Jesus Ramal

Olympiakomitea ei valitse valmentajia liittoon tai lajiliiton maajoukkueeseen. Jos joku on mokannut jotain niin liitto.

Kyllä, liitolla on oikea mokaamisen perinne. Silmiä ei vaan saada auki.

Jeesus Tramal on äijä! Respect!

Tässäkin voi totuus olla tarua ihmeellisempi. Yleensä eniten ääntä pitävät ne, jotka eivä't mistään mitään tiedä:

AI saadaan rahaa? Mistä? Seinästäkö sitä rahaa tulee? Hankkikaa itse. En oikein hemmetti tajua tätä että sinun pitää päättää miten asiat pitää tehsä ja kuka ne saa tehdä, mutta sen jonkun pitää antaa sulle ne rahat. Kenen hemmetin sulle pitäisi rahaa antaa ja mistse raha tulisi?

Ihan huuhaata tämmöiset kirjoittajat.

Valmennuskeskuksen osaaminen on huippua, huutaja on kyllä siinä ihan oikeassa. Taloudellisten resurssien takia vaan ollaan jatkuvasti altavastaajina maailmalla.

No onko sinulla ideaa mistä sitä kuuluisaa resurssia saisi?

Ensimmäiseksi voitaisiin tehdä lisenssistä pakollinen, lopettaa esimerkiksi kallis lehti ja muut turhuudet. Toiminnan kehittyessä varmasti saadut tuet ja sponsorien määrät kasvaisivat.

Ensimmäiseksi pitäisi maajoukkueeseen pääsyä helpottaa, jotta toiminta olisi uskottavaa ja jotta olisi jotain, mitä sponsorit voisivat tukea. Nyt jää liian moni hyvä urheilija ulkopuolelle ja näkyvyys saamatta.

No kerrankin realismia. Yleensä nämä toiveet on tasolla jossa rahaa vain pitäisi yhtäkkiä jostain tulla jonkun toimesta jotenkin.

Lisenssi tulee pakolliseksi kaikissa lajeissa kohta, koska OKn rahanjako painottaa sitä. Ihan kohta.

Nyt on todelliset urpot kirjoittelemassa. :D

Lopetettavien listaan voisi lisätä valmennuskeskuksen. Vuosia on laitettu rahaa toimintaan, jonka nimissä tuetaan yhtä ainoaa seuraa.

Budokwai kiittää ja kumartaa.

Rahaa saataisiin myös palaamalla aitoon liittoon ja tekemällä vyökokeista liittojohtoisia. Jokaisesta vyöstä keltaisesta mustaan pitäisi kilahtaa liiton kassaan 10 €. Vanhaan hyvään aikaan hommat toimi, kun ei ollut korealaisten äpärät säätämässä ja sotkemassa.

Sain itse jo 1980-luvun loppuun mennessä aikalailla hyvän käsityksen taekwondon kitkavyyhdistä, joka teki siitä käytännössä ongelmien ikiliikkuttajan.
Näkemykseni mukaan taekwondon ongelmien pohjakitkat alkoivat jo Koreassa sotien jälkeisen ajan epäluuloisen ilmapiirin, aasialaisen ajattelutavan ja Choi Hong Hin itsensä tekemisten vuoksi.
Kun itse en ollut edes syntynyt 50-luvulla, ei minulla tietenkään ole omakohtaista käsitystä siitä, miten korealaiset suhtautuivat japanilaisiin vaikutteisiin joita Choi toi lajiinsa. Kuvittelisin että peruskorealaiset vihasivat japanilaisia sekä heidän kulttuuriaan ja vaikutteitaan lähes yhtä intohimoisesti kuin kiinalaiset, sillä japanilaisten Korean miehitys ei ollut juurikaan helläkätisempää kuin Kiinan. Kun kenraaliksi ylennyt korealaisten patrioottien silmissä japanilaisten lemmikki sitten vaatii sotilaitaan kuntoilemaan taekwondoksi nimittämällään shotokan-versiolla, jota sitten vielä esittelee Pohjoisen kommunisteille, niin olihan se sitten vain ajan kysymys, kun Choi potkittiin pois omasta lajistaan. Siinä sitä intranationalistista kitkaa…
Pitihän sitä Choinkin toimeentulonsa jotenkin ansaita, ja kun työtön kenraali ei alkanut palkkasoturiksi, niin hän alkoi sitten brändätä ja levittää maailmalle omaa lajiaan ITF:nä.
Etelä-Korean taekwondokat perustivat WTF:n, keksivät sille uudet poomset, ja alkoivat levittämään sitä maailmalle.
Molemmille olisi tilaa, mutta todelliseksi ongelmaksi muodostui aasialaisen epädemokraattisen kollektivistisen konfutselaispohjaisen ja länsimaisen demokraattisen individualistisen valistusaatepohjaisen kulttuurieron välinen kitka.
Harva asia Suomessa on (ollut) niin kitkainen kuin taekwonin tie.
Aasialaiset pohtivat pitkään ja hartaasti mitä aloittaisivat harrastamaan, ja kun jotakin lopulta päätetään aloittaa, siitä tulee sitten koko elämän kestävä projekti. Länsimaalaiset taas kokeilevat sitä sun tätä ja ehkä jatkavat jotakin pitempäänkin, mutta kun jokin houkuttelevampi-muodikkaampi-mukaparempi tulee kohdalle, hetkeäkään ei epäröidä vaan vaihdetaan siihen. Lojaalisuus on länsimaalaisille irrelevantti käsite, tai enintään sitä vaaditaan toisilta, muttei itseltä. Siinä sitä lojaliteettikitkaa…
Itse aloitin Ojapellon Riston oppilaana 1985 ja jo silloin Jyväskylän porukoissa mietittiin mihin kelkkaan hypätään. Me Jyväskylän vanha kaarti hypittiin toisiin kelkkoihin melkein kaikki jo 1990-luvun taitteeseen mennessä, Rise itse siinä suuren laman aikoihin kun hän lähti opiskelemaan fysioterapeutiksi, jolloin Jyväskylä jäi sitten Heikkisen Matin hyvään haltuun. Itse valmensin Kalajoella vuoteen -96, jolloin lähdin opiskelemaan.
Jättäessäni opetushommat oppilailleni sanoin, että alkeiskursseille tulee sali täyteen, jonka jälkeen muutama jatkaa ylemmillä värivöille ja ehkä <1 % daneille asti. Tämä ”lojaalittomuus” oli tullut selviöksi minulle jo reilusti ennen 1980-90-lukujen vaihdetta, mutta korealaisille ei nähtävästi täysin vielä tänä päivänäkään. Siinä sitä kulttuurikitkaa…
Itse seuraa vetäneenä huomasin että suurin yllätys korealaisille oli suomalaisten harrastamisen tupperwaremainen kansalaisopistomeininki. Suomessa mikään ei saa maksaa mitään, ainakaan harrastus sen vertaa että vetäjä voisi saada siitä itselleen toimeentulon. Ja kun laji on brändätty, niin sehän—herra paratkoon!—muuttuu kuin pyramidihuijaukseksi, jossa kurssimaksuraha potkii itseään vyöhierarkiaa ylämäkeen jonnekin Kukkiwonin kassaholveihin. Korealaiset kuvittelivat että lajiopettamisesta olisi voitu saada ammatti Suomessa jo 1980-luvulla. Siinä sitä odotusarvokitkaa…
WTF:n ja ITF:n välinen juopa on aina myrkyttänyt epäsuorasti taekwondon ilmapiiriä ja kehitystä lajiliittotasolla niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Meidän vanhojen patujen pyrkimys harrastaa kunnioittavaa lojaalisuutta omia opettajiamme kohtaan riippumatta näiden opettajien yhteyksistä WTF:ään tai ITF:ään (ja sama pätenee myös muiden lajien kohdalla) on ehkä vanhanaikaista, konfutselaista ja taatusti skismaista suhteessa nuoremman polven harjoittamaan pragmaattisuuteen. Siinä sitä sukupolvikitkaa…
Kun lopulta taekwondossa alettiin painottaa kilpapotkunyrkkeilypuolta, ja itseäni on aina kiinnostanut enemmän lähitaistelu-puolustustaidot, niin osaltani päätös hypätä kelkasta oli helppo. Siinä sitä motivaatiokitkaa…
Lajit ovat annettuja kehittäjänsä visioista siitä mikä on hyvää ja toimivaa. Lajit muistuttavat uskontoja siksi, että jos niiden perustajien visioita hyvästä muutetaan, niin silloin luodaan uutta lajia. Jos sen tekee, silloin tullaan kerettiläiseksi ja erotaan seurakunnasta. Siinä sitä lajitarkoituskitkaa…
Voisin jatkaa näiden taekwondo-kitkojen luettelemista kunnes harmaa tukkani valkenee, mutta pelkkä kitkojen luetteleminen ei auta, vaan vain kitkoja vapauttava voiteluaine. Mutta minä en ole kemisti. Joskus tuntuu että taekwondon kitkojen voiteluaineen keksimiseen vaaditaan alkemisti...

Parhain terveisin, Mika Virpiranta

Kyllä taekwondoa vaivaava syöpä on varsin suomalaista alkuperää. Ei siihen kannata mamuja sekoittaa.

Samat murheet ne on lajissa kuin lajissa.

Liitto tekee kaiken aina väärin ja vielä tahallaan.