Mahdollinen asperger/autismi.

Itse olen hieman päälle kolmekymppinen mies. Minulla on todettu lapsena dysfasia, johon sain mm. puheterapiaa. Aloin puhumaan vasta viisivuotiaana. Olin erityisluokalla, josta oli suuri apu minulle luokan koon ja opettajan osaamisen vuoksi.

Olen kokenut kuitenkin erinäisiä oireita, jotka eivät suoraan dysfasian oireisiin viittaisi. Esim. lapsena minun oli välillä todella suuria vaikeuksia keskittyä luokassa jos ei ollut täysin hiljaista. Mm. matematiikan tunnilla minut piti laittaa nurkkaan ja kirjahylly äänivalliksi/näköesteeksi, joka auttoi jonkin verran. Äitini sanoi minun huutaneeni pienenä rattaissa (kenties äänet?). Kerran piti perheen kesken jutella englanniksi, mutta sitten kun oli sen aika jotenkin järkytyin vaikka ei pitäisi olla mitään syytä. Menin vessaan itkemään ja itsekin mietin, että minkä takia edes tein moista. Olin silloin aika pieni.

En tykkää yleensä kovista äänistä ja joskus liikennevaloissa odottaminen voi olla haastavaa autojen tuottamien äänien takia (joskus tulee stimmausoireita kuten keinumista). En pysty seuraamaan monen ihmisen keskustelua yhtäaikaa ja pippaloissa minun pää yleensä lyö tyhjää jos on liian monta ihmistä kerralla samassa tilassa kanssani (alan keskittymään johonkin pieneen yksityiskohtaan monesti kuten jonkun henkilön koruun, vaatekappaleeseen tai mihin tahansa esineeseen (joskus myös ikkunasta rakennuksia tai puita tms.) ja silloin on ihan kuin jossain sumussa, jossa on kiikari tarkasti yhdessä kohteessa. Siinä tilassa mietin jos on esine, niin mistä on tehty, kuka tehnyt jne.

Harvakseltaan raivoan, mutta kerran olen hajottanut tuulettimen ihan totaalisesti ollessani raivon vallassa.

Nautin paljon yksinolosta ja nuorena tykkäsin soittaa kitaraa yksikseni. Koulussa olin aika hyvä, mutta liikunnasta en tykännyt ollenkaan. En ole koskaan niinkään tykännyt joukkuelajeista. Myöhemmällä iällä kyllä käynyt salilla ja tykkään, koska siinä saa tehdä täysin oman pillin mukaan miten haluaa.

Olen yleensä aika rauhallinen ja "normaali". Työelämässä olen ollut tarkka ja kommunikoin sekä osaan esitellä itseni, kätellä, katsoa silmiin. Olen ihmisille lähtökohtaisesti kunnioittava ja ystävällinen.

Ymmärrän aika monenlaista huumoria eikä minulla ole suuria ongelmia ymmärtää sarkasmia. Small talkia osaan ehkä hiukan, mutta pidän sitä vaivaalloisena eikä tule minulta kovinkaan luonnollisesti.

Työelämässä olen ollut elämäni aikana melkein vuosikymmenen verran, mutta olen kokenut haasteelliseksi oman arjen pyörittämisen. Jos töihin ja saliin panostan niin kaikki muu on todella vaivalloista eikä tule luonnostaan (toki roskat vien). Arjen pyörittäminen tasapainosesti on ollut aina vähän haasteellista. Pitäisi keretä tekemään kaikki siivoukset ja työt sekä vielä harrastuksiakin. Ilman harrastuksia varmaan masentuisin totaalisesti. Nyt toki työllisyystilanne on se, että olen työttömänä ja arki on sen takia helpompaa. Joskus työpäivän jälkeen olen ollut ahdistunut kun menen esim. bussipysäkille odottamaan bussia kotiin. Joskus harvemmin olen saanut jopa paniikkikohtauksia. Joskus kotona iltaisin sydän tykyttää ja stressaa. Lähivuosina nuo iltakohtaukset ovat helpottuneet. Välillä varsinkin työpäivän jälkeen olen tarvinnut aikaa itselleni pimeässä ja hiljaisessa huoneessa.

Asperger/autismi testeissä olen saanut joko ns. raja-arvoja (mahdollisesti asperger/autismi) tai sitten selkeää asperger/autismi tulosta. AQ testi mitä netissäkin on englanniksi olen kokenut hankalaksi, koska niitä kysymyksiä tulkitsen niin tarkasti ja mietin eri tilanteita missä olen ollut. Riippuu myös tilanteista miten käyttäydyn, joten sen AQ testin koen siinä mielessä vähän hölmönä. Eräs kattavampi ja mielestäni parempi testi antoi minulle selkeämmän asperger "tuomion".

Olisi kiva tietää, että onko minulla nyt varmasti joku asperger tai muu autismi tms. Diagnoosi antaisi kyllä mielenrauhaa ja siitä voisi päästä eteenpäin saamaan apua eri haasteisiini, mutta samalla mietin miten se vaikuttaisi tulevaisuudessa ja mitä jos olen töissä ja sitten pitäisi samalla jotain asperger diagnoosia varten käydä lekureilla, terapeuteilla yms.? Voikohan sitten olla työnantajalle kertomatta siitä asiasta? Jotenkin mietityttää muutenkin asian kertominen töissä, että jos kuitenkin pidetään jotenkin täysin työkyvyttömänä ja totaalisen aivovammaisena tapauksena ja sitten annetaankin lähtöpassit "pitää purkaa tämä sopimus, koska et terve" tai jotain muuta vastaavaa.

Noh tässä nyt aika pitkä viesti. Olen vähän kahden vailla. En haluaisi olla tällaisessa välitilassa miettimässä, että onko mulla varmasti jotain vai eikö. Toistaalta olisi hyvä jos saisin jotain apua omiin haasteisiini.