Terapiatakuita puuhataan nyt voimalla eteenpäin "kaikki tarvitsevat joskus keskusteluapua". Tuntuu, että keskusteluista on unohdettu täysin eri terapiasuuntauksien menetelmät ja toimintatavat ja suuntauksien soveltuvuus / sopimattomuus lyhyisiin terapiatakuun "keskusteluapuun".
Esimerkiksi analyyttiset ja psykodynaamiset ovat "tunneterapioita", joissa terapeutti annostelee vaikeita tunteita ja sietokyvyn pitäisi näin kasvaa. Usein pitkään terapiaan tähtäävien (analyyttinen / dynaaminen) suuntauksien "lyhytterapioissa" onkin tavoitteena saada ihmiselle "terveempi" käsitys itsestään, ettei ei olekkaan niiin "hyvä, pätevä ja ainutlaatuinen mitä on luullut" ja että ihmisen narsistiset piirteet pitää hoitaa, jolloin ihminen voi romahtaa täysin. On myös varsin tavanomaista, että pitkien terapiasuuntauksien linjaukset tähtäävät, esimerkiksi masennuksen esiintuloon - jotta masennus voitaisiin hoitaa ja ihminen motivoitumaan vuosien terapiaan. Usein analyyttiset lähtevätkin siitä, että ensin olon pitää pahentua ja näin usein tapahtuu, ennen kuin vointi voi niiden mukaan parantua.
Näin ollen tulisikin tutkia, millaisia riskitekijöitä terapiatakuissa olisi. Terapia ei ole vain mukavaa jutustelua, vaan pahimmillaan terapiassa voit kokea persoonasi pieniksi kappaleiksi kun se mihin olet itsessäsi uskonut ei olekkaan totta ja joudut pitkälle sairaslomalle - johon terapeutti tämänkaltaisissa tilanteissa kannustaa. Näin ollen dynaamisen tai analyyttisen terapian tarkoitus -esimerkiksi persoonan muuttaminen on aika kaukana siinä ja jopa ristiriidassa KELAn asettamien tavoitteiden kuten työkyvyn ylläpitämisen kanssa.
Usein tämmöiset tunneterapiat (dynaaminen / analyyttinen) tähtäävät persoonallisuuden muutokseen kehittymään ja muuttumaan ihmisenä. Esimeriksi tärkein päämäärä voi esimerkiksi olla tunteiden käsittelyn parantaminen. Hankalissa tilanteissa tai tilanteisiin joutuvan on opittava kohtaamaan haavoittuvaisia ja vaikeita tunteita.. Tämä vaatii usein kuitenkin vuosien työn ja terapeuttien pitääkin saada ihminen motivoitumaan pitkäkestoiseen terapiaan - jossa ihminen viedään mitättömyyden, raivon, pelon ja epätoivon partaalle, jotta "uusi ihminen voisi syntyä".
Onko tämmöisten suuntauksen käyttö esimerkiksi työkykyä parantaviin tarkoituksiin merkityksellistä olisikin varsin mielenkiintoinen tutkimuskysymys? Tarvittaisiin oikeasti taho, keräämään JATKUVAA suoraan potilaalta tulevaa palautetta terapiasta. Oikea voisi taho, olisi se joka sen maksaa, eli KELA.
Monet toki kokevat terapian hyvänä, positiivisena ja vahvistavana - terapiasuuntauksesta huolimatta. Mutta erityisen riskialttiit suuntaukset tulisi kuitenkin tunnistaa varsinkin jos ja kun terapiatakuu ajatukseen päästään, mikä on kokonaisuudessaan ehdottomasti hyvä juttu! Näin moni saisi ihmisen rinnalleen - kenelle purkaa huoliaan ja pohtia miten asiat olisivat kun ne olisivat hyvin. Pitkäkestoinen menneisyydessä rämpiminen ei ehkä ole akuuteissa tilanteissa se kaikista eheyttävin ja eteenpäin vievin toiminta. Eikä varsinkaan foorumi, missä tutkitaan edellytyksiä pitkään - vuosia kestävään personallisuuden muutosterapian tarpeeseen.
Terapiatakuu - miten se olisi hyvä juttu?
52
170
Vastaukset
- Anonyymi
Vääriä käsityksiä terapiasta yleensä ja joistakin terapiasuuntauksista. Mitäpä tuohon sanoisi. Niin vääriä.
Kirjoittajalle on varmasti tullut kuvailemansa kokemus jossain terapiassa, näin vaikuttaa, ja se on uskottavaa ja totta. Siinä on vahvan kritiikin paikka kyseiselle terapeutille ja syytä tuoda asia päivänvaloon ja keskusteluun. Yleistämistä kirjoittajalla kuitenkin liikaa; niin paljon, ettei keskustelu oikein sen pohjalta onnistu.
Enempää en nyt jaksa helteessä... vaikka aihe on tärkeä. Arvokas aloitus sinänsä. - Anonyymi
Eiköhän tuossa ole ihan yleisiäkin käsityksiä, joita voi lukea monestakin lähteestä. Juuri luin artikkelin, jossa suoraan psykodynaaminen terapeutti sanoi että tarkoituksena "annostella tunteita ja täten lisätä sietokykyä". Monessakin tieteellisessä artikkelissa korostetaan tunteisiin perustuvaa terapiaa, jossa tunteilla ja transferenssilla on suuri merkitys.
Ja on fakta, että tietyt terapiasuuntaukset lähtevät siitä, että aluksi vointi voi huonontua. Dynaamisia terapioita ja niiden pitkää kestoa puolustetaan mm. terapiatutkimuksissa sillä, että niiden pidemmällä kestolla saadaan yleensä pitkäaikaisia vaikutuksia. On julkista tutkimustietoa, että niissä vointi on parantunut vasta pidemmän tarkasteluajanjakson jälkeen.
Tämän vuoksi olisi kyllä tärkeää tutkia eri terapiasuuntauksien soveltuvuus lyhyterapian / terapiatakuun toimivuudesta.
Terapiakenttää tulisi tarkastella hyvin kriittisesti ja kehittää seurantamekanismi SUORAAN asiakkaalta, eli potilaalta. En sano, että toiset suuntaukset ovat parempia tai huonompia kuin toiset. Toisia pidetään vain soveltuvana pitkäkestoisiin hoitoihin ja niitä on pitkään puollettu siitä näkökulmasta, että niiden kesto on pidempi. Sopiiko nämä hoitomuodot nyt sitten yht äkkiä terapiatakuun toimesta lyhytkestoisiin terapiahoitoihin? - Anonyymi
"Terapiakenttää tulisi tarkastella hyvin kriittisesti ja kehittää seurantamekanismi SUORAAN asiakkaalta, eli potilaalta."
Olen samaa mieltä.
Aihe hyvä mutta nyt en jaksa pitempään... Tässä erittäin hyvä video mielestäni, käytännönläheisestä näkökulmasta, nyt suomeksi tekstitettynä, terapioista yleensä. Toimii vähän kuin "rokotteena" terapioiden ja mielenterveysjärjestelmän suhteen. Silti suosittelen terapiaa, ja jos mahdollista niin hakemaan jostain samanlaisen terapeutin kuin hän:
https://www.youtube.com/watch?v=f0Fi32LbXHA - Anonyymi
"Kirjoittajalle on varmasti tullut kuvailemansa kokemus jossain terapiassa, näin vaikuttaa, ja se on uskottavaa ja totta. Siinä on vahvan kritiikin paikka kyseiselle terapeutille ja syytä tuoda asia päivänvaloon ja keskusteluun. "
Mielenkiintoinen näkökulma. Ilmeisesti kommentoija työskentelee itse terapia-asioiden parissa. Tässä yhteydessä hän tuo esille, että aloittaja on ollut potilas (jonka kokemus terapiasta on huonoa) ja että asia pitäisi tulla päivänvaloon, jotta TERAPEUTTI saisi kritiikin tietoisuutensa ja voisi pohtia asiaa.
Mikä taho auttaa potilasta, mihin potilas voi valittaa, mitä sitten tapahtuu, kuka valvoo että olo parantuu, pitäisikö huonoa terapiaa saaneen asiakkaan jatkaa samalla terapeutilla, jotta terapeutti saa mahdollisuuden oppia lisää, pitääkö asiakkaan hakea uusi terapeutti kun edellinen on huonontanut vointia? Kuka tämän lystin maksaa? Kela tai asiakas itse.
Kyllä nyt voisi joka tapauksessa olla aiheellista ja tämmöisenä digiaikana tutkia eri terapiasuuntauksien todellinen toimivuus ja kustannustehokkuus jopa ihan terapeuttitasolla.
Formaali toimintatapa palautteen ja seurannan järjestämiseen sekä potilasturvallisuuden nimissäkin olisi varsin aiheellista. Miksi yhteiskunta haaskaisi rahoja johonkin, jonka toimuutta ei ole maksajan näkökulmasta selvitetty?- Anonyymi
Nykyjärjestelmä on kallis, tehoton ja haitallinen miksi yhteiskunta tuhlaa varoja siihen.
Miksi avoimen dialogin hoitomalli on niin tehokas?
Psykologi Jaakko Seikkulan mukaan tärkeintä on saada apua heti kriisin alkuvaiheessa, jolloin tarve sairaalahoitoon vähenee.
Suomessa psykooseja ja muita mielen sairauksia hoidetaan useimmiten lääkkeillä heti sen jälkeen, kun diagnoosi on tehty.
Torniossa Keroputaan sairaalassa on kehitetty 1980-luvun alusta asti avoimen dialogin hoitomallia, jossa lääkityksen sijaan keskeisintä on tasa-arvoinen keskustelu.
Tulokset ovat olleet hyviä. 82 prosentilla avoimen dialogin hoitomallilla hoidetuista psykoosipotilaista ei ollut kahden vuoden jälkeen oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia.
Lisäksi Tornion potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, muualla 57 prosenttia. Kaksivuotisen seurantajakson aikana vain 24 prosenttia potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin, kun muualla Suomessa hoidetuilla potilailla psykoosi oli uusiutunut 71 prosentilla.
– Tulokset ovat olleet hyviä toistuvasti. Tämän mallin mukainen hoito tuo yhteiskunnalle säästöjä ja ennen kaikkea se parantaa merkittävästi sairastuneiden ja heidän omaistensa elämänlaatua, kertoo hoitomallin kehittämisessä mukana ollut psykologi Jaakko Seikkula.
Hänelle on mysteeri, miksei hoitomallia sovelleta Suomessa nykyistä laajemmin.
– Ovatko hoitomallin tulokset liian hyviä? Hoitomallin taustalla oleva ihmiskäsitys on aikalailla erilainen; ihminen kohdataan kokonaisuutena ja pyritään oireiden poistamisen sijaan ymmärtämään ihmisen kokonaistilannetta.
Seikkula korostaa, että jokaisella on voimavaroja mielen sairauksista selviytymiseen.
– On tärkeää saada apua heti kriisin alkuvaiheessa, jolloin tarve sairaalahoitoon vähenee.
Avoimen dialogin hoitomallin ydinajatuksen mukaan mielenterveyden ongelmat ovat seurausta ihmisten kokemasta suuresta paineesta. Siksi niitä tulisi purkaa avoimesti keskustellen sen sijaan, että ensisijaisesti tähdätään sairausdiagnoosiin ja määrätään psyykenlääkkeitä.
Seikkula iloitsee siitä, että avoimen dialogin hoitomalli on ollut viime aikoina esillä mediassa ja kiinnostus mallin käyttöön kasvaa eri puolilla Suomea.
– Potilas itse, perhe ja muut läheiset voivat vaatia pääsyä mukaan hoitokeskusteluihin. Mielenterveyden ongelmiin liittyvä mystiikka hälvenee, kun yhä useammat ovat mukana vuorovaikutuksellisissa keskusteluissa.
- Anonyymi
"Mikä taho auttaa potilasta"- uusi terapeutti tietenkin. ;)
- Anonyymi
"Mikä taho auttaa potilasta"- sitä ei tiedä viranomaisetkaan.
- Anonyymi
Eikö kognitiivisia terapiasuuntauksia pidetä yleensä turvallisina eikä ilmeisesti ratkaisukeskeistenkään menetelmien osalta ole tullut esille ilmeisesti radikaaleja riskitekijöitä.
Toki jokaisessa suuntauksessa on haasteensa, mutta suomessa perinteisesti koko mielenterveyden (laitos) hoito on lienee perustunut psykodynaamiseen suuntaukseen. Mielenkiintoista, että yksi sairaala, jossa ihminen kohdataan kokonaisuutena saa erinomaisia tuloksia, mutta malli ei laajene koko suomeen
Psykodynaamisessa turkitaan potilaan puolustusmekanismeja, miten esimerkiksi potilas toimii hankalissa tilanteissa.
Monessa yhteydessä esimerkiksi persoonallisuushäiriön muodostumisen osalta esitetään kuitenkin, että ne syntyvät kun ihminen joutuu kriisitilanteeseen, jossa puolustusmekanismien riittämättömyys ylittää käsityskyvyn.
Eli näin maalaisjärjellä ajateltuna, onko olemassa riski että puolustismekanismeja triggeröivä terapia voi ihmisen kriisitilanteessa ajaa persoonallisuuden muutokseen tai jopa dissosiaatiohäiriöön?
Terapia, joka tutkii ongelmia ja tuo ne esille, sen sijaan että antaisi ihmiselle HETI mahdollisuuden eheutyä ja palata yhteiskunnallisesti tuottavaan työhön (ja maksamaan veroja) ilman, että "kaikki ongelmat pitää paljastaa", voi olla hæasteellinen terapiatakuiden tavotteisiin nähden.
Toivottavasti asiasta ei tule kina jossa voimakkaasti eri terapiasuuntaukset " taistelevat olemassaolostaan ja merkityksestään" terapiakentässä. Näin ollen tutkimus eri terapiasuuntauksien toimuudesta tuleekin toteuttaa, jonkun ulkopuolisen kuin syvällä terapiamaailmassa olevan tahon toimesta. - Anonyymi
"Avoimen dialogin hoitomallin ydinajatuksen mukaan mielenterveyden ongelmat ovat seurausta ihmisten kokemasta suuresta paineesta. Siksi niitä tulisi purkaa avoimesti keskustellen sen sijaan, että ensisijaisesti tähdätään sairausdiagnoosiin ja määrätään psyykenlääkkeitä."
Jos puolustusmekanismeja triggeröidään ja provosoidaan "hoidossa" ja potilas "paineistaan" sietokyvyn lisäämisen hengessä - kuulostaa tämä kyllä aika järkyttävältä.- Anonyymi
Avoin dialogi on yksinkertaisesti puheterapiaa. Avoin dialogi on vain uusi hieno nimi.
- Anonyymi
Kovin Tornion Keroputaan tuloksia vähättelevä kommentti.
Eiköhän "avoimessa dialogissa" ole hieman erilainen painotus, kuin muualla psykiatrisessa hoidossa olevassa puheterapiassa. Siksi paremmat tulokset kuin muualla. Nimestä huolimatta.
- Anonyymi
Alkuperäiseen aiheeseen, mitä pitäisi tehdä jotta terapiatakuusta ei tule "portti" pahimmassa riskitapauksessa jopa elinikäiseen terapia, lääkitys ja hoitokierteeseen.. ?
- Anonyymi
kumotaan pakkohoitolaki.
- Anonyymi
Eikös ne "riskitapaukset" nimen omaan juuri tarvitse noita hoitoja?
- Anonyymi
"Mielenkiintoinen näkökulma. Ilmeisesti kommentoija työskentelee itse terapia-asioiden parissa. Tässä yhteydessä hän tuo esille, että aloittaja on ollut potilas (jonka kokemus terapiasta on huonoa) ja että asia pitäisi tulla päivänvaloon, jotta TERAPEUTTI saisi kritiikin tietoisuutensa ja voisi pohtia asiaa. "
En ole terapeutti, vaan itsekin terapiassa käynyt asiakas. Minulla on kokemusta sekä onnistuneesta että epäonnistuneesta terapiasta.
"Eikö kognitiivisia terapiasuuntauksia pidetä yleensä turvallisina eikä ilmeisesti ratkaisukeskeistenkään menetelmien osalta ole tullut esille ilmeisesti radikaaleja riskitekijöitä. " Huh huh, mistähän tällainen käsitys voi tulla. Varmaan moni somaattisen terveydenhuollon parissa puuhasteleva, esim. lääkäri ajattelee niin. Heillä ei ole paljoakaan ajantasaista ja tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa mielenterveysasioista, eikä varsinkaan terapioista. Eri ihmisille sopivat erilaiset terapiamenetelmät, ja monen vaikeasti traumatisoituneen ongelmat edellyttävät pitkää ja tiivistä hoitosuhdetta.
Lyhytkestoisia, määräaikaisia, oireiden vähentämiseen painottuvia terapioita suositaan virallisen psykiatrian piirissä koska ne ovat halpoja. Myös ehkä koska yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri arvostaa näennäistä tehokkuutta ja materiaalisia ja teknisiä arvoja. Ihmiskuva on tällä hetkellä sellainen.
Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disson sivuilta löytyy aika paljon tietoa terapioistakin:
http://www.disso.fi/
Mielestäni kaikkien terapioiden pohjana pitäisi olla avoimen dialogin periaate. Käytännössä se ei toteudu ainakaan riittävästi missään suuntauksessa. Enemmän on kiinni terapeutin persoonasta ja työskentelytavoista.
Kannattaa katsoa paitsi tuo linkkaamani entisen terapeutin kertomus, myös hänen tekemänsä Avoin dialogi- dokumentti Keroputaan sairaalasta. Linkki häviää täältä usein, joten laitan sen seuraavaan viestiin. Jos automaatti poistaa sen, video löytyy YouTubesta hakusanoilla avoin dialogi dokumentti.
"Alkuperäiseen aiheeseen, mitä pitäisi tehdä jotta terapiatakuusta ei tule "portti" pahimmassa riskitapauksessa jopa elinikäiseen terapia, lääkitys ja hoitokierteeseen.. ? "
Terapiatakuu on riskialtis hanke, juuri em. syystä. Hyvänä puolena siinä on vaatimus, että hoitoon pitäisi päästä ilman diagnoosia. Se on oikeastaan avainkysymys, joka ohjaa jatkoa. Pelkään kuitenkin, että mikäli terapiatakuu hyväksytään, tämä kohta vedetään punaisella yli. Siitä tulee todennäköisesti heppoiseksi sorvattu keskusteluavun pätkä, josta kukaan ei hyödy olennaisesti, ja jota kautta ihminen ohjataan syvälle medikalisoivan psykiatrian syövereihin. Tulee lääkehoitoa ja stigmoja. Kukaan ei parane. Opitaan vaan kantamaan stigmaa, "elämään sairauden kanssa", ja tätä kutsutaan sitten avun saamiseksi.
Pitäisi koettaa vaikuttaa ensisijaisesti niihin potilasjärjestöihin, jotka terapiatakuualoitetta ajavat, ja niissä vallitseviin käsityksiin siitä mitä psyykkiset ongelmat ovat. - Anonyymi
Terapiatakuun yhteydessä on puhuttava myös siitä, miten terapiahoidon laatua ja potilasturvallisuutta voidaan valvoa tehokkaasti.
Terapeutit toimivat ammatinharjoittajina omassa puljussaan tai suuremmassa toimipaikassa, josta vuokraavat vastaanottotilan. Heitä ei siis valvo kukaan ulkopuolinen, vaan he suorittavat itse itsensä omavalvontaa. Tämä tarkoittaa oikeassa elämässä sitä, että ongelmat tulevat esille vasta kun potilaat kantelevat aluehallintovirastoon.
Ja sen perusteella, mitä täällä on keskusteltu, niin potilaiden kannattaisi salaa äänittää terapiaistunnot siltä varalta, että joutuu kantelemaan hoidosta, koska muuten ei potilasta uskota.
Kiinnostaisi tietää, montakohan kantelua psykoterapiasta on aluehallintovirastossa käsitelty ja monenko psykoterapeutin hoito on huonoksi ja haitalliseksi todettu! Tuskin yhtäkään. - Anonyymi
Onko mahdollista että terapia joka on puhumista ja kuuntelua on haitallisempaa tai edes yhtä haitallista kuin nykypsykiatria joka perustuu pakkohoitoon ja lääkkeisiin?
- Anonyymi
Onko mahdollista että terapia joka on puhumista ja kuuntelua on haitallisempaa tai edes yhtä haitallista kuin nykypsykiatria joka perustuu pakkohoitoon ja lääkkeisiin?
Ihminen joka ei saa vuorovaikutuksessa kontaktia masentuu. Terapeutti voi pidättäytyä vuorovaikutuksesta ns. neutraliteetin näkökulmasta. Ja kun purat traumojasi, sen jälkeen lyttää sinut ja kertoo kuinka *** mainen itse olet. Lopuksi et uskalla enään edes puhua, tajuat että sinä olet itse kaikkien ongelmiesi lähde ja ympäristöllä ei ole mitään vikaa.- Anonyymi
< ...Lopuksi et uskalla enään edes puhua, tajuat että sinä olet itse kaikkien ongelmiesi lähde ja ympäristöllä ei ole mitään vikaa. >
Niin totta! Eikä kukaan voi auttaa potilasta koska kukaan ulkopuolinen ei tiedä mitä siellä terapeutin huoneen seinien sisällä tapahtuu. Ja vaikka hoitoyksikössä tiedettäisiinkin niin ei välitetä, sanotaan vaan että ei kuulu meille.
Palkon suosituksissa psykoterapian haittana mainitaan väärä menetelmä, (esimerkiksi traumojen hoitoon omat menetelmät, ja ei lääkitystä) sekä terapiaa antavaan henkilöön liittyvät tekijät.
- Anonyymi
Edellä kirjoitetaan: "Pitäisi koettaa vaikuttaa ensisijaisesti niihin potilasjärjestöihin, jotka terapiatakuualoitetta ajavat, ja niissä vallitseviin käsityksiin siitä mitä psyykkiset ongelmat ovat."
Terapiatakuuta ei kyllä aja pelkästään potilasjärjestöt. Myös monet toimijat terveydenhuollon eri alueilta puoltavat terapiatakuuta.
Toisaalta vaikuttaa siltä, että osa (ainoastaan) yksityissektorilla työskentelevistä psykiatreista voimakkaasti vastustaa terapiatakuuta. Näillä psykiatreilla on Valviran myöntämä psykoterapeuttioikeus. He näkevät terapiatakuussa potilasmääräänsä liittyvän uhkakuvan. Signaalin tulevasta taloudellisesta tappiosta.
He pelkäävät, että terapiatakuun myötä kuntoutuspsykoterapiat ja erityisesti lääkäreiden sairaudenhoitona antamat psykoterapiat vähenisivät radikaalisti. Ehkä jopa loppuisivat osalta kokonaan. Todennäköisesti potilaat vähenisivätkin. Myös siksi, että Kelalle ei tarvitsisi kirjoitella B-lausuntoja niin paljon kuin nykyään. Ajoissa avun saaneet potilaat kun eivät "suurten-rattaiden-hoitoihin" ajaudu. (Ne psykiatrit, jotka pitävät lausunnonkirjoittamiseen tarvittavia potilaskäyntejä myös oman hoidon suosittelumahdollisuutena, kokevat luonnollisesti terapiatakuun markkinointiaan haittaavana tekijänä.)
Ymmärrän hyvin terapiatakuun puoltajia. Terapiatakuusta olisi hyötyä sekä potilaille että kansantaloudelle.
Kun potilas saa henkiseen kärsimykseensä tarvitsemansa avun heti, hän saa siitä inhimillisen hyödynkin heti. Siksi hän pysyy toimintakykyisenä tai palautuu nopeasti toimintakykyiseksi. Ja siitä taas hyötyy kansantalous.
Lisäksi kun henkinen tuki tulee ilman psykiatrian erikoislääkäreiden arveluihin perustuvia diagnooseja, niin tästä seuraa, että potilaiden kohdalla riski joutua väärän diagnoosin / ylidiagnosoinnin kohteeksi vähenee. Samalla vähenee riski joutua väärän hoidon / ylihoidon kohteeksi.
Väärä hoito / ylihoito on potilaille haitallista aiheuttaen monenlaista kärsimystä. Se on haitallista myös kansantaloudelle, koska siitä seuraa resurssien rajua hukkakäyttöä. Mikä johtaa siihen, että toiset potilaat tulevat alihoidetuiksi, koska rahaa ja työntekijöitä ei kaikkien potilaiden hoitoon riitä.
Terapiatakuun hyöty-haitta-puntarissa hyödyt voittavat 6-0. Terapiatakuun myötä ihmiset eivät ajautuisi työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisistä syistä tässä määrin kuin nykyään tapahtuu, koska potilaat 1) saisivat tarvitsemansa henkisen tuen ajoissa, 2) välttyisivät väärän diagnoosin tai ylidiagnosoinnin vuoksi vointiaan ja omia selviytymiskeinojaan rapauttavalta väärältä hoidolta / ylihoidolta.
Ja lopuksi tämäkin vielä! Terapiatakuusta seuraisi se, että terapeuttien antamien hoitojen ja potilasturvallisuuden valvonta pysyisi paremmin terveyskeskustoiminnan näpeissä. "Näpeissä pysyminen" edellyttää kyllä sitä, että poliitikot toimivat kunniakkaasti eli hoitavat päätöksillään riittävät resurssit terveyskeskuksille, jotka sitten kehittävät toimintaansa potilaiden parhaaksi. Ei ole rakettitiedettä - kyllä se siitä! - Anonyymi
Aika harva psykiatri toimii terapeuttina, vaan harjoittavat ammattia nimenomaan psykiatrian - eli lääkärin näkökulmasta. Psykiatri on nimen omaan se henkilö, joka valvoo ja auttaa potilasta löytämään hänelle sopivan terapeutin ja tukee terapeutin vaihdossa, mikäli havaitsee hoidossa olevan jotain haastavaa.
Psykiatrin tehtävänä on nimenomaan arvioida esimerkiksi hoidon vaikuttavuutta ja tukea potilasta tekemään hänelle oikeita päätöksiä. Toki moni terapiasuuntaus on esittänyt hieman myös näkökulmia, että onko psykiatrian ja terapian liitto / toimivuus sellaista, mikä oikeasti palvelee sellaisista näkökulmista, mitä tavoitellaan.- Anonyymi
Psykiatrit toimivat lääkärin näkökulmasta joten en näkisi heillä olevan mitään pätevyyttä terapian ja/tai terapeuttien arviointiin.En myöskään usko että psykiatrit kykenevät toimimaan potilaiden parhaaksi hehän aiheuttavat jo nyt hoidoillaan ja lääkkeillään vakavia haittoja.Terapia takuu voi toimia hyvin sillä edellytyksellä että psykiatrit pysyvät erossa koko asiasta.
- Anonyymi
Tuskin se nyt lääkäreiden tai psykiatrien vika on, jos terapia ei toimi. Vaikka esimerkiksi therapia säätiön (dynaaminen ja analyyttinen) julkaiuissa näkee kyllä sävyä, että heidän keskuudessaan vallitsee jopa näkemys, että psykiatrien valvona toimena kuulua ja puuttua terapeuttiseen hoitoon ja toimintaan olisi aika ajaa alas.
Minusta tämä on aika järkyttävä näkemys ja kertoo pikemminkin enemmänkin tässä suuntauksessa vallitsevasta ilmapiiristä psykiatreja kohtaan kuin koko terapiakentän (kaikki suuntaukset) ajatuksista. Mielestäni ratkaisukeskeiset sekä kognitiiviset eivät mitenkään erityisen kriittisesti suhtaudu yhteistyöhön lääkäreiden kanssa.
Onko psykiatrian parissa havaittu ja esitetty kritiikkiä dynaamisia ja analyyttisiä trrapioita kohtaan ja ehkäpä siellä on paljon häpeää, mitä kyseisten suuntauksien parissa tapahtuu.. Näin ollen psykiatrit nähdään pahoina, koska he "valvovat" toimintaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin se nyt lääkäreiden tai psykiatrien vika on, jos terapia ei toimi. Vaikka esimerkiksi therapia säätiön (dynaaminen ja analyyttinen) julkaiuissa näkee kyllä sävyä, että heidän keskuudessaan vallitsee jopa näkemys, että psykiatrien valvona toimena kuulua ja puuttua terapeuttiseen hoitoon ja toimintaan olisi aika ajaa alas.
Minusta tämä on aika järkyttävä näkemys ja kertoo pikemminkin enemmänkin tässä suuntauksessa vallitsevasta ilmapiiristä psykiatreja kohtaan kuin koko terapiakentän (kaikki suuntaukset) ajatuksista. Mielestäni ratkaisukeskeiset sekä kognitiiviset eivät mitenkään erityisen kriittisesti suhtaudu yhteistyöhön lääkäreiden kanssa.
Onko psykiatrian parissa havaittu ja esitetty kritiikkiä dynaamisia ja analyyttisiä trrapioita kohtaan ja ehkäpä siellä on paljon häpeää, mitä kyseisten suuntauksien parissa tapahtuu.. Näin ollen psykiatrit nähdään pahoina, koska he "valvovat" toimintaa.Mainitset Therapia säätiön, jonka nettisivuilla todetaan: Säätiö kouluttaa psykoanalyyttisesti suuntautuneita psykoterapeutteja ja tarjoaa heidän kauttaan psykoterapeuttista apua ja kriisiterapiaa sitä tarvitseville... Onko tämä samaa ketjua kuin Anni Toivola-Aurasen säätiö ja sen hallituksen kautta läheinen psykoterapeuttikouluttajayhdistys, psykodynaamista ja analyyttistä sekin opettaa hankkeina Turun yliopiston kautta? Googlaamalla huomaa, että näitä psykoterapeuttikouluttajasäätiöitä ja -yhdistyksiä ja terapiaan liittyviä ammattiliittoja ja -yhdistyksiä on pilvin pimein. Ei niistä ota tolkkua erkkikään. Melkoinen viidakko. Tiedätkö, onko noiden säätiöiden ja yhdistysten (therapeia-anni-toivola-auranen-säätiö) vastuulla myös valvoa, että kouluttamansa psykoterapeutit antavat laadukasta ja vaikuttavaa terapiaa? Eli eivät jatka väärän menetelmän käyttöä eli vaikuttamattoman, hyödyttömän ja siten haitallisen hoidon antamista. Meinaan, että jos terapia ei toimi, niin silloin ei sen antamista saa jatkaa, eli jonkunhan sen hoidon vaikuttavuutta täytyy valvoa, onko valvojana pelkästään terapian antaja, ja valvooko sitten varmistuksena terapeutin toimintaa hänen kouluttajatahonsa...
Joo, niin se on, ei psykiatreja kannata pahoina nähdä, koko komppaniaa leimata. Mutta halu peitellä alaansa pesiytyneitä ongelmia ja kollegiaalinen into vaimentaa alaansa liittyvää julkista avointa keskustelua antaa kyllä sellaisen kuvan, ettei kyseessä ole järin luotettava ammattikunta. Nykyään kuitenkin on niin, että ammattikunnan avoimuutta ongelmiensa käsittelyjen suhteen pidetään myös ammattikunnan eettisyyden, luotettavuuden, mittapuuna. Mutta joo, voihan se olla niinkin, että jos noin joka toisella psykiatrilla on oma lehmä ojassa ja moni tehnyt joitain vääriä tekoja aikoina kun ala ei ollut eettisyydestä kuullutkaan, niin silloinhan se on inhimillisesti ymmärrettävää, että etenkin "vanhan polven" mielestä vaikeneminen on kultaa. Surullista koska nuoret erikoistuvat psykiatrit ottavat mallia konkareilta. - Anonyymi
Varsinkin dynaamiset ja analyyttiset terapeutit ovat käyneet itse PITKäN terapian ja koulutuksen. Ikävä kyllä he uskovat, kun ihmisen lyttää niin hajalle ettei oireet tule enään esille, ongelma on hoidettu. Oireet on poistettu, vaikka todelliauudessa terapia on hajoittanut ihmisen.
- Anonyymi
"Psykiatri on nimen omaan se henkilö, joka valvoo ja auttaa potilasta löytämään hänelle sopivan terapeutin ja tukee terapeutin vaihdossa..." Tiedätkö, onko
määräystä, joka kieltää psykiaria toimimasta samanaikaisesti potilaansa psykoterapeuttina kuntoutuspsykoterapiassa, julkisen sektorin ostopalveluterapiassa, antamassaan omassa hoidossa, ja mitä näitä nyt on? Ja onko määräystä, joka kieltää suosittelemasta omaa psykoterapiaa potilaalle, joka tulee vastaanotolle esim. kuntoutuspsykoterapiaan vaaditun Kela-lausunnon takia? Kysyn, koska olen kuullut huhuja, että esimerkiksi sairaanhoitopiirin yliopistosairaalassa työskentelevä psykiatri on kirjoittanut potilaa(/i)lleen kela-lausunnon, mihin psykoterapeutiksi laittanut itsensä eli oman yksityissektorilla antamansa psykoterapian, ja läpi on mennyt. Kuulema samaa käytäntöä myös kokonaan ammatiharjoittajina tai yksityisissä toimipaikoissa työskentelevillä psykiatreilla. Suosittelevat omaa terapiaa herkässä mielentilassa oleville potilailleen, jotka ovat tulleet vastaanotolle kelan vaatiman psykiatrian erikoislääkärinlausunnon vuoksi. Tuo mitä sanot työnjaosta psykiatrin ja psykoterapeutin välillä olisi järkeen käypää, koska silloin psykoterapialla olisi joku joka valvoo ettei potilasta millään tavalla käytetä hyväksi, huonoissa terapioissahan on aina valtasuhdeongelma ja potilas alisteinen. Sitten toki vastaavasti, samoin se psykoterapeutti valvoo psykiatrin antamaa hoitoa, että jos potilas käyttää esim. masennuslääkitystä, niin terapeutti ymmärtää heti jos lääkkeillä on haittoja, kuten toimintakykyä rajoittava vaikutus tai tunteiden kokemista estävä vaikutus potilaaseen. Olemme keskustelleet lähipiirissä tästä psykiatrien ja psykoterapeuttien työnjaosta, mutta emme ole löytäneet mistään luettavaksi selvää vastausta. Jotenkin tullut sellainen olo, että psykiatrien ja psykologien välit ovat huonot. Mehiläisestä vähän kyseltiin, voiko siellä työskenteleviin psykiatreihin ja psykologeihin luottaa. Että hoitavatko varmasti vain potilasta, yksilöllisesti, eivätkä liukuhihnalta paperiohjeiden mukaan. Olemme kyselleet näitä perheenjäsen hoidon vuoksi koska nyt meistä vähän niin kuin jokainen terapian tarpeessa. Vaikea selvittää onko luotettavaa ja hyvää hoitoa tarjolla kenelläkin, kun jo ns. protokollakäytännöt tuntuvat perin mystisiltä mielenterveyden ongelmien hoitojärjestelmässä sekä yksityisellä ja julkisella. Kiitos etu käteen vastauksista.- Anonyymi
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. On toki monia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat niin psykiatrian kuin terapiapalveluitakin. Luulisin, että tämänkaltainen toiminta lisääntyy, kun yhä useampi terapeutti onkin työsuhteessa terapiayritykseen ja pienet yksittäiset toimijat vähenevät markkinoilta. Mutta eiköhön niissäkin terapeutit ja psykiatrit ole eri henkilöitä?
- Anonyymi
"Sitten toki vastaavasti, samoin se psykoterapeutti valvoo psykiatrin antamaa hoitoa, että jos potilas käyttää esim. masennuslääkitystä, niin terapeutti ymmärtää heti jos lääkkeillä on haittoja, kuten toimintakykyä rajoittava vaikutus tai tunteiden kokemista estävä vaikutus potilaaseen. "
Psykoterapeutit eivät ole lääkäreitä joten heillä ei ole mitään valtaa puuttua psykiatrin määräämään lääkitykseen psykiatrit ovat tarkkoja arvovallastaan eivätkä he eivät yleensä ole kovin vastaanottavaisia lääkitykseen liittyvistä näkemyksistä jotka tulevat henkilöiltä joilta puuttuu lääkärin koulutus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sitten toki vastaavasti, samoin se psykoterapeutti valvoo psykiatrin antamaa hoitoa, että jos potilas käyttää esim. masennuslääkitystä, niin terapeutti ymmärtää heti jos lääkkeillä on haittoja, kuten toimintakykyä rajoittava vaikutus tai tunteiden kokemista estävä vaikutus potilaaseen. "
Psykoterapeutit eivät ole lääkäreitä joten heillä ei ole mitään valtaa puuttua psykiatrin määräämään lääkitykseen psykiatrit ovat tarkkoja arvovallastaan eivätkä he eivät yleensä ole kovin vastaanottavaisia lääkitykseen liittyvistä näkemyksistä jotka tulevat henkilöiltä joilta puuttuu lääkärin koulutus.- eikös nykyään paljon puhuta moniammatillisista hoitotiimeistä, joissa ideana on juuri se että potilaan parhaaksi hyödynnetään eri ammattiryhmän edustajien havaintoja potilaan saaman hoidon hyödyistä ja haitoista
- sehän tiedetään että on psykiatreja jotka eivät kestä kriittistä keskusteluakaan, mutta kyllä ammattitaitoiset psykiatrit nykyään kuuntelevat herkällä korvalla palautetta potilaidensa lääkityshaitoista, pitäisi ainakin koska kysymys on potilasturvallisuudesta
- jos psykiatri ei itse heti ymmärrä, että havaitsemansa oireet potilaassa ovat lääkityksen haittoja vaan pitää niitä sairauden oireina, niin hyvähän se on psykiatrillekin jos saa oikeaa havaintotietoa määräämänsä lääkityksen haitoista, jottei potilaalle synny vahinkoa hoidon vuoksi
- mitäs sellaisesta arvovallastaan tarkasta psykiatrista sanottaisiin joka uppiniskaisesti vaan jatkaa itse hyväksi ajattelemansa hoidon antamista, vaikka psykoterapeutti tai muu soten ammattihenkilö on kertonut esimerkein, että hoidosta on potilaalle nyt enemmän haittaa kuin hyötyä, ja myöhemmin näin virallisestikin todettaisiin
- eivät psykoterapeutit reseptejä muuttele, mutta heillä on velvollisuus kertoa potilaassaan havaitsemista lääkehaitoista lääkkeet määränneelle lääkärille - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
- eikös nykyään paljon puhuta moniammatillisista hoitotiimeistä, joissa ideana on juuri se että potilaan parhaaksi hyödynnetään eri ammattiryhmän edustajien havaintoja potilaan saaman hoidon hyödyistä ja haitoista
- sehän tiedetään että on psykiatreja jotka eivät kestä kriittistä keskusteluakaan, mutta kyllä ammattitaitoiset psykiatrit nykyään kuuntelevat herkällä korvalla palautetta potilaidensa lääkityshaitoista, pitäisi ainakin koska kysymys on potilasturvallisuudesta
- jos psykiatri ei itse heti ymmärrä, että havaitsemansa oireet potilaassa ovat lääkityksen haittoja vaan pitää niitä sairauden oireina, niin hyvähän se on psykiatrillekin jos saa oikeaa havaintotietoa määräämänsä lääkityksen haitoista, jottei potilaalle synny vahinkoa hoidon vuoksi
- mitäs sellaisesta arvovallastaan tarkasta psykiatrista sanottaisiin joka uppiniskaisesti vaan jatkaa itse hyväksi ajattelemansa hoidon antamista, vaikka psykoterapeutti tai muu soten ammattihenkilö on kertonut esimerkein, että hoidosta on potilaalle nyt enemmän haittaa kuin hyötyä, ja myöhemmin näin virallisestikin todettaisiin
- eivät psykoterapeutit reseptejä muuttele, mutta heillä on velvollisuus kertoa potilaassaan havaitsemista lääkehaitoista lääkkeet määränneelle lääkärilleOletan ettet ole ollut paljoa tekemisissä psykiatrien kanssa.Alla oleva tarina ei ole poikkeus vaan yleinen käytäntö on alla kuvatun kaltaista psykiatreilla on myös lain suoma valta pakkolääkitä ihmisiä.
https://madinfinland.org/3828-2/
Olin keväällä ja kesällä 2016 yhteydessä psykiatrian poliklinikalle, koska toivoin neuroleptilääkitykseni vähennystä. En ollut psykoottinen ollenkaan, joten itseni oli vaikea ymmärtää tarvetta käyttää kahta psykoosilääkettä, Leponexia ja Abilifyta. Poliklinikalla uskottiin ikuisen sairauden ja elinikäisen lääkityksen ideologiaan, joten sopuun ei päästy edes pienistä lääkevähennyksistä. Siksi päätin purkaa kaiken pois itse. Lopetin lääkkeet lähes kuin seinään kesällä 2016.
Vakavan ongelman ja uhkan vieroitusprosessilleni ja koko elämälleni muodostivat psykiatrit. He vastustivat vieroittautumista ja painostivat puhelimitse ottamaan lääkkeet takaisin. Koko valveillaoloaikani meni välillä pohtiessa sitä, miten argumentoida vastaan psykiatreille, jotka eivät ymmärtäneet tilanteestani ja omista lääkkeistään yhtään mitään, eivätkä myöskään suostuneet kuuntelemaan aidosti. Lääkärin aikoja oli lähes mahdotonta saada ja päädyinkin keskussairaalan päivystykseen ennen kuin psykiatrian poliklinikalle. Asiat haluttiin hoitaa puhelimitse.
Leponex on markkinoiden tehokkain aivotoiminnan salpaaja ja on erittäin vertailukelpoinen kirurgisen lobotomian kanssa. Leponexin vaikuttava aine on klotsapiini ja kyseinen lääke tekee potilaat hiljaisiksi, ilmeettömiksi, eleettömiksi ja yleensä lihaviksi. Klotsapiini estää potilaita ajattelemasta normaalisti ja heidän tunteensa latistuvat. Klotsapiini aiheuttaa vakavan ja kokonaisvaltaisen hormonitoiminnan epätasapainon. Potilaat nukkuvat huomattavan paljon ja kuolaavat nukkuessaan tyynynsä läpimäriksi ilman muovista tyynynsuojusta. Päivisin he ovat monesti väsyneitä sekä kyvyttömiä tuntemaan mielihyvää. Leponex aiheuttaa vakavia seksuaalisen toiminnan häiriöitä, jolloin erektiolääkkeet ovat nuorillekin miehille tarpeen. Potilaat menettävät pysyvästi kykynsä tehdä normaalia täysipäiväistä ansiotyötä ja Leponex-lääkityksen perusteella kuuluisi olla automaattisesti oikeutettu pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen. Leponex tekee rauhallisista ihmisistä toisinaan aggressiivisia ja väkivaltaisia. Se myös tuhoaa aivoja sekä muuttaa niiden rakennetta, kuten kaikki muutkin neuroleptit. Klotsapiinin käyttäjät kärsivät erittäin heikosta elämänlaadusta. Leponexiin liittyy myös merkittävä tardiivin psykoosin sekä tardiivin dementian riski. On törkeää ja häpeällistä, että psykiatrien mielestä Leponexilla lääkityt potilaat ovat sairautensa vuoksi invalidisoituneita kroonikoita. Leponexin käyttäjät ovat sosiaalisesti erittäin huono-osaisia ja kuolevat nuorina. Itsemurhan riski on Leponexilla lääkityillä hyvin korkea. Myös klotsapiini itsessään voi aiheuttaa äkkikuoleman. Omalla kohdallani pätivät mainitsemani asiat, vaikka henkeäni en ehtinyt lääkkeen vuoksi onnekseni menettää. Käymieni keskustelujen sekä havaintojeni perusteella samat vaivat tulevat kaikille Leponexin käyttäjille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletan ettet ole ollut paljoa tekemisissä psykiatrien kanssa.Alla oleva tarina ei ole poikkeus vaan yleinen käytäntö on alla kuvatun kaltaista psykiatreilla on myös lain suoma valta pakkolääkitä ihmisiä.
https://madinfinland.org/3828-2/
Olin keväällä ja kesällä 2016 yhteydessä psykiatrian poliklinikalle, koska toivoin neuroleptilääkitykseni vähennystä. En ollut psykoottinen ollenkaan, joten itseni oli vaikea ymmärtää tarvetta käyttää kahta psykoosilääkettä, Leponexia ja Abilifyta. Poliklinikalla uskottiin ikuisen sairauden ja elinikäisen lääkityksen ideologiaan, joten sopuun ei päästy edes pienistä lääkevähennyksistä. Siksi päätin purkaa kaiken pois itse. Lopetin lääkkeet lähes kuin seinään kesällä 2016.
Vakavan ongelman ja uhkan vieroitusprosessilleni ja koko elämälleni muodostivat psykiatrit. He vastustivat vieroittautumista ja painostivat puhelimitse ottamaan lääkkeet takaisin. Koko valveillaoloaikani meni välillä pohtiessa sitä, miten argumentoida vastaan psykiatreille, jotka eivät ymmärtäneet tilanteestani ja omista lääkkeistään yhtään mitään, eivätkä myöskään suostuneet kuuntelemaan aidosti. Lääkärin aikoja oli lähes mahdotonta saada ja päädyinkin keskussairaalan päivystykseen ennen kuin psykiatrian poliklinikalle. Asiat haluttiin hoitaa puhelimitse.
Leponex on markkinoiden tehokkain aivotoiminnan salpaaja ja on erittäin vertailukelpoinen kirurgisen lobotomian kanssa. Leponexin vaikuttava aine on klotsapiini ja kyseinen lääke tekee potilaat hiljaisiksi, ilmeettömiksi, eleettömiksi ja yleensä lihaviksi. Klotsapiini estää potilaita ajattelemasta normaalisti ja heidän tunteensa latistuvat. Klotsapiini aiheuttaa vakavan ja kokonaisvaltaisen hormonitoiminnan epätasapainon. Potilaat nukkuvat huomattavan paljon ja kuolaavat nukkuessaan tyynynsä läpimäriksi ilman muovista tyynynsuojusta. Päivisin he ovat monesti väsyneitä sekä kyvyttömiä tuntemaan mielihyvää. Leponex aiheuttaa vakavia seksuaalisen toiminnan häiriöitä, jolloin erektiolääkkeet ovat nuorillekin miehille tarpeen. Potilaat menettävät pysyvästi kykynsä tehdä normaalia täysipäiväistä ansiotyötä ja Leponex-lääkityksen perusteella kuuluisi olla automaattisesti oikeutettu pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen. Leponex tekee rauhallisista ihmisistä toisinaan aggressiivisia ja väkivaltaisia. Se myös tuhoaa aivoja sekä muuttaa niiden rakennetta, kuten kaikki muutkin neuroleptit. Klotsapiinin käyttäjät kärsivät erittäin heikosta elämänlaadusta. Leponexiin liittyy myös merkittävä tardiivin psykoosin sekä tardiivin dementian riski. On törkeää ja häpeällistä, että psykiatrien mielestä Leponexilla lääkityt potilaat ovat sairautensa vuoksi invalidisoituneita kroonikoita. Leponexin käyttäjät ovat sosiaalisesti erittäin huono-osaisia ja kuolevat nuorina. Itsemurhan riski on Leponexilla lääkityillä hyvin korkea. Myös klotsapiini itsessään voi aiheuttaa äkkikuoleman. Omalla kohdallani pätivät mainitsemani asiat, vaikka henkeäni en ehtinyt lääkkeen vuoksi onnekseni menettää. Käymieni keskustelujen sekä havaintojeni perusteella samat vaivat tulevat kaikille Leponexin käyttäjille.Hei, kiitos kun kommentoit kirjoittamaani. Uskon mitä sanot, ja olet oikeassa. En mielelläni leimaa kokonaista ryhmää sen yksittäisten jäsenten tekojen perusteella, mutta kun tarkemmin nyt ajattelen, luettuani sanasi, ja kun omakin kokemus potilaana oli se että psykiatriin ei voi luottaa, niin mitä tässä sievistelemään!!! Psykiatrit ei pysty muuhun kuin ongelmien synnyttämiseen ja keskustelujen kuolettamiseen.
Psykiatrit kokevat asioita, joita muut eivät havaitse. He näkevät sairautta ihmisten normaaleissa reaktioissa, kuulevat loukkauksia tieteellisissä keskusteluissa. He tuntevat diagnooseissaan pelastuksen mahdollisuuden, ja luulevat että eettisyys tarkoittaa kuuroutta kritiikille. Ja rangaistuksen voimaan, siihen psykiatrit ovat aina uskoneet, niin horjumatta, niin sokeasti, että velä tänäkin päivänä psykiatrit ovat varmoja siitä, että varoitusta heilauttamalla omat rivit suoristuu, ulkopuolisten suut tukkiutuu ja menetty kunnia palautaa, samoin kansalaisten luottamus.
Psykiatreille, noille maailman ensimmäisille lääketieteen kokemusasiantuntijoille, Hippokrateen vala on pelkkää sanahelinää.
- Anonyymi
Terapiatakuu on hybä juttu, että lyhyttä keskusteluapua saa silloin kun akuutti tarve on. MUTTA
- suuntauksien tulisi olla lyhyeen, eheyttävään ja valmentavaa otetta sisältäviä. Eli kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen. Psykodynaamisesta on turha vääntää lyhytmallia, koska sitä pidetään muutenkin vuosia kestävänä johon potilaalla pitää olla motivaatio.
- Seuranta terapioista tuliai olla tarkempaa ja Kelan pitäisi kehittää myös mekanismi selvittää ja seurata terapian suoria ja välillisiä kustannuksia (mm. sairaslomat ja työkyky).
-palautteen anto ja kokemuksien kerääminen sekä raportointi koko terapiakentästä suoraan potilaalta ja toimenpiteiden (kela oikeuksien poistaminen) mikäli terapeutin harjoittamalla hoidolla huomataan olevan keskimääristä pidempiä kestoja ja kustannuksia sekä potilaskokemus on huonoa.
- terapiatakuun piirissä olleiden vointia pitäisi seurata ja heidän mahdolllista "joutumistaan" pitkiin terapioihin tulee tutkia.
- Kelan terapeuttien pätevyyteen pitäisi laittaa ns. Terapiatakuu tai lyhytterapia oikeus. Näin terapeutti ei toimi sekä terapiatakuu terapeuttina ja tarjoa samalla pitkökestoisia terapioita. Näin piennetään riski, ettei terapiatakuu toimi "motivaattorina pitkään terapiaan"- Anonyymi
Nämä ovat hyviä ehdotuksia, joita "Anonyymi 20.6.2019 6:29" esittää.
Jos ne olisivat olleet voimassa vuodesta 2000 alkaen, en olisi joutunut kärsimään järkyttävässä mittakaavassa. Enkä lopulta aloittamaan yksin sen selvittämistä, että olenko oikeasti niin sairas kuin psykiatri-psykoterapeutti väittää minun olevan, ja hänen alati tuputtamansa psykoterapiahoitonsa ja määräämänsä lääkityksen tarpeessa.
Nyt, pitkän ja omalta osaltani päättyneen selvittelymatkan jälkeen, tiedän että en sairasta hänen minulle diagnosoimia psyykesairauksia, enkä tarvitse mitään psyykelääkitystä, enkä olisi alun alkaenkaan tarvinnut hänen määräämäänsä "lääkitystykitystä".
Tiedän nyt myös, että saan ihan varmasti nykyisestä terveyskeskuksestani lääkäriltäni (yleislääketieteen erikoislääkäri) tarvitsemani avun, jos tässä prosessin vaiheessa oloni käy niin vaikeaksi etten lueskelemalla, kirjoittelemalla ja juoksemalla pääse suruni vierelle ja siitä ohi kohti kaikkea sitä hyvää, mitä koen elämässäni vielä olevan.
Terveydenhuollon palveluiden ja valvonnan resursseista päättävien poliitikkojen ja ylimpien virkamiesten ei pitäisi koskaan unohtaa sitä, että liian vähäisin voimavaroin toimivat julkisen sektorin terveydenhuoltopalvelut ja valvontayksiköt mahdollistavat tilanteita, joissa potilaat joutuvat pirstaleisen terveydenhuoltojärjestelmän sisällä väärintekijöiden ja hyväksikäyttäjien uhriksi.
Kauheaa on aina se, kun väärintekijöiksi / hyväksikäyttäjiksi paljastuvat henkilöt ovat ehkä itsekin järjestelmän uhreja mutta kuitenkin sote-kentän auttajia, Valviran laillistamia ammattihenkilöitä. Ja karmivinta se, ettei kukaan ole ajoissa auttanut uhreja oikealla tavalla, tarpeellisilla keinoilla. Vaikka ovat tienneet.
- Anonyymi
Hyvä keskustelu. Toivottavasti joku linkittää tämän terapiatakuun viralliseen keskusteluun.
- Anonyymi
Ja omasta kokemuksesta analyyttiaten osalta ja monissa kirjoituksissa todetaan, että terapeutit tukevat, että potilaan pitäisi saada masennus ja ahdistuslääke, että kestävät terapiassa tapahtuvan mitätöinnin, raivon provosoinnin, ahdistuksen ja kaiken sen jopa hengisen väkivallan millä oireet ja ongelmat saadaan esiin.
- Anonyymi
Potilaan näkökulmasta terapiatakuu-sote-keskusteluun muutama ihmettelypointti mielenterveyden häiriöiden diagnosoinnista ja hoidosta.
Mistäköhän kertoo Suomen Psykiatriayhdistyksen virheettömyyteensä tarrautuva tapa, kun se osallistuu julkisiin keskusteluihin, joissa käsitellään psykiatrien tekemien diagnoosien ja heidän hyväksi määrittelemänsä hoidon ongelmia? Miksi ulospäin vaikuttaa siltä, että Psykiatriayhdistyksessä ei arvosteta muuta kuin omaa ääntä? Miksi sieltä ei kaiu ulos signaaleja, jotka viittaisivat siihen, että Psykiatriayhdistys kuuntelisi aidosti potilaita tai muita terveydenhuollon ammattilaisia, jotta mielenterveyshoidonkin laatua saataisiin kehitettyä potilaita auttavampaan ja ongelmia ennaltaehkäisevämpään suuntaan ja siten samalla potilasturvallisuusasiat kuntoon?
Esimerkiksi, kun psykiatrian professori Erkki Isometsä osallistuu julkiseen keskusteluun blogissaan 'Liikaa psykiatriaa?' (16.8.2018), niin hän vain alleviivaa näkemystään psykiatrian ja psykiatrien erehtymättömyydestä tekemiensä diagnoosien ja antamiensa hoitojen suhteen. Hän ei tärkeässä julkisessa puheenvuorossaan puutu lainkaan niihin ongelmiin, joita aiheutuu siitä, että Suomessa psykiatrian kentällä ei riittävästi tunnisteta masennuslääkityksen haittoja ja vieroitusoireita. Tästä psykiatriaa riivaavasta ammattitaidon puutteesta sekä ammattitaidottomuuden kieltämisestä seuraa vallitseva käytäntö, jossa liian monet psykiatrit pitävät lääkehaittoja (esim. kognitiiviset ongelmat) masennusoireina ja vieroitusoireita uusiutuvana masennuksena. Tämä johtaa aina siihen, että hoidossa otetaan lääkitys heti uudestaan käyttöön ja ohjataan potilaita yksityiselle sektorille pitkiin psykoterapioihin, joiden laadunvalvonta on erittäin hankalaa silloin, kun sekä psykoterapiasta että lääkehoidosta vastaa yksi ja sama taho, psykoterapiaa antava psykiatri.
Oletan Isometsän tietävän, että psykiatrit suosittelevat potilailleen omaa psykoterapiaansa, jota antavat yksityissektorilla. On erikoista, jos Isometsä ei ole ymmärtänyt, mitä ongelmia potilaille seuraa siitä, kun terveydenhuollossa sallitaan se, että psykiatri suosittelee henkisesti hankalissa tilanteissa oleville potilailleen omaa psykoterapiaansa, ja näin potilaita saatuaan vastaa heidän kohdalla samalla sekä lääke- että terapiahoidosta, eikä potilas saa lääke- ja terapiahoidon laadusta muuta tietoa kuin psykiatri-psykoterapeutin vakuuttelut, että hänen antamansa hoito on oikeaa, koska se on käypä hoito -suositusten mukaista. Tietenkään Isometsä ei ole vastuussa joidenkin yksityissektorilla toimivien psykiatrien käytännöistä, mutta omalla kohdallaan näistäkin ongelmista vaikemisesta hän ei voi kyllä syyttää ketään muuta kuin itseään.
Se, että Isometsä vaikenee siitä, että 1) psykiatrista hoitoa, erityisesti lääkehoitoja tarjotaan liikaa, ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ja että 2) psykiatrit suosittelevat potilailleen omaa yksityisektorilla antamaansa psykoterapiaa, on mielestäni, ja näin potilaan näkökulmasta katsottuna, erittäin epäammatillista ja epäeettistä, etenkin hänen asemassaan olevalta henkilöltä.
Tässä vielä keskusteluun tuore juttu, josta löytynee jotain ajattelemisen aihettakin. ->-> The Guardian / Mon 24 Jun 2019: "Austerity and inequality fuelling mental illness, says top UN envoy. Exclusive: Special rapporteur on health says social justice more important for mental health than therapy and medication" - Anonyymi
Aika usein psykiatrit ovat antaneet vääriä diagnooseja, esim. skitsofrenia, vaikka kyseessä on asperger ominaisuudet, hyvätasoinen autismi jne. Tällaiselle henkilölle oikeanlaista terapiaa olisi kognitiivinen terapia tai neuropsykologinen valmennus tai toimintaterapia. Muut ovat suorastaan haitallisia. Mutta kun hoitohenkilöstö esim. päihdekuntoutuksen puolella ei näistä juuri mitään tiedä. Kuka näitä asioita valvoo?
- Anonyymi
Ei voi kukaan valvoa, koska psykiatrit ei itse halua tarkistaa tekemisiään tai kollegojen tekemiä diagnooseja. Se on sattumien summaa että psykiatriassa diagnoosivirhe havaitaan. Eikä sitä virhettä havaitse psykiatria. Vaan toisen alan henkilöstö. Ja silloinkin vain hyvällä tuurilla, jos sattuu olemaan tietämystä psyykelääkkeiden haitoista, eikä sen takia pidä lääkkeen aiheuttamia oireita sairauden aiheuttamina. Haitallisesta hoidosta sekin esimerkki, että traumoista kärsivälle potilaalle luodaan hirveitä valemuistoja, kun väärällä hoitoterapialla sohitaan vaikeaa lapsuutta, eikä mitenkään pureta hirveitä valemuistoja, vaikka terapeutillekin on jossain vaiheessa selvä, että lapsuuden valemuisto kyseessä, lisää lääkereseptejä vaan terapeutti kirjoittaa että valemuiston taakan alla oleva potilas kestäisi terapiakokemuksensa. Niin kuin ei olisi vaikeasta lapsuudesta jo muutenkin ollut tarpeeksi haittaa elämälle. Terapialla pilataan sitten loppuelämäkin.
- Anonyymi
Tiettyjen suuntauksien tarkoituksena onkin integroida traumat sinuun. Sen sijaan, että saisi purkaa ne - ne naulataan sinuun niin syvälle - että mieli ja fyysinen olemus hajoaa. Näin motivoidaan potilas pitkään terapiaan. Sitten kun on shokissa, lamaantunut tai muuten täysin dissosiaation vallassa, eikä enään provosoidu terapeutin "triggeröinnistä" - terapeutti iloitsee ja tulkitsee potilaalle, kuinka hän näkee kuinka paljon parempi potilas on. Potilas on siinä vaiheessa täysin alistunut, kun yrittää kertoa - terapeutti kesketyttää. Lisäksi terapeutti voi käyttää keskustelun kommentointia, kuinka epäonnistunutta kommunikaatio on, kuinka tästä ei tule mitään koska potilas on niin sairas ja sekaisin. Sen sijaan, että edes yrittäisi jonkinasteista vuorovaikutusta - terapeutti jättää sen tehtävän potilaalle. Sen jälkeen kertoo potilaalle, kuinka hän syyttää ongelmistaan muita ja tämän tylytyksen jälkeen kyselee, että miten potilas kokee terapian. Jippii - näin potilaasta saadaan pitkään vuosia kestävään terapiaan sitoutunut potilas, joka ei jaksa enään panna mihinkään hanttiin tai kertoa ajatuksistaan vaan myötäilee terapeuttia, koska kommunikaation yrittäminen on niin sairasta jolla vain pilkotaan potilas niin palasiksi, ettei entisestä ihmisestä ole mitään jäljellä.
Näin toimivia terapeutteja ei missään tapauksessa saa päästää terapiatakuun pariin. Silloin terapiatakuu toimii vain "Porttina pitkään terapiaan" - Anonyymi
Terapioiden laatua ei valvo kukaan. Terapeuteissa on myös häiriöisiä. Kuinka moni psykoterapiassa ollut on palannut työelämään? Kustannus-hyötysuhde on huono, veikkaan. Mikäli olosuhteita ei voida muuttaa ei terapoimallakaan voida auttaa.
...ja veroeuroja palaa...- Anonyymi
Hyviäkin terapeutteja on - heitä jotka todella tuottavat terapiaa KELAn tavoitteiden mukaisesti, eli pitävät ihmiset työkunnossa. Tarvitaan vain joku järjestelmä - jonka avulla asia tunnistetaan ja seurataan.
- Anonyymi
Terapiaa ja sen kustannuksia tulisi verrata psykiatriaan jonka kustannus hyötysuhde on todella huono.Nykypsykiatria perustuu pitkälti lääkkeisiin joiden aiheuttamian haittojen vuoksi moni päätyy työkyvyttömyysseläkkeelle.Yksi päivä psykiatrisella osastolla maksaa yhteiskunnalle n.500€ ja osasto on käytännössä vain säilytys paikka.Neurolepti-injektio joita monet pakotetaan tai painostetaan käyttämään maksavat tuhannesta eurosta pariin tonniin vuodessa.Moni joka joutuu psykiatria ja lääkekierteeseen olisi voinut selvitä ongelmistaan ihan keskustelu avulla.
Avoimen dialogin hoitomalli on tuottanut Suomessa hyviä tuloksia.
https://www.nykysuomi.com/2017/09/29/keroputaan-eli-avoimen-dialogin-hoitomalli-vahentaa-laakityksen-tarvetta-ja-lisaa-tyokykya-mielenterveysongelmaisilla/
”Psykoosin sairastuneista potilaista 84 % palasi täysiaikaiseen työhön tai opiskeluun ja yli 80 % oli oireettomia kahden vuoden kuluttua hoidon alusta. Kaksi kolmasosaa hoidoista tapahtui ilman antipsykoottista lääkitystä useimmiten potilaiden kotona. Kolmen eri tutkimusjakson aikana tulokset pysyivät samalla tasolla 1990-luvun alkupuolelta vuoteen 2005 saakka. Kahdenkymmenen vuoden aikana skitsofrenian ilmaantuvuus laski kymmenekseen 1980-luvun puoliväliin verrattuna. Tulokset ovat poikkeuksellisen hyviä verrattuna tavanomaiseen hoitoon, jossa 60 % potilaista voi olla eläkkeellä kahden vuoden kuluttua hoidon alusta, kun Torniossa eläkkeellä oli vain 16 % potilaista.”
Kyseinen hoitomuoto ei sovellu vain psykoottisiin ongelmiin, vaan käytännössä kaikki kriisitilanteet kohdataan periaatteessa samalla tavalla. Hoitomallia on tutkittu erityisesti vaikeimmissa psyykkisissä kriiseissä, kuten skitsofreniassa, mutta se toimii yleisenä hoitoajatuksena kaikissa kriisitilanteissa, joista julkinen terveydenhuoltojärjestelmä vastaa.
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys/miksi-avoimen-dialogin-hoitomalli-niin-tehokas/
Psykologi Jaakko Seikkulan mukaan tärkeintä on saada apua heti kriisin alkuvaiheessa, jolloin tarve sairaalahoitoon vähenee.
Suomessa psykooseja ja muita mielen sairauksia hoidetaan useimmiten lääkkeillä heti sen jälkeen, kun diagnoosi on tehty.
Torniossa Keroputaan sairaalassa on kehitetty 1980-luvun alusta asti avoimen dialogin hoitomallia, jossa lääkityksen sijaan keskeisintä on tasa-arvoinen keskustelu.
– Tulokset ovat olleet hyviä toistuvasti. Tämän mallin mukainen hoito tuo yhteiskunnalle säästöjä ja ennen kaikkea se parantaa merkittävästi sairastuneiden ja heidän omaistensa elämänlaatua, kertoo hoitomallin kehittämisessä mukana ollut psykologi Jaakko Seikkula.
Avoimen dialogin hoitomallin ydinajatuksen mukaan mielenterveyden ongelmat ovat seurausta ihmisten kokemasta suuresta paineesta. Siksi niitä tulisi purkaa avoimesti keskustellen sen sijaan, että ensisijaisesti tähdätään sairausdiagnoosiin ja määrätään psyykenlääkkeitä.
https://mieli.fi/fi/psykoterapian-professori-jaakko-seikkula-vuorovaikutuksessa-luovutaan-kontrollista
Dialoginen työtapa lähtee toisen kunnioittamisesta ehdoitta. Siinä ei aseteta ennakkoajatuksia siitä, miten keskustelun pitäisi edetä tai miten asioita tulisi tulkita, kertoo professori Jaakko Seikkula.
Dialogisuuden rakentaminen voi olla yllättävän haastavaa. Seikkula on tutkimusten myötä havainnut, että toisten ihmisten hyväksyminen sellaisenaan ei ole yksinkertaista. Syynä voivat olla opitut ajatukset ja metodit vuorovaikutuksen etenemisestä.
Dialogin synnyttämisen kannalta se ei ole oikein, sillä metodeja noudattaessamme toimimme omien raamien lähtökohdasta, emme potilaan tai muun kohdattavan.
Avoimen dialogin hoitomallia mielenterveyden häiriöihin kehittänyt professori Jaakko Seikkula kertoo, että mielenterveyden ongelmien hoidossa tavoite on sama kaiken ikäisten ihmisten kohdalla.
Tavoite on, ettei hoitajilla, lääkäreillä tai terapeuteilla olisi valmiita vastauksia. Kiinnostuttaisiin siitä, miten ihminen itse kuvaa, kokee ja selittää oman tilanteensa, ja lähdettäisiin rakentamaan dialogia.
Ajankohtaiset dialogisuuden tutkimukseen liittyvät painopisteet Seikkula listaa kolmeksi kokonaisuudeksi.
Dialogisessa ajattelutavassa keskeinen huomio on aina siinä, mitä vuorovaikutustilanteessa tapahtuu tässä ja nyt. Huomio ei kiinnity siihen, mitä muut ihmiset sanovat vaan siihen, mitä tapahtuu tässä meidän kesken kun me puhumme tästä asiasta.
Ajattelutapa korostaa tunnekokemusta entistä enemmän. Dialogisuus ei ole rationaalista oppimista, vaan tunnekokokemusta olemassa olevassa vuorovaikutuksessa. Terapiatyössä oppii, että tunnekokemuksen esiin tullessa lopetan kaiken muun keskustelun. Rohkaisen puhumaan siitä, miltä tuntuu ja hyväksymään tunteen ilman selityksiä.
Dialogisuus on ruumiillinen kokemus, ruumiin puhetta ja osaamista. Kaikki tunnekokemukset ovat ruumiin aistimuksia, jotka liittyvät vuorovaikutukseen. Dialogisuudessa pitäisi oppia ymmärtämään ja kuuntelemaan, miltä tuntuu ja mikä jännittää. Millä tavalla pieni vatsan kiristys voi olla yhteydessä tähän, mitä me jaamme.
- Anonyymi
Ihan kuin tässä keskustelussa haluttaisiin vierittää terapiakentässä tapahtuvia ongelmia psykiatrien, eli lääkäreiden syyksi ja pitää keskustelu psykiatrien toimissa sen sijaan, että keskustelun ytimessä olisi terapia, terapiasuuntaukset ja terapiatakuu..
- Anonyymi
Ei olla koettu samalla tavalla. Meillä erheessä ongelmana on ollu just psykiatrin anatama terapia joka on alkanu kelan kuntoutusterapiana ja jatkunu sairaudenhoitona eikä kukaan oo potilasta auttanu siinä tilanteessa kun alkoi selvittää ongelmia, ei ollut potilasasiamiestäkään eikä yksityinen poliklinikka neuvonut mistä saa potilasasiamiehen. Kyllä tämmöset terapiatakuuseen liittyy. Kaikki liittyy kaikkeen selvästi näissä mielenterveyshoidoissa. Hyvä se vaan kun monipuoisesti kaikki tuovat näkemystä sille. Tavallisia ihmisiä nämäki tiedot täällä auttaa. Jokaisen kokemus on tärkeä!!! Sun myös!!! Hyvä aloitus!!!
- Anonyymi
Psykiatrit ovat ajaneet vahvasti mielen "sairaus" ajattelua ja uskon että tämä ajattelu on levinnyt myös terapiaan mikä on huono lähtökohta terapialle jossa pitäisi lähteä siitä että asiakkaalla on normaaleja inhimillisiä ongelmia.
Psykoterapian professori Jaakko seikkulan kehittelemä avoin dialogi vaikuttaisi parhaalta terapia muodolta.
Sivusto jossa käyttäjät voivat pisteyttää ja arvioida terapeutteja voisi toimia hyvin sillä edellytyksellä että asiakkailla on mahdollisuus valita ja vaihtaa terapeuttia kilpailu on hyvä tapa karsia huonot toimijat markkinoilta ehkä tämänsuuntaisia ajatuksia on jo aiemmin tuotu esiin.
- Anonyymi
"Sivusto jossa käyttäjät voivat pisteyttää ja arvioida terapeutteja voisi toimia hyvin sillä edellytyksellä että asiakkailla on mahdollisuus valita ja vaihtaa terapeuttia kilpailu on hyvä tapa karsia huonot toimijat markkinoilta ehkä tämänsuuntaisia ajatuksia on jo aiemmin tuotu esiin."
Harva kuitenkaan uskataa omalla nimellään julkisia pisteytyksiä antaa. Kelan pitäisi hoitaa tämä ja kerätä virallinen pisteytysjärjestelmä ja seurata hoitoa, ehkä "julkiseksi saisi ne pisteet" kelan terapauttiluetteloon, jos virallinen omalla nimellä annettu pisteytysjörjestelmä olisi vain kelan hallussa ja näin turvattuna.
Pisteytyksiä tulisi myös järjestää hyöty kustannus näkökulmasta - suorat ja välilliset yhteiskunnalliset näkökulmat. - Anonyymi
Terapiatakuu ajatuksiin liittäisin näiden alla olevien asioiden lisäksi myös sen, että terapiaan ei pitäisi päästä ilman että terapoitavalla on hoitokontakti lääkärien parissa. Minusta hyvä psykiatri on oikea henkilö auttamaan terapiaa tarvitsevaa hänelle sopivan terapian pariin.
Toki suuri ongelma tulee, jos ihminen ei löydä hänelle sopivaa lääkäriä JA terapeuttia. Näin ollen, tarvitaan myös mekansimi, jolla kerätään se suora palaute ja asetaan henkilön omat voimavarat ja vointi hoidon keskiöön. Kun hoitavat tahot SITOUTETAAN omien intressien sijaan hoidettavan voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, kasvaa myös sen mahdollisuus että hoidettava kokee hoitavien tahojen olevan hänelle hyödyllinen. Näin ihminen saadaan yhteiskunnallisesti tuottavaan toimeen ja hänelle sekä persoonalle elintärkeä kokoemus itsenäisyydestä sekä onnistumisesta, jolloin hän ei ole riippuvainen vaan voi ja kykenee itse elättämään itsensä sekä tekmään itseään koskevia päätöksiä.
Terapiatakuu on hybä juttu, että lyhyttä keskusteluapua saa silloin kun akuutti tarve on. MUTTA
- suuntauksien tulisi olla lyhyeen, eheyttävään ja valmentavaa otetta sisältäviä. Eli kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen. Psykodynaamisesta on turha vääntää lyhytmallia, koska sitä pidetään muutenkin vuosia kestävänä johon potilaalla pitää olla motivaatio.
- Seuranta terapioista tuliai olla tarkempaa ja Kelan pitäisi kehittää myös mekanismi selvittää ja seurata terapian suoria ja välillisiä kustannuksia (mm. sairaslomat ja työkyky).
-palautteen anto ja kokemuksien kerääminen sekä raportointi koko terapiakentästä suoraan potilaalta ja toimenpiteiden (kela oikeuksien poistaminen) mikäli terapeutin harjoittamalla hoidolla huomataan olevan keskimääristä pidempiä kestoja ja kustannuksia sekä potilaskokemus on huonoa.
- terapiatakuun piirissä olleiden vointia pitäisi seurata ja heidän mahdolllista "joutumistaan" pitkiin terapioihin tulee tutkia.
- Kelan terapeuttien pätevyyteen pitäisi laittaa ns. Terapiatakuu tai lyhytterapia oikeus. Näin terapeutti ei toimi sekä terapiatakuu terapeuttina ja tarjoa samalla pitkökestoisia terapioita. Näin piennetään riski, ettei terapiatakuu toimi "motivaattorina pitkään terapiaan"- Anonyymi
"Terapiatakuu ajatuksiin liittäisin näiden alla olevien asioiden lisäksi myös sen, että terapiaan ei pitäisi päästä ilman että terapoitavalla on hoitokontakti lääkärien parissa."
Terapiatakuun ideana on juuri tarjota nopeaa matalan kynnyksen apua ja säästää erikoissairaanhoidon eli psykiatrian resursseja.Nopean avunsaannin on tarkoitus estää ongelmien kasvaminen niin pahoiksi että tarvitaan psykiatriaa. - Anonyymi
Tietyt terapiasuuntaukset kritisoivat psykiatrian puuttumista terapiahoitoon ja siihen, että heidän toimintaansa ja sitä mitä haluavat hoitaa rajoitetaan diagnoosien myötä. Nöin ollen terapiatakuu hyvänä ideana voikin olla pahimmillaan vaikutukseltaan negatiivinen.
En kritisoisi missään nimessä lääkärien ja psykiatrien osallisuutta terapiatakuu asiassa. Olisin sitä mieltä, että tarvitaan aina lääkärin, vaikkapa yleislääkärin puolto terapialle. Terapiatakuu voisi kuitenkin keventää tätä niin, ettei aina tarvitsisi diagnoosia ja lausuntoa KELAan vaan terapiatakuun piirissä voisi päästä lyhytterapiaan "ennaltaehkäisyn nimissä" ilman B lausuntoa. Lääkärikunnan kuitenkin tulisi valvoa terapian tavoitteita, ettei virheelliset terapiamuodot tai sopimattomat terapiat pahenna oloa vaan, että tämä ennaltaehkäisevä terapia oikeasti vastaa tavoitteeseen, ettei ihminen saa B lausuntoa ja joudu sairaslomalle. Ihmisen toimintakyvyn tulisi säilyä ja parantua takuun toimesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietyt terapiasuuntaukset kritisoivat psykiatrian puuttumista terapiahoitoon ja siihen, että heidän toimintaansa ja sitä mitä haluavat hoitaa rajoitetaan diagnoosien myötä. Nöin ollen terapiatakuu hyvänä ideana voikin olla pahimmillaan vaikutukseltaan negatiivinen.
En kritisoisi missään nimessä lääkärien ja psykiatrien osallisuutta terapiatakuu asiassa. Olisin sitä mieltä, että tarvitaan aina lääkärin, vaikkapa yleislääkärin puolto terapialle. Terapiatakuu voisi kuitenkin keventää tätä niin, ettei aina tarvitsisi diagnoosia ja lausuntoa KELAan vaan terapiatakuun piirissä voisi päästä lyhytterapiaan "ennaltaehkäisyn nimissä" ilman B lausuntoa. Lääkärikunnan kuitenkin tulisi valvoa terapian tavoitteita, ettei virheelliset terapiamuodot tai sopimattomat terapiat pahenna oloa vaan, että tämä ennaltaehkäisevä terapia oikeasti vastaa tavoitteeseen, ettei ihminen saa B lausuntoa ja joudu sairaslomalle. Ihmisen toimintakyvyn tulisi säilyä ja parantua takuun toimesta.Eli käytännössä haluat säilyttää nykyjärjestelmän.
- Anonyymi
Joskus kauan sitten kävin työterveyshuollossa terveydenhoitajan luona juttelemassa työpaikan aiheuttamista ongelmista ja muusta elämäntilanteesta, jotka aiheutti ahdistusta ja masensi. Tämä sovittiin työterveyslääkärin kanssa. Juttelukerrat ei parantanut työpaikan tilannetta eikä elämäntilannetta mutta sillä tavalla helpotti kun puhumalla sitten itsellekin oikein konkreettisesti selvisi se, että näille asioille ei nyt mitään voi. Silloin ei ollut nykyisen kaltaisia johdon toimintaan meneviä puuttumistapoja työterveydenhuollolla. Oli pakko yrittää jaksaa se, että työpaikan olot ei paremmiksi muutu eikä pätkätyöläisen köyhyys itkemällä lopu. En tarvinnut lääkitystä koska ei ne olis mulle rahaksi tai vakituiseksi työpaikaksi muuttunu.
- Anonyymi
Tällä hetkellä esimerkiksi ns. "skitsofrenia"- tai "bipolaari"-diagnoosin saaneilla on keskimäärin noin 15 vuotta lyhyempi elämä Suomessa. Mielenterveyshoidon taso Länsimaissa ja Suomessa on aika karsea vieläkin. Ylilääkitystä aivoja vaurioittavilla lääkkeillä ja lopun iän kestäviä, leimaavia diagnooseja joiden tärkeysjärjestys peittää fyysisesti tappavat sairaudet terveydenhuoltojärjestelmässä noin pahimmassa tapauksessa. Ei kai hoitoa olisi, jos edes joku ei yrittäsi auttaa ja jotakuta tulisikin autetuksi, mutta jos psykiatrin juttusille menette, niin kannattaa varuillaan olla - ei ole mikään sormen napsaisusta ongelmia ratkaiseva järjestelmä. Kannattaa ehkä pitää se apu siinä terapiana - se kai on noista vähiten vahingoittava metodi. Eikä sielläkään mitään liian levottomia puhua.
https://www.madinamerica.com/
https://madinfinland.org/
https://mindfreedom.org/
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2463993Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282338- 242131
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241411- 91320
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227