Olisi kiva kuulla mitä ateistit rakkaudesta ajattelevat.
Onko alla oleva kuvaus rakkaudesta mielestänne hyväksyttävä, vai puuttuuko siitä jotain, tai onko jotain/kaikki pielessä?
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
(Ykkös kirje korintolaisille 13, 4-7)
(ps.Pahoittelen jos tämäkin on liikaa ateisti palstalle.)
(pps. Tämä ei nyt liity asiaan, mutta pakko sanoa, että olisi hauskaa jos täälläkin aloituksia ei poistettaisi, vaan ne lukittaisiin, niin ettei niitä voi enää jatkaa jos ne ovat sopimattomia. Tällöin huonot aloitukset jäisivät ikäänkuin varoituksina sivuille kummittelemaan. Voi olla ettei se toimisi kuitenkaan, jos tänne alkaisi kertymään liikaa lukittuja viestiketjuja.)
Onko alla oleva kuvaus rakkaudesta mielestänne hyväksyttävä, vai puuttuuko siitä jotain, tai onko jotain/kaikki pielessä?
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
(Ykkös kirje korintolaisille 13, 4-7)
(ps.Pahoittelen jos tämäkin on liikaa ateisti palstalle.)
(pps. Tämä ei nyt liity asiaan, mutta pakko sanoa, että olisi hauskaa jos täälläkin aloituksia ei poistettaisi, vaan ne lukittaisiin, niin ettei niitä voi enää jatkaa jos ne ovat sopimattomia. Tällöin huonot aloitukset jäisivät ikäänkuin varoituksina sivuille kummittelemaan. Voi olla ettei se toimisi kuitenkaan, jos tänne alkaisi kertymään liikaa lukittuja viestiketjuja.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Raamatussa on hirveän moni asia tiivistetty hienosti ja ymmärrettävään muotoon. Niinkuin tässäkin.
Tässä lainauksessasi kuitenkin puhutaan mielestäni pikemminkin kestävän parisuhteen eväistä kuin rakkaudesta sinällään. Onneksi tuo lainaus on nykyään ymmärrettävissä myös suhteellisen laajasti. Itse en allekirjoittaisi ihan kaikkea tästä:
"Kaiken se kestää (ihmisellä pitäsi olla oikeus myös osoittaa heikkoutensa ja murtua liiallisen taakan keskellä)
"kaikessa uskoo" (eiköhän noita pettäjiä ole ihan tarpeeksi)
"kaikessa toivoo" (monesti oman mielenterveyden kannalta olisi parempi esimerkiksi jättää alkoholisoitunut puoliso, psykopaattinen tai vaikeasti skitsofreninen kumppani, toivominen ainoastaan lisää omaa tuskaa)
"kaiken se kärsii." (ei todellakaan: väkivaltaisen aviopuolison sietäminen ei ole mitään rakkautta).
Rakkaus on myös seksuaalista. Se on kahden ihmisen kaipuuta yhdeksi. Jin ja Jang. Rakkaus voi olla myös kaipuuta takaisin osaksi luontoa.
Irrottautumalla uskontojen luomista harhakuvitelmista kuoleman jälkeisistä kiirastulista ja muusta paskasta, ihmisen on mahdollista unohtaa kuolemanpelkonsa ja vanhemmiten odottaa kaipauksella sitä viimeistä täyttymystä, jolla hän kruunaa elämänsä palaamalla takaisin osaksi luonnon ikuista kiertokulkua. Se on rakkautta elämään.
Elämän rakastaminen konkretisoituu myös vanhempien suhteessa omiin lapsiinsa. Tarjoamalla parhaat elämän eväät lapsilleen: tiedon, rakkauden, valinnanvapauden, sosiaalisuuden, välineet luovuuteen, perusturvallisuuden, vanhemmat osoittavat parhaiten rakkautensa omia lapsiaan kohtaan. Miksi horjuttaa lasten perusturvallisuutta ahdistavilla mörköjutuilla sielun vihollisista ja tuomitsevasta isäjumalasta? Miksi kieltää lapsilta mahdollisuus tehdä omia ratkaisujaan OMAN elämänkatsomuksensa suhteen? Tällaista en ymmärrä aidoksi rakkaudeksi, vaan lähinnä osoitukseksi omasta oikeassaolemisenpakostaan ts. huonosta itsetunnosta.
Erikoista esittämissäsi kohdissa on se, että ne mielestäni antaa ymmärtää, että se miten ihminen toimii kuvaisi mitä rakkaus on.
Itse ajattelen ennemminkin rakkauden olevan ihmisestä riippumaton, mutta ihmisen toimintaan voi liittyä rakkaus, jolloin toiminnasta tulee parempaa, esim. parisuhde toimii rakkaudella paremmin.
(Jos määritellään rakkaus Raamatun mukaan niin sitä ei kyllä pahemmin löydy maailmasta.)
"Kaiken se kestää (ihmisellä pitäsi olla oikeus myös osoittaa heikkoutensa ja murtua liiallisen taakan keskellä)
On tietenkin terveellistä omata terveesti itserakkautta.
Tässä kohtaa ajattelen ettei ihminen ole kuin rakkaus, mielestäni on kuitenkin hyvä pyrkiä rakkauteen. Ei mielestäni ole rakkaudettomuutta sanoa esim. ettei jaksa, periaatteessa voisi ajatella sen olevan enemmän rakkautta, siihen verrattuna, että uupumukseen asti tekee jotain, jolla voi olla huonommat seuraukset kuin sillä, että heti sanoo mikä on ongelma.
>> Rakkaus on............>>
Eipä noilla korulauseilla ja sanahelinällä suurtakaan merkitystä ole jos ne eivät kuvaa käytännön toimia. Jos taas toimet on mitä pitääkin, ei niillä luultavasti tarvitse rehennellä.
>> Rakkaus ei etsi omaa etuaan >>
Tuohon en ole koskaan pystynyt. Eiköhän kultaisen säännön puitteissa ole mahdollista pysytellä muutenkin, ainakin suurin piirtein ?
voipihan se hyvinkin olla totta ,ettei rakkaus etsi omaansa ,vaikka minä etsisinkin.
Itse tuon korintilais luvun olen koittanut siirtää Jumalan ominaisuuksiin.
Koska tuskin uskoni riittää siihen että löytäisin ihmisen ken tuon täyttää.
Mullekin pyhälle tuo luku on liian vaikee pala.
Meillä uskon "hihhuleilla" on etu-oikeus kutsua itseämme pyhiksi Kristuksessa.
Siihen ei kylläkään muuta tarvita kun uskon lahja,joka taas ei usko kaikkee.
Moi !
tuo lause, rakkaus ei etsi omaa etuaan (tjsp) on sellainen joka ei toteudu kenenkään toimesta eikä milloinkaan.
Niinhän uskovienkin pyhän kirjan mukaan Jumala vaatii häntä rakastettavan. Jumalanne ajaa _omaa etuaan_. Mikäli hänen etunsa ei toteudu, niin joutakoon mokomat ihmiset ikuiseen kidutukseen.
Todella lempeämilistä.
--
>>Eipä noilla korulauseilla ja sanahelinällä suurtakaan merkitystä ole jos ne eivät kuvaa käytännön toimia. Jos taas toimet on mitä pitääkin, ei niillä luultavasti tarvitse rehennellä.
****
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
(Ykkös kirje korintolaisille 13, 4-7)
****
Mutta tuo on jotain mitä rakastuneet eivät ole. He ovat omistushaluisia, valmiit tappamaan saadakseen omansa , mustasukkaisia. Valehtelevat toisista esim.estääkseen valittuaan kiinnostumasta, pelätessään sydänkäpysensä saavan selville heistä itsestään jotain mikä saattaisi lyödä kiilaa suhteelle.
Tuo Laulujen laulu kuvaa ennemminkin mitä kirjoittaja olisi halunnut rakkauden olevan kuin mitä se on.
"Mutta tuo on jotain mitä rakastuneet eivät ole. He ovat omistushaluisia, valmiit tappamaan saadakseen omansa , mustasukkaisia. Valehtelevat toisista esim.estääkseen valittuaan kiinnostumasta, pelätessään sydänkäpysensä saavan selville heistä itsestään jotain mikä saattaisi lyödä kiilaa suhteelle."
Jos noin on niin silloin ei siis ole rakastuneilla rakkautta Raamatun määritelmän mukaan. Itseäni häiritsee se, että useimmat tuntuvat ajattelevan, rakkauden olevan kiintymistä, omistamista, himoa, mustasukkaisuutta, vaikka se on enemmänkin päinvastoin.
Mutta eihän siitä varmaan mitään tulisi jos ihmiset olisivat samaa mieltä tuon määritelmän kanssa, kun silloin ei taitaisi juurikaan löytyä rakkautta, mikä on kyllä aika masentavaa.
("Tuo Laulujen laulu kuvaa ennemminkin mitä kirjoittaja olisi halunnut rakkauden olevan kuin mitä se on."
Itse asiassa kyseessä oli 1 kirje korintolaisille)
"(ps.Pahoittelen jos tämäkin on liikaa ateisti palstalle.)"
Heh, ei tarvitse olla tuollainen anteeksipyytelevä asenne. Tänne liimaillaan usein kymmeniä kertoja pidempiä otteita Raamatusta. Että eiköhän tuon kestä :) Ja sitä paitsi tuo rakkauden määritelmä lienee suurin piirtein tuttu lähes kaikille.
Mutta siis. Tuohan on yhden tai useamman raamatun kirjoittajan laatima subjektiivinen kuvaus siitä, mitä ideaalinen ja pyyteetön rakkaus voisi parhaimmillaan olla. Kyllä se siinä mielessä on kohdalle osuva että jokainen kaipaa ainakin joitain piirteitä tuosta listasta.
Monessa muussakin tekstissä määritellään rakkauden olemusta ja ihailtavia piirteitä. Käytännön tarpeesta yliöromanttiseen idealismiin. Sukupuolisesta rakkaudesta yhteisölliseen solidaarisuuteen.
Kysymys sinänsä on vähän epäselvä. Ei kai tuossa kuvauksessa sinänsä mitään ole "pielessä", se on ihmisen kirjoittama ideaalinen tavoite. Käytännössä rakastaminen kuitenkin on aina subjektiivinen kokemus, ja jokainen valitsee rakkautensa kohteet mieltymystensä perusteella.
Joku voi toki hetken huumassa väittää rakastavansa "koko maailmaa", mutta käytännön tasolla se ei toimi: rakkaus vaatii taustalleen aina oletuksen siitä, että on jotain muuta, mitä ei rakasteta ja tueta (uskovaisilla Saatana ja hänen toimintansa).
"Kysymys sinänsä on vähän epäselvä"
Niin taitaa olla, mutta se johtuu ihan vaan siitä, että ei olut ihan selkeet kysymys ajatusta vaan halusin ihan huvikseni kuulla, minkälaiseksi ajattelette rakkauden.
Rakkauden muodosta väitäisin, että ne ovat pysyvät ja esim. "sukupuolisesta rakkaudesta"
sanoisin, ettei sellaista varsinaisesti ole, kyseessä on mielestäni joku sukupuolisuhteen tyylinen, joka voi olla rakkaudella varustettu.
"Käytännössä rakastaminen kuitenkin on aina subjektiivinen kokemus, ja jokainen valitsee rakkautensa kohteet mieltymystensä perusteella."
No joo, tuo pitää ehkä paikkansa, mutta sen valinnan tekee ihminen ei rakkaus jolloin rakkaus edelleen pysyy Raamatun kuvauksen rajoissa.
"Joku voi toki hetken huumassa väittää rakastavansa "koko maailmaa", mutta käytännön tasolla se ei toimi: rakkaus vaatii taustalleen aina oletuksen siitä, että on jotain muuta, mitä ei rakasteta ja tueta (uskovaisilla Saatana ja hänen toimintansa)."
Tuota minun on hiukan hankala hyväksyä, koska jos ajattelisin itseni maailmaan, jossa ei ole kuin he, joita rakastan, jonkun heistä pitäisi tekstisi mukaan muuttua epärakastettavaksi, jotta oletus pitäisi paikkansa. Tai sitten minä kehittäisin, jonkun ulkopuolisen vihan kohteen, mikä olisi hämmästyttävää, kun ei ole tarvetta vihalle. Mielestäni rakkaus ei ole riippuvaista tai määrällistä.