Ei se elämä ilman sinua ole minkään arvoista. Olen onneton joka päivä ja joka hetki, joka tunti, joka minuutti ja jokainen sekunti. Onnettomana myös kuolen. Rehellisesti sanottuna olen elävänä kuollut, niin koen. Hengitän, näen, kuulen ja liikun, mutta olen elävältä haudattu. Siihen kun lisää sinun vaikenemisesi niin olo on kuin kidutuskammiossa. Minusta tuntuu etten jaksa enää. Sitä minulle tarjotaan, mitä en halua, sitä annetaan, mitä en kaipaa. Tätä samaa vuodesta toiseen. Aina samaa pettymystä, odotusta ja elämää ilman vastakaikua. On vain takaiskuja ja pahempia takaiskuja. Sitä se on aina ollut eikä mikään tule muuttumaan. Ja sinä vaikenet, et tiedä, et tajua, etkä tee mitään. Ja niin olen ymmärtänyt ettet haluakaan tietää. Olemme ja elämme aivan kuin olisimme eri planeetoilla. Ehkä olenkin saanut sinusta väärän kuvan, ja oletkin empatiakyvytön oman napasi ympärillä eläjä. Jos näin todella on, niin tahdon pysytellä sinusta kaukana, koska aiheutat minulle vain pahaa oloa. En tiedä, ja se tietämättömyyskin on kuin raastinrauta sydämen pinnalla.
Ilman sinua olen onneton ja pysynkin onnettomana
Anonyymi
30<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Terveiset: s -eukolta Jyväskylästä
-> varatun on kiva vuodattaa Hki
Samat on fiilikset..
Hän vain antoi ymmärtää että olen käsittänyt väärin..
Tuli tyhmä olo.
Epätodellinenkin.
Siinä syitä tarpeeksi olla puhumatta kyseisestä aiheesta.
En koe olevani empatiakyvytön. Tänäänkin olisi tehnyt mieli mennä halaa yhtä miestä, koska näytti niin surulliselta.
Meinasin vastata jotain mut nyt jäin miettimää et miks turhaa.
Voi voi ap kun kukaan ei tunnista sinua. Aika varma olen että harakoille menee noin. Saahan sitä vuodattaa, mutta ei homma etene.
Tuskin ap tätä treffipalstana pitää.. Jossainhan sitä on purettava ikävän/ikävät tuntemukset. Kuinka moni menee vuodattamaan nämä kohteelleen? Siis oikeasti apua, miksi ihmiset puuttuu toisten kirjoituksiin täällä ja neuvoo, ota yhteyttä suoraan ym? Yleensähän on kyse jo pitempään jatkuneesta tunteesta, joka on jo siinä mielessä kun on ollut mahdollista, eletty. Mutta ikävä ja rakkaus on jääneet ja voin sanoa, ettei niitä ole mitenkään helppoa kantaa mukana vuosia. Ymmärrän nämä kirjoitukset, ne on just siellä missä pitääkin. Noita sivusta huutelijoita ja arvostelijoita en ymmärrä yhtään. Jaksamista aapeelle, toivottavasti helpottaa vielä.
Avautuminen täällä helpottaa oloa edes vähän. Hän tuskin haluaa kuunnella minua, joten se tie on turha, mielestäni. Jamassa ollaan, ja kun vaistoan sen, mitä ja miten hän vastaisi, ja sitä vastausta en kestä kuulla, koska siinäkin saan maistaa vain kuolemaa, omien unelmieni ikuisesti jatkuvaa kuolemaa. Joten ei kiitos!
Mikä lapsi. Pysykin poissa.
On kai lapsellista ja epämuodikasta rakastaa, vai mitä tarkoitit? En ole ap.
Minun elämäni tarkoitus on selviytyä siitä, jotta pystyn olemaan läsnä niille jotka minua eniten tarvitsevat.
Sinun rakkauden kaipuusi jää siinä toiseksi. Itse olet oman navapasi ympärillä eläjä, etkä vieläkään ymmärrä, että minulla on ollut paljon muuta mielelläni kuin sinä. Murheita. Ne eivät sinua kiinnosta, luulet että pelkästä empatian ilosta heittäydyn sinun tarpeitasi vastaamaan. Saan kuvan, että se olet sinä jota kiinnostaa vain se, mitä itse koet.
Yritin nyt sanoa jotain, en vaieta.
Tämä pitää selvittää jollain muulla tavoin, kuin tänne kirjoittamalla.
Jumitut mielikuviisi tässäkin. En ole nahoissasi, en pysty ymmärtämään tunteitasi, en ole ajatustenlukija.
Ja sinulla ei ole ilmeisesti tajuakaan, mistä olen selviytynyt ja millaista itsesuggestiota käynyt läpi.
En ymmärrä, koska et murheistasi ole kertonut minulle koskaan mitään. Huolet ym päivittäiset velvollisuudet eivät ole todellisia murheita, tai jos ovat niin saat olla kiitollinen osastasi että pääset niin vähällä. Tai mistäpä minä tiedän, minkälaisen helvetin olet kahlannut läpi, minä vaan en tiedä enkä ole koskaan kuullut sellaisista sinusta.
Jokainen on sen hetken omaan napaansa tuijottelija kun jalka on murskana, jos nyt käytän tällaista heikkoa vertailukohtaa. Jalan voi korjata, mutta murskattua sydäntä ehkä ei koskaan.
Mutta samapa se, mikään ei tule muuttumaan.
Etkö osaa tulkita luettua tekstiä? Helmiä sioille, suotta edes yritin.
sinä olet itsekeskeinen, ihminen jolla on tuskainen olo on sitä jossain määrin aina. Olen tosi pahoillani, ettei tilanne aukea, ilman kommunikointia siitä on aivan turha tietenkään haaveilla.
Miten voi puhua jos ei näe toista vai pitääkö kuvitella että tuo sauna on se ja puhua sille...
Selvästi me puhumme toistemme ohi tai sinä et vain ole hän. Painotan kuitenkin, että tuskan hetkellä j o k a i n e n on aika pitkälle itsekeskeinen. Haluaisinpa nähdä ihmisen, joka ei ankaran kivun hetkellä ajattele kipuaan ja lievitystä siihen. Tämänkin asian tajuamisen vaikeus sinulla pistää epäilemään, ettet oikeaa tai pitkään jatkuvaa tuskaa ole kokenutkaan. Kärsimyksiä kokeneet yleensä suhtautuvat tälläiseen asiaan paljon nöyremmin ja varovaisemmin, muilla riittää rohkeutta hääriä kuin norsulla lasikaapissa.
Etpä tiedä minun tuskista mitään enkä sulle kyllä kertoisikaan.
Miksi teet tätä monologia?
Edelleenkin tilaisuuksia on ollut, tiedät sen itsekin. Viestinkin voi laittaa mikäli eivät tahdittomia.
Esteenä kai ettet voii tulla ja sanoa että voitaisko jutella se että odotat toiselta asioita joihin ei voi välttämättä vastata. Voisiko vain relata ja olla hetkessä.
En siiis ollut ystävyyden, tutustumisen arvoinen. Sano vasta sitten että mielestäsi en halua kuunnella kun olet kysynyt. Paljonpa olettelet asioita. Ikävä kun työnnät niitä tänne etkö arvosta ? Ei minullakaan mitään kristallipalloa kädessä ole, uskoisin että hän jolle mielestäni vastaan kyllä tulee puhuttelemaan jos asiat noin. Hieman kaipaisin myös oman onnensa seppä ajattelua.
Lämpimin ajatuksin oletat minusta mitä hyvänsä.
” Tämänkin asian tajuamisen vaikeus sinulla pistää epäilemään, ettet oikeaa tai pitkään jatkuvaa tuskaa ole kokenutkaan.”
Edelleen et osaa tulkita kirjoitettua tekstiä!!!
Juurihan kirjoitin, että ihminen, jolla on tuskainen olo, on itsekeskeinen jossain määrin aina. Ja tämä asia oli nyt sitten jotenkin vaikeasti tajuttu täällä päässä?
Ei tästä tule mitään, me emme ole yhtään samalla aaltopituudella. En tiedä ketään toista ihmistä, josta pidän, jolle joutuisin selittämään itseäni niin paljon kuin sinulle joudun. Ylipäätään missään asiassa. Kirjoitat sitä paitsi loukkaavasti.
Monologi jatkuu
Monologisti vähintään alkaen vuodesta 2011 jälleen vauhdissa, varsinainen prinssi uljas
Monologisti, joka ei ymmärrä itseään? No, ehkä. Minusta tuo vänkääminen vaikuttaa aika uskottavalta - joskin turhalta -dialogilta.
AP on surkeana, ja toisen asenne on että turhasta sä täällä ruikutat tms. Kumpikin pyytää empatiaa, muttei halua jutella irl, Ja puhuvat vielä niin paljon toistensa ohi että toivottavasti eivät oikeasti tunne toisiaan. :/
Ap, olet siis ollut kovin aktiivinen jos jatkuvia pettymyksiä eikä vastakaikua ollut. Toinen siis vaikenee kun puhuttelet?
Oletko loukannut jotenkin häntä?
Kuinka kauan tuota fiilistä on jatkunut?
Pystytkö toimimaan elämässäsi siitä huolimatta?
"Siihen kun lisää sinun vaikenemisesi niin olo on kuin kidutuskammiossa."
Voi sinua. En varmaan ole oikea henkilö, vaikea kuvitella että joku odottaisi viestiä minulta, mutta jos joku minun tuntemani ihminen voisi noin pahasti, niin kyllä minä haluaisin auttaa. En tiedä miten, mutta yrittäisin ainakin. Ja tietysti toivoisin että juuri "hän" pyytäisi minulta jotain, mitä hyvänsä, niin voisin yrittää järjestää sen.
Niin pitkään, että on alkanut kyllästyttämään. Toivottavasti pystyn toimimaan, tosin mitään takeita ei ole. Jotenkuten tähän asti, ei kuitenkaan läheskään siten, kuin itse haluaisin. Ei sinne päinkään.
Laita tekstaria niin se on siinä
Tuleeko vai ei?
Sade tulee ennen pitkää, sääkin viilenee.🌧️
Ei multa kun liian pitkä!
Ap varmaankin nainen
Ap varmaankin mies kiihkeästi rakastamassa itseään ja pitämässä omaa monologiaan esim ylemmässä langassa, kuten joku jo totesikin