Ajattelen ettei tämä polku todellakaan vie yhtään mihinkään. Se ei ole näyttänyt ainuttakaan positiivista merkkiä, että sillä kannattaisi jatkaa. Tyhmyyttäni olen aikaisemmin kokeillut useamman kerran kulkea jo samaa reittiä ilman mitään hyvää. Ehkä on pakko uskoa sydäntä ja jättää tämä reitti kokonaan oman onnensa nojaan. Miksi alunperin tälle polulle lähdin on suurin kysymysmerkki ja se ei ole auennut itselleni kertaakaan. Ehkä juuri siksi olen mennyt uudelleen katsomaan sinne. Nyt on viimein pakko sisäistää kaiken menneen jo polun alusta lähtien pieleen. Tämän kun muistaisi aina ja laittaisi ison kyltin polun eteen varoitukseksi etten vaan enää katso väärään suuntaan. Kun kuljen yksin löydän tieni sinne minne kuulunkin. En enää koskaan kuuntele muita, mitä mieltä he ovat poluistani- sillon voin ehkä löytää sen minne sydämeni oikeasti vie.
Ennen kuin painan pään tyynyyn
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen pään tyynyyn laittamista kannattaisi ehkä vaihtaa se lakanakin?
Niin kuin sanoin - polku joka ei johda mihinkään myöskään herätä minkään sortin positiivisia ajatuksia. Kukaan ei jaksa kulkea tietä pitkin, jossa ei ole muuta kuin myrskyä ja tuulta. Ja kun polku on tuttu niin silloin tietää ettei mitään hyvää ole luvassa.