"Suomessa on 603 kerrostalolähiötä, ja niistä monesta on syytä olla huolissaan, kertoo tuore tutkimus
Ensin kerrostalolähiöissä oli kaikki hyvin. Sitten tuli lama, jonka jäljet näkyvät yhä. Samalla kun työttömyys lähiöissä kasvaa, koulutustaso laskee. Nyt uusi hallitus haluaisi tehdä asialle jotain."
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006138245.html
LÄHIÖIDEN huonosta maineesta on tullut todellisuutta.
Julkisuudessa lähiöiden ongelmista on keskusteltu 1970-luvulta asti, mutta aiemmin niiden kehityksestä ei ole ollut valtakunnallista tutkimustietoa.
Tutkija Mats Stjernbergin tuore kaupunkimaantieteen väitöskirja kuitenkin osoittaa, että julkisuudessa esitetyille huolille on aihetta. Stjernberg väitteli perjantaina Helsingin yliopistolla suomalaisten lähiöiden kehityksestä vuosina 1990–2010.
Väitöskirja käsittelee 1960–1970-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä. Etenkin Helsingissä on myös hyvinvoivia alueita, mutta tutkimuksen mukaan suurin osa lähiöistä taantuu sosiaalisesti ja taloudellisesti ympäri maata: Työttömyys on muita asuinalueita korkeammalla, tulo- ja koulutustaso matalammalla. Tutkimusten mukaan tällaisilla alueilla myös sairastetaan keskimääräistä enemmän ja kuollaan muita nuorempina.
Lähivuosina kehityksestä on tulossa entistä suurempi ongelma, Stjernberg sanoo.
1960–1970-luvuilla rakennetut kerrostalolähiöt muodostavat kolmanneksen koko Suomen rakennuskannasta. Nyt talot ovat tulossa käyttöikänsä päähän.
Edessä on kalliit peruskorjaukset koteihin, jotka pärjäävät keskimääräistä huonommin asuntomarkkinoilla. Helsingissä remontteja kannattaa tehdä, mutta monilla muuttotappiopaikkakunnilla heiluu purkupallo.
Samalla huono-osaisuus kasautuu.
ANTTI RINTEEN hallitus on tilanteesta huolissaan. Hallitusohjelmassa puhutaan segregaation torjumisesta ja lähiöiden kehittämisestä, monimuotoisen asukasrakenteen edistämisestä.
Uusia liikenneyhteyksiä ja kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan, lähidemokratiaa lisätään. Poikkihallinnollinen lähiöohjelma alkaa edistää asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta ja lisätä asuinalueiden elinvoimaa.
”Hallituksella on aika korkeita tavoitteita”, Stjernberg sanoo.
”En halua maalata piruja seinille, mutta en ole nähnyt oikeastaan missään sellaista kehitystä, että segregaatio olisi pysähtynyt.”
Yritetty on. Viimeksi vuonna 2010 Matti Vanhasen hallitus käynnisti poikkihallinnollisen lähiöohjelman. Sen tavoitteena oli ”lähiöiden kilpailukyvyn lisääminen sekä myönteiseen mielikuvaan perustuvan alueidentiteetin vahvistaminen.”
Lähiöitä on kohennettu 1980-luvulta asti, ensin siistimällä taloja ja pihoja ja sitten kehittämällä palveluita.
Helsinki on harjoittanut 1960-luvulta lähtien järjestelmällistä sekoittamispolitiikkaa, jossa vuokra- ja omistusasuntoja on rakennettu vieretysten. Vielä ennen toista maailmansotaa kaupunki oli voimakkaasti eriytynyt, mutta sosiaalinen sekoittaminen tasoitti ihmisten ja alueiden välisiä eroja.
1990-luvulle asti Helsinki oli Euroopan vähiten eriytyneitä kaupunkeja. Sitten tuli lama.
TYÖTTÖMYYS yli kaksinkertaistui Suomessa 1990- ja 2010-lukujen välissä. Murros iski erityisen kovasti lähiöiden matalasti koulutettuihin asukkaisiin.
Ilman Helsingin harjoittamaa sekoittamispolitiikkaa alueiden eriytyminen olisi paljon nykyistä voimakkaampaa, kuten vaikka Turussa, jossa sekoittamista ei ole tehty.
Pelkällä kaupunkisuunnittelulla ei Stjernbergin mukaan alueiden välistä eriytymistä kuitenkaan ehkäistä.
”Jos siinä halutaan onnistua, on todella tärkeää että eri politiikkasektorit istuvat yhdessä alas pohtimaan ratkaisuja. Se ei ole pelkästään asuntokysymys vaan myös koulutus-, sosiaali- ja työllisyyspoliittinen asia.”
Stjernbergin mukaan etenkin hyvät koulut, varhaiskasvatus- ja nuorisopalvelut tasoittavat alueiden välistä eriarvoisuutta.
”Jos halutaan hidastaa eriytymiskehitystä, olisi tärkeää, että lapset ja nuoret saisivat hyvät edellytykset elämään asuinpaikasta riippumatta.”
KAKSI vuotta sitten Helsinki alkoi etsiä uusia keinoja ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Kaupunkistrategiaan kirjattiin Mukana-ohjelma, jolla kaupungin toimialat pyrkivät pysäyttämään ylisukupolvisen syrjäytymisen.
Kontulalaisille kolmasluokkalaisille taataan säännöllinen harrastus, Me-koulutoiminta ehkäisee syrjäytymistä Mellunmäessä, Malmilla ja Kannelmäessä. Meri-Rastilan perheet saavat tukea, jottei lastensuojelun asiakkuus periytyisi.
Varsinaisesti Helsingin koulut eivät ole eriytyneet, Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen sanoo.
Etusivulle
PÄIVÄN TIMANTTI: Levoton lapsi ei välttämättä kärsi keskittymishäiriöstä, vaan taustalla voi olla muita syitä
Kaupunki
Suomessa on 603 kerrostalolähiötä, ja niistä monesta on syytä olla huolissaan, kertoo tuore tutkimus
Ensin kerrostalolähiöissä oli kaikki hyvin. Sitten tuli lama, jonka jäljet näkyvät yhä. Samalla kun työttömyys lähiöissä kasvaa, koulutustaso laskee. Nyt uusi hallitus haluaisi tehdä asialle jotain.
Suomessa on tuoreen väitöskirjan mukaan 603
Ensin kerrostalolähiöissä oli kaikki hyvin. Sitten tuli lama, jonka jäljet näkyvät yhä. Samalla kun työttömyys lähiöissä kasvaa, koulutustaso laskee. Nyt uusi hallitus haluaisi tehdä asialle jotain."
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006138245.html
LÄHIÖIDEN huonosta maineesta on tullut todellisuutta.
Julkisuudessa lähiöiden ongelmista on keskusteltu 1970-luvulta asti, mutta aiemmin niiden kehityksestä ei ole ollut valtakunnallista tutkimustietoa.
Tutkija Mats Stjernbergin tuore kaupunkimaantieteen väitöskirja kuitenkin osoittaa, että julkisuudessa esitetyille huolille on aihetta. Stjernberg väitteli perjantaina Helsingin yliopistolla suomalaisten lähiöiden kehityksestä vuosina 1990–2010.
Väitöskirja käsittelee 1960–1970-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä. Etenkin Helsingissä on myös hyvinvoivia alueita, mutta tutkimuksen mukaan suurin osa lähiöistä taantuu sosiaalisesti ja taloudellisesti ympäri maata: Työttömyys on muita asuinalueita korkeammalla, tulo- ja koulutustaso matalammalla. Tutkimusten mukaan tällaisilla alueilla myös sairastetaan keskimääräistä enemmän ja kuollaan muita nuorempina.
Lähivuosina kehityksestä on tulossa entistä suurempi ongelma, Stjernberg sanoo.
1960–1970-luvuilla rakennetut kerrostalolähiöt muodostavat kolmanneksen koko Suomen rakennuskannasta. Nyt talot ovat tulossa käyttöikänsä päähän.
Edessä on kalliit peruskorjaukset koteihin, jotka pärjäävät keskimääräistä huonommin asuntomarkkinoilla. Helsingissä remontteja kannattaa tehdä, mutta monilla muuttotappiopaikkakunnilla heiluu purkupallo.
Samalla huono-osaisuus kasautuu.
ANTTI RINTEEN hallitus on tilanteesta huolissaan. Hallitusohjelmassa puhutaan segregaation torjumisesta ja lähiöiden kehittämisestä, monimuotoisen asukasrakenteen edistämisestä.
Uusia liikenneyhteyksiä ja kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan, lähidemokratiaa lisätään. Poikkihallinnollinen lähiöohjelma alkaa edistää asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta ja lisätä asuinalueiden elinvoimaa.
”Hallituksella on aika korkeita tavoitteita”, Stjernberg sanoo.
”En halua maalata piruja seinille, mutta en ole nähnyt oikeastaan missään sellaista kehitystä, että segregaatio olisi pysähtynyt.”
Yritetty on. Viimeksi vuonna 2010 Matti Vanhasen hallitus käynnisti poikkihallinnollisen lähiöohjelman. Sen tavoitteena oli ”lähiöiden kilpailukyvyn lisääminen sekä myönteiseen mielikuvaan perustuvan alueidentiteetin vahvistaminen.”
Lähiöitä on kohennettu 1980-luvulta asti, ensin siistimällä taloja ja pihoja ja sitten kehittämällä palveluita.
Helsinki on harjoittanut 1960-luvulta lähtien järjestelmällistä sekoittamispolitiikkaa, jossa vuokra- ja omistusasuntoja on rakennettu vieretysten. Vielä ennen toista maailmansotaa kaupunki oli voimakkaasti eriytynyt, mutta sosiaalinen sekoittaminen tasoitti ihmisten ja alueiden välisiä eroja.
1990-luvulle asti Helsinki oli Euroopan vähiten eriytyneitä kaupunkeja. Sitten tuli lama.
TYÖTTÖMYYS yli kaksinkertaistui Suomessa 1990- ja 2010-lukujen välissä. Murros iski erityisen kovasti lähiöiden matalasti koulutettuihin asukkaisiin.
Ilman Helsingin harjoittamaa sekoittamispolitiikkaa alueiden eriytyminen olisi paljon nykyistä voimakkaampaa, kuten vaikka Turussa, jossa sekoittamista ei ole tehty.
Pelkällä kaupunkisuunnittelulla ei Stjernbergin mukaan alueiden välistä eriytymistä kuitenkaan ehkäistä.
”Jos siinä halutaan onnistua, on todella tärkeää että eri politiikkasektorit istuvat yhdessä alas pohtimaan ratkaisuja. Se ei ole pelkästään asuntokysymys vaan myös koulutus-, sosiaali- ja työllisyyspoliittinen asia.”
Stjernbergin mukaan etenkin hyvät koulut, varhaiskasvatus- ja nuorisopalvelut tasoittavat alueiden välistä eriarvoisuutta.
”Jos halutaan hidastaa eriytymiskehitystä, olisi tärkeää, että lapset ja nuoret saisivat hyvät edellytykset elämään asuinpaikasta riippumatta.”
KAKSI vuotta sitten Helsinki alkoi etsiä uusia keinoja ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Kaupunkistrategiaan kirjattiin Mukana-ohjelma, jolla kaupungin toimialat pyrkivät pysäyttämään ylisukupolvisen syrjäytymisen.
Kontulalaisille kolmasluokkalaisille taataan säännöllinen harrastus, Me-koulutoiminta ehkäisee syrjäytymistä Mellunmäessä, Malmilla ja Kannelmäessä. Meri-Rastilan perheet saavat tukea, jottei lastensuojelun asiakkuus periytyisi.
Varsinaisesti Helsingin koulut eivät ole eriytyneet, Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen sanoo.
Etusivulle
PÄIVÄN TIMANTTI: Levoton lapsi ei välttämättä kärsi keskittymishäiriöstä, vaan taustalla voi olla muita syitä
Kaupunki
Suomessa on 603 kerrostalolähiötä, ja niistä monesta on syytä olla huolissaan, kertoo tuore tutkimus
Ensin kerrostalolähiöissä oli kaikki hyvin. Sitten tuli lama, jonka jäljet näkyvät yhä. Samalla kun työttömyys lähiöissä kasvaa, koulutustaso laskee. Nyt uusi hallitus haluaisi tehdä asialle jotain.
Suomessa on tuoreen väitöskirjan mukaan 603
Vastaukset 1
Vanhimmat
”Meillä ei onneksi ole ollut vaikeuksia saada päteviä opettajia tai rehtoreita mihinkään kouluun. Voi sanoa, että kaikki koulut ovat hyviä kouluja, koska meillä on kaikissa niin hyvä henkilöstö.”
Pakarisen mukaan se on osin positiivisen diskriminaation, eli myönteisen erityiskohtelun määrärahan ansiota. Sen vahvistavat myös tutkimukset.
Määrärahaa myönnetään tietyille alueille sen mukaan, miten suuri osuus väestöstä on maahanmuuttajataustaisia ja mikä on alueen aikuisten työllisyys-, tulo-, ja koulutustaso.
Rahalla on saatu esimerkiksi pienennettyä luokkakokoja.
NYT positiivisen diskriminaation määrärahaa aiotaan laajentaa myös kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluihin, aluksi lasten palveluihin.
Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Sanna Vesikansan mukaan tarkoituksena on saada haasteellisten alueiden neuvoloihin ja kouluterveydenhuoltoon lisää henkilökuntaa.
”Tiedetään, että meillä on suuria elintasoeroja. Lasten palvelut ovat erityisen tärkeitä, koska halutaan, ettei elämää viitoita se, millaiseen perheeseen on sattunut syntymään.”
Kaikkea kaupunki ei Vesikansan mukaan kuitenkaan voi ratkaista. Helsingin sosiaalipalveluissa näkyy, ettei perusturva ole riittävällä tasolla. Se ei riitä kattamaan asumiskustannuksia Helsingissä, vaan myös iso osa perustoimeentulotuesta käytetään asumiseen.
”Helsinkiläiset ovat tässä muihin nähden eriarvoisessa asemassa. Ratkaisujen tulisi tapahtua valtion tasolla.”
LÄHIÖISSÄ asuu miljoona suomalaista. Jos he saisivat itse päättää, alueiden maine olisi luultavasti nykyistä parempi.
Tutkimusten mukaan lähiöiden asukkaat kokevat elämänsä paremmaksi kuin ulkopuoliset arvostelijat tulkitsevat.
”Tilastolliset ongelmat ja lähiöissä asuvien omat, myönteiset kokemukset eivät sulje toisiaan pois. Jos alue pärjää mittareilla huonosti, se ei merkitse että asukkaat olisivat automaattisesti onnettomia”, Mats Stjernberg sanoo.
Mutta lähiöiden maine oli pilalla jo ennen tilastollisia ongelmia.
1960-luvulla Suomeen rakennettiin puutarhakaupunginosien utopiaa. Maalta kaupunkiin muuttavalle väestölle oli saatava nopeasti kohtuuhintaisia asuntoja. Ajateltiin, että kerrostalolähiöissä yhdistyivät kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Uudet lähiöt symboloivat edistystä ja modernia, kaupungistuvaa yhteiskuntaa.
Moni elementtitaloihin muuttanut sai ensikosketuksensa juoksevaan veteen ja sisävessaan.
Julkisessa keskustelussa lähiöitä alettiin kuitenkin paheksua heti niiden valmistuttua. Alueita moitittiin palvelujen ja tekemisen puutteesta, rakennusten yksitoikkoisuudesta ja harmaudesta.
Lähiöiden asukkaat eivät voineet sen huonommin kuin muutkaan, mutta juurettomat maalaiset herättivät kantaväestön parissa kauhua.
”Samassa paikassa asui paljon nuoria. Nykyäänkin saattaa syntyä sellainen käsitys, että alue on epäilyttävä, jos sillä asuu paljon teini-ikäisiä”, Stjernberg sanoo.
Kielteinen uutisointi laski alueiden suosiota. Stjernbergin mukaan median antama kuva vaikutti lähiöiden kehitykseen. Alueet alkoivat kärsiä sosiaalisesta stigmasta ja niiden arvo asuntomarkkinoilla laski.
Sitten tuli 1990-luvun lama, joka teki ongelmista totta.
SUOMESSA on väitöskirjan mukaan 603 kerrostalolähiötä.
Lopullista totuutta määrästä ei välttämättä koskaan saada, koska määritelmä voi vaihdella. Esimerkiksi Kontula on niin suuri alue, että se rajautuu Stjernbergin väitöskirjassa kolmeen eri osaan.
Lähelle kaupungin keskustaa rakennettu lähiö voi myös lakata olemasta lähiö, kun kaupunki laajenee.
Se muuttuu kaupunginosaksi muiden joukossa, kuten esimerkiksi Herttoniemelle tai Roihuvuorelle on tapahtunut.
Sanna Vesikansan mukaan Myllypuro on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjänteinen asunto- ja sosiaalipolitiikka voi vahvistaa alueen sosioekonomista asemaa.
”En sanoisi, että on pelkkää taantumista. Ollaan pystytty myös puuttumaan vaikeisiin asioihin.”