Aamun rukouskammion ajatusta.
Ihminen ajassa.
Käärmeen paikka, Eden, hyvän ja pahantiedonpuun hedelmä.
Jääköön tuo hetkeksi, pohjustan hieman.
Tuon pahuuden epäusko, Jumalantahtoon, sehän meillä on tiedossa. Alussa kaikki on ok. On taivas, eli tuonpuoleinen, käsitteenä PYHÄ.
On valtaistuin, ja sen ympärillä olevat tapahtumat, Enkelit, kerubit jne.
Joillakin oli tehtävän toimenkuvassa haaste, ja se oli tuon lankeamattoman hetken ajassa nyt tuntemamme Lusiferin kohdalla, ylensuojaava, ts. haaste toimia rakentavalla mielenalalla.
Siis katse kohteeseen -Valtaistuin- ja se on asian ydin. Saada valta johonkin.
Ei kunnioita niitä päämääriä, rakenteita, valtakuntaa, pyhyyksiä, jne. siinä oli tuon lankeemuksen ydin. Ja sen ajatuksen sekä siemenen kylväminen oli kolmasosa enkeleistä, että myöntyi samanmielisyyteen. Ok.
Tuo on heitetty nyt ulos taivaista, eli tuonpuoleisuudesta, tämänpuoleisuuteen.
Sitten sinne Edeniin. Ollaan taas nyt tämänpuoleisuudessa. Elämänpuu, kaikennäköistä puita, siis ravitsemassa mieltä, ajatusta, elämää, toimintaa, sekä Adamin ja Evan tehtäväkuva - viljellä ja varjella tätä puolta ajatusta, elämää, sekä toimia sen mukaan. Iankaikkinen elämä olisi Adamin elämänä, jos tuota näköalaa olisi toteuttanut, olihan siellä Elämänpuu.
Valtaistuimella istuva - ehdollisti elämän. ja mikä Adamin, jota ohjeistettiin aivan kädestä pitäen, olisi pitänyt tehdä - oli ---kuuliaisuus-- Jumalan Sanalle.
Edenissä oli eräs puu, jonka valta oli vain Jumalan. Siis Valtaistuin hoiti tuon alueen, jossa tieto -hyvästä ja pahasta- oli Luojan. Eli tuo Valta hallitsi Voimallaan ko. kenttää. Ihmiselle se ei ollut mahdollista, koska "Eväät" Jumalaksi luotuina puuttui. Ja Jumala halusi varjella Adamia, ja kielsi syömästä tuon "tiedon" hedelmää, olihan hyväntiedonpuu niin makoisaa, ettei edes luotu ymmärrä, että tämä ja tämä hedelmä -minun- käsissäni ei tule toimimaan. Eli voisi ajatella -uskonnollisuutta-, tämän puun hetkissä.
Ja tuon puun äärellä edelleen ulosheitetty heitti kysymyksen- Onko Jumala-
Eli aika viekas on mato koukussa. Ihminen tahtoo olla -vallassa- päättää, että onko tai eikö ole.
Ja siinä me eksymme!
Siksi on parempi, ettemme syö. Viihdymme siinä Elämänpuulla.
Ja näin ymmärrämme eksytyksen juonen. SE ei ole Eva - vaan käärme.
ts. kavala, arvaamaton, iskevä, kuolettava, myrkkyä täysi jne.
Ja tämän ajatuksen ja juonteen ympärille rakentuu opit ja ohjeet elämään.
Siellä näkyy alastomuutemme, ettei onnistu, olemme kuoleman omat.
Olemme erämaassa, hiki ja orjantappurat, viha, syytös, jne. jne.
Siksi emme voi olla enää Edenissä, vaan Elämänpuu onkin itse Jeesus.
Sijainen. Jolle rakennamme ristin, orjatappurakruunun, Luojalle, jonka käsistä tämä elämä on lähtöisin, vihaamme lähimmäistä, olemme tavallaan Kainin verta, tarvitsemme pahuutemme näkalaa- ja siksi risti.
Näemme kättemme tuloksen, siksi on tämä uhrikaritsa - eli viaton.
Hän Uutena Adamina täytti ja osoitti, että Hengessä - elämä- antaa iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen.
Hän nostaa morsiamen itselleen, eli meidät. Yljän emäntä.
Hänet hän pukee hääpukuun, uudistaa, antaa Henkensä sisimpään elääksemme Elämänpuulla. Sydämeen laittaa Jumalantahdon, valkeudeksi, ettemme enää syntiä, siis olisi tottelemattomia, sitä tekisi.
Vaan, kun Pyhä Henki kirkastaa tuon "ristin" johon Jeesus on korotettu, kuin vaskikäärme - se tekee käärmeen myrkyn tehottomaksi.
Vetoamme, kirjoitettu on! ja kun siihen vetoamme, emme syö "hyvää ja pahantiedon" hedelmää, käärmeen ohjeilla, saamme elää, sekä saamme iankaikkisen elämän armolahjan. Pääsemme kerran Elämänpuulle, siihen Edeniin, joka on uudeksiluotu - taivas ja maa- eli tuonpuoleinen.
Ja kun sydän on kuuliaisena - armosta Hengen voimassa, olemme nyt Elämänpuulla syömässä. Oikea hedelmä. Elämänleipä jne.
kertoilee - Kortteentien Matti. Aamurukouskammiossaan.
Se leipä, jonka murramme, on jokaiselle erilainen. Mutta syöjälle oikeanlainen. Elämänleipä ei ole muottileipää, vaan murrettua. Veri, eli verenmekki on siinä, että olen ymmärtänyt, että sijainen on, joka tuo elämän, enkä omin neuvoin, siis hyväntiedon ja pahantiedon puun päämäärää aja, vaikka se olisi kuinka korkeitten kirkontornien huipulta julistettu, sekä heittäytyisin sen varaan.
Vaan Jeesus antoi esimerkin, "kirjoitettu on", Herraa -sinun- Jumalaasi on kunnioitettava. Ei siis kiusattava.
Käärme toteaisi, että kyllä ne iankaikkiset kädet kannattaa, tuo on hyväkirkon räystäs - hyppää siitä. usko kannattaa.
On vain YKSI välimies, Jumalan ja ihmsen välissä, Hän on Jeesus, Ylimmäinen Pappi taivaissa ja pappeus on tämänpuoleisuudessa, että Pyhän Hengen kirkastama ristin sijaisuhri - Hän tulee kirkastetuksi ja ilmoitetuksi, että vain Yksi kaita tie - on Hän. Siihen pappeuteen Jumala puhdistaa jokaisen.
Ihminen henkilökohtaiseti tunnustaa suullaan, kuka on Herra.
Sitä ei voi kukaan kieltää. Ja Jumalankansa, on vain YKSI, jonka nimi on taivaissa. Se on aikain alusta - sen loppuun. Ja kansa on Jumalankutusma Israel- kukin painineena Jaakobeina eläm
Ihminen ajassa.
Käärmeen paikka, Eden, hyvän ja pahantiedonpuun hedelmä.
Jääköön tuo hetkeksi, pohjustan hieman.
Tuon pahuuden epäusko, Jumalantahtoon, sehän meillä on tiedossa. Alussa kaikki on ok. On taivas, eli tuonpuoleinen, käsitteenä PYHÄ.
On valtaistuin, ja sen ympärillä olevat tapahtumat, Enkelit, kerubit jne.
Joillakin oli tehtävän toimenkuvassa haaste, ja se oli tuon lankeamattoman hetken ajassa nyt tuntemamme Lusiferin kohdalla, ylensuojaava, ts. haaste toimia rakentavalla mielenalalla.
Siis katse kohteeseen -Valtaistuin- ja se on asian ydin. Saada valta johonkin.
Ei kunnioita niitä päämääriä, rakenteita, valtakuntaa, pyhyyksiä, jne. siinä oli tuon lankeemuksen ydin. Ja sen ajatuksen sekä siemenen kylväminen oli kolmasosa enkeleistä, että myöntyi samanmielisyyteen. Ok.
Tuo on heitetty nyt ulos taivaista, eli tuonpuoleisuudesta, tämänpuoleisuuteen.
Sitten sinne Edeniin. Ollaan taas nyt tämänpuoleisuudessa. Elämänpuu, kaikennäköistä puita, siis ravitsemassa mieltä, ajatusta, elämää, toimintaa, sekä Adamin ja Evan tehtäväkuva - viljellä ja varjella tätä puolta ajatusta, elämää, sekä toimia sen mukaan. Iankaikkinen elämä olisi Adamin elämänä, jos tuota näköalaa olisi toteuttanut, olihan siellä Elämänpuu.
Valtaistuimella istuva - ehdollisti elämän. ja mikä Adamin, jota ohjeistettiin aivan kädestä pitäen, olisi pitänyt tehdä - oli ---kuuliaisuus-- Jumalan Sanalle.
Edenissä oli eräs puu, jonka valta oli vain Jumalan. Siis Valtaistuin hoiti tuon alueen, jossa tieto -hyvästä ja pahasta- oli Luojan. Eli tuo Valta hallitsi Voimallaan ko. kenttää. Ihmiselle se ei ollut mahdollista, koska "Eväät" Jumalaksi luotuina puuttui. Ja Jumala halusi varjella Adamia, ja kielsi syömästä tuon "tiedon" hedelmää, olihan hyväntiedonpuu niin makoisaa, ettei edes luotu ymmärrä, että tämä ja tämä hedelmä -minun- käsissäni ei tule toimimaan. Eli voisi ajatella -uskonnollisuutta-, tämän puun hetkissä.
Ja tuon puun äärellä edelleen ulosheitetty heitti kysymyksen- Onko Jumala-
Eli aika viekas on mato koukussa. Ihminen tahtoo olla -vallassa- päättää, että onko tai eikö ole.
Ja siinä me eksymme!
Siksi on parempi, ettemme syö. Viihdymme siinä Elämänpuulla.
Ja näin ymmärrämme eksytyksen juonen. SE ei ole Eva - vaan käärme.
ts. kavala, arvaamaton, iskevä, kuolettava, myrkkyä täysi jne.
Ja tämän ajatuksen ja juonteen ympärille rakentuu opit ja ohjeet elämään.
Siellä näkyy alastomuutemme, ettei onnistu, olemme kuoleman omat.
Olemme erämaassa, hiki ja orjantappurat, viha, syytös, jne. jne.
Siksi emme voi olla enää Edenissä, vaan Elämänpuu onkin itse Jeesus.
Sijainen. Jolle rakennamme ristin, orjatappurakruunun, Luojalle, jonka käsistä tämä elämä on lähtöisin, vihaamme lähimmäistä, olemme tavallaan Kainin verta, tarvitsemme pahuutemme näkalaa- ja siksi risti.
Näemme kättemme tuloksen, siksi on tämä uhrikaritsa - eli viaton.
Hän Uutena Adamina täytti ja osoitti, että Hengessä - elämä- antaa iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen.
Hän nostaa morsiamen itselleen, eli meidät. Yljän emäntä.
Hänet hän pukee hääpukuun, uudistaa, antaa Henkensä sisimpään elääksemme Elämänpuulla. Sydämeen laittaa Jumalantahdon, valkeudeksi, ettemme enää syntiä, siis olisi tottelemattomia, sitä tekisi.
Vaan, kun Pyhä Henki kirkastaa tuon "ristin" johon Jeesus on korotettu, kuin vaskikäärme - se tekee käärmeen myrkyn tehottomaksi.
Vetoamme, kirjoitettu on! ja kun siihen vetoamme, emme syö "hyvää ja pahantiedon" hedelmää, käärmeen ohjeilla, saamme elää, sekä saamme iankaikkisen elämän armolahjan. Pääsemme kerran Elämänpuulle, siihen Edeniin, joka on uudeksiluotu - taivas ja maa- eli tuonpuoleinen.
Ja kun sydän on kuuliaisena - armosta Hengen voimassa, olemme nyt Elämänpuulla syömässä. Oikea hedelmä. Elämänleipä jne.
kertoilee - Kortteentien Matti. Aamurukouskammiossaan.
Se leipä, jonka murramme, on jokaiselle erilainen. Mutta syöjälle oikeanlainen. Elämänleipä ei ole muottileipää, vaan murrettua. Veri, eli verenmekki on siinä, että olen ymmärtänyt, että sijainen on, joka tuo elämän, enkä omin neuvoin, siis hyväntiedon ja pahantiedon puun päämäärää aja, vaikka se olisi kuinka korkeitten kirkontornien huipulta julistettu, sekä heittäytyisin sen varaan.
Vaan Jeesus antoi esimerkin, "kirjoitettu on", Herraa -sinun- Jumalaasi on kunnioitettava. Ei siis kiusattava.
Käärme toteaisi, että kyllä ne iankaikkiset kädet kannattaa, tuo on hyväkirkon räystäs - hyppää siitä. usko kannattaa.
On vain YKSI välimies, Jumalan ja ihmsen välissä, Hän on Jeesus, Ylimmäinen Pappi taivaissa ja pappeus on tämänpuoleisuudessa, että Pyhän Hengen kirkastama ristin sijaisuhri - Hän tulee kirkastetuksi ja ilmoitetuksi, että vain Yksi kaita tie - on Hän. Siihen pappeuteen Jumala puhdistaa jokaisen.
Ihminen henkilökohtaiseti tunnustaa suullaan, kuka on Herra.
Sitä ei voi kukaan kieltää. Ja Jumalankansa, on vain YKSI, jonka nimi on taivaissa. Se on aikain alusta - sen loppuun. Ja kansa on Jumalankutusma Israel- kukin painineena Jaakobeina eläm
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, kukin on tämä Jaakob- pettäjä tässä ajassa ja tarvitsemme oman painin Jumalan kanssa, että tullaan hetkeen, että pyydämme siunauksen.
"En päästä Sua, ennenkuin siunaat"!
Ja tässä - älköön enää nimesi olko Jaakob - vaan Israel.
Jumalalla on kansa ja he tuntevat Jumalankansan nimen, johon kirjaan heidät on kirjattu.
He elävät sydämestään ympärileikattuna maailmaan, jonka Jumala tekee.
Israel- tuntee Valtaistuimen, että ko. Jumalanvaltaistuimesta, ja sen Valtaistuimen oikealla puolen on Vapahtajani valtaistuin, eikä siihen ole luodulla enää paikkaa rakentaa valtajakkaroitaan.
Vain tuo "Elämänpuu" sijainen peittää syntien paljouden, eli alastomuutemme. Ja Valtaistuin Hänellä on armoistuin, jonka sisällä on Jumalan opetuksen ja ohjeen mukaan neuvoina.
Aaronin sauva - viheröiden, manna-astia - Jumala syöttää, ja mitä se mannan keräämisessä tapahtui? Se opetti, että elämässä on työ ja Pyhä, jonka Herra pyhitti, sen elämärytmi. Ja myös on Jumalantahdon "laintaulu" tietona, kun on valtakunta, on valtakunnallakin oma tuonpuoleinen, sormella kirjoitettu ihmiselle, tieto, missä pitäisi liikkua, se on valkeus.
ja tämä on Kristuksen armoistuimen sisällä.
Ja tämän ääressähän me olemme, no kuka nyt onkaan.
Ja tässä me polvistumme, eli osoitamme kunniaa ja näin Herra saa laittaa tahtonsa sydämeen, sekä -kuulaisuudentien- matkalle.
Ja lupaus, olen lähettänyt teille Puolustajan, Voimaksi, ettei ominvoin tätä matkaa tehdä, vaan Jumala itse on tuon Voiman takana.
Ja näin tuossa Voimassa toteutuu tahtominen, sekä tekeminen.
Eli VALTA - on tuonpuoleisuudesta tullut Hänessä tämänpuoleisuuteen ja siksi todistus Sijaisesta, välimiehestä on tosi, tässä ja nyt.
Ja kun Valtakunta rakentuu rakkauteen, Jumalantahtohan on rakkaus, niin tämä edenimme, vaikka on täällä erämaa - ohdakkeinen, kivinen, kuiva, niin manna on Jumalan antamaa ja Elämänleipä antaa voiman, matkata kohti -luvattua- jossa katoavainen muutetaan katoamattomaksi ja Jumala, jolla on Elämä itsellään antanut sen Pojalle, ja Poika antaa sen kelle antaa- on Jumalantyö.
Me voimme olla rakkaussuhteessa Ylkään, eli olemme Yljän emäntä, kun hääjuhlat ovat toteutuneet ja puhtaus, pyhyys, sekä elämä on yhteistä.
Samanmielisyys.
Se on haaste nyt tässäkin. Haluanko iankaikkisen elämän armolahjan.
Haluanko elää niin, että Jumalantahto toteutuisi ajassa, eli lihani maalliseen kuolee, sydän tähän katoavaisuuteen ympärileikkautuu ja sydän elää vain Hänelle.
Ja tässä tulee sitten matkaa, veljet, sekä sisaret, jotka Jumala on puhdistanut ja se pappeus on yhteistä pappeutta tämänpuoleisuudessa.
Emme tarvitse opettaa toisiamme, vaan jokainen tuntee Jumalan ja -kirjoitukset- opettavat, sillä niissä on Iankaikkisen elämän sanat.
Siksi puhujapaikalla, kukin vuorollaan todistaa Jeesuksesta - kirjoitusten sävyttämänä. Ne profetoi tulevaisuutta, ne tuo elämän.
Ja ne ovat "Elämänpuulta" - ei ihmisen rakentamaa vaikka niin hyvältä maistuvaa hyväntiedonpuun sanomaa- sillä sen sävyttää käärme- että ONKO.
Siksi on uskonnollisuus, monet kirkot, runsasmäärä "mies" harha-pappeja jne.
Eksyneitä, sillä vanhurskaskin voi väärältä puulta eksyä.
Jeesus sanoi: Te eksytte, ellette tunne kirjoituksia!
Siksi se öljy, mikä riittää vain kullekin oma astia - sitä ei voi jakaa toisille, niin jokaisen on "ostettava" oma öljynsä Jumalan tuonpuoleisuudesta, eli on kuoltava itselle, ja antaa Jumalan luoda meistä uusi luomus.
On elettävä rukouskammiossa, suljettava ovi, että Herra pääsee opettamaan ja kun sieltä kammiosta lähdetään arkeen ja sapattiin, niin -kuuliaisuus- on tärkeä oppisana, jonka Edenin ja vanhan-aadamin elämästä voidaan oppia ja nähdä. Siis -ketä- kannattaa kumartaa tässä elämässä.
Kertoili vielä Kortteentien Matti. Ei itseään korottaen, olen vain savi, mutta sitä, että Jumalan nimi tulisi kullekin rakkaaksi ja sydän alkaisi toteuttamaan sen kansan Israelin päämääriä, että kukin olisi Abrahamin lapsena kunnioittamassa Isää - joka on taivaissa, tuonpuoleisuudessa - PYHÄSSÄ, missä ei ole mitää epäpyhää.
Uskonto vastustaa tietoa koska se on sokean uskon vastavoima. Kumpi onkaan luonut hyvinvointia ja sivistystä.
Valitse siitä.
Hyvinvointi. Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi.
Lähimmäinen on Jumalanluoma, ja olemme vastuullisia ihmisiä.
Eli Sanan tietoisuus luo hyvinvointia, kun ihminen TEKEE elämässään oikein.
Usko ei ole sokeaa, se ei ole markkinavoimien armoilla, se ei ole musta aukko.
Mutta, uskon tunnustelijat voivat olla hukassa, etsijöitä, uneksijoita, elämästä hukassa, tai väärän vallan pönkkääjiä.
Eiköhän tämä avaa suuntaa, mistä löytyy tie. Usko- Elämänantajankautta, luo tien, joka on käymisen arvoinen elämäntie. SE luo lähimmäiselle sen sivistyksen, joka tekee meistä ihmisiä, Jumalan kuvia. Valinnan arvoista.
Juutalainen on kerran, ilmeisesti asiaa tutkineena todennut, että ihminen on ilman Jumalaa kuin eläin.
Jaa'a, ehkä pahempikin. Siksi maailman kerrotaan tulleen täyteen väkivaltaa, jolle piti tehdä piste. Kyse on varoittavasta esimerkistä siitä, että ko. tavalle ei ole iankaikkista elämännäkemystä, ja sitä kautta on katoavaisuuden kentän aluetta. Suomeksi - kuoleman oma.
Uskonto on vain poppamiesten tarinoita.
Humaanius, moraali, hyvä käytös ja tahto ei tarvitse taikauskoa tuekseen.
"Usko ei ole sokeaa, se ei ole markkinavoimien armoilla, se ei ole musta aukko.
Mutta, uskon tunnustelijat voivat olla hukassa, etsijöitä, uneksijoita, elämästä hukassa, tai väärän vallan pönkkääjiä."
Viisas havainto. Ihminen tulkitsee uskoaan aina oman itsensä ja myös ongelmiensa läpi. Siitä johtuvat erilaiset korostukset, joita julistetaan totuuksina. Saattavat sinänsä totta ollakin. Mutta yhden asian liiallinen korostaminen vie aina pois tasapainosta.
Tarkoitatko pilalle ympärileikattuja koiria ??? Kumoa aivan viiltelisivät itsensä .
Aabrahamilaisuus. Tästä mietiskelin kahvipöydässä tänä aamuna.
kenen lyhde ja ketä kumarretaan.
Lyhteet, vastakkain asettelu, eli kiista, mikä on veljien näkemys arvostaan, kaivo myynti orjaksi, mihin se johti, Egypti, sen elämään liittyminen, orjaksi johdatus, orjuus, jossa ei ollut Jahvemaista uskontoa, tosin orjuuttajan pakanauskontojen kirjo. Sijaisuhriopetus, vapautus palvelemaan Herraa, pakeneminen orjuuttajaa, takaa-ajo, ihmeellinen taisto, jossa takaa-ajajat saavat surmansa.
Erämaa, Jumala antaa tahtonsa kansalleen, saamisen hetkessä kiista ja odotus, kultainen vasikka, paluun halajaminen Egyptiin monijumalaisuuteen, ja sen leivän ääreen. Taistelu tilanne, jossa murskataan epäjumalan kultainen patsas, kiista Jumalan sormellaan olevaan tahtoon, joka kirjataan uudelleen.
Tahto on kuvaus Pyhyydestä, tuonpuoleisuudesta, tavallaan Eden ja Jumalan ohjeet siihen, mikä on luvallista elämälle, mikä on haitallista elämälle. Haitallisuuden summa, on kuolema.
Kansalle annetaan taivaassa olevasta temppelistä esikuvallinen mallinnus, joka näin on Abrahamilaisuuden oppikirja, peili, jolla on sanomaa tähänpäivään. Kansan epäuskoisten niskoittelu, opetus lopun aikaan eläville, että se tappaa erämaahan, eikä pääse luvattuun maahan. Vain usko Herran ohjeisiin ja neuvoihin, saattaa runsasrypäleeseen maahan pääsyn, erämaasta. Siis se kasvaa elämää.
Sielläkin on kilvoitus, on syntiä, mutta varjolainmukaan on uhrattava sijaisuhri, panna kädet sen päälle tunnustettava synti, ja se synti uhrin päällä nousee savuna ilmaan. Se on ajallinen, ylipapit ihmisinä ajallisia,
Kerran vuodessa menevät kaikkeinpyhimpään siis tämä on esikuvallista. Varjoa. Eli jokin on olemassa, koska siihen on olemassa Valkeus ja se luo varjon nähtäväksi. Valkeutta emme pysty näillä silmillä näkemään kuolematta, vaan se nähdään, kun tullaan perille, on siis olemassa taivaallinen ”Palvontapyhä!”
Siellä on avoinna tuo ”arkku, jossa on Jumalantahto- sen mukaan meidät tuomitaan, perillä, ja muut oppitarpeet, eli meille tullut varjon todellisuus”. Perillä on vietynä Golgatan sovitusuhrin veri, nyt hetkessä on Ylipappimme tehtäväkentässä. Täällä on kansalla uskomassa, pappeus, ei Leeviläinen, vaan uskonpappeus. Meillä on täällä yhteyspaikka, eli rukouskammio, ovi, jonka takana olemme henkilökohtaisessa uskonsuhteessa Ylimmäiseen pappiin, keskustelu, Sana, usko, usko/Abrahamilaisittain,
Usko, uskovaisuus, kuuliaisuus, sijaisuhri, PyhäHenki, voima, tahtona sydämessä, että Hän ympärileikkaa sydämemme kuuliaisuuteen, elämään Jumalanmielenmukaisuudessa, eroamaan maailmasta, olemaan todellisia pappeja, Ylipapin jalan jäljissä eläjiä, huulten tunnustus, ei uskontojen Egyptiläisyys, missä on orjuus, vaan vapaudenlaki, joka on Vanhurskas ja Pyhä, edustaa taivaallista olemusta. Sitä, mikä tavallaan tulee tuomitsemaan meidät, sanat ja teot. Usko siten on henkilökohtainen ja siihen viittaa se pappeus, eli totuuden sanoman viejä. ja tavallaan se Abelin uhri, sijaisesta, joka nyt on Valkeutena, Abelilla oli se varjo, joka esiintuli aikaan Edenissä, ensimmäisessä sijaisessa, uhrilampaassa, joka Herra antoi esikuvaksi.
Se peitti Adamin ja Evan alastomuuden- sen synnin, Jumalantahdon rikkomisen takia.
Kuka on juutalaisempi, eli sitä onko enemmän Herran kansaa, kuin kansa itse.
pakanat, missä heidän kuuluu olla, kun pakana on epäjumalanpalvelija.
meidän lyhteemme. Mikä on kehustamme, ketä kumarretaan, uskontojohtajat.
Missä mennään, teemmekö kaupunkeja ja kyliä, vai olemmeko paimentolaisia.
Siis lampaat ja laidunmaat.
missä ruoho on vihreämpää? Mitä lampaat syövät. Millä kentällä syötämme lampaita.
Kuinka lampaat määkivät jne. jne.
Mietteitä, pohditaa, näin aamutuimaan, mitä sana ja Abrahamilaisuus meidän uskossa tuo mukanaan.
Jumala voi herättää lapsia abrahamille vaikka kivistä ....perkeleen lapsia olette tekojenne mukaan niin ei Abraham tehnyt . Keturan 6 lasta todistaa ....Ismail itään silti hyökkää länteen . Esau . Sana rististä on hullutus kadotukseen menijöille .
Pyhä henki = sekavuustila.
Kommentti todistaa missä se sekavuustila on.
Tässä taas nousen keittelemään kahvia aamupöytään ja tämän aamun pohdintaa.
Mitäpä sinä leipäpalasta panet tarjolle... tähän.
Tarkastelua ihmisen elämään. Elämän tehtäväkuva, että saamme syödä.
Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan. Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä. Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (1Mo 2:4-15)
Ihmisen toimenkuva. Viljellä ja varjella luomakuntaa. Nisun ja ohran laitumet.
Oliko tämä positiivinen työtehtävä vai taakka? ts. ”Aina laulaen työtäsi tee!”
Tässä ei vielä oltu kirouksen orjantappura/ohdake/rikkaruohon aikakausi … joka työnä taakoittama / taakoittaa.
Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1Mo 3:17-19)
kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa. ts. tuo vaiva!
työn ja tehtäväkuvan muutos, tämä koskee tämänpuolueisuuden koko elinaikaamme, elinkaartamme.
Ja luomakunnan sisäinen muutos, joka tämän tapauksen jälkeen kasvaa ihmiselle, sinulle ja minulle hikisen ajan.
Mutta mitä tarkoittaa tuo kedon ruohojen syönti? Ei ainakaan nisua ja ohraa pelkästään.
""jatkan tätä katsomallani raamatunpaikka rinnakkaislistausta. pienin kommentein.""
Eli tässä se sitten jatkuu
Tässä tarkasteltavaksi leikettä tuohon kirouksen raamatunrinnakkaispaikkoihin. Tämä on hengellinenkin näköalapaikka.
Job 5 luku säe 5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen – ottaa sen vaikka orjantappuroista – ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
Job 31:40 jatkaa: niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa.
Snl 22:5 vertauskuvallisuus: Orjantappuroita ja pauloja on väärän tiellä; henkensä varjelee, joka niistä kaukana pysyy.
Snl. 24:31 Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja se kiviaita luhistunut. Olisiko tässä joko laiskuus tekijällä, vai voimat uupuneet, tullut vanhuus.
Jes 5:6 Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta. [tässä on tuomion kohtaaminen]
Jes 7:23 Ja siihen aikaan jokainen paikka, jossa kasvaa tuhat viinipuuta, arvoltaan tuhat hopeasekeliä, joutuu orjantappurain ja ohdakkeiden valtaan. (Jes 7:23) [tuomiollista aikaa siunauksen jälkeen]
Jes 32:13 minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden. (Jes 32:13)
Jer 4:3 Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan. (Jer 4:3) [mielenkiintoinen, orjantappurapelto on hylättävä, merkitseekö se hengellisestikin sitä, että jätetään pilkkaaja oppitielleen, kokemaan lihassaan kylvönsä tulosta]
Jer 12:13 He ovat kylväneet nisuja ja niittäneet ohdakkeita; ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti, saamatta hyötyä. Niinpä saakaa häpeä sadostanne Herran vihan hehkun tähden." (Jer 12:13) [tätä katselen ihmisen omatöistä elämäntulosta, jossa Herra ei ole siunaamassa satoa.
Matt 13:7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
(Mat 13:7) [se elopelto, joka olemme me, millaisia orjatappuroita me olemme, tukahdutamme hyvän siemenen ja siten se ei saa elämää ylle, so. meidän aikaansaama, onhan sama siemen hyvässä maassa ja tuo tuloksen. Kiroamme tieten itsemme]
Heb 6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. (Heb 6:8) [tullaan taas tuomion kohtaan, sillä luomakunta opettaa meitä kädestä pitäen katsomaan itseämmekin. Mitä tuotamme, orjantappura ja ohdake, kohtaa hävittävän tulen]
Psl 104:14-15 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. (Psa 104:14-15) [Tässä on painoarvo sanalla SINÄ. Ts. Luoja, Hän antaa sen elämän riittävyyden, joka tuo leivän ja ilon ts. sen viinin. Viiniköynös viittaa Kristukseen. Sydän ilahtuu, kasvoissa näkyy onni ja elämänleipä vahvistaa sydämen, siis tuo elämän.]
Room 14:2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.*) (Rom 14:2)
*) [Askeettisuus ei ole kielletty raamatussa, ainakaan Piispa Kailan Roomalaiskirjeen selitysteoksessa ja askeettisuus ei ole oikeellisuus sitä, että meidän tehtävä olisi tuomita sitä Kailan opetuksen mukaan. Roomalaiskirjeen selitysteos s.188] Itseeni ei tuo askeettisuus ole kohdannut opetuksissa.
Niin.... hautomoon olisi mielenkiintoista kuulla pähkäilyjä.
Mitäpä mietteitä teille nousee. Tämä oli pikainen tämänpäivän ja aamun tarkastelua.
Toisten ajatukset ovat kuin vakkasen leipäpaloja. Siinä voi kohdaltaan ikäänkuin kastella kahvikupissa, mutustella ja mietiskellä..
Asiasta kolmanteen, vain heittona, jota ei kannata kommentoida, että kuinkahan tuo corona kivittää leipäviljan hintaa tulevana vuonna - kun maailmanmarkkinat sitä hinnoittelee.