75 vuotta sitten alkoi Kannaksen halkijuoksu Suomea päin!

Tunkion iskudividioonat juoksivat Suomen tykistöä päin ja kuluivat Suomen suuntaan varatuissa joukoissa loppuun. Viipurinlahden maihinnousut epäonnistuivat surkeasti ja katkaisivat lopullisesti Joosepin kuvitelmat Englantiin tehtävästä maihinnoususta.

Mediassa tämä vuosipäivä jäi täysin huomiotta. Asian muisteleminen ei liene EU-Suomessa toivottavaa, sillä meidän pitäisi samaistua 2. maailmansodan voittajavaltioihin eli Neuvostoliittoon, jenkkeihin ja britteihin.

Niin suuri oli luottamus Adolfiin, että talvisodan identtinen hyökkäys unohtui.

Olisi voitu edes vetää marskin Sveitsistä ja Portugalista tilaamat kondomit piipun suojiksi, mutta äijä oli juhannukseen asti niin paniikissa, että ei saanut häiritä.

Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin PELKÄSTÄÄN Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.

Listalta puuttuu se liki 50 000 kg trotyylia, jolla tehtiin se toinen kuuluisa Viipurin pamaus ilman Pyhän Andreaksen ristiä Viipurin taivaalla. Trotyyliä sai VKT-aseman räjähdysainevarastosta vain asianmukaista paperia vastaan ja siksipä edes Viipurin siltoja ei saatu kunnolla tuhotuksi. Monrepoon viereisen räjähdysainevaraston kävi räjäyttämässä eräs toiminnan mies, vänrikki Silvennoinen, pioneeriryhmineen ja veneellä soutamalla menivät lahden yli pois varastolta.

Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973

Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:

- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa

Ja muuta materiaalia samalta ajalta:

- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.

Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.

Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.

Pystysen Veken kirjasta.

Sodan loppuvaiheissa kertoja näkee, kuinka rykmentinkomentaja Viljanen pakenee polkua pitkin paraatihousut kainalossa ja radiomiehet ovat vaarassa jäädä yksin vihollisjoukkojen armoille.

Kutvosen Kaken kirjasta.

Viljanen surmasi pistimellä viisi komentopaikalle eksynyttä ryccää ja sitten jatkettiin taistelua:-D

Suomen armeijan johto petti joukot ja pimitti hyökkäyksen. Oli tarkoitus, että kansa ymmärtää rauhanteon välttämättömyyden ja Itä-Karjalan tyhjentämisen. Maamme johto oli koko ajan vastustajan puolella

Suomi pääsi aloittamansa jatkosodan tihutöistä kuin koira veräjästä. Ei saatu rajaa Uralille mutta raja ei tullut Kymijoellekaan niin kuin 1742. Raja muuttui vain pohjoisen Sallassa ja parikymmentä vuotta Suomen hallussa ollut Petsamo liitettiin taas Venäjään. Tosin sotakorvauksia jouduttiin maksamaan mutta 2010-luvulla Suomi otti yhdessä vuodessa syömävelkaa sotakorvausten verran, n. 5 miljardia euroa. Tätä tapahtui monta vuotta peräkkäin.

Tali-Ihantalassa ja Äyräpäässä omat koirat purivat eli neuvostovalmisteiset sotasaalistykit jauhoivat hyökkääjät kappaleiksi. Suomen kirjavasta tykistöstökalustosta merkittävä osa v. -44 oli Talvisodassa tai -41 saaliiksi otettua. Saksasta olisi ostettu enemmänkin, mutta myynti oli hidasta. Vaikka vetäytymisvaiheessa menetettiinkin osa tykeistä, oli tykistöä ja kranaatinheittimistöä riittävästi. Esim. Äyräpään ammusmenekki oli sitä luokkaa, että krh ampui käytännössä jatkuvasti. Ja Ilomantsissa sodan "hävinneet" suomalaiset saivat taas täydennystä kalustoonsa.