ONKO NYT SITTEN NÄIN?

Merkitystä vain jos tekee tuotantoja televisiolle, silloin PAL 25k/sek. Kotona ja netissä asialla ei todellakaan ole enää mitään merkitystä, paitsi että samaan videoon kannattaa tietysti kuvata vain yhdellä kuvataajuudella.

Itse kuvaan 50 fps, mutta moni (varsinkin USA:ssa koulunsa käynyt) vannoo 24 fps (tai 12 fps animaatioissa) nimeen. Kysehän on siitä, miltä haluat kuvan näyttävän.

> Toisinaan voi olla jopa Suomessakin fiksumpaa käyttää 30 tai 60 Hz taajuutta, koska perusmalliset LCD-näytöt toimivat ainoastaan 60 Hz taajuudella.

Tämäkin vähän katoavaa kansanperinnettä, koska nestekidenäytöissä ei enää ole samalla lailla kiveen hakattua virkistystaajuutta kuin kuvaputkitelkkareissa. Tietokoneiden pelinäytöt saattavat pyöriä kovemmillakin taajuuksilla, vaikka 60 fps se tavallisin tapaus onkin. Littutelkkarit osaavat yleensä synkata 60/30 fps (lomiteltu/lomittelematon), 50/25 ja 24 fps (leffat) taajuuksiin, mutta ruudun päivitys voi pyöriä kovemmillakin hetzeillä.

Minusta oleellisempi kysymys on, että kuvataanko lomiteltua suttupaskaa vai lomittelematonta kuvaa? Lomittelu on jäänne 40-luvulta, jolloin kuvaputkitelevisioita kehiteltiin. 25 lomittelematonta kuvaa välkkyisi ikävästi kuvaputkitelkun näytöllä, mikä ratkaistiin päivittämällä kuvaa 50 kertaa sekunnissa, mutta vain joka toinen juova kerrallaan.

Kuvaputkitelkkarit ovat siis luonnostaa lomiteltuja, mutta tietokonemonitorit (myös mallia kuvaputki) ei. LCD näytöissä toiminta ei muutoinkaan perustu mihinkään elektronisuihkulla (lyhyt pulssi) kutitellun fosforipisteen jälkihehkuun, joten lomittelulle ei ole tarvetta välkynnän poistamiseksi.

Kaikkien muiden laitteiden kuin kuvaputkitelkkujen kannalta lomittelu on hemmetin iso ongelma. Koska nykyiset LCD näytöt eivät itsessään ole lomiteltuja ja niitä saatetaan ajaa paljon suuremmilla virkistystaajuuksilla, kuvasta pitää poistaa lomittelu ohjelmallisesti. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Esityslaitteen pitää mm. osata päätellä, onko esitettävä kuva lomiteltua vai lomittelematonta. Tätä jälkimmäistäkin lajia on aina ollut tarjolla - silloin, kun televisiossa on esitetty filmille kuvattua materiaalia.

Lomittelusta olisi pitänyt luopua jo aikaa sitten, samalla, kun siirryttiin digilähetyksiin.

Joten... jos materiaalia on tarkoitus katsella muillakin laitteilla, niin kuvataan mieluummin lomittelematonta/progressiivista kamaa. Tietokonemonitorien/nettilevityksen kannalta 30 fps olisi parempi, mutta vähän kannattaa varoa em. valaistuksen ja kuvataajuuden yhteensopimattomuudesta tulevia ongelmia. Keinovalossa 25 hz on turvallisempi valinta.

Huom. jotkin vehkeet pystyvät kuvaamaan lomittelematontakin materiaalia 50/60 Hz kuvataajuudella. Useimmiten nämä hertsit tarkoittavat videokuvauksen yhteydessä kuitenkin lomiteltua materiaalia. Jos kamera kuvaa lomittelematonta kuvaa 50/60 fps, niin siitähän pitäisi olla leivottavissa sekä lomittelematon 25/30 fps versio nettilevitykseen että lomiteltu kuva (jossa puolikuva päivittyy perinteisten videokameroiden tapaan 50/60 kertaa sekunnissa) telkkarilta katseltavaksi.

24 on ikiajat käytetty elokuvien kuvataajuus. Se käyttö videokuvauksessa on perusteltavissa lähinnä nostalgialla (samaa sarjaa kuin filmin roskia yms. jäljittelevät suodattimet).

Animaatioiden teko on työlästä, joten kuvanopeus tingitään näissä mahd. alas senkin kustannuksella, että liikkeistä tulee nykiviä.

Anonyymi kirjoitti:

> Toisinaan voi olla jopa Suomessakin fiksumpaa käyttää 30 tai 60 Hz taajuutta, koska perusmalliset LCD-näytöt toimivat ainoastaan 60 Hz taajuudella.

Tämäkin vähän katoavaa kansanperinnettä, koska nestekidenäytöissä ei enää ole samalla lailla kiveen hakattua virkistystaajuutta kuin kuvaputkitelkkareissa. Tietokoneiden pelinäytöt saattavat pyöriä kovemmillakin taajuuksilla, vaikka 60 fps se tavallisin tapaus onkin. Littutelkkarit osaavat yleensä synkata 60/30 fps (lomiteltu/lomittelematon), 50/25 ja 24 fps (leffat) taajuuksiin, mutta ruudun päivitys voi pyöriä kovemmillakin hetzeillä.

Minusta oleellisempi kysymys on, että kuvataanko lomiteltua suttupaskaa vai lomittelematonta kuvaa? Lomittelu on jäänne 40-luvulta, jolloin kuvaputkitelevisioita kehiteltiin. 25 lomittelematonta kuvaa välkkyisi ikävästi kuvaputkitelkun näytöllä, mikä ratkaistiin päivittämällä kuvaa 50 kertaa sekunnissa, mutta vain joka toinen juova kerrallaan.

Kuvaputkitelkkarit ovat siis luonnostaa lomiteltuja, mutta tietokonemonitorit (myös mallia kuvaputki) ei. LCD näytöissä toiminta ei muutoinkaan perustu mihinkään elektronisuihkulla (lyhyt pulssi) kutitellun fosforipisteen jälkihehkuun, joten lomittelulle ei ole tarvetta välkynnän poistamiseksi.

Kaikkien muiden laitteiden kuin kuvaputkitelkkujen kannalta lomittelu on hemmetin iso ongelma. Koska nykyiset LCD näytöt eivät itsessään ole lomiteltuja ja niitä saatetaan ajaa paljon suuremmilla virkistystaajuuksilla, kuvasta pitää poistaa lomittelu ohjelmallisesti. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Esityslaitteen pitää mm. osata päätellä, onko esitettävä kuva lomiteltua vai lomittelematonta. Tätä jälkimmäistäkin lajia on aina ollut tarjolla - silloin, kun televisiossa on esitetty filmille kuvattua materiaalia.

Lomittelusta olisi pitänyt luopua jo aikaa sitten, samalla, kun siirryttiin digilähetyksiin.

Joten... jos materiaalia on tarkoitus katsella muillakin laitteilla, niin kuvataan mieluummin lomittelematonta/progressiivista kamaa. Tietokonemonitorien/nettilevityksen kannalta 30 fps olisi parempi, mutta vähän kannattaa varoa em. valaistuksen ja kuvataajuuden yhteensopimattomuudesta tulevia ongelmia. Keinovalossa 25 hz on turvallisempi valinta.

Huom. jotkin vehkeet pystyvät kuvaamaan lomittelematontakin materiaalia 50/60 Hz kuvataajuudella. Useimmiten nämä hertsit tarkoittavat videokuvauksen yhteydessä kuitenkin lomiteltua materiaalia. Jos kamera kuvaa lomittelematonta kuvaa 50/60 fps, niin siitähän pitäisi olla leivottavissa sekä lomittelematon 25/30 fps versio nettilevitykseen että lomiteltu kuva (jossa puolikuva päivittyy perinteisten videokameroiden tapaan 50/60 kertaa sekunnissa) telkkarilta katseltavaksi.

24 on ikiajat käytetty elokuvien kuvataajuus. Se käyttö videokuvauksessa on perusteltavissa lähinnä nostalgialla (samaa sarjaa kuin filmin roskia yms. jäljittelevät suodattimet).

Animaatioiden teko on työlästä, joten kuvanopeus tingitään näissä mahd. alas senkin kustannuksella, että liikkeistä tulee nykiviä.

Lue lisää

Vielä yksi vaikuttava tekijä: jotkut kamerat ovat taipuvaisia moireilmiöön 50/60 fps nopeuksilla. Riski pienenee 25/30 fps.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kuvaan 50 fps, mutta moni (varsinkin USA:ssa koulunsa käynyt) vannoo 24 fps (tai 12 fps animaatioissa) nimeen. Kysehän on siitä, miltä haluat kuvan näyttävän.

24 fps on digiaikana historiallista humpuukia. Kompromissi sen välillä, mitä silmä vielä hyväksyy "liikkuvaksi kuvaksi" ja filmikelojen painavuuden.

Anonyymi kirjoitti:

24 fps on digiaikana historiallista humpuukia. Kompromissi sen välillä, mitä silmä vielä hyväksyy "liikkuvaksi kuvaksi" ja filmikelojen painavuuden.

Kyllä, mutta kyse on juurisiitä, miltä haluat kuvan näyttävän ja toisaalta, mikä on jakelukanavasi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, mutta kyse on juurisiitä, miltä haluat kuvan näyttävän ja toisaalta, mikä on jakelukanavasi.

Jakelukanavasi ovat varmaankin maamme elokuvateatterit? Näin on varmaankin monenkin henkilön kohdalla Aku Louhimiehen lisäksi? Eikö?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, mutta kyse on juurisiitä, miltä haluat kuvan näyttävän ja toisaalta, mikä on jakelukanavasi.

Jos siitä elokuvamaisuudesta kovin tiukasti tahtoo pitää kiinni, niin äänetkin tulisi tietenkin tallentaa analoogisesti, vaikkapa kelanauhurilla, ja äänen ja kuvan synkronointia varten kameran eteen klaffimies kalauttelemaan.