kristillinen kasvu

Valheesi ei hetkauta.

"2 Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta"

Mitä edellinen tarkoittaa käytännössä...siis suomen kielellä ilman mitään hengellistä jargonia ?

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"2 Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta"

Mitä edellinen tarkoittaa käytännössä...siis suomen kielellä ilman mitään hengellistä jargonia ?

kerettiläinen

Lue lisää

Kysymys on aivan erinomainen. Ja kuten usein on laita hyvillä kysymyksillä, vastaaminen on erittäin vaikeaa.

Tuossa on omituisesti katkaistu jae ja virke niin, että päälause on rikki.

Otetaan uudempi käännös ja koko jae. Käännöksissä ei tosin tässä kohdassa paljon eroa ole.

“Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.”

Tämä on jonkinlaista vertailua vanhan ja uuden liiton välillä. Vanhaan liittoon kuuluu keskeisesti lain alla oleminen. Mutta mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa, se on kyllä näin äkkiä ajatellen ihan diibadaabaa. Teologien sepustukset aiheesta ovat ikävystyttävän pitkiä ja keskenään ristiriitaisia.

Veikkaan, että selväkielistä vastausta esittämääsi kysymykseen ei tulla näkemään.

Anonyymi kirjoitti:

"2 Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta"

Mitä edellinen tarkoittaa käytännössä...siis suomen kielellä ilman mitään hengellistä jargonia ?

kerettiläinen

Lue lisää

1 Joh 1:7Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Anonyymi kirjoitti:

1 Joh 1:7Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Lue lisää

Kaikkien kuppikuntien samanmieliset kokevat yhteyttä keskenään eli he elävät omasta mielestään valkeudessa, kun taas muut vilpilliset tai eksytetyt elävät pimeydessä, koska eivät usko heidän Raamatun tulkintoihinsa.

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkien kuppikuntien samanmieliset kokevat yhteyttä keskenään eli he elävät omasta mielestään valkeudessa, kun taas muut vilpilliset tai eksytetyt elävät pimeydessä, koska eivät usko heidän Raamatun tulkintoihinsa.

kerettiläinen

Lue lisää

Meillä on täällä uskontojen multiversumi, jossa jokaisen uskonnon omassa universumissa on vain yksi oikea laki ja totuus, joka hallitsee sitä kyseistä universumia ja määrittää sen ilmenemismuodot, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisyyden, muiden universumien ollessa vain harhaa ja puutteellisuutta.

Exap kirjoitti:

Meillä on täällä uskontojen multiversumi, jossa jokaisen uskonnon omassa universumissa on vain yksi oikea laki ja totuus, joka hallitsee sitä kyseistä universumia ja määrittää sen ilmenemismuodot, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisyyden, muiden universumien ollessa vain harhaa ja puutteellisuutta.

Lue lisää

Advis:
Tällainenko rakkauden Jumala meillä sitten on? Miten käsitämme sen, että me uskovat olemme sittenkin Jeesuksessa kaikki yhtä? Rakastaen veli veljeä ja sisar sisarta ilman oikeassa olemisen tarvetta ja kateutta siitä, että joku voisi olla lähempänä totuutta kuin minä?

Tekee mieli vähän avata tätä, mitä traumaattiset elämänkokemukset ovat saaneet aikaan aikaisemmassa sekä epäkristillisessä että kristillisessä kasvussani, joka on "kasvanut kuin lehmänhäntä alaspäin"...

1) Illuusio koskemattomuudesta on mennyt. Usko Jumalaan ei suojele pahalta vaikka sitä miten rukoilisi. Kenen puoleen sitten käännyt, kun rukoilusi jälkeenkin paha on tapahtunut...vieläpä sellainen paha, jota et olisi edes pahimmissa mielikuvituksissasi osannut kuvitella?
2) perusturvallisuudentunne on mennyt.
3) luottamus ihmisten vilpittömyyteen on mennyt. Usein se, mikä näyttää liian hyvältä, myös on sitä. Et voi täysin luottaa keneenkään, et edes itseesi. Kuljenkin jatkuvasti "tuntosarvet pystyssä" sekä ihmisten että tilanteiden suhteen...usein jopa vainoharhaisuuteen asti...
4) lapsuuden luontainen iloisuus ja optimistisuus on kadonnut ja tilalle on tullut pessimistisyys ja kyynisyys. Kaikesta huolimatta näitä lapsuuden luontaisia ominaisuuksia on vielä jonkin verran jäljelläkin...ainakin joskus... Mottoni onkin nykyään "odota parasta, varaudu pahimpaan". Musta huumori auttaa usein jaksamaan elämän synkeyttä.
5) hermostoni ja siten myös stressinsietokykyni on melkoisen loppu. Väsyn usein helposti.
666) en pidä itsestäni, usein suorastaan jopa inhoan ja vihaan itseäni. Tosiasia on, että ellei kykene rakastamaan itseään, ei kykene rakastamaan muitakaan. Se on pysyvä henkinen vamma itsessäni :-(

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Tekee mieli vähän avata tätä, mitä traumaattiset elämänkokemukset ovat saaneet aikaan aikaisemmassa sekä epäkristillisessä että kristillisessä kasvussani, joka on "kasvanut kuin lehmänhäntä alaspäin"...

1) Illuusio koskemattomuudesta on mennyt. Usko Jumalaan ei suojele pahalta vaikka sitä miten rukoilisi. Kenen puoleen sitten käännyt, kun rukoilusi jälkeenkin paha on tapahtunut...vieläpä sellainen paha, jota et olisi edes pahimmissa mielikuvituksissasi osannut kuvitella?
2) perusturvallisuudentunne on mennyt.
3) luottamus ihmisten vilpittömyyteen on mennyt. Usein se, mikä näyttää liian hyvältä, myös on sitä. Et voi täysin luottaa keneenkään, et edes itseesi. Kuljenkin jatkuvasti "tuntosarvet pystyssä" sekä ihmisten että tilanteiden suhteen...usein jopa vainoharhaisuuteen asti...
4) lapsuuden luontainen iloisuus ja optimistisuus on kadonnut ja tilalle on tullut pessimistisyys ja kyynisyys. Kaikesta huolimatta näitä lapsuuden luontaisia ominaisuuksia on vielä jonkin verran jäljelläkin...ainakin joskus... Mottoni onkin nykyään "odota parasta, varaudu pahimpaan". Musta huumori auttaa usein jaksamaan elämän synkeyttä.
5) hermostoni ja siten myös stressinsietokykyni on melkoisen loppu. Väsyn usein helposti.
666) en pidä itsestäni, usein suorastaan jopa inhoan ja vihaan itseäni. Tosiasia on, että ellei kykene rakastamaan itseään, ei kykene rakastamaan muitakaan. Se on pysyvä henkinen vamma itsessäni :-(

kerettiläinen

Lue lisää

"Tosiasia on, että ellei kykene rakastamaan itseään, ei kykene rakastamaan muitakaan."

Näin se taitaa valitettavasti olla.

Mutta tuo toikin mieleeni, että kenties se syy miksi usein A-kirkossa ollaan niin tarkkoja toisten kyvystä noudattaa käskyjä, lienee lauseesi muunnelma:
"Tosiasia on, että ellei kykene hyväksymään itsensä vajavaisuutta, ei kykene hyväksymään muidenkaan vajavaisuutta."

Kristillinen kasvu=kasvamista umpikierouteen.

Tarkentaisitko
1) mitä saa ?
2) kuka menee tai on mennyt ?
3) mille vieraille tulille ?

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Tarkentaisitko
1) mitä saa ?
2) kuka menee tai on mennyt ?
3) mille vieraille tulille ?

kerettiläinen

Odotellessamme Anonyymin vastausta heitän arvauksia.

1) Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia
2) saa nimimerkki Exap, kun on mennyt käymään
3) jonkin muun uskontokunnan kuin Adventtikirkon jumalanpalveluksessa.

Tuossa on sellainen juonikas epävarmuus, että kuvaus sopii ihan kohtuullisesti adventisteihin, ehkä lukuunottamatta sanaa “suurehko”. Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? On sellaisia varmaankin useita, mutta tunnen asiaa aika vähän.

v.aari kirjoitti:

Odotellessamme Anonyymin vastausta heitän arvauksia.

1) Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia
2) saa nimimerkki Exap, kun on mennyt käymään
3) jonkin muun uskontokunnan kuin Adventtikirkon jumalanpalveluksessa.

Tuossa on sellainen juonikas epävarmuus, että kuvaus sopii ihan kohtuullisesti adventisteihin, ehkä lukuunottamatta sanaa “suurehko”. Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? On sellaisia varmaankin useita, mutta tunnen asiaa aika vähän.

Lue lisää

Minäkin arvelin, että vastaus menee suurinpiirtein noin. Siitä huolimatta haluaisin kuitenkin kuulla kyseisen henkilön itsensä kertomana perustelut mielipiteilleen ja varsinkin sille, mikä on se exapin "ikävä kokemus"?

Omasta mielestäni kaikki, mikä saa ihmisen ajattelemaan asioita syvällisemmin on positiivista. Siinä ei paljon kasvua tapahdu, jos vieraillaan pelkästään oman kuppikunnan tilaisuuksissa "joo joo -miehenä tai naisena" nyökyttelemässä hyväksymistä toisilleen ilman että voi kyseenalaistaa mitään.

Itse olen joskus käynyt "eri seurojen" tilaisuuksissa ja nähnyt omin silmin, millaista meno niissä on ja sen perusteella olen voinut sitten punnita asioita, mitä mieltä olen niistä ja onko niissä ylipäätään mitään järkeä. Jos seurustelee jatkuvasti samanmielisten kanssa, niin siinä sokeutuu tosiasioille. Aivan järjettömätkin asiat alkavat vaikuttaa aivan normaaleilta.

v.aari kirjoitti:

Odotellessamme Anonyymin vastausta heitän arvauksia.

1) Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia
2) saa nimimerkki Exap, kun on mennyt käymään
3) jonkin muun uskontokunnan kuin Adventtikirkon jumalanpalveluksessa.

Tuossa on sellainen juonikas epävarmuus, että kuvaus sopii ihan kohtuullisesti adventisteihin, ehkä lukuunottamatta sanaa “suurehko”. Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? On sellaisia varmaankin useita, mutta tunnen asiaa aika vähän.

Lue lisää

"Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä?"

No Jehovan todistajat ainakin mukamas "tutkivat Raamattua" ja keskustelevat sen opetuksista, mutta käytännössä se on heidän oman lehtensä tutkimista ja vastaukset otetaan suoraan sieltä. Ei siellä suopeasti kuunnella mitään omien itsenäisten pähkäilyjen tuloksia, elleivät ne ole yhteneväisiä Vartiotorniseuran opetusten kanssa.

Jehovan todistajat kuitenkin ovat ryhmä, jotka keskittyvät opetuksissaan hyvin paljon juuri tuohon käytännön toimintaan toisin kuin useimmat muut. Ja pakkohan heidän on opetella hyviä käytöstapoja, mikäli aikovat saada myytyä uskontoaan ihmisille. Näin kaikki kaupustelijat tekevät. Heidän opetuksensa mukaan he muuttuvat Jeesuksen kaltaiseksi "imitoimalla häntä". Se taas, mikä on "Jeesuksen kaltaisuutta" on asia erikseen ja riippuu joka kuppikunnan omista tulkinnoista.

Adventistit taas mielestäni arvostavat pitkälti pääasiassa kaikenlaista opillista huuhaata. Käytännöllinen puoli keskittyy suurin piirtein siihen, että mennään sapattina Adventtikirkkoon opiskelemaan heidän omia teoreettisia tulkintojaan. Karismaattiset kuten esim helluntailaiset puolestaan keskittyvät "hengen" toimintaan eli käytännösssä tunneperäiseen hihhulointiin. Tätä tunneperäistä puolta on kyllä otettu mukaan vähän kaikkien kuppikuntien toimintaan, sillä pitkäveteiset "jumalanpalvelukset" eivät vetoa enää juuri keneenkään. Ei varsinkaan nuoriin.

Näihin lopputuloksiin olen siis päätynyt omien pähkäilyjeni tuloksena.

v.aari kirjoitti:

Odotellessamme Anonyymin vastausta heitän arvauksia.

1) Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia
2) saa nimimerkki Exap, kun on mennyt käymään
3) jonkin muun uskontokunnan kuin Adventtikirkon jumalanpalveluksessa.

Tuossa on sellainen juonikas epävarmuus, että kuvaus sopii ihan kohtuullisesti adventisteihin, ehkä lukuunottamatta sanaa “suurehko”. Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? On sellaisia varmaankin useita, mutta tunnen asiaa aika vähän.

Lue lisää

"Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia"

No, joo, siis tietyllä tavallahan on surullinen kokemus, jotka vakuuttavat uskovansa Jumalaan joka ainoana heidät voi muuttaa, ohjautuvat keskustelemaan siitä miten itse voivat itsensä muuttaa Jumalalle hieman kelvollisemmaksi ilman, että heidän tarvitsee antautua Jumalan muutettaviksi.

"Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? "

Kuten sanoin, sen sijaan, että siellä olisi ollut tavallinen jumalanpalvelus eli ilman keskusteluosuutta, siellä oli siis pelkkä kevään keskustelutilaisuuksien yhteenveto-keskustelutilaisuus. Ei siis lainkaan normaalia jumalanpalvelusta.

Exap kirjoitti:

"Jollakin tavoin ikäviä kokemuksia"

No, joo, siis tietyllä tavallahan on surullinen kokemus, jotka vakuuttavat uskovansa Jumalaan joka ainoana heidät voi muuttaa, ohjautuvat keskustelemaan siitä miten itse voivat itsensä muuttaa Jumalalle hieman kelvollisemmaksi ilman, että heidän tarvitsee antautua Jumalan muutettaviksi.

"Keillä muilla on tapana jumalanpalveluksen yhteydessä tutkia yhdessä Raamattua ja keskustella siitä? "

Kuten sanoin, sen sijaan, että siellä olisi ollut tavallinen jumalanpalvelus eli ilman keskusteluosuutta, siellä oli siis pelkkä kevään keskustelutilaisuuksien yhteenveto-keskustelutilaisuus. Ei siis lainkaan normaalia jumalanpalvelusta.

Lue lisää

Ok. Tuollaisia keskustelutilaisuuksia ei kai kovin paljon järjestetä. Joku nokkela voisi tuon perusteella jo jäljittää, missä kävit.

Tai sitten voit kertoa itse.

Ainakin voisit kertoa, otettiinko puheenvuorosi vastaan rakentavalla tavalla.

v.aari kirjoitti:

Ok. Tuollaisia keskustelutilaisuuksia ei kai kovin paljon järjestetä. Joku nokkela voisi tuon perusteella jo jäljittää, missä kävit.

Tai sitten voit kertoa itse.

Ainakin voisit kertoa, otettiinko puheenvuorosi vastaan rakentavalla tavalla.

Lue lisää

Juu, ihan vapaasti saa jäljittää. Siitä nyt ei kukaan mitään kostu, mutta jätän paikan mainitsematta lähinnä siksi, etten pidä tätä kyseisen seurakunnan ongelmana, vaan sama heijastuu monessa paikassa, a-kirkossakin.

Itse asiassa, puheenvuoroni otettiin vastaan rakentavalla tavalla, pienryhmien keskustelutuokion "pohdintatulokset" koottiin ja esiteltiin kaikille, ja kommenttini saivat varsin lämpimän vastaanoton.

Mielestäni kristityn kasvu ei ole itsensä omin voimin kehittämistä, vaan antautumista Jumalan tahdolle.

Tai, jollei usko Jumalaan, niin kasvu ihmisenä on antautumista sille, minkä tietää oikeaksi.

Exap kirjoitti:

Juu, ihan vapaasti saa jäljittää. Siitä nyt ei kukaan mitään kostu, mutta jätän paikan mainitsematta lähinnä siksi, etten pidä tätä kyseisen seurakunnan ongelmana, vaan sama heijastuu monessa paikassa, a-kirkossakin.

Itse asiassa, puheenvuoroni otettiin vastaan rakentavalla tavalla, pienryhmien keskustelutuokion "pohdintatulokset" koottiin ja esiteltiin kaikille, ja kommenttini saivat varsin lämpimän vastaanoton.

Mielestäni kristityn kasvu ei ole itsensä omin voimin kehittämistä, vaan antautumista Jumalan tahdolle.

Tai, jollei usko Jumalaan, niin kasvu ihmisenä on antautumista sille, minkä tietää oikeaksi.

Lue lisää

"Mielestäni kristityn kasvu ei ole itsensä omin voimin kehittämistä, vaan antautumista Jumalan tahdolle."

Mikä se Jumalan tahto oikein on? Onko sinun näkemyksesi siitä oikea vai jonkun muun...mistä voit sen tietää?

"Tai, jollei usko Jumalaan, niin kasvu ihmisenä on antautumista sille, minkä tietää oikeaksi."

Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?

On ilmeisesti väärin olla epäluuloinen tai jopa vainoharhainen ihmisten suhteen, mutta tosiasia on, että maailmassa liikkuu "saalistavia susia", jotka nappaavat saaliikseen nimenomaan hyväuskoisia ja kilttejä ihmisiä.

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"Mielestäni kristityn kasvu ei ole itsensä omin voimin kehittämistä, vaan antautumista Jumalan tahdolle."

Mikä se Jumalan tahto oikein on? Onko sinun näkemyksesi siitä oikea vai jonkun muun...mistä voit sen tietää?

"Tai, jollei usko Jumalaan, niin kasvu ihmisenä on antautumista sille, minkä tietää oikeaksi."

Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?

On ilmeisesti väärin olla epäluuloinen tai jopa vainoharhainen ihmisten suhteen, mutta tosiasia on, että maailmassa liikkuu "saalistavia susia", jotka nappaavat saaliikseen nimenomaan hyväuskoisia ja kilttejä ihmisiä.

kerettiläinen

Lue lisää

«Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?»

Entä jos mitään yksiselitteistä ja kaikille yhteistä vastausta ei ole olemassakaan?

Sinä olet aikuinen ihminen.

Kysymys on siitä, mikä on sinulle ja sinun mielestäsi oikein. Ja se edelleen jakaantuu moneen osaan.

1) Mikä on oikein nyt, juuri tässä tilanteessa?
2) Mikä on oikein vastaavassa tilanteessa, jos saan aikaa miettiä asiaa?
3) Olisinko valmis siihen, että käsitykseni oikeasta olisi kaikkia velvoittava laki?
4) Mikä on oikein, kun jälkiviisaana katselen menneitä valintoja? Oliskonko voinut toimia paremmin?

Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa.

Jos asiat toimivat paremmin niin, että kuuluu johonkin tunnustukselliseen kerhoon tai että uskoo jotakin, se on varmaankin sitten ihan hyvä asia. Siinä pitää vain olla tarkkana, ettei syyllisty vastuun pakoiluun ja laiskuuteen.

v.aari kirjoitti:

«Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?»

Entä jos mitään yksiselitteistä ja kaikille yhteistä vastausta ei ole olemassakaan?

Sinä olet aikuinen ihminen.

Kysymys on siitä, mikä on sinulle ja sinun mielestäsi oikein. Ja se edelleen jakaantuu moneen osaan.

1) Mikä on oikein nyt, juuri tässä tilanteessa?
2) Mikä on oikein vastaavassa tilanteessa, jos saan aikaa miettiä asiaa?
3) Olisinko valmis siihen, että käsitykseni oikeasta olisi kaikkia velvoittava laki?
4) Mikä on oikein, kun jälkiviisaana katselen menneitä valintoja? Oliskonko voinut toimia paremmin?

Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa.

Jos asiat toimivat paremmin niin, että kuuluu johonkin tunnustukselliseen kerhoon tai että uskoo jotakin, se on varmaankin sitten ihan hyvä asia. Siinä pitää vain olla tarkkana, ettei syyllisty vastuun pakoiluun ja laiskuuteen.

Lue lisää

"Kysymys on siitä, mikä on sinulle ja sinun mielestäsi oikein. "

Tämä olisikin erittäin helppo juttu, jos voisi miettiä asioita ainoastaan omalta kantiltaan, eikä tarvitsisi ottaa muita huomioon. Jotenkin vaan näyttää siltä, että joudun elämässäni valitsemaan vain huonojen tai vähemmän huonojen vaihtoehtojen väliltä. Eikä voi ennustaa etukäteen niistäkään, mikä huonoista valinnoista lopulta on se vähemmän huono.

Joten teenpä niin tai näin, niin aina joku kärsii. Ja kun muut kärsivät, niin en pysty itsekään nauttimaan elämästäni, vaan kärsin jatkuvasta huonosta omastatunnosta.

Nyt olen kuitenkin yrittänyt opetella kovettamaan itseni ja olemaan syyllistämättä itseäni kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

"3) Olisinko valmis siihen, että käsitykseni oikeasta olisi kaikkia velvoittava laki?
4) Mikä on oikein, kun jälkiviisaana katselen menneitä valintoja? Oliskonko voinut toimia paremmin?"

Tähän tuli heti mieleen, että ajokortin tapaan myös avioliittokortin suorittaminen pitäisi tehdä kaikille pakolliseksi. Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole nuorena tarpeeksi eväitä (esim itsetuntemusta) päättää näin vaativasta asiasta kuin avioliitto on.

Avioliittokorttia suoritettaessa voitaisiin käydä läpi kaikki mahdolliset asiat, jotka yleensä aiheuttavat ongelmia avioliitoissa ja johtavat eroihin. Näin voitaisiin ehkä välttyä monelta turhalta kärsimykseltä. Tosin ihmiset eivät kyllä useinkaan usko mitään varoituksia.

"Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa."

En halua päästä pakoon vastuuta ja minusta se on myös erittäin hienoa. Ongelma on vaan se, että ei ole aina tarpeeksi työkaluja tehdä niitä oikeita päätöksiä. Sen vuoksi esim kirjoittelen tälläkin palstalla, jotta saisin erilaisia näkökulmia asioihin, joiden pohjalta voisin sitten tehdä niitä omia päätöksiäni siitä, mikä on mielestäni oikein.

Mutta ehdottomasti en tarvitse, enkä halua mitään auktoriteettia päättämään puolestani, mikä on oikein.

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"Mielestäni kristityn kasvu ei ole itsensä omin voimin kehittämistä, vaan antautumista Jumalan tahdolle."

Mikä se Jumalan tahto oikein on? Onko sinun näkemyksesi siitä oikea vai jonkun muun...mistä voit sen tietää?

"Tai, jollei usko Jumalaan, niin kasvu ihmisenä on antautumista sille, minkä tietää oikeaksi."

Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?

On ilmeisesti väärin olla epäluuloinen tai jopa vainoharhainen ihmisten suhteen, mutta tosiasia on, että maailmassa liikkuu "saalistavia susia", jotka nappaavat saaliikseen nimenomaan hyväuskoisia ja kilttejä ihmisiä.

kerettiläinen

Lue lisää

"Mikä se Jumalan tahto oikein on? Onko sinun näkemyksesi siitä oikea vai jonkun muun...mistä voit sen tietää?
...
Entä jos ei tiedä, mikä on oikein? "

No, onpa uskova tai ei, se oikea tai Jumalan tahto ei ole sitä mitä muut tarjoavat, vaan se mikä omassa sydämessä tuntuu oikealta. Seurakunnissa oleville tämä on huomattavasti vaikeampaa, koska ihmisviisutta tarjoillaan Jumalan tahdon nimissä. Mutta ihminen sydämessään tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, ja jos tekee sen mukaan, se lienee paras arvaus, molemmissa tapauksissa.

v.aari kirjoitti:

«Entä jos ei tiedä, mikä on oikein?»

Entä jos mitään yksiselitteistä ja kaikille yhteistä vastausta ei ole olemassakaan?

Sinä olet aikuinen ihminen.

Kysymys on siitä, mikä on sinulle ja sinun mielestäsi oikein. Ja se edelleen jakaantuu moneen osaan.

1) Mikä on oikein nyt, juuri tässä tilanteessa?
2) Mikä on oikein vastaavassa tilanteessa, jos saan aikaa miettiä asiaa?
3) Olisinko valmis siihen, että käsitykseni oikeasta olisi kaikkia velvoittava laki?
4) Mikä on oikein, kun jälkiviisaana katselen menneitä valintoja? Oliskonko voinut toimia paremmin?

Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa.

Jos asiat toimivat paremmin niin, että kuuluu johonkin tunnustukselliseen kerhoon tai että uskoo jotakin, se on varmaankin sitten ihan hyvä asia. Siinä pitää vain olla tarkkana, ettei syyllisty vastuun pakoiluun ja laiskuuteen.

Lue lisää

"Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa."

Niin. Kunpa ihmiset tajuaisivatkin sen, etteivät voi pakoilla vastuutaan sillä, että kerhossa ollaan jotakin mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kysymys on siitä, mikä on sinulle ja sinun mielestäsi oikein. "

Tämä olisikin erittäin helppo juttu, jos voisi miettiä asioita ainoastaan omalta kantiltaan, eikä tarvitsisi ottaa muita huomioon. Jotenkin vaan näyttää siltä, että joudun elämässäni valitsemaan vain huonojen tai vähemmän huonojen vaihtoehtojen väliltä. Eikä voi ennustaa etukäteen niistäkään, mikä huonoista valinnoista lopulta on se vähemmän huono.

Joten teenpä niin tai näin, niin aina joku kärsii. Ja kun muut kärsivät, niin en pysty itsekään nauttimaan elämästäni, vaan kärsin jatkuvasta huonosta omastatunnosta.

Nyt olen kuitenkin yrittänyt opetella kovettamaan itseni ja olemaan syyllistämättä itseäni kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

"3) Olisinko valmis siihen, että käsitykseni oikeasta olisi kaikkia velvoittava laki?
4) Mikä on oikein, kun jälkiviisaana katselen menneitä valintoja? Oliskonko voinut toimia paremmin?"

Tähän tuli heti mieleen, että ajokortin tapaan myös avioliittokortin suorittaminen pitäisi tehdä kaikille pakolliseksi. Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole nuorena tarpeeksi eväitä (esim itsetuntemusta) päättää näin vaativasta asiasta kuin avioliitto on.

Avioliittokorttia suoritettaessa voitaisiin käydä läpi kaikki mahdolliset asiat, jotka yleensä aiheuttavat ongelmia avioliitoissa ja johtavat eroihin. Näin voitaisiin ehkä välttyä monelta turhalta kärsimykseltä. Tosin ihmiset eivät kyllä useinkaan usko mitään varoituksia.

"Oikeasti et pääse pakoon vastuuta. Sinä valitset, mikä on oikein. Voit tarjota perusteluksi lakia, jotakin auktoriteettia tai uskonkappaleita, mutta valinta on yhtäkaikki sinun.

Tämä on kamalaa, mutta samalla erittäin hienoa."

En halua päästä pakoon vastuuta ja minusta se on myös erittäin hienoa. Ongelma on vaan se, että ei ole aina tarpeeksi työkaluja tehdä niitä oikeita päätöksiä. Sen vuoksi esim kirjoittelen tälläkin palstalla, jotta saisin erilaisia näkökulmia asioihin, joiden pohjalta voisin sitten tehdä niitä omia päätöksiäni siitä, mikä on mielestäni oikein.

Mutta ehdottomasti en tarvitse, enkä halua mitään auktoriteettia päättämään puolestani, mikä on oikein.

kerettiläinen

Lue lisää

"Joten teenpä niin tai näin, niin aina joku kärsii. Ja kun muut kärsivät, niin en pysty itsekään nauttimaan elämästäni, vaan kärsin jatkuvasta huonosta omastatunnosta.
...
Mutta ehdottomasti en tarvitse, enkä halua mitään auktoriteettia päättämään puolestani, mikä on oikein."

Jos muistat kun puhuimme sosiaalisesta mallistasi, nuo molemmat lauseet sopivat siihen kuin nenä päähän.

Luonteellesi on ominaista, että hakeudut kantamaan vastuuta myös asioista, jotka eivät ole sinun vastuullasi. Pyrit hyvään, mutta näet muiden ihmisten vastoinkäymiset omina virheinäsi, jota ne eivät välttämättä ole. Kuitenkaan et halua kenenkään muun tekevän vielä huonompia päätöksiä.

Tiedän hyvin, että tämä menee kuuroille korville, mutta pyri erottamaan omat valintasi muiden itsensä tekemistä vääristä valinnoista. Et ole vastuussa muiden valinnoista.

Exap kirjoitti:

"Joten teenpä niin tai näin, niin aina joku kärsii. Ja kun muut kärsivät, niin en pysty itsekään nauttimaan elämästäni, vaan kärsin jatkuvasta huonosta omastatunnosta.
...
Mutta ehdottomasti en tarvitse, enkä halua mitään auktoriteettia päättämään puolestani, mikä on oikein."

Jos muistat kun puhuimme sosiaalisesta mallistasi, nuo molemmat lauseet sopivat siihen kuin nenä päähän.

Luonteellesi on ominaista, että hakeudut kantamaan vastuuta myös asioista, jotka eivät ole sinun vastuullasi. Pyrit hyvään, mutta näet muiden ihmisten vastoinkäymiset omina virheinäsi, jota ne eivät välttämättä ole. Kuitenkaan et halua kenenkään muun tekevän vielä huonompia päätöksiä.

Tiedän hyvin, että tämä menee kuuroille korville, mutta pyri erottamaan omat valintasi muiden itsensä tekemistä vääristä valinnoista. Et ole vastuussa muiden valinnoista.

Lue lisää

Läheisriippuvuudesta tiemmä on mahdollista parantua. Ehkä minäkin joskus.

Exap kirjoitti:

"Joten teenpä niin tai näin, niin aina joku kärsii. Ja kun muut kärsivät, niin en pysty itsekään nauttimaan elämästäni, vaan kärsin jatkuvasta huonosta omastatunnosta.
...
Mutta ehdottomasti en tarvitse, enkä halua mitään auktoriteettia päättämään puolestani, mikä on oikein."

Jos muistat kun puhuimme sosiaalisesta mallistasi, nuo molemmat lauseet sopivat siihen kuin nenä päähän.

Luonteellesi on ominaista, että hakeudut kantamaan vastuuta myös asioista, jotka eivät ole sinun vastuullasi. Pyrit hyvään, mutta näet muiden ihmisten vastoinkäymiset omina virheinäsi, jota ne eivät välttämättä ole. Kuitenkaan et halua kenenkään muun tekevän vielä huonompia päätöksiä.

Tiedän hyvin, että tämä menee kuuroille korville, mutta pyri erottamaan omat valintasi muiden itsensä tekemistä vääristä valinnoista. Et ole vastuussa muiden valinnoista.

Lue lisää

En tiedä, onko minulla jokin sokea piste tässä kohtaa, mutta jotenkin en tajua koko tuota juttua.

Tuntuu siltä, että on pää välillä ihan sekaisin...tai muiden mielestä varmaankin jatkuvasti...tai sitten olen vaan niin väsynyt tällä hetkellä, etten tajua...

Harmi, kun huomisesta puolesta päivästä lähtien en pääse viikkoon nettiin, kun nyt on niin mielenkiintoinen aihe.

No täytyy katsoa sitten viikon kuluttua, mitä uusia kommentteja tänne on tullut.

kerettiläinen

v.aari kirjoitti:

Läheisriippuvuudesta tiemmä on mahdollista parantua. Ehkä minäkin joskus.

Täytyy varmaan kaivaa se Tommy Hellstenin läheisriippuvuudesta kertova kirja esiin ja lukea sitä ensi viikon ajan, kun en pääse nettiin, niin jospa alkaisi tajuta jotain...

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy varmaan kaivaa se Tommy Hellstenin läheisriippuvuudesta kertova kirja esiin ja lukea sitä ensi viikon ajan, kun en pääse nettiin, niin jospa alkaisi tajuta jotain...

kerettiläinen

Lue lisää

Monet psykologit ovat vakuuttaneet, että Hellstenin virtahepokirja on edelleen ajankohtainen ja osuva.

Mutta läheisriippuvuudesta on kirjoitettu paljon muutakin.

Vaimollani on menossa tämä: Beattie, Melody “Irti läheisriippuvuudesta : miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni”.

Alkuperäinen englanninkielinen on vuodelta 1986 ja suomennos 1994, mutta edelleen jatkuvasti pääkaupunkiseudun kirjastoissa jonotettuna. Myös divareista se on yleensä ostettu loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy varmaan kaivaa se Tommy Hellstenin läheisriippuvuudesta kertova kirja esiin ja lukea sitä ensi viikon ajan, kun en pääse nettiin, niin jospa alkaisi tajuta jotain...

kerettiläinen

Lue lisää

Ei huono valinta. Läheisriippuvuus on toki aivan erilainen tulkinta lähes samasta asiasta, kuin josta aiemmin puhuimme. Esim. Millerin malli ei tarjoa ratkaisuja vaikkapa läheisriippuvaisuudesta eroon pääsemiseen, vaan keskittyy lähinnä siihen miten sinun sosiaalisen tyylisi omaava henkilö voi tuloksellisemmin kommunikoida muun tyylisten ihmisten kanssa.

Tuo, mitä kirjoitit itsensä ja käytöksensä kehittämisestä, on ihan motivoivaa ja mahdollista täysin kaikkien uskontunnustusten ulkopuolellakin.

Jäin siksi miettimään, mihin siinä tarvitaan sitä Jeesusta – varsinkin kun tulkinnat siitä, mitä hänen esimerkkinsä ja opetustensa noudattaminen käytännössä ovat, ovat aika lailla levällään.

Useimmat ihmiset hyväksyvät perusetiikan, joka käytännössä johtaa suurin piirtein samanlaisiin moraalisiin ihanteisiin.

Siellä, missä erilaiset moraalit poikkeavat toisistaan, on paljon aivan turhia sääntöjä ja myös jonkin verran arveluttavaa tavaraa, kuten vaikkapa nationalismia.

v.aari kirjoitti:

Tuo, mitä kirjoitit itsensä ja käytöksensä kehittämisestä, on ihan motivoivaa ja mahdollista täysin kaikkien uskontunnustusten ulkopuolellakin.

Jäin siksi miettimään, mihin siinä tarvitaan sitä Jeesusta – varsinkin kun tulkinnat siitä, mitä hänen esimerkkinsä ja opetustensa noudattaminen käytännössä ovat, ovat aika lailla levällään.

Useimmat ihmiset hyväksyvät perusetiikan, joka käytännössä johtaa suurin piirtein samanlaisiin moraalisiin ihanteisiin.

Siellä, missä erilaiset moraalit poikkeavat toisistaan, on paljon aivan turhia sääntöjä ja myös jonkin verran arveluttavaa tavaraa, kuten vaikkapa nationalismia.

Lue lisää

"Tuo, mitä kirjoitit itsensä ja käytöksensä kehittämisestä, on ihan motivoivaa ja mahdollista täysin kaikkien uskontunnustusten ulkopuolellakin."

Niinpä.

Filosofiselta kannalta ajateltuna tuon viimeisen kappaleeni sisältö voidaan tulkita myös ilman kristinuskonnollissävytteisyyttä, jos sanat Jumala ja Jeesus korvataan jollakin muulla jonkun idealismin personoitumalla. Siis jumala pienellä j:llä.

Kun toimimme tietyllä moraalisesti hyväksymällämme mielestämme ihanteellisella tavalla, tapamme rupeavat heijastelemaan ihannettamme ja siis muutumme. Kristinuskonnollissävyteisessä versiossa ihanne saa nimekseen Jumala ja Jeesus. Se henkilöityy tai kongretisoituu näissä persoonissa. Samalla tavoin voisi kirjoittaa vaikkapa Mussoliinista: ottamalla Mussoliinin sisäämme teemme hänen tahtonsa ja hän muuttaa meitä. Ei ehkä tosin itse, koska on kuollut mutta muuten. Annamme ajatusmaailmallemme ikään kuin luvan tulla Mussoliinin ideologian muuttamaksi. Tai jonkun muun idealismin äänenkannattajan. Ehkä Mussoliini on huono valinta esimerkiksi. Itse en kannata Mussoliinia enkä hänen ideologiaansa.

Uskovalle Jumala ja Jeesus ovat konkreettisia olentoja, joilla on valtaa muuttaa ihmistä ulkopuolelta käsin mutta uskon, että muutos voi olla myös meihin sisäänrakennettu ominaisuus. Saatamme olla alttiita Jumalan vaikutuksen aikaan saamalle muutokselle. Se näyttäisi päällepäin samalle, kuin, että Jumala muuttaisi meitä vaikka todellisuudessa hakeutuisimme itse kohti eheyttämme luonnollisista syistä, alitajuisesti, ennalta rakennetusti. Tai sitten kyse voi olla molempien yhdistelmästä: Jumala kutsuu itsensä kanssa yhteensopivia ihmisiä luokseen ja muuttaa heitä enemmän kaltaisikseen. Tällainen ajattelutapa tulee Raamatusta.

Advis kirjoitti:

"Tuo, mitä kirjoitit itsensä ja käytöksensä kehittämisestä, on ihan motivoivaa ja mahdollista täysin kaikkien uskontunnustusten ulkopuolellakin."

Niinpä.

Filosofiselta kannalta ajateltuna tuon viimeisen kappaleeni sisältö voidaan tulkita myös ilman kristinuskonnollissävytteisyyttä, jos sanat Jumala ja Jeesus korvataan jollakin muulla jonkun idealismin personoitumalla. Siis jumala pienellä j:llä.

Kun toimimme tietyllä moraalisesti hyväksymällämme mielestämme ihanteellisella tavalla, tapamme rupeavat heijastelemaan ihannettamme ja siis muutumme. Kristinuskonnollissävyteisessä versiossa ihanne saa nimekseen Jumala ja Jeesus. Se henkilöityy tai kongretisoituu näissä persoonissa. Samalla tavoin voisi kirjoittaa vaikkapa Mussoliinista: ottamalla Mussoliinin sisäämme teemme hänen tahtonsa ja hän muuttaa meitä. Ei ehkä tosin itse, koska on kuollut mutta muuten. Annamme ajatusmaailmallemme ikään kuin luvan tulla Mussoliinin ideologian muuttamaksi. Tai jonkun muun idealismin äänenkannattajan. Ehkä Mussoliini on huono valinta esimerkiksi. Itse en kannata Mussoliinia enkä hänen ideologiaansa.

Uskovalle Jumala ja Jeesus ovat konkreettisia olentoja, joilla on valtaa muuttaa ihmistä ulkopuolelta käsin mutta uskon, että muutos voi olla myös meihin sisäänrakennettu ominaisuus. Saatamme olla alttiita Jumalan vaikutuksen aikaan saamalle muutokselle. Se näyttäisi päällepäin samalle, kuin, että Jumala muuttaisi meitä vaikka todellisuudessa hakeutuisimme itse kohti eheyttämme luonnollisista syistä, alitajuisesti, ennalta rakennetusti. Tai sitten kyse voi olla molempien yhdistelmästä: Jumala kutsuu itsensä kanssa yhteensopivia ihmisiä luokseen ja muuttaa heitä enemmän kaltaisikseen. Tällainen ajattelutapa tulee Raamatusta.

Lue lisää

"Tai sitten kyse voi olla molempien yhdistelmästä: Jumala kutsuu itsensä kanssa yhteensopivia ihmisiä luokseen ja muuttaa heitä enemmän kaltaisikseen."

Mielestäni se toimii käytännössä niin, että eri seurakunnat vetävät puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä.

Eli jos juuri se seurakunta, johon ihminen tuntee erityistä vetoa ja joka vastaa hänen tarpeisiinsa, nähdään Jumalan edustajana, joka kuvastaa Jumalan luonnetta, niin sitten voidaan ajatella, että "Jumala muuttaa" ihmisiä enemmän kaltaisikseen. Ihmisethän muuttuvat todellisuudessa enemmän tai vähemmän seurakuntansa opettamien ihanteiden kaltaisiksi.

Ongelma tuleekin sitten siinä vastaan, että vaikka ne vanhemmat ovat tunteneet vetoa juuri siihen tiettyyn seurakuntaan, niin heidän lapsensa tai joku heistä (suvun musta lammas) saattavat olla luonteeltaan erilaisia, eivätkä koe juuri sitä seurakuntaa (tai mitään seurakuntaa) omakseen, vaan voivat siellä henkisesti pahoin. Tätä epätoivoisten vanhempien on vaikea ymmärtää ja huoli lapsen "pelastumisesta" onkin usein suuri.

kerettiläinen

"Tässä kai tärkein asia onkin ymmärtää, mikä on tuon oman työskentelyn merkitys ja osuus kristityn luonteen kehittymisessä ja mitkä teot ovat todella se Jumalan tahto. Se, miten se meitä sitten muuttaa, jää Jumalan huoleksi."

Juuripa näin.

Paavalillakin oli mielipide itsensä kehittämisestä. Se menee näin:
"18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

En löydä tästä paljoakaan toivoa kristityn itseansaitusta kasvusta.

"Mutta suhtautumistaan asioihin ihminen voi muuttaa. Jos äkkipikainen, laskee vaikkapa ensin kymmeneen ennen kuin räjähtää, voi tilanteisiin suhtautuminenkin lopulta muuttua."

Olen pahoillani, mutta minusta tuo on aivan yhtä hyvä neuvo kuin "jos liukastut jäisellä kadulla, laske kymmeneen ennen kuin putoat maahan, jotta ehdit miettiä miten teet sen loukkaamatta itseäsi.", tai "jos yllättäen pelästyt hirveästi, laske kymmeneen ennen kuin kiljahdat, jotta muut eivät pelästy kiljuntaasi."

Äkkipikainen reaktio ei ole harkittu päätös, vaan reaktio, kuten yhtäkkinen adrenaaliinipurske, joka saa ihmisen toimimaan pääosin tietoisista, harkittuista valinnoista riippumatta. Tällaista kymmeneen laskemista voivat harrastaa vain ne, joilla tuo reaktio on varsin mieto. Toiset ovat jo toimineet ennen kuin ehtivät edes ajatella asiaa.

Sitäpaitsi, VT:n mukaan viha, suuri suuttumus ja äkillinen kiivastus ovat jumalallisia ominaisuuksia, joiden kuvaamista VT ei säästele. Ainoa kerta kun itse Jumala laski vihastuksessaan kymmeneen taisi olla uusien kivitaulujen käskyt ;)

Exap kirjoitti:

"Mutta suhtautumistaan asioihin ihminen voi muuttaa. Jos äkkipikainen, laskee vaikkapa ensin kymmeneen ennen kuin räjähtää, voi tilanteisiin suhtautuminenkin lopulta muuttua."

Olen pahoillani, mutta minusta tuo on aivan yhtä hyvä neuvo kuin "jos liukastut jäisellä kadulla, laske kymmeneen ennen kuin putoat maahan, jotta ehdit miettiä miten teet sen loukkaamatta itseäsi.", tai "jos yllättäen pelästyt hirveästi, laske kymmeneen ennen kuin kiljahdat, jotta muut eivät pelästy kiljuntaasi."

Äkkipikainen reaktio ei ole harkittu päätös, vaan reaktio, kuten yhtäkkinen adrenaaliinipurske, joka saa ihmisen toimimaan pääosin tietoisista, harkittuista valinnoista riippumatta. Tällaista kymmeneen laskemista voivat harrastaa vain ne, joilla tuo reaktio on varsin mieto. Toiset ovat jo toimineet ennen kuin ehtivät edes ajatella asiaa.

Sitäpaitsi, VT:n mukaan viha, suuri suuttumus ja äkillinen kiivastus ovat jumalallisia ominaisuuksia, joiden kuvaamista VT ei säästele. Ainoa kerta kun itse Jumala laski vihastuksessaan kymmeneen taisi olla uusien kivitaulujen käskyt ;)

Lue lisää

"Tällaista kymmeneen laskemista voivat harrastaa vain ne, joilla tuo reaktio on varsin mieto. Toiset ovat jo toimineet ennen kuin ehtivät edes ajatella asiaa."

Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että vaikka onnistuisin useammankin kerran laskemaan kymmeneen (onnistun kyllä, vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuta), niin jos joudun saman tai samantapaisen tunteitani ryöpyttävän tilanteen eteen jatkuvasti, niin vähitellen se adrenaliini kerääntyy niin kuin höyry höyrykattilassa, joka lopulta räjähtää.

En keksi enkä tiedä mitään muuta keinoa estää tällaista räjähtämistä kuin sen, että vältän tilanteita ja ihmisiä, jotka nostattavat itsessäni voimakkaita negatiivisia tunteita pintaan, sillä en halua räjähdellä. Tunteiden patoaminen taas on itselleni loppupeleissä aivan mahdottomuus. Toisaalta hyvä puoli itsessäni taas on se, etten ole pitkävihainen. Olen aina valmis sopimaan, ellen ole onnistunut vuorostani suututtamaan vastapuolta adrenaliiniryöpylläni lopullisesti.

Mietinkin juuri, että on se niin epistä, kun rauhallisten ja tasaisten ihmisten on niin paljon helpompi välttää sitä synnin tekemistä kuin tällaisten bipojen kuin itse olen. Samoin vanhempien ihmisten on niin paljon helpompi välttää sitä synnin tekemistä kuin nuorten, kun ei hormonit ole enää houkuttelemassa sitä seksipirua tai viinapirua kiusaamaan ihmispoloista. Kuntokaan ei enää kestä sitä jatkuvaa baanalla juoksemista.

Nuorille annankin vinkiksi, että kannattaa tulla uskoon vasta vanhana, niin pelastuminen on paljon todennäköisempää. Tosin uskomus "vanha ja viisas" on täyttä hölynpölyä. Jos on ollut ääliö nuorena niin kuin itse olen, niin todennäköisesti on ääliö myös vanhana. Kärttyinen ja hapan vanha ääliö. Ei tarvitse ihmetellä, jos ei ne nuoret viitsi käydä katsomassa vanhoja vanhempiaan, sillä ei se vanhuus itsessään tee ihmisistä yhtään miellyttävämpiä tai viisaampia. Päinvastoin.

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"Tällaista kymmeneen laskemista voivat harrastaa vain ne, joilla tuo reaktio on varsin mieto. Toiset ovat jo toimineet ennen kuin ehtivät edes ajatella asiaa."

Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että vaikka onnistuisin useammankin kerran laskemaan kymmeneen (onnistun kyllä, vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuta), niin jos joudun saman tai samantapaisen tunteitani ryöpyttävän tilanteen eteen jatkuvasti, niin vähitellen se adrenaliini kerääntyy niin kuin höyry höyrykattilassa, joka lopulta räjähtää.

En keksi enkä tiedä mitään muuta keinoa estää tällaista räjähtämistä kuin sen, että vältän tilanteita ja ihmisiä, jotka nostattavat itsessäni voimakkaita negatiivisia tunteita pintaan, sillä en halua räjähdellä. Tunteiden patoaminen taas on itselleni loppupeleissä aivan mahdottomuus. Toisaalta hyvä puoli itsessäni taas on se, etten ole pitkävihainen. Olen aina valmis sopimaan, ellen ole onnistunut vuorostani suututtamaan vastapuolta adrenaliiniryöpylläni lopullisesti.

Mietinkin juuri, että on se niin epistä, kun rauhallisten ja tasaisten ihmisten on niin paljon helpompi välttää sitä synnin tekemistä kuin tällaisten bipojen kuin itse olen. Samoin vanhempien ihmisten on niin paljon helpompi välttää sitä synnin tekemistä kuin nuorten, kun ei hormonit ole enää houkuttelemassa sitä seksipirua tai viinapirua kiusaamaan ihmispoloista. Kuntokaan ei enää kestä sitä jatkuvaa baanalla juoksemista.

Nuorille annankin vinkiksi, että kannattaa tulla uskoon vasta vanhana, niin pelastuminen on paljon todennäköisempää. Tosin uskomus "vanha ja viisas" on täyttä hölynpölyä. Jos on ollut ääliö nuorena niin kuin itse olen, niin todennäköisesti on ääliö myös vanhana. Kärttyinen ja hapan vanha ääliö. Ei tarvitse ihmetellä, jos ei ne nuoret viitsi käydä katsomassa vanhoja vanhempiaan, sillä ei se vanhuus itsessään tee ihmisistä yhtään miellyttävämpiä tai viisaampia. Päinvastoin.

kerettiläinen

Lue lisää

"... tai viinapirua kiusaamaan ihmispoloista."

Advis:

Kyllä se viinapiru kiusaa vanhempiakin :(

"En keksi enkä tiedä mitään muuta keinoa estää tällaista räjähtämistä kuin sen, että vältän tilanteita ja ihmisiä, jotka nostattavat itsessäni voimakkaita negatiivisia tunteita pintaan, sillä en halua räjähdellä."

Näin olet tullut muuttaneeksi itseäsi.

Mutta uskon, että kysymys on yksilöstä. Minulla on ollut ongelma liiallisen stressin ja ärtyneisyyden kanssa. Olen opetellut sitä psykologista keinoa selviytyä näistä asioista, jossa kuvitellaan ajatusten olevan kuin kaarnaveneitä purossa. Ne tulevat ja menevät ja niiden sopii antaa mennäkin. Voi vain istua puron reunalla ja todeta, että tuo ei ollut sellainen ajatus, että sitä olisi kannattanut jäädä miettimään vaan siitä voi päästää irti. Kun ärtyneisyys uhkaa, rupean ajatelemaan jotakin muuta, miellyttävämpää. Jonkun ajan päästä tuosta tulee automaatio. Alitajuntaisesti tiedostan, koska minulla meinaa tulla se tilanne, joka voi johtaa siihen että minulla menee yli..Ja niin ärtyneisyyden aiheuttaneesta ajatuksesta tulee toisarvoinen. Siitä voi päästää irti. Ja voi, miten voimakkaita nuo ärtyneisyyden tunteet ennen olivatkaan. Kyse on kuukausien harjoittelusta.

Jeesuksen mukaista käytöstä voisi olla myös hätistellä possuja rotkoon kuolemaan

Tai mennä torille ja kaataa siellä torikauppiaiden pöydät ja alkaa raivota heille.

Jeesuksen mukaista käytöstä olisi myös saada mies käymään veljensä kimppuun ja lapset hylkäämään vanhempansa.

Se nyt on ihan sitä, mitä sieltä satukirjasta sattuu lukemaan. Rusinat pullasta tai jotain muuta.

Exap kirjoitti:

"Mutta suhtautumistaan asioihin ihminen voi muuttaa. Jos äkkipikainen, laskee vaikkapa ensin kymmeneen ennen kuin räjähtää, voi tilanteisiin suhtautuminenkin lopulta muuttua."

Olen pahoillani, mutta minusta tuo on aivan yhtä hyvä neuvo kuin "jos liukastut jäisellä kadulla, laske kymmeneen ennen kuin putoat maahan, jotta ehdit miettiä miten teet sen loukkaamatta itseäsi.", tai "jos yllättäen pelästyt hirveästi, laske kymmeneen ennen kuin kiljahdat, jotta muut eivät pelästy kiljuntaasi."

Äkkipikainen reaktio ei ole harkittu päätös, vaan reaktio, kuten yhtäkkinen adrenaaliinipurske, joka saa ihmisen toimimaan pääosin tietoisista, harkittuista valinnoista riippumatta. Tällaista kymmeneen laskemista voivat harrastaa vain ne, joilla tuo reaktio on varsin mieto. Toiset ovat jo toimineet ennen kuin ehtivät edes ajatella asiaa.

Sitäpaitsi, VT:n mukaan viha, suuri suuttumus ja äkillinen kiivastus ovat jumalallisia ominaisuuksia, joiden kuvaamista VT ei säästele. Ainoa kerta kun itse Jumala laski vihastuksessaan kymmeneen taisi olla uusien kivitaulujen käskyt ;)

Lue lisää

"Sitäpaitsi, VT:n mukaan viha, suuri suuttumus ja äkillinen kiivastus ovat jumalallisia ominaisuuksia, joiden kuvaamista VT ei säästele. Ainoa kerta kun itse Jumala laski vihastuksessaan kymmeneen taisi olla uusien kivitaulujen käskyt ;)"

Raamatun Jahve näyttää olevan vähintään yhtä ristiriitainen persoona kuin itsekin olen,..Jeesus meinaan kertoi olevansa yhtä Isänsä kanssa, mutta miten tämä sopii yhteen edellisen kanssa?

Matt.11:29
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Joten ilmeisesti nou hätä...hyvin sujuu tämä...öhh...kasvu... Puolivälissä matkaa jo ollaan...

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"... tai viinapirua kiusaamaan ihmispoloista."

Advis:

Kyllä se viinapiru kiusaa vanhempiakin :(

"En keksi enkä tiedä mitään muuta keinoa estää tällaista räjähtämistä kuin sen, että vältän tilanteita ja ihmisiä, jotka nostattavat itsessäni voimakkaita negatiivisia tunteita pintaan, sillä en halua räjähdellä."

Näin olet tullut muuttaneeksi itseäsi.

Mutta uskon, että kysymys on yksilöstä. Minulla on ollut ongelma liiallisen stressin ja ärtyneisyyden kanssa. Olen opetellut sitä psykologista keinoa selviytyä näistä asioista, jossa kuvitellaan ajatusten olevan kuin kaarnaveneitä purossa. Ne tulevat ja menevät ja niiden sopii antaa mennäkin. Voi vain istua puron reunalla ja todeta, että tuo ei ollut sellainen ajatus, että sitä olisi kannattanut jäädä miettimään vaan siitä voi päästää irti. Kun ärtyneisyys uhkaa, rupean ajatelemaan jotakin muuta, miellyttävämpää. Jonkun ajan päästä tuosta tulee automaatio. Alitajuntaisesti tiedostan, koska minulla meinaa tulla se tilanne, joka voi johtaa siihen että minulla menee yli..Ja niin ärtyneisyyden aiheuttaneesta ajatuksesta tulee toisarvoinen. Siitä voi päästää irti. Ja voi, miten voimakkaita nuo ärtyneisyyden tunteet ennen olivatkaan. Kyse on kuukausien harjoittelusta.

Lue lisää

"... tai viinapirua kiusaamaan ihmispoloista."

En tiedä, onko vanhenemisella todellisuudessa mitään vaikutusta viinapirun otteesta pääsemiselle, mutta itselleni on ollut suuri vaikutus sillä, että kiinnostuin harrastuksesta, jossa pää ei voi olla yhtään sumeana (tai ainakaan yhtään sumeampana kuin se nyt "normaalitilassani" on). Harrastuksestani siis tuli itselleni tärkeämpi asia kuin juopottelusta.

Ja nyt kun todella harvoin satunnaisesti nautin sivistyneesti alkoholia (lue: otan yleensä perskännit, kun en osaa lopettaa ajoissa), niin tulen siitä nykyään niin sairaaksi, että pelottaa jo etukäteen koko hommaan ryhtyminen. Ja voi sitä morkkista sen jälkeen...!!!

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

"Sitäpaitsi, VT:n mukaan viha, suuri suuttumus ja äkillinen kiivastus ovat jumalallisia ominaisuuksia, joiden kuvaamista VT ei säästele. Ainoa kerta kun itse Jumala laski vihastuksessaan kymmeneen taisi olla uusien kivitaulujen käskyt ;)"

Raamatun Jahve näyttää olevan vähintään yhtä ristiriitainen persoona kuin itsekin olen,..Jeesus meinaan kertoi olevansa yhtä Isänsä kanssa, mutta miten tämä sopii yhteen edellisen kanssa?

Matt.11:29
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Joten ilmeisesti nou hätä...hyvin sujuu tämä...öhh...kasvu... Puolivälissä matkaa jo ollaan...

kerettiläinen

Lue lisää

"Jeesus meinaan kertoi olevansa yhtä Isänsä kanssa, mutta miten tämä sopii yhteen edellisen kanssa?"

Vain siten, että Jeesus on ihan tavallinen ihminen.

Exap kirjoitti:

"Jeesus meinaan kertoi olevansa yhtä Isänsä kanssa, mutta miten tämä sopii yhteen edellisen kanssa?"

Vain siten, että Jeesus on ihan tavallinen ihminen.

Mutta eikö olekin jännää, että se Jeesus ihminen olikin rakastavampi ihmisiä kohtaan kuin se Vanhan testamentin kiivas Jumala? Ehkä nämä molemmat ovatkin saman olennon kaksi eri puolta, Jumala Jumalana itsenään ja Jeesus, ihmisenä, joka oli yhtä Jumalan kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikö olekin jännää, että se Jeesus ihminen olikin rakastavampi ihmisiä kohtaan kuin se Vanhan testamentin kiivas Jumala? Ehkä nämä molemmat ovatkin saman olennon kaksi eri puolta, Jumala Jumalana itsenään ja Jeesus, ihmisenä, joka oli yhtä Jumalan kanssa.

Lue lisää

"Ehkä nämä molemmat ovatkin saman olennon kaksi eri puolta, Jumala Jumalana itsenään ja Jeesus, ihmisenä, joka oli yhtä Jumalan kanssa."

Eikö olekin jännää, minkä paradoksin itsellesi taas kehität, soveltaessasi harhaoppia joka sinulle on opetettu, mutta jolle ei ole perusteita ?

JOS Jeesus ja Isä olisivat yhtä, heille tulisi aika kiivaita perhekeskusteluja, kun toinen on jokaisesta pienimmästäkin asiasta kuin perseeseen ammuttu karhu ja toinen kuin viilipytty.

Mutta ainahan voit kieltäytyä ajattelemasta asiaa loogisesti, ja uskoa sokeasti kolminaisuuteen.

Taikajim!

Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä.

Koska hedelmässä on kyse Kristuksen kaltaisuudesta, se ei synny hetkessä. Hedelmä tulee vähitellen näkyviin kehittyen ja kasvaen, kunnes se on joku päivä kypsä korjattavaksi. Lihan teot esim. lahkolaisuus ovat taas vastakkaiseen suuntaan kasvamista.

Vaikka haluaisi vältellä sosiaalisia kontakteja, erakoituisi tai ärsyyntyisi helposti, voi kuitenkin opetella kohtaamaan ihmisiä kunnioittavasti. Tätä sanotaan sivistykseksi.

Petri.Helsinki kirjoitti:

Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä.

Koska hedelmässä on kyse Kristuksen kaltaisuudesta, se ei synny hetkessä. Hedelmä tulee vähitellen näkyviin kehittyen ja kasvaen, kunnes se on joku päivä kypsä korjattavaksi. Lihan teot esim. lahkolaisuus ovat taas vastakkaiseen suuntaan kasvamista.

Vaikka haluaisi vältellä sosiaalisia kontakteja, erakoituisi tai ärsyyntyisi helposti, voi kuitenkin opetella kohtaamaan ihmisiä kunnioittavasti. Tätä sanotaan sivistykseksi.

Lue lisää

"Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä."

Kun mietin noita ominaisuuksia, niin mieleeni tuli joitakin Jehovan todistajia sekä eräs tuttu ihminen, joka on tietääkseni ateisti. Joten miten siis on, ovatko nämä ominaisuudet heillä "Hengen" hedelmiä vai minkä hedelmiä, sillä mehän tiedämme, että Jehovan todistajien uskonto on aivan täyttä huuhaata ja aivopesua? Ja mikä henki se on, joka tekee ateistista noin miellyttävän ja sydämellisen ihmisen?

Anonyymi kirjoitti:

"Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä."

Kun mietin noita ominaisuuksia, niin mieleeni tuli joitakin Jehovan todistajia sekä eräs tuttu ihminen, joka on tietääkseni ateisti. Joten miten siis on, ovatko nämä ominaisuudet heillä "Hengen" hedelmiä vai minkä hedelmiä, sillä mehän tiedämme, että Jehovan todistajien uskonto on aivan täyttä huuhaata ja aivopesua? Ja mikä henki se on, joka tekee ateistista noin miellyttävän ja sydämellisen ihmisen?

Lue lisää

Näitä kaikkia rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen ihminen voi teeskennellä lammasten vaatteissa.
Sydän voi kuitenkin olla kaukana.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä kaikkia rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen ihminen voi teeskennellä lammasten vaatteissa.
Sydän voi kuitenkin olla kaukana.

Lue lisää

Oletan, että vastaus ei tullut Jehovan todistajalta, eikä myöskään ateistilta, vaan kenties adventistilta tai joltakin muulta Tosiuskovalta, jonka sydän on aitoa rakkautta tulvillaan... :-)

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Näitä kaikkia rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen ihminen voi teeskennellä lammasten vaatteissa.
Sydän voi kuitenkin olla kaukana.

Lue lisää

Tuli muuten vielä mieleeni, että mitkä ovat ne KRITEERIT, joiden perusteella voit päätellä, että Jehovan todistajien tai ateistien täytyy teeskennellä noita edellä lueteltuja ominaisuuksiaan?

Miksi ne eivät voisi olla aitoja?

kerettiläinen

Petri.Helsinki kirjoitti:

Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä.

Koska hedelmässä on kyse Kristuksen kaltaisuudesta, se ei synny hetkessä. Hedelmä tulee vähitellen näkyviin kehittyen ja kasvaen, kunnes se on joku päivä kypsä korjattavaksi. Lihan teot esim. lahkolaisuus ovat taas vastakkaiseen suuntaan kasvamista.

Vaikka haluaisi vältellä sosiaalisia kontakteja, erakoituisi tai ärsyyntyisi helposti, voi kuitenkin opetella kohtaamaan ihmisiä kunnioittavasti. Tätä sanotaan sivistykseksi.

Lue lisää

"Vaikka haluaisi vältellä sosiaalisia kontakteja, erakoituisi tai ärsyyntyisi helposti, voi kuitenkin opetella kohtaamaan ihmisiä kunnioittavasti. Tätä sanotaan sivistykseksi."

Jeesus ei aina oikein ymmärtänyt sivistyneen käytöksen päälle, joten jos haluaa kasvaa hengellisesti Jeesuksen kaltaiseksi, niin hänen aitojen ja hurskasta teeskentelemättömien seuraajiensakin pitäisi käydä haukkumassa paavi veljeskuntineen kyykäärmeen sikiöiksi ja kaataa ja viskellä kaikki katolisten maagiset taikakalut ja -luut ym pyhäinjäännökset pitkin kirkon lattioita.

Näin tekisi todellinen Jeesuksen seuraaja.

kerettiläinen

Anonyymi kirjoitti:

Oletan, että vastaus ei tullut Jehovan todistajalta, eikä myöskään ateistilta, vaan kenties adventistilta tai joltakin muulta Tosiuskovalta, jonka sydän on aitoa rakkautta tulvillaan... :-)

kerettiläinen

Lue lisää

"Oletan, että vastaus ei tullut Jehovan todistajalta, eikä myöskään ateistilta, vaan kenties adventistilta tai joltakin muulta Tosiuskovalta, jonka sydän on aitoa rakkautta tulvillaan... :-)"

Kiitos, tämä oli päivän paras !

Anonyymi kirjoitti:

Tuli muuten vielä mieleeni, että mitkä ovat ne KRITEERIT, joiden perusteella voit päätellä, että Jehovan todistajien tai ateistien täytyy teeskennellä noita edellä lueteltuja ominaisuuksiaan?

Miksi ne eivät voisi olla aitoja?

kerettiläinen

Lue lisää

"... Jehovan todistajien tai ateistien täytyy teeskennellä noita edellä lueteltuja ominaisuuksiaan? "

No hei, syyhän on varsin yksinkertainen.

Edellä mainittujen ominaisuuksien teeskentely on juurikin sitä niin kutsuttua kristityn kasvua, jota adventistit tavoittelevat Ellun tekstien mukaisesti.

Mutta koska JT:t ja atet eivät ole adventistien mielestä kristittyjä, kasvun on oltava teeskentelyä, koska vain kristitty voi kasvaa "hyväksi ihmiseksi", ja jos heillä on nuo ominaisuudet paremmin kuin adventisteilla, niin sitten kyseessä on jo suuri harhautus.

Niin simppeliä se vaan on.

Ja hei, näkeehän sen sinustakin: koska et ole "täydellinen", etkä "teeskentelijä", niin siksi sinulla on ongelmia. Teeskentelijöillä niitä ei ole, ja täydelliseksi emme voi tulla.

Tulee vain mieleen sanonta:
"I am nobody. Nobody is perfect. Therefore, I am perfect.", joka ei kääny ihan hienosti suomeksi...

Anonyymi kirjoitti:

"Kristuksen kaltaisuuteen kasvamista on se, että uskovan elämässä kasvaa Hengen hedelmää. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Hengen hedelmä on seurausta Pyhän Hengen = Jumalan hengen työstä ihmisessä. Hedelmän kantamisen edellytyksenä on vain se, että uskova pysyy Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus hänessä."

Kun mietin noita ominaisuuksia, niin mieleeni tuli joitakin Jehovan todistajia sekä eräs tuttu ihminen, joka on tietääkseni ateisti. Joten miten siis on, ovatko nämä ominaisuudet heillä "Hengen" hedelmiä vai minkä hedelmiä, sillä mehän tiedämme, että Jehovan todistajien uskonto on aivan täyttä huuhaata ja aivopesua? Ja mikä henki se on, joka tekee ateistista noin miellyttävän ja sydämellisen ihmisen?

Lue lisää

Sivistys selittää osaltaan sen, että joissakin ateisteissa näyttää olevan samoja ominaisuuksia, joita on Hengen hedelmässä. Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta (määritelmä wikipediasta). Sivistymisessä ei ole kyse samasta metodista kuin Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisessa.

Ateisti on saattanut oppia elämänsä varrella, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan tai mitä kylvää sitä saa niittää, joten jo oman edunkin vuoksi lähimmäisiä on syytä kohdella ystävällisesti. Samoin esim. työyhteisössä ei pitkälle pötkitä, jos näyttää jatkuvasti hapanta naamaa tai hermostuu herkästi.

On huomioitava, että Paavali puhuu yhdestä hengen hedelmästä, jossa on yhdeksän ominaisuutta. Pyhä Henki kasvattaa uskovassa yhtenäistä hedelmää - ei pilkottua hedelmää, jossa olisi kasvussa vain osa hyvistä ominaisuuksista.

Petri.Helsinki kirjoitti:

Sivistys selittää osaltaan sen, että joissakin ateisteissa näyttää olevan samoja ominaisuuksia, joita on Hengen hedelmässä. Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta (määritelmä wikipediasta). Sivistymisessä ei ole kyse samasta metodista kuin Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisessa.

Ateisti on saattanut oppia elämänsä varrella, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan tai mitä kylvää sitä saa niittää, joten jo oman edunkin vuoksi lähimmäisiä on syytä kohdella ystävällisesti. Samoin esim. työyhteisössä ei pitkälle pötkitä, jos näyttää jatkuvasti hapanta naamaa tai hermostuu herkästi.

On huomioitava, että Paavali puhuu yhdestä hengen hedelmästä, jossa on yhdeksän ominaisuutta. Pyhä Henki kasvattaa uskovassa yhtenäistä hedelmää - ei pilkottua hedelmää, jossa olisi kasvussa vain osa hyvistä ominaisuuksista.

Lue lisää

"Sivistys selittää osaltaan sen, että joissakin ateisteissa näyttää olevan samoja ominaisuuksia, joita on Hengen hedelmässä."

No siinä tuli selitys Hengen hedelmiä teeskentelevien ateistien osalta, mutta entä sitten JT:t...ovatko hekin kaikki järjestään pelkkiä teeskentelijöitä ja jos ovat, niin millä perusteella?

kerettiläinen

Petri.Helsinki kirjoitti:

Sivistys selittää osaltaan sen, että joissakin ateisteissa näyttää olevan samoja ominaisuuksia, joita on Hengen hedelmässä. Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta (määritelmä wikipediasta). Sivistymisessä ei ole kyse samasta metodista kuin Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisessa.

Ateisti on saattanut oppia elämänsä varrella, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan tai mitä kylvää sitä saa niittää, joten jo oman edunkin vuoksi lähimmäisiä on syytä kohdella ystävällisesti. Samoin esim. työyhteisössä ei pitkälle pötkitä, jos näyttää jatkuvasti hapanta naamaa tai hermostuu herkästi.

On huomioitava, että Paavali puhuu yhdestä hengen hedelmästä, jossa on yhdeksän ominaisuutta. Pyhä Henki kasvattaa uskovassa yhtenäistä hedelmää - ei pilkottua hedelmää, jossa olisi kasvussa vain osa hyvistä ominaisuuksista.

Lue lisää

"Ateisti on saattanut oppia elämänsä varrella, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan tai mitä kylvää sitä saa niittää, joten jo oman edunkin vuoksi lähimmäisiä on syytä kohdella ystävällisesti."

Ihan hyvä selitysyritys, mutta kun ei vaan toimi. Ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat luoteeltaan mukavia, ystävällisiä, lempeitä, pitkämielisiä... jne, ihan hienoja "hengen hedelmän" ilmentymiä. Joskin ateisteja.

Ja sitten ovat monet uskovaiset, jotka ovat juuri sitä toista maata, vaikka ovat kymmeniäkin vuosia kirkon penkkiä kuluttaneet.

Sorry, mutta ei mene läpi.

Ihmiset ovat erilaisia, ja sellaisena pysyvät. Joka seurakunnassa on ihan sama luonnejakauma kuin kaikkien seurakuntien ulkopuolellakin.

Toki, seurakunnassa useat teeskentelevät hieman parempaa kuin mitä ovatkaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Sivistys selittää osaltaan sen, että joissakin ateisteissa näyttää olevan samoja ominaisuuksia, joita on Hengen hedelmässä."

No siinä tuli selitys Hengen hedelmiä teeskentelevien ateistien osalta, mutta entä sitten JT:t...ovatko hekin kaikki järjestään pelkkiä teeskentelijöitä ja jos ovat, niin millä perusteella?

kerettiläinen

Lue lisää

En ole väittänyt, että ateistit tai JT:t olisivat teeskentelijöitä. Ainakin ateistien kasvuprosessi poikkeaa kuitenkin kristillisestä kasvusta. Paha mennä tarkemmin sanomaan mistä hengestä kukin on kasvanut, koska itseasiassa meistä kukaan ei omista edes itseämme. Jumala yksin tietää itsekunkin sydämen vaikuttimet.

Voimme kaikki yhtyä virteen, jota lapsena laulettiin:

Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.

Kaikessa näytä käsiala Luojan, mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät.

Hyvää yötä!

Petri.Helsinki kirjoitti:

En ole väittänyt, että ateistit tai JT:t olisivat teeskentelijöitä. Ainakin ateistien kasvuprosessi poikkeaa kuitenkin kristillisestä kasvusta. Paha mennä tarkemmin sanomaan mistä hengestä kukin on kasvanut, koska itseasiassa meistä kukaan ei omista edes itseämme. Jumala yksin tietää itsekunkin sydämen vaikuttimet.

Voimme kaikki yhtyä virteen, jota lapsena laulettiin:

Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.

Kaikessa näytä käsiala Luojan, mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät.

Hyvää yötä!

Lue lisää

"Paha mennä tarkemmin sanomaan mistä hengestä kukin on kasvanut, koska itseasiassa meistä kukaan ei omista edes itseämme. Jumala yksin tietää itsekunkin sydämen vaikuttimet."

Niin, aivan, Jeesuskin oli omaksunut apokalyptisen juutalaisuuden saarnaajana dualismin, jonka mukaan kaiken takana on joka Jumala tai saatana. Eikös muuten olekin hassua, etteivät VT:n profeetat suinkaan nähneet asiaa samoin (paitsi toisella vuosisadalla Ekr. eli apokalyptisen juutalaisuuden makkabealaisena nousuaikana kirjoitettu Daniel) ?

Exap kirjoitti:

"... Jehovan todistajien tai ateistien täytyy teeskennellä noita edellä lueteltuja ominaisuuksiaan? "

No hei, syyhän on varsin yksinkertainen.

Edellä mainittujen ominaisuuksien teeskentely on juurikin sitä niin kutsuttua kristityn kasvua, jota adventistit tavoittelevat Ellun tekstien mukaisesti.

Mutta koska JT:t ja atet eivät ole adventistien mielestä kristittyjä, kasvun on oltava teeskentelyä, koska vain kristitty voi kasvaa "hyväksi ihmiseksi", ja jos heillä on nuo ominaisuudet paremmin kuin adventisteilla, niin sitten kyseessä on jo suuri harhautus.

Niin simppeliä se vaan on.

Ja hei, näkeehän sen sinustakin: koska et ole "täydellinen", etkä "teeskentelijä", niin siksi sinulla on ongelmia. Teeskentelijöillä niitä ei ole, ja täydelliseksi emme voi tulla.

Tulee vain mieleen sanonta:
"I am nobody. Nobody is perfect. Therefore, I am perfect.", joka ei kääny ihan hienosti suomeksi...

Lue lisää

"Mutta koska JT:t ja atet eivät ole adventistien mielestä kristittyjä, kasvun on oltava teeskentelyä, koska vain kristitty voi kasvaa "hyväksi ihmiseksi", ja jos heillä on nuo ominaisuudet paremmin kuin adventisteilla, niin sitten kyseessä on jo suuri harhautus."

EGWn mukaan kaikissa seurakunissa on pelastuneita, joten täytyyhän tämän logiikan mukaan silloin niissäkin porukoissa olla harhaoppisia uskonsisaria ja -veljiä, joissa vaikuttaa Pyhä Henki kasvattaen heissä aitoa Hengen hedelmää.

Hassua muuten, että tiukat konservatiiviset adventistit uskovat mukamas EGWhen ja pitävät häntätä oikeana profeettana ja auktoriteettinaan, mutta eivät hyväksy muita, kun taas vapaamieliset ja ekumeeniset adventistit, jotka useinkaan eivät pidä häntä minkäänlaisena auktoriteettina, paremminkin hyväksyvät muiden uskonsuuntien kannattajia todellisiksi kristityiksi. Vai teeskentelevätkö he vain hyväksyvänsä kuten tiukkikset uskovansa EGWn opetuksiin?

Juuri näiden tiukkiksienhan, kuten naispastorikammoisen 1234567:n pitäisi hyväksyä EGWn opetuksen mukaan muidenkin uskonsuuntien jäseniä sisariksi ja veljikseen, mutta ei...tuolla ne vaan räyskyttävät keskenään tälläkin hetkellä toisessa ketjussa...

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta koska JT:t ja atet eivät ole adventistien mielestä kristittyjä, kasvun on oltava teeskentelyä, koska vain kristitty voi kasvaa "hyväksi ihmiseksi", ja jos heillä on nuo ominaisuudet paremmin kuin adventisteilla, niin sitten kyseessä on jo suuri harhautus."

EGWn mukaan kaikissa seurakunissa on pelastuneita, joten täytyyhän tämän logiikan mukaan silloin niissäkin porukoissa olla harhaoppisia uskonsisaria ja -veljiä, joissa vaikuttaa Pyhä Henki kasvattaen heissä aitoa Hengen hedelmää.

Hassua muuten, että tiukat konservatiiviset adventistit uskovat mukamas EGWhen ja pitävät häntätä oikeana profeettana ja auktoriteettinaan, mutta eivät hyväksy muita, kun taas vapaamieliset ja ekumeeniset adventistit, jotka useinkaan eivät pidä häntä minkäänlaisena auktoriteettina, paremminkin hyväksyvät muiden uskonsuuntien kannattajia todellisiksi kristityiksi. Vai teeskentelevätkö he vain hyväksyvänsä kuten tiukkikset uskovansa EGWn opetuksiin?

Juuri näiden tiukkiksienhan, kuten naispastorikammoisen 1234567:n pitäisi hyväksyä EGWn opetuksen mukaan muidenkin uskonsuuntien jäseniä sisariksi ja veljikseen, mutta ei...tuolla ne vaan räyskyttävät keskenään tälläkin hetkellä toisessa ketjussa...

Lue lisää

" Vai teeskentelevätkö he vain hyväksyvänsä kuten tiukkikset uskovansa EGWn opetuksiin?"

Jaa-ah, hyvä kysymys, mutta kuulemmekohan koskaan vastauksia heiltä täällä... ?

"Miten se sitten tapahtuu, heräätkö joku aamu muuttuneena miehenä kun Jumala on nähnyt hyväksi muuttaa juuri sinua juuri tänä päivänä. Tuskin. Ihmisellä on myös joku vastuu asiassa. Ainakin pitää haluta muutosta."

Olen samaa mieltä, et herää. Muutos ei tapahdu yöllä unissaan. Ja muutosta pitää haluta.

"Jos et vastusta ei ole odotettavissa että Jumala auttaisi asiassa."

Vaikka vastustaisitkin, Jumalan apu ei ole itsestään selviö. Lopulta se olet kuitenkin sinä itse, joka on päättänyt alkaa toimimaan toisin ja se olet sinä, joka teet sen muutoksen. Sinä päätät, sinä toimit. Jumalan on turha odottaa toimivan sinun puolestasi. Sitä kuvitellaan Jumalan auttavan joka välissä mutta loppujen lopuksi kyse on useimmiten enemmänkin psykologisesta harhasta, jossa muuttuja luulee saavansa apua Jumalalta vaikka todellisuudessa hänen uskomusjärjestelmänsä ja sosiaalinen paine puoltavat enemmän tai vähemmän hänen muutostaan.

Sen näkee mm siitä, että toisten luulon mukaan Jumalan tahto on esimerkiksi tietynlainen ruokavalio vaikkapa ilman lihaa tai ilman ns. saastaisia eläimiä tai ilman alkoholia ja he päätyvät "Jumalan avulla" muuttumaan seurakuntansa ihanteiden mukaiseksi mutta toisessa seurakunnnassa jatketaan viinin juontia tai lihan syöntiä ilman minkäänlaista ongelmaa ja Jumalan muuttava voima muuttaa heitä taas toisenlaisten ihanteiden mukaiseksi. Nämä "Jumalan tahdon mukaiset" ihanteet, joihin ihmiset saavat apunsa Jumalalta, ovat ristiriidassa keskenään ja silti kummassakin seurakunnassa Jumala on auttanut jäseniä tulemaan kaltaisekseen. Onko Jumala ristiriidassa itsensä kanssa? Muuttuuko Jumalan tahto yksilöiden tai kirkkokuntien kohdalla? Vai luulevatko ihmiset, että Jumala muuttaa heitä vaikka todellisuudessa muutoksen tekevät he itse. Ainakin paine muutokseen on seurakunnassa valtava.

Minä väitän, että Jumala ei auta yksilöä saavuttamaan Jumalan tahdoksi kuvittelemaan asioita. Hän ei myöskään auta ihmistä muuttumaan muuksi kuin mitä hän itse on. Se muutos, joka uskovassa tapahtuu Jumalan toimesta, on jotakin ihan muuta kuin mitä moni luulee. Se muutos tapahtuu hengellisellä tasolla ja sen seurauksena ihminen näkee syntisyytensä ja raadollisuutensa sen mukaisesti, miten Raaamattu häntä puhuttelee. Sen jälkeen ihminen pyrkii kohti Jumalaa. Jos seurakunnan taholta ei tule painostusta siitä, mikä Jumalan tahto on, seuraa tämä yksilö Raamatun opetuksia.

Mutta Raamattu ei aseta paineita ulkoiselle muutokselle. Raamattu ei potki perseelle, jos muutos ei tapahdu tietyllä tavalla tai tietyllä aikataululla. Raamattu ei aseta tärkeysjärjestystä muutokselle. Raamattu ei kyylää, teetkö aina juuri niin kuin se kehottaa. Raamattu ei myöskään moiti, jos ihminen luonteenpiirteen, sairauden tai heikon uskon takia ei pysty johonkin tiettyyn muutokseen. Raamattu antaa ohjenuoran mutta ihminen on se, joka elää omaa elämäänsä kongreettisesti omine vikoineen ja virheineen. Kyseessä onkin ihmisen asenteiden muutos. Ihanteet on yksi asia mutta elämä on elämää. Kaikkien elämä ei edes tue mahdollisuutta toteuttaa hengen hedelmiään.

Raamatun mukaan kyseessä on sisäinen muutos. Tämä muutos on jokaisessa yksilössä omanlaisensa. Ulkoiseksi se muuttuu sen seurauksena, mitä Jumala saa meissä aikaan. Mittareita Raamattu ei aseta vaikka uskova voikin kalibroida itsensä Raamatun ihanteiden mukaan. Seurakuntien perinnäissäännöt pukeutumisesta, syömisestä yms. ovat ihan toinen juttu.

"Jumalan ihminen taas näkee asiat eri valossa ja on riippuvainen Jumalan armosta ja huolenpidosta, ei huolissaan omasta selviämisestään yksin."

Tässä mennään taas kuvittelun ja todellisuuden rajamailla. Yhdyn siihen, että uskova, joka on saanut Jeesuksen rauhan ei ole tietyssä määrin huolissaan omasta selviämisestään mutta kun tämäkin ominaisuus jälleen riippuu luonteenpiirteistä ja elimistön kemiasta, hormooneista ym. niin huolettomuus ei ole itsestään selviää. Sitä paitsi tähän vaikuttaa myös usko. Jos sinulla on heikko usko, miten ikinä voisit saavuttaa huolettoman asenteen omia ongelmiasi kohtaan? Kyseessä on lähinnä kaunis sanonta ja ideologia, johon pyritään.

Toisaalta, niillä, joilla tämä toimii, he voivat kernaasti väittää, että heillä ei ole huolta selviämisestään. Näin he uskovat, näin he asian ymmärtävät ja se on silloin totta heidän kohdallaan. Mutta älköön he väittäkö toisille, että sama on totta kaikkien kohdalla. Näin myöskin minulle kävi. Oli aika, jolloin minulla ei ollut juurikaan huolen häivää tulevaisuudesta, koska Jumala hoitaisi kaiken. Uskoni tuntui todella vahvalta, muidenkin mukaan. Sitten tuli sairaus, joka sai aikaan tiettyjä hormonaalisia muutoksia ja sen jälkeen kaikki asiat huolestuttavat ja stressaavat eikä uskosta voi oikein edes puhua.

On ihmisiä, jotka ovat mitä hurskaimpia uskovia mutta silti murehtivat omista asioistaan vaikka todella tuntevat Jumalan johtavan heidän elämäänsä.

"Tällainen näkemys asioista tuo helpommin niitä "hedelmiä" näkyviin muutenkin kuin sivistyneessä yltäkylläisyydessä."

Miten niin? Perustele.

«Pidän ajatusmallista, että ihminen muuttuu Jumalan kaltaiseksi sitä enemmän mitä enemmän viettää aikaa Jumalan kanssa.»

Mitä käytännössä tarkoitat Jumalan kanssa olemisella? Mainitsit myös itsensä kieltämisen. Mitä se on käytännön elämässä?

Niin sanotussa hengellisessä keskustelussa on koko ajan vaanimassa vaara, että aletaan käyttää todellisuudesta irti olevia hengellisiä käsitteitä ja vaikka keskustelun jälkeen tuntuu ehkä erittäin siunatulta, lopulta mitään oikeasti käyttökelpoista ei jää käteen.

Itse asiassa haluan kääntää tuon kysymykseni myös toisinpäin. Mitä se tarkoittaa, että on erossa Jumalasta? Siis ihan konkreettisesti, toimintana, ajatuksina ja mielentiloina.

v.aari kirjoitti:

«Pidän ajatusmallista, että ihminen muuttuu Jumalan kaltaiseksi sitä enemmän mitä enemmän viettää aikaa Jumalan kanssa.»

Mitä käytännössä tarkoitat Jumalan kanssa olemisella? Mainitsit myös itsensä kieltämisen. Mitä se on käytännön elämässä?

Niin sanotussa hengellisessä keskustelussa on koko ajan vaanimassa vaara, että aletaan käyttää todellisuudesta irti olevia hengellisiä käsitteitä ja vaikka keskustelun jälkeen tuntuu ehkä erittäin siunatulta, lopulta mitään oikeasti käyttökelpoista ei jää käteen.

Itse asiassa haluan kääntää tuon kysymykseni myös toisinpäin. Mitä se tarkoittaa, että on erossa Jumalasta? Siis ihan konkreettisesti, toimintana, ajatuksina ja mielentiloina.

Lue lisää

"Mitä käytännössä tarkoitat Jumalan kanssa olemisella? Mainitsit myös itsensä kieltämisen. Mitä se on käytännön elämässä?

Niin sanotussa hengellisessä keskustelussa on koko ajan vaanimassa vaara, että aletaan käyttää todellisuudesta irti olevia hengellisiä käsitteitä ja vaikka keskustelun jälkeen tuntuu ehkä erittäin siunatulta, lopulta mitään oikeasti käyttökelpoista ei jää käteen.

Itse asiassa haluan kääntää tuon kysymykseni myös toisinpäin. Mitä se tarkoittaa, että on erossa Jumalasta? Siis ihan konkreettisesti, toimintana, ajatuksina ja mielentiloina."

Minä kartan kliseistä uskisten kapulakieltä. Sanoja, joilla ei olevirallisesti sovittua merkitystä. Tuntuu siltä, että niitä käyttävät ihmiset, jotka eivät osaa kertoa omin sanoin suhteestaan Jumalaan.

Minä en tiedä mitä on Jumalan kanssa oleminen. Mutta jos se viittaa Raamatun tekstiin, jossa sanotaan, että Jeesus on yhtä Isänsä kanssa, niin silloin sen pitäisi tarkoittaa sitä, että ajattelee samoja ajatuksia kuin Jumala ja tekee samoja tekoja kuin Jumala. Onko tällainen syntiseltä ihmiseltä edes mahdollista? Vai onko se Jumalan kanssa olemista jos menee kirkkoon? Silloin minä en ole Jumalan kanssa juuri lainkaan. Tarkoittaako se jatkuvaa rukoilemista? Vai mitä se tarkoittaa? Entä miten todistat, että Jumala on sinun kanssasi kun luulet olevasi hänen kanssaan?. Jumalahan on luvannut olla niiden keskellä, joita on useampi ja jotka kokoontuvat jäänen nimessään mutta entä kun olet yksin? Miten olet Jumalan kanssa kun olet yksin tai niiden keskellä, jotka eivät ole kokoontuneet yhteen Jumalan nimessä?

Jos ei tiedä mitä on Jumalan kanssa oleminen tai miten hänen kanssaan ollaan, miten voisi tietää, miten hänestä ollaaan erossa? Ollaanko Jumalasta erossa niin, että ei käydä kirkossa? Vai siten, että tehdään välillä omiakin juttuja eikä vain palvella Jumalaa? Vai onko se sitä, että ajattelee muutakin kuin Jumalaa, kenties omia asioitaan? Vai onko se sitä, että tekee syntiä tahallaan? Tai vahingossa? Tai sitä, ettei toimi rakkauden lain mukaisesti? Tai sitä, että eroaa jostakin kirkkokunnasta? Vaiko sitä, että kieltää Jumalan? Vai sitä, että ei aina elä hänen tahtonsa mukaan? Vai sitä, että hylkää uskonsa ja Jumalan kokonaan ja ryhtyy ei-uskovaiseksi?

Olisi hyvä, jos joku selittäisi nuo asiat minullekin, joita v.aari kysyy?

"Esitellyn konseptin mukaan kristityn luonteen pitäisi kasvaa kohti kristuksen luonnetta ja ihmisten tulisi tehdä työtä sen eteen että muuttaisivat itseään."

Niin, siis koko ajanhan on kyse siitä mitä ihmisen tulee tehdä ollakseen tai tullakseen Jumalalle kelvolliseksi. No mitä ryöväri ristillä teki tullakseen Jumalalle kelvolliseksi ? Koetti parantaa sosiaalisia taitojaan ? Koetti tulla kärsivällisemmäksi, harjoittelemalla laskemista kymmeneen ? Koetti tulla anteeksiantavammaksi ?

Jos kerran Jumala vakuuttaa, että hän on se joka muuttaa meitä ja tekee työtä meissä, mikä on ihminen määrittelemään millaisíin asioihin hänen tulee keskittyä parantaessaan itseään omalla voimallaan ???

Advis kirjoitti:

"Miten se sitten tapahtuu, heräätkö joku aamu muuttuneena miehenä kun Jumala on nähnyt hyväksi muuttaa juuri sinua juuri tänä päivänä. Tuskin. Ihmisellä on myös joku vastuu asiassa. Ainakin pitää haluta muutosta."

Olen samaa mieltä, et herää. Muutos ei tapahdu yöllä unissaan. Ja muutosta pitää haluta.

"Jos et vastusta ei ole odotettavissa että Jumala auttaisi asiassa."

Vaikka vastustaisitkin, Jumalan apu ei ole itsestään selviö. Lopulta se olet kuitenkin sinä itse, joka on päättänyt alkaa toimimaan toisin ja se olet sinä, joka teet sen muutoksen. Sinä päätät, sinä toimit. Jumalan on turha odottaa toimivan sinun puolestasi. Sitä kuvitellaan Jumalan auttavan joka välissä mutta loppujen lopuksi kyse on useimmiten enemmänkin psykologisesta harhasta, jossa muuttuja luulee saavansa apua Jumalalta vaikka todellisuudessa hänen uskomusjärjestelmänsä ja sosiaalinen paine puoltavat enemmän tai vähemmän hänen muutostaan.

Sen näkee mm siitä, että toisten luulon mukaan Jumalan tahto on esimerkiksi tietynlainen ruokavalio vaikkapa ilman lihaa tai ilman ns. saastaisia eläimiä tai ilman alkoholia ja he päätyvät "Jumalan avulla" muuttumaan seurakuntansa ihanteiden mukaiseksi mutta toisessa seurakunnnassa jatketaan viinin juontia tai lihan syöntiä ilman minkäänlaista ongelmaa ja Jumalan muuttava voima muuttaa heitä taas toisenlaisten ihanteiden mukaiseksi. Nämä "Jumalan tahdon mukaiset" ihanteet, joihin ihmiset saavat apunsa Jumalalta, ovat ristiriidassa keskenään ja silti kummassakin seurakunnassa Jumala on auttanut jäseniä tulemaan kaltaisekseen. Onko Jumala ristiriidassa itsensä kanssa? Muuttuuko Jumalan tahto yksilöiden tai kirkkokuntien kohdalla? Vai luulevatko ihmiset, että Jumala muuttaa heitä vaikka todellisuudessa muutoksen tekevät he itse. Ainakin paine muutokseen on seurakunnassa valtava.

Minä väitän, että Jumala ei auta yksilöä saavuttamaan Jumalan tahdoksi kuvittelemaan asioita. Hän ei myöskään auta ihmistä muuttumaan muuksi kuin mitä hän itse on. Se muutos, joka uskovassa tapahtuu Jumalan toimesta, on jotakin ihan muuta kuin mitä moni luulee. Se muutos tapahtuu hengellisellä tasolla ja sen seurauksena ihminen näkee syntisyytensä ja raadollisuutensa sen mukaisesti, miten Raaamattu häntä puhuttelee. Sen jälkeen ihminen pyrkii kohti Jumalaa. Jos seurakunnan taholta ei tule painostusta siitä, mikä Jumalan tahto on, seuraa tämä yksilö Raamatun opetuksia.

Mutta Raamattu ei aseta paineita ulkoiselle muutokselle. Raamattu ei potki perseelle, jos muutos ei tapahdu tietyllä tavalla tai tietyllä aikataululla. Raamattu ei aseta tärkeysjärjestystä muutokselle. Raamattu ei kyylää, teetkö aina juuri niin kuin se kehottaa. Raamattu ei myöskään moiti, jos ihminen luonteenpiirteen, sairauden tai heikon uskon takia ei pysty johonkin tiettyyn muutokseen. Raamattu antaa ohjenuoran mutta ihminen on se, joka elää omaa elämäänsä kongreettisesti omine vikoineen ja virheineen. Kyseessä onkin ihmisen asenteiden muutos. Ihanteet on yksi asia mutta elämä on elämää. Kaikkien elämä ei edes tue mahdollisuutta toteuttaa hengen hedelmiään.

Raamatun mukaan kyseessä on sisäinen muutos. Tämä muutos on jokaisessa yksilössä omanlaisensa. Ulkoiseksi se muuttuu sen seurauksena, mitä Jumala saa meissä aikaan. Mittareita Raamattu ei aseta vaikka uskova voikin kalibroida itsensä Raamatun ihanteiden mukaan. Seurakuntien perinnäissäännöt pukeutumisesta, syömisestä yms. ovat ihan toinen juttu.

"Jumalan ihminen taas näkee asiat eri valossa ja on riippuvainen Jumalan armosta ja huolenpidosta, ei huolissaan omasta selviämisestään yksin."

Tässä mennään taas kuvittelun ja todellisuuden rajamailla. Yhdyn siihen, että uskova, joka on saanut Jeesuksen rauhan ei ole tietyssä määrin huolissaan omasta selviämisestään mutta kun tämäkin ominaisuus jälleen riippuu luonteenpiirteistä ja elimistön kemiasta, hormooneista ym. niin huolettomuus ei ole itsestään selviää. Sitä paitsi tähän vaikuttaa myös usko. Jos sinulla on heikko usko, miten ikinä voisit saavuttaa huolettoman asenteen omia ongelmiasi kohtaan? Kyseessä on lähinnä kaunis sanonta ja ideologia, johon pyritään.

Toisaalta, niillä, joilla tämä toimii, he voivat kernaasti väittää, että heillä ei ole huolta selviämisestään. Näin he uskovat, näin he asian ymmärtävät ja se on silloin totta heidän kohdallaan. Mutta älköön he väittäkö toisille, että sama on totta kaikkien kohdalla. Näin myöskin minulle kävi. Oli aika, jolloin minulla ei ollut juurikaan huolen häivää tulevaisuudesta, koska Jumala hoitaisi kaiken. Uskoni tuntui todella vahvalta, muidenkin mukaan. Sitten tuli sairaus, joka sai aikaan tiettyjä hormonaalisia muutoksia ja sen jälkeen kaikki asiat huolestuttavat ja stressaavat eikä uskosta voi oikein edes puhua.

On ihmisiä, jotka ovat mitä hurskaimpia uskovia mutta silti murehtivat omista asioistaan vaikka todella tuntevat Jumalan johtavan heidän elämäänsä.

"Tällainen näkemys asioista tuo helpommin niitä "hedelmiä" näkyviin muutenkin kuin sivistyneessä yltäkylläisyydessä."

Miten niin? Perustele.

Lue lisää

"Sitä paitsi tähän vaikuttaa myös usko. Jos sinulla on heikko usko, miten ikinä voisit saavuttaa huolettoman asenteen omia ongelmiasi kohtaan? "

No, tässä kohtaa en voi olla tuomatta esiin eri ihmisten erilaisia sosiaalisia malleja. On olemassa about neljännes ihmisiä, jotka ovat suhteellisen ekstroverttejä, ja samalla (tietämättään) vähättelevät heille asetettuja vaatimuksia. Tällainen henkilö on tyypillisesti "laumanjohtaja", henkilö joka (tietämättään) aktiivisesti kerää ympärilleen seuraajia, jotka pitävät heitä roolimalleina virheistään huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä käytännössä tarkoitat Jumalan kanssa olemisella? Mainitsit myös itsensä kieltämisen. Mitä se on käytännön elämässä?

Niin sanotussa hengellisessä keskustelussa on koko ajan vaanimassa vaara, että aletaan käyttää todellisuudesta irti olevia hengellisiä käsitteitä ja vaikka keskustelun jälkeen tuntuu ehkä erittäin siunatulta, lopulta mitään oikeasti käyttökelpoista ei jää käteen.

Itse asiassa haluan kääntää tuon kysymykseni myös toisinpäin. Mitä se tarkoittaa, että on erossa Jumalasta? Siis ihan konkreettisesti, toimintana, ajatuksina ja mielentiloina."

Minä kartan kliseistä uskisten kapulakieltä. Sanoja, joilla ei olevirallisesti sovittua merkitystä. Tuntuu siltä, että niitä käyttävät ihmiset, jotka eivät osaa kertoa omin sanoin suhteestaan Jumalaan.

Minä en tiedä mitä on Jumalan kanssa oleminen. Mutta jos se viittaa Raamatun tekstiin, jossa sanotaan, että Jeesus on yhtä Isänsä kanssa, niin silloin sen pitäisi tarkoittaa sitä, että ajattelee samoja ajatuksia kuin Jumala ja tekee samoja tekoja kuin Jumala. Onko tällainen syntiseltä ihmiseltä edes mahdollista? Vai onko se Jumalan kanssa olemista jos menee kirkkoon? Silloin minä en ole Jumalan kanssa juuri lainkaan. Tarkoittaako se jatkuvaa rukoilemista? Vai mitä se tarkoittaa? Entä miten todistat, että Jumala on sinun kanssasi kun luulet olevasi hänen kanssaan?. Jumalahan on luvannut olla niiden keskellä, joita on useampi ja jotka kokoontuvat jäänen nimessään mutta entä kun olet yksin? Miten olet Jumalan kanssa kun olet yksin tai niiden keskellä, jotka eivät ole kokoontuneet yhteen Jumalan nimessä?

Jos ei tiedä mitä on Jumalan kanssa oleminen tai miten hänen kanssaan ollaan, miten voisi tietää, miten hänestä ollaaan erossa? Ollaanko Jumalasta erossa niin, että ei käydä kirkossa? Vai siten, että tehdään välillä omiakin juttuja eikä vain palvella Jumalaa? Vai onko se sitä, että ajattelee muutakin kuin Jumalaa, kenties omia asioitaan? Vai onko se sitä, että tekee syntiä tahallaan? Tai vahingossa? Tai sitä, ettei toimi rakkauden lain mukaisesti? Tai sitä, että eroaa jostakin kirkkokunnasta? Vaiko sitä, että kieltää Jumalan? Vai sitä, että ei aina elä hänen tahtonsa mukaan? Vai sitä, että hylkää uskonsa ja Jumalan kokonaan ja ryhtyy ei-uskovaiseksi?

Olisi hyvä, jos joku selittäisi nuo asiat minullekin, joita v.aari kysyy?

Lue lisää

"Jos ei tiedä mitä on Jumalan kanssa oleminen tai miten hänen kanssaan ollaan, miten voisi tietää, miten hänestä ollaaan erossa?"

Aivan upeita kysymyksiä sinulta ja v.aarilta.

Nyt se, joka luulee tietävänsä vastauksen, kertokoon muillekin. Tai jollei osaa, olkoon hiljaa tästä aiheesta ?

Jos Jeesus oli todellinen henkilö ja oikeasti voitti kuoleman, niin miksi hän ei jäänyt tänne maan päälle kertomaan meille tuosta armosta?

Miksi hänestä kertova tarina on nykyisin vain kuin huonoa science fictionia?

Hän teki asioista aika vaikeita kun nyt pitäisi uskoa että hän jossain tuolla pilvissä kyttää meitä ja hän armossaan päästää osan meistä palvomaan itseään ikuisuudeksi.. eikun isäänsä, eikun itseään... Vai oliko se pyhää henkeä, vai kaikkea kolmea...

"... jotkut ponnistukset saattavat parantaa elämän laatua, toiset eivät."

Toki, jos koetamme oikein kovasti olla hyviä toisia kohtaan, parantaahan se meidän ja läheisiemme elämää. Mitä taas uskonnollisuus ei tee...

"Kristinusko tarjoaa vain yhtä parannuskeinoa: armoa"

Näin se juuri prikulleen on. Tai siis... ainakin vielä, noin yleisesti, eri seurakunnissa.

Varsinkin siinä vaiheessa kun ihmisen (ei omat ponnistelut, vaan:) omien ponnistelujen TULOKSET ovat vähimmässäkään määrin pelastuskelpoisuuden mittarina, ollaan silleen 100.00% omien tekojen tiellä !

" Yrittämisellä ja omasta ponnistuksesta lähtevissä luonteenkehittämishankkeissa olemme ihan samalla viivalla ateistien ja kaikkien ihmisten kanssa - jotkut ponnistukset saattavat parantaa elämän laatua, toiset eivät. "

Tästä voi tulkita vain yhtä. EGW sanoo, että omasta ponnistuksesta Jumala avulla lähtevä luonteen kehitys on tärkein kristityn tavoite. Tässä White on ihan samalla viivalla ateistien kanssa, kuten annat ymmärtää. Tosin White ei puhu elämänlaadusta vaan pelastuksesta. Uskoville taas Jumala muuttaa heidän luonteensa, ei ihminen itse. Jotkut ponnistukset, kuten ateistien tai Whiten tai kenenkä tahansa saattavat parantaa elämänlaatua, toiset eivät.

Mutta mikään tällainen oppi ei takaa pelastusta tai edesauta sen saavuttamisessa. Vain Jumala voi muuttaa luonnettamme. Tämä on ihan kristinuskon 101 jota jopa nykyinen psykologiakin tukee. Ihminen ei voi muuttamaa luonnettaan. Joten vain Jumala voi! Elämänlaadulla ei tässä ole paljoakaan tekemistä.

Anonyymi kirjoitti:

" Yrittämisellä ja omasta ponnistuksesta lähtevissä luonteenkehittämishankkeissa olemme ihan samalla viivalla ateistien ja kaikkien ihmisten kanssa - jotkut ponnistukset saattavat parantaa elämän laatua, toiset eivät. "

Tästä voi tulkita vain yhtä. EGW sanoo, että omasta ponnistuksesta Jumala avulla lähtevä luonteen kehitys on tärkein kristityn tavoite. Tässä White on ihan samalla viivalla ateistien kanssa, kuten annat ymmärtää. Tosin White ei puhu elämänlaadusta vaan pelastuksesta. Uskoville taas Jumala muuttaa heidän luonteensa, ei ihminen itse. Jotkut ponnistukset, kuten ateistien tai Whiten tai kenenkä tahansa saattavat parantaa elämänlaatua, toiset eivät.

Mutta mikään tällainen oppi ei takaa pelastusta tai edesauta sen saavuttamisessa. Vain Jumala voi muuttaa luonnettamme. Tämä on ihan kristinuskon 101 jota jopa nykyinen psykologiakin tukee. Ihminen ei voi muuttamaa luonnettaan. Joten vain Jumala voi! Elämänlaadulla ei tässä ole paljoakaan tekemistä.

Lue lisää

Ef.2:5."Armosta teidät on pelastettu".
Kristuksen teot ja siihen uskominen antaa meille armon.
Paraskaan sapatinpitäjä tai muiden tekojen noudattaja ei ole ansainnut teoillaan mitään.
Vain Kristuksen teoilla me pelastumme.

Anonyymi kirjoitti:

Ef.2:5."Armosta teidät on pelastettu".
Kristuksen teot ja siihen uskominen antaa meille armon.
Paraskaan sapatinpitäjä tai muiden tekojen noudattaja ei ole ansainnut teoillaan mitään.
Vain Kristuksen teoilla me pelastumme.

Lue lisää

Kukaan ei pelastu varsinaisesti millään muulla Kristuksen teolla kuin hänen kuolemallaan. Jos joillakin teoilla pelastutaan, se on niillä teoilla, joita Kristus käski tekemään.

Anonyymi kirjoitti:

Ef.2:5."Armosta teidät on pelastettu".
Kristuksen teot ja siihen uskominen antaa meille armon.
Paraskaan sapatinpitäjä tai muiden tekojen noudattaja ei ole ansainnut teoillaan mitään.
Vain Kristuksen teoilla me pelastumme.

Lue lisää

Ei kukaan mitään ansaitsekaan, mutta Jumalan lain rikkominen vie kadotukseen. Siksi sapatin viettäminen itsessään ei pelasta ketään, mutta sen rikkominen vie helvettiin.

Anonyymi kirjoitti:

" Yrittämisellä ja omasta ponnistuksesta lähtevissä luonteenkehittämishankkeissa olemme ihan samalla viivalla ateistien ja kaikkien ihmisten kanssa - jotkut ponnistukset saattavat parantaa elämän laatua, toiset eivät. "

Tästä voi tulkita vain yhtä. EGW sanoo, että omasta ponnistuksesta Jumala avulla lähtevä luonteen kehitys on tärkein kristityn tavoite. Tässä White on ihan samalla viivalla ateistien kanssa, kuten annat ymmärtää. Tosin White ei puhu elämänlaadusta vaan pelastuksesta. Uskoville taas Jumala muuttaa heidän luonteensa, ei ihminen itse. Jotkut ponnistukset, kuten ateistien tai Whiten tai kenenkä tahansa saattavat parantaa elämänlaatua, toiset eivät.

Mutta mikään tällainen oppi ei takaa pelastusta tai edesauta sen saavuttamisessa. Vain Jumala voi muuttaa luonnettamme. Tämä on ihan kristinuskon 101 jota jopa nykyinen psykologiakin tukee. Ihminen ei voi muuttamaa luonnettaan. Joten vain Jumala voi! Elämänlaadulla ei tässä ole paljoakaan tekemistä.

Lue lisää

Et sitten ole lukenut seuraavaa RAAMATUN tekstiä?

Room. 12:1 "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Anonyymi kirjoitti:

Et sitten ole lukenut seuraavaa RAAMATUN tekstiä?

Room. 12:1 "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Lue lisää

tai vaikka tätä ...

2. Piet. 1:10-11 "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."

Kovasti puhutaan tekemisestä ja mielenmuutoksesta eli luonteen kasvusta.

Anonyymi kirjoitti:

tai vaikka tätä ...

2. Piet. 1:10-11 "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."

Kovasti puhutaan tekemisestä ja mielenmuutoksesta eli luonteen kasvusta.

Lue lisää

"Kovasti puhutaan tekemisestä ja mielenmuutoksesta eli luonteen kasvusta"

Mielenmuutos ei ole sama asia kuin luonteen kasvu. Ei todellakaan.