista ei usko Jumalaan tai pidä uskoa mitenkään kunnioitettavana asiana. Olisin jo silloin ollut ällistynyt, jos olisin lukenut asian tulleen yllätyksenä kirkon työntekijälle.

Tämä kertonee miten kauas kirkko (ja sen uskovaiset työntekijät) ovat erkaantunut todellisuudesta.

Uskoville näyttää aina tulevan jonain järkyttävänä yllätyksenä, että huomattavan suuri osa ihmisistä pitää heidän uskomuksiaan hölmöinä ja perusteettomina.

Ja jos niitä uskon perusteita erehtyy utelemaan, niin vastaukseksi tulee aina poikkeuksetta jotain todella hölmöä.

Nuoret tietää enemmän kun ennen ja nuoret ei alistu.

Ripareille pitäisi saada vapaa-ajattelijoita isosiksi

kansalaisadressi kädessä. Soluttautumalla ja maastoutumalla

ensin johonkin seurakuntaan. Tulisi tämä Jumalanpilkka-asia

sitten lopullisesti lainsäädäntöön, kun presidentti ja Suomen

valtion hallinto jyrähtäisi.

Rippikoulu ja armeija olivat nuorena vähän sellaisia must-tapahtumia;
pitihän ne käydä kun muutkin kävivät ja perinteet velvoittivat - isä oli jäädä jo talvisodan rintamalle luotien lävistämänä.

Rippijuhlat oli, mutta en täysin käsitä mitä juhlimista ripille pääsyssäni oli.
Sen jälkeen kun tulin henkilökohtaisesti uskoon, niin sisimmässäni on jubileerannut monta kertaa.
Viina ja tupakkakin jäivät välittömästi näitä juhlia pilaamasta.

Itse kävin rippikoulun aikoinani suvun painostuksesta. Tosin sain siitä touhusta mukavat lahjukset. Voisi verrata jouluun. Eikai meillä kenelläkään ollut muuta syytä käydä se kun vaan lahjojen takia omista leiriläisistäni.