Oliko kyseessä Kannaksen halkijuoksu, hillitön pako vaiko hallittu vetäytyminen?
Materiaalitappioita kyllä tuli siinä määrin, että hallitusta vetäytymisestä voi olla hankala puhua. Samoin henkilömenetykset oli suuret. Käpykaartilaisten määristä voisi luulla kyseessä olleen hillitön pakokin.
1941 neukut kylläkin juoksi nopeammin Viipurista Rajajoelle kun 1944 suomalaiset Rajajoelta Viipuriin.
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s. 355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehköltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Linkomies sentään osasi vielä laskea ja päätellä, etteihän kaikki panokset olleet Kannaksella ja Perkjärven varikoissa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.
Tämä avaus on tehty Suomi Juoksee tapahtuman innoittamana. Siellä Suomen urheat miehet ja naiset harrastavat irtosuhteita halki kesäisen Suomen... nimimerkillä kokemusta on!
Materiaalitappioita kyllä tuli siinä määrin, että hallitusta vetäytymisestä voi olla hankala puhua. Samoin henkilömenetykset oli suuret. Käpykaartilaisten määristä voisi luulla kyseessä olleen hillitön pakokin.
1941 neukut kylläkin juoksi nopeammin Viipurista Rajajoelle kun 1944 suomalaiset Rajajoelta Viipuriin.
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s. 355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehköltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Linkomies sentään osasi vielä laskea ja päätellä, etteihän kaikki panokset olleet Kannaksella ja Perkjärven varikoissa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.
Tämä avaus on tehty Suomi Juoksee tapahtuman innoittamana. Siellä Suomen urheat miehet ja naiset harrastavat irtosuhteita halki kesäisen Suomen... nimimerkillä kokemusta on!
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>Oliko kyseessä Kannaksen halkijuoksu, hillitön pako vaiko hallittu vetäytyminen?
Suomalainen sotilas ei koskaan peräänny, vaan hyökkää aina. Tuolloin -44 kesäkuussa tapahtui kovimmassa tyloistökeskityuksen hässäkässä niin, että osa Suomen sotilaista teki 180 asteen käännöksen. Mutta siitä se sama hyökkäys jatkui, entiseen malliin.
Panetteleeko aloittaja sotaveteraaneja? Aloittaja ihmettelee jotain armeijan rättien jättöä Kannakselle, ja kuitenkin itse ilmeisesti väistää jalkakäytävällä äärimmäiseen reunaan kun ns. "pakolaisporukka" lyhytjalkaiseia irakillaisia tai somalipoikia tulee vastaan. Surkeaa
Suomi menetti kesällä 1944 liki yhtä paljon aseita kuin sai aikoinaan sotasaaliina. Näin etenkin tykkien osalta.
Suomeen oli hyökätty, kun Hitlerin ulkoministeri ja Josef Stalin sekä hänen ulkoministerinsä allekirjoittivat Moskovassa 23.08,1939 Molotov&Ribbentrop sopimuksen, jonka lisäpöytäkirjassa nämä rikollisvaltiot sopivat etupiireistään.
Nänä venäläiset ja saksalaiset sopimuskumppanit aloittivat Toiseen maailmansotaan johtaneen sotien ketjun hyökkäämällä yhdessä ja jakamalla Puolan jo syyskuussa 1939. Sen jälkeeb venäläisten puna.armeija raukkamaisesti alisti baltioan pienet kansat valtaansa.
30.11.1939 venäläisten Puna-armeija hyökkäsi Suomeen ja jo klo 9.15 aamulla puna-armeijan pommikome armadat pommittivat murhaavasti pahaa aavistamattomia Helsingin siviilejä ja monia muita rauhallisia Suomalaisia siviilikaupunkeja.
Karjalaiset joutuivat lähtemään ja menettivät kotinsa ja kotiseutunsa tämän raukkamaisen ja Kansainliiton tuomitseman hyökkäyksen seurauksena,
Suomalaiset yrittivät saada kotinsa ja kotiseutunsa takaisin hyökkääjältä ja epäonnistuivat siinä.
Suomen kansa taisteli vapautensa ja perheittensä sekä kotiseutujensa puolesta.
Vääryys voitti, mutta säilytimme vapautemme ja olemme näin kyenneet rakentamaan maastamme erään maailman kehittyneimmän ja parhaimmista maista, jossa vallitsee kehittynyt tasa-arvoinen länsimainen demokratia.
Kiitos isät ja isoisät. Kiitos äidit ja isoäidit.
Ilman teidän uhrautumistanne ja vuosia kestänyttä taisteluanne rintamalla ja kotirintamalla, ei kansamme oli se mikä se on nyt.
Venäläiset ovat kaikesta huolimatta veljiämme.
(Sanon veljiämme, koska ystävän voi valita, veljeään ei voi valita, Siinä on iso ero.)