Minun suosikki Raamatun paikkani on 2. Moos 3. luku, jossa Mooses kohtaa Jumalan. Jumala ilmestyy palavassa pensaassa.
Mooses kysyy Jumalan nimeä ja saa vastaukseksi: "Minä olen se joka minä olen" (vanha käännös vuodelta 33, uusi käännös vuodelta 92 on väärin käännetty koko kirja, älkää lukeko sitä) Siis tuo Jumalan ilmoitus on vanhassa vuoden 33 käännöksessä ja kaikissa ulkolaisissa Raamatuissa paitsi suomalaisessa uudessa käännöksessä.
Minä olen saanut suuren siunauksen tuosta Jumalan vastauksesta "Minä olen se joka minä olen" koska ymmärrän mitä Jumala sillä tarkoitti. Voi olla että kaikki ei sitä edes ymmärrä.
Minä olen se joka minä olen tarkoittaa että Jumala on se mikä Hän on, siis kiinteä kokonaisuus, eli että asiat ovat juuri niinkuin niiden pitääkin olla. Jumalan olemassaolo on oikeutettu. Esim. ristin sovitustyökin on suunniteltu jo maailmaa luodessa.
Jumalan pyhyyttä ei voi käsittää. Jumala on kaikkialla läsnä, ei missään kaukana, vaan siinä missä sinä olet, elämä on tässä ja nyt.
Jeesus on Jumalan poika ja uudestisyntyminen on todellinen kokemus. Jumala on rakkaus.
Kun tiedän että Jumala on Hän joka Hän on, niin tiedän että kaikki on hyvin eikä minun tarvitse pelätä mitään eikä murehtia. Raamatussa on vastaukset suuriin kysymyksiin, meidän pitäisi vain vaivautua avaamaan Raamattu eikä antaa sen pölyttyä kirjahyllyllä. Melkein joka talossa on Raamattu, ainakin vihkiraamattu, se valkoinen, niin uskon.
Jumala sanoi uteliaalle Moosekselle: "Minä olen se joka minä olen" ja siitä me voimme tietää että kaikki on kohdallaan!
Mooses kysyy Jumalan nimeä ja saa vastaukseksi: "Minä olen se joka minä olen" (vanha käännös vuodelta 33, uusi käännös vuodelta 92 on väärin käännetty koko kirja, älkää lukeko sitä) Siis tuo Jumalan ilmoitus on vanhassa vuoden 33 käännöksessä ja kaikissa ulkolaisissa Raamatuissa paitsi suomalaisessa uudessa käännöksessä.
Minä olen saanut suuren siunauksen tuosta Jumalan vastauksesta "Minä olen se joka minä olen" koska ymmärrän mitä Jumala sillä tarkoitti. Voi olla että kaikki ei sitä edes ymmärrä.
Minä olen se joka minä olen tarkoittaa että Jumala on se mikä Hän on, siis kiinteä kokonaisuus, eli että asiat ovat juuri niinkuin niiden pitääkin olla. Jumalan olemassaolo on oikeutettu. Esim. ristin sovitustyökin on suunniteltu jo maailmaa luodessa.
Jumalan pyhyyttä ei voi käsittää. Jumala on kaikkialla läsnä, ei missään kaukana, vaan siinä missä sinä olet, elämä on tässä ja nyt.
Jeesus on Jumalan poika ja uudestisyntyminen on todellinen kokemus. Jumala on rakkaus.
Kun tiedän että Jumala on Hän joka Hän on, niin tiedän että kaikki on hyvin eikä minun tarvitse pelätä mitään eikä murehtia. Raamatussa on vastaukset suuriin kysymyksiin, meidän pitäisi vain vaivautua avaamaan Raamattu eikä antaa sen pölyttyä kirjahyllyllä. Melkein joka talossa on Raamattu, ainakin vihkiraamattu, se valkoinen, niin uskon.
Jumala sanoi uteliaalle Moosekselle: "Minä olen se joka minä olen" ja siitä me voimme tietää että kaikki on kohdallaan!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minäkin olen se joka minä olen.
>>Minäkin olen se joka minä olen.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Jumala on kaikki. Kaikki muu mitä kuvittelemme olevamme on harhaa-häviävää. Mutta luulemme olevamme "omia itsejämme" ja samaistumme vain siihen ja alamme pitää muita "muina". Ja on vaikeaa siitä ajatuksesta irrottautua. Mutta aina kun kuvittelemme olevamme sitä tai tätä, olemme erossa Jumalasta. Sillä voi hyvin ymmärtää senkin, että ihmisen oma hyvyys, viisaus, rikkaus ym. pitävät ihmisen kaikkein tiukimmin erossa Jumalastaan. Hän ei halua luopua hyvästä. Vasta kun ihminen on polvillaan oman huonoutensa edessä, on hänellä mahdollisuus "ymmärtää". Vaatiiko se aina sen, sitä en mene sanomaan, mutta varmaan aika usein asia on niin. Kun omat voimat loppuu, silloin vasta voimme antaa ohjat Jumalalle.
Kirjoittikohan Paavali jossain että Jumala tulee luoksemme, ja että taivas ei ole sanassa vaan voimassa ja meistä itsestämme riippuu tuleeko hän vitsa kädessä vai armon kera. Tämä oli hyvin muistinvarainen tulkinta, mutta käsittäisin niin, että syntinen kaipaa armoa, kun taas omavoimainen sitä toista. Ketä itsensä alentaa, se ylennetään ja toisinpäin. Eikö itseään hyvänä pitävä olekin ylentänyt itsensä juuri sillä hyvyydellään. Harvemmalla se todella on niin pyyteetöntä hyvyyttä, että se en ole minä vaan Jumala, mikä minussa on hyvää. Ja ymmärtää se, että kaikki ovat tätä Jumalaa, ei ole alempia eikä ylempiä ihmisiä, vain heijastuksia meistä itsestämme.
Minä olen se mikä minä olen. Pätee myös meihin ihmisiin, niin että Jumala on meissä se mikä on. "oma minämme" on tuskamme. Mutta kaikki se tuska on parhaaksemme, vain siten voimme päästä rauhaan.
siitä, että tälläkin keskustelupalstalla kirkastuisi... no toivoa aina on ja onhan tässä iäisyys aikaa.
>>Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Jumala on kaikki.>Harvemmalla se todella on niin pyyteetöntä hyvyyttä, että se en ole minä vaan Jumala, mikä minussa on hyvää.>Ja ymmärtää se, että kaikki ovat tätä Jumalaa, ei ole alempia eikä ylempiä ihmisiä,
Tässä siis mielipiteemme hieman poikkeavat. Minulle pahuus on pelosta johtuvaa. Ei liene kukaan tekisi mitään pahaa, ajattelisi edes mitään pahaa, jollei olisi jotain pelkoa (hylätyksitulemisen pelkoa, kuoleman pelkoa, sairastumisen pelkoa, pelkoa siitä, että jää jostain paitsi...) Pelot taas tulevat tietämättömyydestä. Se on eroa Jumalasta. Oikeasti emme ole hänestä erossa, mutta kun emme vain tiedä sitä.
Jotenkin uskon myös siihen, että ainoa todellinen on rakkaus. Jos meistä mitään tänne jää, on se rakkaus ja rakkauden teot, sanat ja ajatukset. Että tavallaan tämä on kuin unta, emmehän syytä unessa tehtyjä asioitakaan vaan tajuamme ettei ne ole todellisia. Tavallaan siis pahat asiat ovatkin hyviä, sillä ne kertovat vastavoimastaan, rakkaudesta. Pahuus ei ole mielestäni ihmistä alentava tekijä, vaan eksymistä. Sitä ei tarvittaisi, jos Tietäisimme olevamme jo siellä Taivaan valtakunnassa, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme, meitä ei koskaan hylätä, että siellä on vain rakkaus ja se on tarkoitettu myös meille itsekullekin.
Oikeastaan me kaikki taistelemme vain itseämme vastaan ja se helpottaa kun vain lakkaa taistelemasta.
>>Pahuus ei ole mielestäni ihmistä alentava tekijä, vaan eksymistä.>Jotenkin uskon myös siihen, että ainoa todellinen on rakkaus.>Oikeastaan me kaikki taistelemme vain itseämme vastaan ja se helpottaa kun vain lakkaa
taistelemasta.
Älkää unohtako Golgatan syntien sovitustyötä.
Tämä ajatukseni meidän taistelustamme ainoastaan itsemme kanssa juontaa juurensa siihen, että meidän on vain etsittävä Taivaan Valtakuntaa, jonka myötä kaikki meille annetaan (sama pätee sinuun kuin minuun ja meistä kaikkiin ja kaikki me etsimme sitä tiedämme tai emme). Siis eikös se tavallaan merkitse myös sitä, että kaikki muu ei kenties ole edes todellista. Meidän tulisi elää ikään kuin se olisi totta, mutta samalla pitää ehdottomana tärkeysjärjestyksenä sisäinen etsintämme Totuudesta.
Se pohjaa myös siihen oikeudenmukaisuusajatelmaan, että kaikki mikä on Jumalan luomaa ja hänellähän on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vain, miksi sitten olisi kärsimystä, kun hän voisi simsalabim! vain poistaa kaiken tuskan? Miksei hän sitten tekisi sitä? Koska se on meille jollakin tavalla siis hyväksi. Miten se voisi olla hyväksi? Opetustarkoituksessa, me olemme sen tuskan itse valinneet ja se johtaa meitä Totuuteen. Ja tähän ei yksi elämä riitä, sillä se on kovin lyhyt aika ja jos eläisimme vain sen yhden kerran ei kärsimyksissä olisi mitään mieltä. Emme ehdi siinä paljonkaan oppia ja elämänolot ei todellakaan olisi reilut kaikille jos niin olisi.
Tämä kaikki on niin monimutkaistakin yrittää selittää, yksi tekijä on aika. Emmehän voi olla varmoja siitä että se etenee kronologisesti janaa myöten kuten yleisesti ajatellaan. Onhan jossain ollut puhetta myös siitä, että kaikki aika on tässä ja nyt. Siis "mennneet ja tulevat". Siis muuttamalla käsitystämme tässä hetkessä sen seuraukset voivat olla sekä menneisyyteen ja tulevaisuuteen kohdistuvia. Kuka voisi siitäkään varmasti mennä sanomaan. Meillä on kyllä luuloja siitä miten asiat on, mutta tietoa ei ja pidämme luulojamme ainoina oikeina.
Tästä olen ennenkin jossain sanonut, mutta taisteleminen on turhaa ajanhaaskausta. Voimme auttaa, mutta tärkeintä siinä on rakkaus, teemme sen rakkaudesta, emme voittaaksemme pahan vaan lisätäksemme hyvyyttä maailmaan. Sillä hyvä ajatus tuo maailmaan hyvää ja paha pahaan. Taistelu ja jonkin vastustaminen ovat pahan lisäämistä.
Varmaan moni ihmettelee sitäkin kun sanon kaiken olevan ikäänkuin todellista, mutta kuitenkin lopulta harhaa...että kaikki onkin kiinni ajatuksista. Yksi ajatus joka siihen johti oli Jeesuksen tekemät ihmeparannukset mm. ei hän tehnyt leikkauksia, hakenut lääkkeitä vaan parantuminen tapahtui pelkästä uskosta, ajatuksenvoimasta. Ja näitä ihmeparantumisia tapahtuu nykyisinkin, spontaani paraneminen nimellä. Ovatko sairaudet ylipäänsä muuta kuin ajatustemme tuotteita? Voi olla että joskus tulevaisuudessa nauramme makeasti sille että niiden on ajateltu olevan vaikkapa nyt virusten aiheuttamia. Ja onko mikään lopulta muuta kuin ajatustemme tuotetta? Mitä siis hyödyttäisi taistella ulkopuolisia asioita vastaan?
>>Älkää unohtako Golgatan syntien sovitustyötä.
Golgatan merkitys on moninainen. Se oli meille merkkinä siitä, että ihminen meissä on kuolevainen, henki ikuinen. Kaikki syntimme ovat anteeksiannetut. Kärsimys meidät on pelastava. Kärsimyksen toisella puolen on jotain, joka on meidät kirkastava. Se ei vaadi konkreettista kuolemaa vaan se kuolema on egon kuolema. Taivaan valtakunta on...keskellämme. Risti-riidat on ratkaisu. Niihin on naulittuna meidän egomme, emmekä siitä irti pääse kuin jättämällä sen siihen. Se on pelastumisemme. Niin suurta syntistä ei ole, että kaikki ei olisi hänelle mahdollsta. Ei tarvita edes kaiken karmanopetusten läpikäymistä vaan kaiken oivaltamista, se on joka hetki mahdollista. Ja paljon muutakin se varmasti opettaa.
Samaa mieltä että tärkein asia maailmassa on löytää ”Taivaan Valtakunta” , hyvyyden, rakkauden totuudenvaltakunta. Ja kaikki muu on todella vähemmän todellista. (omaisuutta emme voi esim. ottaa mukaan kuoleman rajan taakse)
Opetus tarkoituksessa (kärsimys) täällä elämme, en minäkään voi muuhun johtopäätökseen tulla. Siinä on vain se ehto: Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Room. 8:28 Että Jumala (totuus hyvyys) on sijalla yksi, jos valhe on ensisijalla ei opi.
>>mutta taisteleminen on turhaa ajanhaaskausta.>emme voittaaksemme pahan vaan lisätäksemme hyvyyttä maailmaan Sillä hyvä ajatus tuo maailmaan hyvää ja paha pahaan. >että kaikki onkin kiinni ajatuksista.>Ovatko sairaudet ylipäänsä muuta kuin ajatustemme tuotteita?
Tämähän lienee selvää, että psyyke vaikuttaa vahvasti ruumiin toimintoihin. Ruumis voi sairastua tai parantua psyyken vaikutuksesta, koska mielialat säätelevät ihmisen sisäeritystä.
En kuitenkaan usko, että evankeliumien kirjoittajat ovat tätä asiaa tarkoittaneet laatiessaan tarinoita Jeesuksen ihmeparantamisista tai jopa kuolleista herättämisestä.
Jeesuksen kintereillä parveilleilla rammoilla ja sokeilla ei varmaankaan tarkoitettu fyysisesti vammautuneita, vaan psyykkisesti. Meistähän jokainen on tässä suhteessa enemmän tai vähemmän vammautunut, jotkut jopa kuolleet.
Ihmisen tuska ja kärsimys tässä elämässä ei riipu ensisijaisesti ruumiin tilasta, vaan mielen. Neliraajahalvauspotilaskin voi olla täysin onnellinen, jos hänellä on mielentasapaino. Hän voi toki olla myös täysin epätoivoinen, mutta se ei välttämättä johdu hänen ruumiinvaivastaan, vaan tunnepuolen ongelmista. Onhan myös nähty miten ulkonaisesti täysin terve ja elämässä menestynyt ihminen on sortua ja usein sortuukin epätoivoonsa.
Evankeliumia voi lukea kuin mielensä peilikuvaa. Kaikki tarinassa esiintyvät asiat voi nähdä oman psyyken eri puolina. Jeesus (jahve pelastaa=oleva elämä pelastaa) on se meidän puolemme (meidän todellinen itsemme), jonka jo varhain lapsuudessamme olemme joutuneet nujertamaan (naulitsemaan ristille).
Jos tämän Kristus onnistuu nousemaan kuolleista, voi tällaisia "ihmeparantamisiakin" tapahtua, siis mielensisäisesti, sinulla ja minulla. Sokea voi saada näkönsä, rampa voi nousta jaloilleen, vanki pääsee vapauteen jne.
Tämä kaikki kuitenkin vain oman pään sisällä.
Thorwald Dethlefsen, psykoterapeutti on kirjoittanut aikas mielenkiintoisia kirjoja: Hyvä ja paha / Kohtalo on haaste.
Eräs asia jota hän siinä kuvaa on myös myytit joista sinäkin olet kiinnostunut. Hän puhuu raamatusta, että se sisältää kolme tasoa: (ruumis, sielu, henki) historiallinen, psyykkinen sekä henkinen taso. Jos kiinnostaa niin luulenpa, ettei aikasi ole hukkaan heitetty jos niihin perehdyt.
....maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Occamin partaveitsi on mainio työkalu moneen lähtöön. Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
Ihmistä on aina kiinnostanut ja askarruttanut hänen oma tunnepuolensa, tuonpuoleinen. Iät ja ajat hän on tutkinut sitä satujen ja tarinoiden avulla, koska muulla tavalla siihen ei pääse käsiksi.
Lähden siitä, että Raamatusta, vaikkapa evankeliumit ja Punahilkka-satu tai Lumikki ja seitsemän kääpiötä ovat rakenteeltaan samanlaiset. Niissä on ulkoinen taso, vertauskuvallinen tarina ja sisäinen taso eli mielen kuva , joka lukijan on tajuttava vertauskuvista (tarinasta). Lapset sen tekevätkin aikuisia paremmin, vaistomaisesti.
Lisätasoja ei Occamini noteeraa.
Kiitos kuitenkin vinkistä. Jos Dethlefsenejä tavoitan, pitääpä vilkaista mitä hän on mieltä
kiellettyä palstan säännöissä!
Miksi teet tietoisesti syntiä? Antaako Jeesus synnit anteeksi jos teet synnin ehdon tahdoin uhmaten sääntöjä?
Kysymykseen kuka sina olet, oli poikkeuksetta vanhantestamentin aikana vastaus, että minä olen Abrahamin, Iisakin jne. Tänä päivänä lapsi tai joskus nuorikin vastaa epävarmasti että hän on jonkin tyttö tai poika. Minätietoisuus annettiin kuuluisana helluntaina, jossa tietoisuudenliekki, minätietoisuus, istutettiin tarkoituksellisesti ihmisiin. Sitä tietoisuudenvalo ja valaistumisen mahdollisuus tarkoittaa. Uskovaiset esittävät saman asian omilla tavoillaan.
Ihminen joka on maailmaan syntynyt elää korkeampien voimien alaisuudessa. Elämiseen kuuluu kaikenlainen oppiminen sekä minuuden suuri kasvuvara, ja koska ihmisessä on kiistatta elämä, vaikka pienelläkin eellä, niin sieltä löytyy myös totuuden ja tien löytämisen tajuamismahdollisuus.
Ei kaikkea voi selittää fyysisin, psyykkisin tai uskonnon perustein asiat vain ovat niin kuin ovat.
1 Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hän ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.
2 Ja Herran enkeli näkyi hänelle pensaasta, tulen liekissä: ja hän näki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.
3 Ja Moses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala ylös?
4 Koska Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. Hän vastasi: tässä minä olen.
5 Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jalvoistas; sillä paikka, jossas seisot, on pyhä maa.
6 Ja hän vielä sanoi: Minä olen sinun isäs Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillä hän pelkäsi katsoa Jumalan päälle.
7 Ja Herra sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa.
8 Ja olen astunut alas heitä vapahtamaan Egyptiläisten käsistä, ja viemään heitä tältä maalta hyvään ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, Hetiläiset, Amorilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset asuvat.
9 Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minä myös olen nähnyt heidän ahdistuksensa, jolla Egyptiläiset heitä ahdistavat.
10 Ja nyt mene, ja minä tahdon lähettää sinun Pharaon tykö, ja sinun pitää johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos Egyptistä.
11 Ja Moses sanoi Jumalalle: mikä minä olen menemään Pharaon tykö, ja viemään Israelin lapset ulos Egyptistä?
12 Hän sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tämä olkoon sinulle merkiksi, että minä olen sinun lähettänyt. Koska olet johdattanut minun kansani Egyptistä, niin teidän pitää palveleman Jumalaa tällä vuorella.
13 Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minä tulen Israelin lasten tykö, ja sanon heille: teidän isäinne Jumala on minun lähettänyt teidän tykönne, ja he sanovat minulle: mikä hänen nimensä on? Mitä minun pitää heille sanoman?
14 Sanoi Jumala Mosekselle: Minä olen se kuin minä olen. Ja sanoi: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: Minä olen lähetti minun teidän tykönne.
15 Ja Jumala sanoi vielä Mosekselle: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: Herra teidän isäinne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala lähetti minun teidän tykönne; tämä on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tämä on minun muistoni suvusta niin sukuun.
16 Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: Herra teidän isäinne Jumala on näkynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minä olen etsein etsinyt teitä, ja nähnyt, mitä teille on tapahtunut Egyptissä.
17 Ja olen sanonut: minä tahdon johdattaa teitä ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Pheresiläisten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
18 Ja heidän pitää kuuleman sinun äänes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitää menemän Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hänelle: Herra Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen, uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme.
19 Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas laske teitä menemään; vaan väkevän käden kautta.
20 Silloin minä ojennan käteni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeilläni, joita minä tekevä olen heidän keskellänsä, ja sitte pitää hänen teidät päästämän.
21 Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, että koska te lähdette, ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän.
22 Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidän poikainne ja tytärtenne päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.