Olen hieman tässä ihmetellyt teokraattisen palveluskoulun opetusta, tai sanotaanko "opetusta".
Sama miten harjoituspuheensa sönköttää, niin valvoja aina kehuu, että meni hyvin. Kerrankin yksi veli huitoi käsillä, siis oli elehtivinään, ihan miten sattuu. Valvoja sitten puheen jälkeen, että muistit jopa elehtiä.
Luulisi, että koulussa opetetaan, ja saisi sitä opetusta kun tarvitsee. Mutta ei.
Sama miten harjoituspuheensa sönköttää, niin valvoja aina kehuu, että meni hyvin. Kerrankin yksi veli huitoi käsillä, siis oli elehtivinään, ihan miten sattuu. Valvoja sitten puheen jälkeen, että muistit jopa elehtiä.
Luulisi, että koulussa opetetaan, ja saisi sitä opetusta kun tarvitsee. Mutta ei.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siinä on jo itsessään melkoinen suoritus, että puhuu lavalta kymmenien ihmisten edessä. Olisi kohtuutonta julkisesti kiinnittää kovin paljon huomiota kielteisiin puoliin, niitä voi tarvittaessa tuoda esille kahden kesken.
Tietysti arviointi pitää mitoittaa puhujan tason mukaan: kokenut puhuja kestää kritiikkiä aivan eri tavalla kuin aloittelija. Jos olet ykköspuheita pitänyt, olet todennäköisesti niistä kritiikkiäkin saanut.
Äitini piti puheita joskus, lopetti siihen, kun sai haukkuja. Ei tosiaankaan ollut kovin kannustava se äijä, joka sitä koulua ohjasi... Lopettaisivat koko uskontohömpötyksen, pääsisivät paljon vähemmällä!
On täysin eri asia kertoa missä ihan selkeästi menee pieleen, kuin haukkuminen. Kaikkien etu olisi antaa sitä OPETUSTA. Kuvitellaanpa samalla tavalla toimivaa autokoulua...
Näinhän se tietysti on. Mutta toisaalta ymmärrät varmaan sitäkin puolta, että monelle jo pelkkä lavalle raahautuminen ja puheen pitäminen on hirmuinen kynnys - ei sitä sovi "palkita" niin, että lähtee kovin korostetusti esittelemään, mitä puheessa voisi tehdä paremmin.
Mielestäni kovin tiukka kritiikki ei kuulu harjoituspuheeseen. Ykköspuhetta voi kritisoida tiukemmin seurakunnan kuullen, malliksi muille. Siinäkin olisi hyvä tuoda esille, ettei tarkoitus ole arvostella ketään puhujaa, vaan ainoastaan tuoda esille hyvän puheen perus-elementtejä.
Kyllä asia on niin että jos autokoulussakin kovin aletaan kämmäämään jokaisesta virheestä niin halut ajamiseen katoaa kokolailla pian eikä kunnon autokuskia kyseisestä oppilaasta tule koskaan. Aivan sama kaikessa opetuksessa!
Jehovien totuuskoulu on saatanallinen muottikoulu jossa persoonallisuuksien kirjoa ei juuri huomioida. Koska esiintyminen tosiaankin on joillekin vastenmielistä, niin on typerää ja kohtuutonta painostaa jäseniä pitämään puheita, jotta nämä saisivat seurakunnassa hyväksytyn aseman.
Raamattu kertoo päinvastoin siitä kuinka jotkut erityisesti sopivat profetoimaan, jotkut evankelioimaan ja jotkut opettamaan jne...
Ero Raamatun opetuksen ja jehnujärjestön opetuksen välillä on valtava.
-Corrector-
Sempä vuoksi se on vapaaehtoista. On monia jotka eivät osallistu jännittämisen vuoksi. Heitä ei kukaan katso kieroon, varsinkin kun sanoo suoraan ettei ole valmiuksia siihen hommaan.
Helluntailais sivuilla kritisoitiin sitä, että uskonsa julkinen julistaminen tulkitaan "pöntöstä" ylistämiseksi ja jotkut ovat koko ajan jännityksessä koska "pönttövuoro" napsahtaa.
Sama asia olisi, jos puheet jaettaisiin kysymättä muutama sekuntti ennen puheen alkua.
Edelleen, kyse oli siis selkeiden virheiden korjaamisesta. Mikä siinä luetun ymmärtämisessä on niin vaikeaa?
Totta puhut.
Yksi mikä voisi helpottaa näitä jännittäjiä voisi olla se, että koulussa olisi puheita kuulemassa vain oppilaita. Tällöin se arvostelukaan ei kai sitten tuntuisi niin pahalta.
No, eipä tässä kannata kovin dramaattisia muutoksia kouluun odottaa. Kunhan nyt tuli koulun jälkeen mieleen nämä asiat...
>>Sempä vuoksi se on vapaaehtoista. On monia jotka eivät osallistu jännittämisen vuoksi. Heitä ei kukaan katso kieroon, varsinkin kun sanoo suoraan ettei ole valmiuksia siihen hommaan. >>
Tällaisella yksilöllä ei ole mahdollisuuksia edetä esimerkiksi vanhimman asemaan, vaikka omaisi myötätuntoisen asenteen, paljon tietoa ja hyvät kommunikointitaidot kun ei ole kysymys julkisesta esiintymisestä.
Siksi voidaan vetää johtopäätös, että jehovien puhekoulu on saatanasta ja vartiotornin itsetarkoituksellista "te hyppäätte kun me käskemme"-logiikkaa. Se on yksi syyllistämisen ja perseellepotkimisen keino, koska kysymyksessä on vapaaehtoinen pakko. Näin on, sanoi fger mitä tahansa.
>>>vanhimman asemaan, vaikka omaisi myötätuntoisen asenteen, paljon tietoa ja hyvät kommunikointitaidot
>>Kaikki jotka näkevät siinä jotain etenemismahdollisuuksia, ovat itse pyrkyreitä ja silmänpalvojia.>>
Kaikki jotka näkevät siinä (vanhimman virassa) jotain edistymismahdollisuuksia, ovat itse pyrkyreitä ja silmänpalvojia?
Eikös järjestö nimeomaan kehota EDISTYMÄÄN (=ETENEMÄÄN) vanhimman asemaan?
Niinpä, mikä siinä luetun ymmärtämisessä on niin vaikeaa? Ei taideta siihen enää tätänykyä kouluissa kiinnittää isommin huomiota koska se ei näy koululaiselta oikein onnistuvan!
Selkeät virheet korjataan nimenomaan, onko joku esittänyt jotain muuta. Mutta ne voidaan korjata muuten kuin koko seurakunnan edessä. Ihmisinä kun ollaan niin erilaisia, toiset kestää kuulla mitä vain, toiset taas eivät mitään - varsinkaan jos virheitä esitellään toisten kuullen. Sentähden niistä keskustellaan kahdenkesken kokouksen jälkeen.
On eri asia pyrkisikö joku "pomotus" mielessä vanhimmaksi.
Se ei olisi sitä "vanhemmutta" mistä Raamatussa puhutaan.
>>>2 Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies, kohtuullinen tavoissaan, tervemielinen, järjestystä noudattava, vieraanvarainen, pätevä opettamaan, 3 ei juoppo rähisijä, ei toisia lyövä, vaan järkevä, ei riidanhaluinen, ei rahaa rakastava
>>>Kerrankin yksi veli huitoi käsillä, siis oli elehtivinään, ihan miten sattuu. Valvoja sitten puheen jälkeen, että muistit jopa elehtiä.
Aiemmin teokraattisessa koulussa oli tapana antaa harjoituspuheesta myös negatiivista kritiikkiä. Tämä herätti kuitenkin niin paljon pahaa verta, että tästä tavasta on käytännössä luovuttu - ainakaan sitä ei suositella. Joko kritiikkiä ei anneta julkisesti ollenkaan tai se on sisällöltään positiivista. Sen sijaan negatiiviset huomautukset annetaan henkilökohtaisessa keskustelussa puheen jälkeen.