Tämä kuuluisi unientulkintapalstalle, mutta ajattelin tätä uskonnollista palstaa, koska syystä tai toisesta olen alkanut miettimään paljon uskonnollisia asioita ja Jumalan olemassaoloa. En ole varmuutta saanut, eikä rukouksiini ole vastattu.
Mutta olen nähnyt enneunia viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän.
Kaikki ei ole tietysti enneunta tai toivon ainakin, mutta paripäivää sitten näin unta hajonneesta sillasta ja nyt oli tuo laivan törmäys siltaan tuolla Tanskassa.
Siksi haluan viimeöisen unen tälle palstalle.
Olin unessa jossain oudossa maassa, paikassa jossa sattui paljon outoja juttuja.
Kaikkea en ehkä osaa niin hyvin enää selittää, mutta pääpiirteet muistan.
Oli rakennus, josta oli "ovia" erilaisiin huoneisiin, joissa oli monenlaista ilonpitoa.
Oli kylpylämäisiä huoneita, joissa ihmiset istuivat poreammeissa ja joivat olutta ja viinejä. Oli peliluolia.
Oli outoja olentoja, jotka yrittivät takertua ihmisiin kiinni ja viedä johonkin.
Minulle selvisi kuljettuani siellä, että täältä täytyy päästä pois, tämä paikka johtaa kuolemaan, vie varmaan kadotukseen.
Pääsin jonkun kylpyläosaston(oli puinen)kautta pakenemaan ulos, josta avautui niittymaisema.
Ulkona rakennuksen seisoi muutamia hääpukuisia ihmisiä menossa sisälle vihittäväksi.
Kerroin heille, että paetkaa. Siinä paikassa asuu kuolema. Pari morsianta repi pukunsa ja lähti mukaani.
Sitten meitä oli muutama ja yritimme paeta metsän läpi. Yht`äkkiä kuului ylhäältä taivaasta ääni, joka sanoi minne olette menossa.
Ääni oli naisen ääni, mutta ei normaali ihmisen ja se kuului tosiaan kaikkialta, vaikkei mitään näkynyt, oli voimakas ääni.
Vastasin, että haluan pois täältä. Haluan kotiin Suomeen.
Ääni sanoi: saat lähteä, mutta sinun täytyy palata ilta 7 mennessä.
Minulla oli parituntia aikaa jäljellä.
Se hahmo sanoi: jollet palaa, niin lähetän taivaalle kolme aurinkoa ja poltan maan poroksi.
Sitten huomasin olevani kotimaassani. Olin syntymäpaikassani ja katselin syntymäkotiani mäen päältä ja näin pienen tytön juoksevan talon ympärillä vaaleassa mekossa. Se olin minä itse.
Vanhempani eivät olleet unessa enää elossa ja kotitila oli autio ja tyhjä.
Menin sisälle yhden kaverin kanssa, joka kulki mukanani sen matkan ja etsimme peittoja, jotta saisimme vietyä ne kellariin(maakuoppaan)suojaksi, kun maa palaa.
Minulla ei ollut tarkoituskaan palata siihen paikkaan, vaan halusin pelastua.
Muistan vielä sen, kun raahattiin kaverin kanssa niitä peittoja mäkeä ylös suojaan, kuinka taivaalle ilmestyi kolme aurinkoa, jotka yhtyivät yhdeksi suureksi ja alkoivat polttaa maata.
Uni päättyi siihen, kun pääsimme maakuoppaan juuri viimehetkellä.
Mutta olen nähnyt enneunia viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän.
Kaikki ei ole tietysti enneunta tai toivon ainakin, mutta paripäivää sitten näin unta hajonneesta sillasta ja nyt oli tuo laivan törmäys siltaan tuolla Tanskassa.
Siksi haluan viimeöisen unen tälle palstalle.
Olin unessa jossain oudossa maassa, paikassa jossa sattui paljon outoja juttuja.
Kaikkea en ehkä osaa niin hyvin enää selittää, mutta pääpiirteet muistan.
Oli rakennus, josta oli "ovia" erilaisiin huoneisiin, joissa oli monenlaista ilonpitoa.
Oli kylpylämäisiä huoneita, joissa ihmiset istuivat poreammeissa ja joivat olutta ja viinejä. Oli peliluolia.
Oli outoja olentoja, jotka yrittivät takertua ihmisiin kiinni ja viedä johonkin.
Minulle selvisi kuljettuani siellä, että täältä täytyy päästä pois, tämä paikka johtaa kuolemaan, vie varmaan kadotukseen.
Pääsin jonkun kylpyläosaston(oli puinen)kautta pakenemaan ulos, josta avautui niittymaisema.
Ulkona rakennuksen seisoi muutamia hääpukuisia ihmisiä menossa sisälle vihittäväksi.
Kerroin heille, että paetkaa. Siinä paikassa asuu kuolema. Pari morsianta repi pukunsa ja lähti mukaani.
Sitten meitä oli muutama ja yritimme paeta metsän läpi. Yht`äkkiä kuului ylhäältä taivaasta ääni, joka sanoi minne olette menossa.
Ääni oli naisen ääni, mutta ei normaali ihmisen ja se kuului tosiaan kaikkialta, vaikkei mitään näkynyt, oli voimakas ääni.
Vastasin, että haluan pois täältä. Haluan kotiin Suomeen.
Ääni sanoi: saat lähteä, mutta sinun täytyy palata ilta 7 mennessä.
Minulla oli parituntia aikaa jäljellä.
Se hahmo sanoi: jollet palaa, niin lähetän taivaalle kolme aurinkoa ja poltan maan poroksi.
Sitten huomasin olevani kotimaassani. Olin syntymäpaikassani ja katselin syntymäkotiani mäen päältä ja näin pienen tytön juoksevan talon ympärillä vaaleassa mekossa. Se olin minä itse.
Vanhempani eivät olleet unessa enää elossa ja kotitila oli autio ja tyhjä.
Menin sisälle yhden kaverin kanssa, joka kulki mukanani sen matkan ja etsimme peittoja, jotta saisimme vietyä ne kellariin(maakuoppaan)suojaksi, kun maa palaa.
Minulla ei ollut tarkoituskaan palata siihen paikkaan, vaan halusin pelastua.
Muistan vielä sen, kun raahattiin kaverin kanssa niitä peittoja mäkeä ylös suojaan, kuinka taivaalle ilmestyi kolme aurinkoa, jotka yhtyivät yhdeksi suureksi ja alkoivat polttaa maata.
Uni päättyi siihen, kun pääsimme maakuoppaan juuri viimehetkellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etsit pelastusta ja sinulle näytettiin että on monta paikkaa, joissa ei ole todella pelastusta vastaanotettavissa, vaan rietasta menoa ja ilonpitoa.
Pakenet kotiin ja se kuvaa sitä että ninulla on halu löytää taivaan kotiin ja löydät sen, kun et mene sinne missä eletään väärin ja erottaudet niistä ja pakanet Jeesuksen suojaan, joka on se ainoa turva ja hänen lunastuksensa varassa vain voi päästä tuomiosta.
Se nainen oli se paha henki. josta ilmestyskirja puhuu ja se istuu hevosen selässä ja on ryvettynyt pyhien vereen ja se ei olisi halunnut että lähdet siitä synnin pesästä ja se juottaa kansat haureudellaan, joka on parhallaan menossa, kun sitä tulee kaikista tuuteista aivan vapaasti ja kovaa sellaista.
Pyydä Jeesus sydämeesi ja tunnusta olevasi syntinen ja usko syntisi anteeksi, vaikka et heti huomaisi mitään erikoista ja tnnusta se jollekin, sillä sana sanoo että sydämen uskollla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
enemmän oikeassa kuin luulenkaan.
Kyllä minä haen pelastusta ja kaipaan jotain muuta kuin tätä elämää, joka on täynnä surua ja ahdistusta.
Ehkä se pieni tyttö(minä), jonka näin, on se minkä haluan takaisin....iloinen, onnellinen lapsi, puhdas sydän.... ei vihaa, ei agressioita, ei surua, vaan puhdas lapsen sydän.
Mutta elämän maallisuus uhkaa tätä minun lapsuuttani, sen kauneutta.
Elämän rumuus ahdistaa minua, ihmisten väkivalta toisia kohtaan, epärehellisyys ja kaikki saasta ympärillä.
Tunnen, että kaipaan elämääni jotain muuta sisältöä kuin mitä tämä maailma tarjoaa.
Olen rukoillut Jeesusta, Jumalaa. Ilman vastausta elämääni.
Enkö osaa tehdä sitä oikein vai missä vika?
Vai olenko niin paha ja syntinen, etten kelpaa enää?
Eli mahdollisuuteni ovat menneet jo?
Onko se pahuuden uhka ylläni kuin polttava aurinko?
En halua sitä enää, jos saan siitä vapautuksen.
Voi olla enneuni tai sitten ei.
Lopun aikana aurinko tulee polttamaan ihmisiä. Kolme aurinkoa jotka sulautuivat yhteen = kolmenkertainen voima nykyiseen verrattuna.
Mutta ne auringot ovat Isä, Jeesus ja seurakunta, joka on otettu taivaaseen, sillä Jeesusta kuvataan auringoksi ja seurakunta on hänen valollansa vaatetettu, eli sekin on kirkastunut ja loistaa Hänen valoaan ja kaiken yhdistää Jumaluuden kolmas persoona eli Pyhä Henki.
Ilm 1:10-16 Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11. joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mit, .ä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan."
12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
Jeesus sanoi että Isä ja Hän olivat yhtä ja Hän rukoili että Hänen omansa olisivat myös yhtä Heidän kanssaan ja se tulee toteutumaan lopullisesti, sitten kun tulee se ylösotto, mutta toki jo jokainen on jo uskovaisena yhtä Hengessä, mutta sitten kasvoista kasvoihin, kun saa katsella, niin ymmärtää lopullisesti sen mihin uskvaiset on liitetty.
Lopulliset tuomiot alkaa ja karitsan vihan aika on tulllutja maapallo tuomitaan ja sitä kuvaa se auringon polte.
että ei olisi näin.
Toivon, että Jumala antaa meille vielä mahdollisuuden.
Toivon sitä sydämestäni, sillä haluaisin nähdä vielä joskus lapsenlapseni juoksevan ympärilläni.
Haluaisin nähdä sen, että maailmassa on rauha ja ihmisillä rakkaus toisiaan kohtaan.
Ikävä tuo uni, varsinkin se, että isäni ja äitipuoleni eivät olleet siinä enää elossa.
Ovat vielä hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.
Ja se, että näin kotitilani kuin olisin ollut paikan päällä ja oman itseni lapsena sielun silmin.
Onko Jumalalla tälle tarkoitus?
Pahalta tuntuu tuo levottomuus ja jatkuvat sodat kaikkialla. Miksi ihmiset taistelevat tyhjän takia?
Miksi ei ymmärretä sitä, että rauha ja sopu tuo enemmän turvaa kuin sota?
On muutenkin luonnonkatastrofeja ilman sotia.
Sodat aiheuttavat enemmän nälkää ja köyhyyttä. Miksi sitä ei ymmärretä näissä maissa, missä taistellaan maasta ja omista oikeuksista?
Jos olisi rauha, niin kaikilla olisi hyvä olla.
En enää ihmettele sitä, jos Jumala haluaa tehdä tästä lopun. En käsitä sitä hyvyyttä ja armoa, joka on ollut ihmisiä kohtaan.
Milloin se loppuu?
Se pieni lapsi ulkona, se voisi hyvin kuvastaa hengellistä sinua, mikä on olemassa.
Kun etsit Jeesusta se tapahtuu vaikka seuraavasti:
Sanot/rukoilet Jeesukselle että tässä olen tämmöisenä kuin olen ja haluan tuoda Herra kaikki syntini sinun ristinjuurelle. Ota minut lapseksesi ja puhdista Sinun verelläsi.